Pärinöissä ja tärinöissä.

Sulkukierroksia kesäilloissa. Avauskierroksia kesäaamuissa.

Päivät ovat useimmiten täysin samanlaisia eikä enää noin viikon päästä juurikaan muista että mitä sitä tuli tehtyä viime viikolla. Pääasiallisesti sellaiset asiakkaat vituttavat jotka ovat täysin avuttomia- tänäänkin eräs vanhempi täti kysyi minulta että "miksi tuossa on tuollaiset varoituskyltit.. tarkoittaako se ettei sinne saa mennä?"

Olen turvautunut energiajuomiin kahvin sijasta hereillä pysyäkseni, sillä tyhmyyksissäni olen ostanut niin pahaa kahvia tänne töihin ettei sitä oikein meinaa saada enää kurkusta alas. Toisaalta en ole ihan niin köyhä matalapalkka-alan työntekijänäkään etteikö minulla olisi varaa ns. "kunnon kahviin", mutta olen kumminkin ostanut tuota melko halpaa kahvia ihan vaan sen takia että sen kitkerä maku pitää minut hereillä toivottavasti ainakin korkean kofeiinipitoisuutensa ansiosta.

Eilen menin päästämään kahta vanhempaa naisihmistä inva-WC:n puolelle erään asiakasyrityksen porukan pyynnöstä. Arvasin heti nämä kaksi muijaa kohdattuani että todennäköisimmin toinen heistä ei varmastikaan pääsisi sieltä huussista ulos, sillä pärstäkerroin nyt vaan jotenkin varoitti minua asioiden kääntyvän juuri siten heidän kanssaan. Poistuin tilanteesta ehkäpä kymmeneksi minuutiksi, kun kyseisen WC-tilan joku hälytys pärähti soimaan ja saavuttuani paikalle siellä oven takana se toinen sitten lonksutti ovea ja yritti käskyttää sitä toista avaamaan. Murahdin sitten siihen että toinen näistä naisista siirtyisi pois alta, mutta juuri sillä samalla hetkellä tämä sisälle lukittautunut pääsi ulos. Huokaisten lähdin pois koko tilanteen jälkiselvittelystä.

Haluan nyt painottaa että asiakaspalveluasenteeni alkaa olemaan ainakin tämän kohteen osalta melkolailla lopuillaan. En tahdo jaksaa enää näitä tällaisia avuttomia urpoja, vaikka totta puhuen ihan yhtä urpoja ne asiakkaat ovat muissakin kohteissa joissa olen pyörinyt urani alusta alkaen. On kuitenkin hiukan parempi siirtyä taas vaihteeksi respan puolelle, sillä täällä paikkaripuolella ainakin asiakkaista ilmenee sellainen aito avuttomuus useammankin asian osalta joilta kohdin heitä yritetään auttaa. Ei tässä kukaan jaksa olla mikään lastenhoitaja isoille aikuisille ihmisille koko aikaa.. ainakaan enää.

Tässä kohteessa on vielä tämän viikon jälkeen jäljellä kolme vuoroa ennen kesälomaa. Respaa on kaksi vuoroa tulossa ensi viikolle, jolloin ainakin pääsee ihmisten ajoissa kotiin. Enimmäkseen kuitenkin iltavuoroa painetaan loppuun saakka.

Helpottavana asianhaarana voitakoon kuitenkin todeta, että heinäkuussa jolloin lomailen ei tarvitse tulla töihin ollenkaan. Julkisilla kulkuneuvoilla voisi nimittäin olla aika kusista matkustaa nyt kun täällä Helsingissä kaavaillaan jotain ihmeen uudistusta ja remontointia mm. metrolinjoihin, joita käyttävänä ihmisenä jo työmatkatkin nousisivat aivan uudenlaisiin paskan sfääreihin mikäli niitä joutuisi heinäkuussa käyttämään.

Loppukaneettina myöskin todettakoon, että minulla on risteillyt jo monta päivää mielessäni vain kylmä huurteinen olut sekä sen mukanaan tuoma vittuuntuneen keskushermoston lamauttava vaikutus. Tällä hetkellä unelmoin kaljanjuonnista kuumana kesäpäivänä enemmän kuin mistään muusta, sillä tämä työ ja ylipäätään työasiat ovat vaivanneet minua jo niin pitkään että tilanteen nollaaminen on jälleen kerran paikallaan.

Valitettavasti.