No okei, viisi päivää kokonaisuudessaan jäljellä ennen kesälomaa. Näistä päivistä kaksi respassa sekä kolme päivää iltavuoroa kuun viimeisenä viikonloppuna.
Tänään kuitenkin päästään nauttimaan työnteosta aina tuonne seitsemään asti illalla, sillä vaikka tässä kohteessa osa asiakasfirmoista meneekin kiinni jo puoleltapäivin, niin siltikin täällä päivystetään toivottomassa vitutuksessa aina sinne iltaan saakka. Päätimme kuitenkin lähteä vaimokkeen kanssa sitten samantien töiden jälkeen viettämään juhannusta maaseudulle, joten ainakin nämä Helsingin meiningit unohtuvat hetkeksi.
Sinänsä kyllä vituttaa olla täällä töissä tappiin asti, sillä tämä sama kuvio toistui viime joulun aatonaattona, kun istuskeltiin täällä erään asiakasyrityksen toimesta loppuun saakka ja paikalla kävi jopa yksi asiakas. Silloin vitutus oli melkein armottomampi kuin nyt, mutta ei se kyllä poista sitä että tämäkin vituttaa aikalailla tyhjänpanttina seisomisena.
Useimmiten nämä vartiointialan työt sisältävät todella vääriä työaikoja jos mietitään sitä kuinka omaa sosiaalista elämäänsä pitäisi hoidella. Helvetillistä tämä on tosiaan parisuhteessa eläville niin kuin varmasti pienten lastenkin isille ja äideille, jotka kuitenkin todella paskalla palkalla vetelevät sanoinkuvaamattoman vittumaisia työvuoroja ja päätyvät vittumaisten asiakkaiden kanssa mitä erilaisimpiin kohtaamisiin.
Niin, edut ja työajat ovat kyllä todella uskomattoman paskoja tällä alalla. Ennen pitkää nämä kaikki edellä mainitut seikat alkavat kyllä kyrsimään, ellet sitten ole joku iki-sinkku vain vartiointialasta elävä hitusen työnarkomaani ihme-otus.
No mutta joo, pitemmittä puheitta keskitytään nyt sitten tähän päämäärättömään haahuiluun sekä netin selailuun seuraavat kuutisen tuntia, niin eiköhän sitten olla taas jossain määrin ihan helvetin valmiita hyppimään seinille..
Hauskaa juhannusta kaikille lukijoilleni täältä hikisten monitoreiden ja koneellisen ilmastoinnin värittämästä vartiovalvomosta!
Tylsän juhannuspäivän kohdalla törmäilin blogiisi ja niin sujuvaa tekstiä että tuli koko blogi kahlattua lävitse. Ainakin tekstien perusteella veikkaisin että lahjoja johonkin viestintäalalle nyt ainakin löytyisi.
VastaaPoistaItse en ole vartijan duunia koskaan tehnyt, vaikka kyllä sekin oli joskus harkinnassa. Palkat ovat kuitenkin niin heikot suhteutettuna pelkkiin asumiskustannuksiin pk-seudulla että enemmän nappaisi ns. "sossupummiksi" heittäytyminen. En silti itse suhtaudu vartijoihin roskasakkina tai "välttämättömänä pahana", koska jonkunhan nekin hommat täytyy hoitaa ja yleensä ihan täysipäistä porukkaa tuntuvat olevan.
Kun blogiasi lueskeli niin aika pakosti tuli esiin se että hommat ei nappaa ja luonteesi on ehkä liiankin "kiltti" ja muut huomioon ottava noihin hommiin. Ei musta kannata omaa henkistä hyvinvointiaan ja elämäänsä uhrata duunissa josta ei jää käteen muuta kuin juuri ja juuri pakollisiin elintarpeisiin riittävä palkka. Ja paljonko tilanne eroaa jos otat lopputilin duunista vaikka elokuun lopussa ja suuntaat opiskelemaan tai jotain muuta mieluisampaa kuin että sinnittelet vuoden loppuun asti, kun ei tosta työstä ilmeisesti säästöön jää mitään kuitenkaan?
Jaksamisia ja kesänjatkoja! T. -F
Kiitokset kommenteista ja kehuista,
VastaaPoistaTodellakin tässä työssä on oppinut sen että näillä palkoilla kovinkaan fyysisesti rankkoja hommia ei välttämättä kannata ruveta tekemään. Aika paljon saa painaa iltaa, viikonloppua ja ylityötä että jotain jää käteenkin varsinkin täällä PK-seudulla. Tietysti heikomminkin palkattuja ammatteja löytyy, mutta heikoiten arvostetuimpiin taidamme kuitenkin me kuulua monestakin syystä.
Mutta joo, kyllähän tämä valitettavasti näihin "jonkun sekin on hoidettava"-tason ammatteihin kuuluu, enkä minä ainakaan ole kovinkaan aitoja myötätunnon ilmaisuja saanut ihmisiltä tähän ammattiin ryhdyttyäni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Olet myös aivan oikeassa siinä että tämä työ ei ole ehkä optimaalisinta minulle missään nimessä. Yksityisellä turvallisuusalalla on kuitenkin todella paljon kaltaisiani, jotka tekevät tätä työnään ihan vaan olosuhteiden tai ajautumisen pakosta.
Tämä tuntuu tosiaan elämänsä uhraamiselta oravanpyörään tai ammattiin, jonka puoleen ei ole tuntenut oikeastaan todellista vetoa koskaan ikinä. Olen ollut kuitenkin kieltämättä varsin laiska viime kuukausina tekemään mitään ainakaan uuden työpaikan eteen, vaikka kevättalvesta täyttelinkin muutaman melko kasvottoman yleisluontoisen CV:n erinäisiinkin paikkoihin yleishaun periaatteella.
Opiskelupaikkoja on kyllä kieltämättä mielessä ja yhä odotellaan viimeisimmän opiskeluhaun tuloksia. Täytyy kuitenkin alati miettiä uusia ja jälleen uusia vaihtoehtoja niin duunien kuin opiskelujenkin osalta.
Saa nyt nähdä että kuinka epärealistiseksi tämä vuoden loppuun sinnitteleminen oikeastaan muodostuukaan. Pitäisi varmaan yrittää aktiivisemman ryhtyä etsimään toisenlaista työtä tai pikemminkin sopivampaa opiskelupaikkaa, mutta tietysti aika monenkin asian hoitaminen on ihan täysin tämän duunin palkan varassa elämässäni muutenkin.