Kiire

Pääasiallinen syy miksen olen vähään aikaan taas kirjoitellut on ihan se että on ollut ihan helvetinmoinen kiire.

Olen seilaillut taas samoissa vanhoissa kohteissa. Iltakohteessa ruodittiin jonkun randomin häirikön tapausta, jossa mieshenkilö oli saapunut päihtyneenä uhittelemaan iltakohteen asiakasyritysten henkilökunnalle. Vuorossa ollut kollega ei ollut piitannut tapahtuneesta läheskään yhtä paljon kuin minä, sillä hän ei ollut edes raportissa maininnut tyypin käynnistä. Ilmeisesti hän ei pitänyt tyyppiä mitenkään vakavasti otettavana, vaikka kaikesta kuullusta päätellen olisi varmaan kannattanut.

Selailin kameroista tallenteita ja tyypin "esitys" kävikin ilmi aika äkkiä. Laadin tyypistä raportteihin hieman ohjeistuksia, sillä vaikka kyseessä olikin tyypillinen keski-ikäinen melkein rapajuopon asteelle äitynyt karikatyyri, niin tyypin vierailu ei kuitenkaan ollut ensimmäinen. Tästä voi vetää päätöksen siihen suuntaan että tyyppi on kohtuullisen vakavasti otettava, vaikkei välttämättä toteutakaan niitä pahimpia uhkauksiaan.

Loppuviikon piti olla sitten melko helppoa erinäisten tilauskeikkojen hoitelua, eli suomeksi seisoskelua ympäriinsä. Ne nyt sitten kuitenkin peruuntuivat, sillä päädyin paikkaamaan tätä erästä pahinta aulakohdettani sen uusimman vakionaaman päädyttyä sairaslomalle. No, tämä vanha paska oli juuri niin vittumainen kun muistinkin sen olevan, sillä heti aamusta pari kohteen omaa henkilöä taas ilkeästi tuijottivat minua istuessani täällä aulassa ja ilme naamalla huusi "MITÄ HELVETTIÄ SÄKIN TÄÄLLÄ TAAS TEET". Ehkä eniten ihmetyttää noissa ihmisissä se heidän moukkamaisuutensa, jonka perusteella he kävelevät aamulla sisään ja ilmekään positiivisen puolelle värähtämättä katsovat sinua nenänvartta pitkin. Miten olisi vaikka "hyvää huomenta!" tai vaikka se ystävällinen nyökkäys?

Toisekseen sain tänään kuulla kunniani tässä kohteessa taas jostain sellaisesta, joka ei oikeastaan ollut edes minun syytäni. Pakko kuitenkin antaa totaalisen ala-arvoiset pisteet tämän kohteen eräälle yhteyshenkilölle, joka suurin piirtein haukkui minut pystyyn tietämättä että olin täällä taas pitkästä aikaa ihan vaan saikkuja paikkailemassa enkä enää edes päätekijänä. Mielestäni jo armeijassa se sellainen tyhjänpäiväinen huutaminen oli useimmiten huonon johtohahmon merkki, vaikka oli siellä kyllä ihan asiallistakin huutamista välillä asiasta kuin asiasta. Mutta joka tapauksessa sellainen vihainen kannanotto ja kohtelu kieltämättä tässä respassa saa minut kyllä ymmärtämään että olemme täällä vissiin ihan vaan jonkinlaisen kyttyräselkäisen Quasimodo-hahmon arvostuksella varustettuina ja mielellään sylkykuppeina tällaisille nokkimajärjestys-ihmisille muutenkin.

Kieltämättä tähän respaan en tosiaankaan haluaisi päätyä kovinkaan usein enää kun se kuulemma minun osaltani loppui (paitsi että ei loppunut).  Parin päivän kakku tässä kuitenkin on nyt tulossa, jonka jälkeen vapaa viikonloppu kuluu taas erästä vuosipäivää viettäen avovaimon kanssa.

Täytyy kyllä sanoa että viime aikoina vapaa-aika on jäänyt varsin vähiin. Olen jättänyt vastaamatta kaverieni puheluihin ja muutenkin jaksanut vain syödä, nukkua ja käydä töissä. Liikuntakin on taas minimissään, joka alkaa valitettavasti näkymään.

Nyt kun kevätkin taas alkoi, niin olen yrittänyt hahmotella taas jotain todella epätoivoisia opiskelukuvioita. Muutaman AMK-paikan olen jo keksinytkin ja muutaman toisen asteen ammattitutkinnonkin jotka voisivat kiinnostaa. Harmillista vaan että en edelleenkään tiedä mitä tehdä vaikka sisään noihin paikkoihin pääsisinkin. Toisaalta aika moni minun ikäiseni kollega jonka kanssa olen jutellut on kanssa hakemassa taas uusiin opintoihin, mutta minun kohdallani tämä on vissiin kolmas vuosi putkeen noin niin kuin kevään osalta kun haen. Ja epäonnistun.

Olen luvannut jo kyllä useampaankin otteeseen että tämä vuosi jää viimeisekseni tässä työssä. Totuus kai on että ellei parempaa löydy, niin tämän alan töitä tehdään kai tasan niin kauan kunnes jotain parempaa löytää. On kuitenkin varsin nihkeää tehdä tätä työtä päivästä toiseen tietäen ettei tunnelin päässä ole juurikaan valoa vaikka kuinka painaisi menemään sata lasissa. Palkkapäivät, lomapäivät ja vähäiset vapaapäivät taitavat olla ainoat asiat joita odotella säännöllisesti tässä ammatissa muutenkaan.

Sain muuten vihdoinkin sovittua itselleni talviloman. Ensi kuussa se sitten tapahtuu, mutta vielä ei ole mitään ideaa että mitä silloin pitäisi tehdä. Totta puhuen haluaisin varmaan vaan maata ja nauttia olostani, mutta tuskinpa vaimoke antaa siihen mahdollisuutta ihan heti kuitenkaan. Aina on jotain keksittävä tai jonnekin mentävä.

Mutta  joo, nyt taitaa kyllä suoraan sängystä ylös herätetty, väsynyt ja nälkäinen respavuorolainen olemaan sen verran vittuuntunut että pidetäänpä pieni tauko.