Vittuilupuhelin

Yksinkertaisin syy sille miksen ole kirjoitellut kai viimeiseen viiteen päivään on ollut se että olen saanut olla jopa nuo viisi päivää ilman työtä. Aika poikkeuksellista että minun annettiin olla rauhassa, mutta pakko kai se on todeta että ei mitään niin hyvää etteikö jotain pahaakin.

Sain tulevan jakson vuorolistat, joista komeili todella odottamattomasti yksi viikonloppu poissaolollaan. Siis mitä helvettiä? Ennen olin joka toinen viikonloppu töissä ja joka toinen sitten vapaalla, kun nyt sitten ilmeisesti olen vain yhden viikonlopun töissä koko kuussa. Perin on hämärää ja sekavaa tällainenkin ratkaisu- lukeekohan työnjohto mahdollisesti tätä blogia?

Toisaalta viisi päivää pois töistä oli kyllä aikamoista luksusta. Kaiketi voisi sanoa että sain onneksi levätä, mutta sitten taas viime yö meni lakanoihin hikoillessa ja muutenkin unettomuudesta kärsiessä. En tosin ole aivan varma että johtuiko se työstä vai jostain muusta tällä kertaa.

On muuten perin helvetillisen ironista, että nyt näyttäisi että tämä puhelinvaihde-respa on tainnut tulla minulle kohteena jäädäkseen. Se on sinänsä ironista, että minulla olisi ollut erittäin lyhyen työmatkan ansiosta haluja tulla tänne ehkä noin puoli vuotta sitten, mutta ei nyt enää varsinkaan kun työmatka on nykyään melkein yli puolisen tuntia kaupungin toisesta päästä tänne. Aika tyypillistä että tännehän minä nyt sitten päädyin aivan sattumalta vakioksi puoli vuotta liian myöhään! Toisaalta tämä puhelinvaihde tässä kohteessa ei todellakaan ole vaivansa arvoista, sillä siihen tai lähinnä sinne soittaviin ihmisiin kyrpiintyy yllättävän äkkiä puhelinvaihteen melko anonyymin luonteen vuoksi.

Tänään pitäisi alkaa keskittymään siihen että saisin vihdoinkin hommattua itselleni kulkukortin tähän viheliäiseen paikkaan. Olen kyllästynyt pujahtamaan sisään jonkun hyypiön vanavedessä joka aamu, eikä se nyt muutenkaan sovi että kuljen täällä ilman virallista kulkukorttia kun minulla kerran sellainen kaikkiin muihin  vakiokohteisiini on.

Viime kuun palkka oli muuten netto kai kolme euroa ja muutamaa senttiä ylitse 1600€, eli siitä voitte sitten taas laskea että kannattiko taas vaivautua töihin ollenkaan tässä kuussa. Toisaalta nythän yhteiskunnassa on käynnissä tämä YT-buumi, joten mistäpä sitä tietää mitä tässä vielä syksyn ja talven mittaan tulee tapahtumaan. Olisihan se kieltämättä helpotus saada kenkää, niin sitten ei ainakaan työvoimatoimistokaan voisi muistaa minua karenssilla.

Viime viikon tiistaina päädyin iltakohteessani tilanteeseen, jossa minut kutsuttiin erään asiakasyrityksen tiloihin kohteessa kaitsemaan pienikokoista erityislasten ryhmää tai jotain sellaista. En voi ymmärtää että mitä joku erityisluokka teki tuollaisessa paikassa, mutta näyttivätpä he siellä kuitenkin olleen halusin sitä tai sitten en. Joka tapauksessa löysin erään tämän ryhmän jäsenen sekoilemasta pitkin kohteen käytäviä ja pistin sen jo aiemmin merkille, kunnes sitten lopuksi löysin hänet istumasta eräästä nurkasta. Tyyppi oli sellainen hyvä kun varmaan 18-vuotias ja melko hektisesti käyttäytyvä, jolle sitten pidin parhaimman auktoriteettini mukaisesti puheen aitoon "käyttäydy tai poistan sinut kylmästi"-tason puhuttelun. Lopulta sitten tyyppi poisti itsensä opettajan avustuksella, mutta jäin kyllä miettimään että miksi näitä erityislapsia pitää ylipäätään työntää tuollaisiin paikkoihin. Menisivät puistoihin istuskelemaan.. tai jotain.

Hiljainen hulluus

Olin eilen illalla vielä ihan ylirasittunut siitä samaisen päivän respavuorosta. Kyseinen vuoro oli todellakin hektinen ja täynnä kaikenlaista sekoilua sekä ylityötä, että kesti hetken päästä taas takaisin yhteyteen omien ajatuksiensa kanssa.

En ole käynyt vissiin pian pariin kuukauteen salilla, joka on kyllä valitettavasti alkanut näkyäkin liikunnan vähäisyytenä. Eilen päätin suunnattoman henkisen kynnyksen ylitettyäni lähteä käymään työpäivän jälkeen salilla, joka olikin kyllä lopulta tosi hyvä idea ja antoi selkeästi paremman olon loppuiltaa kohden. Huomaan kuitenkin että jos pidän todella pitkiä taukoja salilla käymisestä, niin se kynnys sinne menemiseen kasvaa ja kasvaa. Eilen sain todellakin kamppailla itseni kanssa että pääsin sinne salille, mutta hyvä että sinne nyt sitten jaksoin mennä. Vietin aikaani siellä 45 minuutin verran, joka oli ihan sopiva kokonaisuuteen nähden.

Oikeastaan olisin halunnut mennä tänä aamuna salille myöskin kun tuo kipinä siihen taas palautui, mutta päätin uhrata sen ajan siihen että nukuin vähän pitempään tämän iltavuoron alkamisen johdosta.

Nyt sitten istutaan taas täällä iltakohteessa. Toivon mukaan loppuviikko olisi vapaata, sillä en nyt taas muista kuinka monta päivää putkeen olen heittänyt näitä töitä jo muutenkin. Pelkona ovat kuitenkin jatkuvat ylityöt, enkä oikein jaksa uskoa ettäkö minun annettaisiin olla rauhassa mukamas nämä kolme arkipäivää ennen viikonloppua muutenkaan. Noh, perjantaina on onneksi palkkapäivä, joten jotain iloa sentään on odotettavissa kunhan laskupinoista ensiksi selvitään.

Tässä kohteessa on todellakin aika hiljaista tällä hetkellä ja varmaan vielä tämän viikon ajan muutenkin. Työtahti on aika minimissä jättäen minut taas pohtimaan tätä omaa tilannettani vähän liiankin uutterasti.

Viime päivinä lehdissä on taas ollut kaikenlaisia YT-neuvotteluihin liittyviä uutisia eri firmoista. Se on tietysti vähän ikävää kuultavaa, sillä nuo mahdolliset irtisanottavien määrät tuntuvat kyllä siinä määrin huolestuttavilta, että sitä tuntuisi fiksuimmalta vaan yrittää pitää omastakin paskaduunistaan vaan kiinni niin tiukasti kuin vain pystyy.

Laskeskelin että jos saan työstäni sen noin 1700€ käteen kuussa, niin sillä elää kyllä täällä PK-seudullakin joten kuten kaikki seikat huomioonottaen. Tässä ammatissa kuitenkin tuohon summaan päästäkseen kuukaudessa pitää tehdä aika huomattavia määriä työtä, joten sinällään tällainen raataminen pidemmän päälle ei kuitenkaan voi olla se ratkaisu.

Ei koskaan.. ja "ei koskaan"

Päädyin tosiaan näin maanantaiksi viikonloppuisen jälkeen tänne puhelinvaihde-respaani.

Paitsi että kuten olen aikaisemminkin kirjoitellut, niin tänne on helvetin vaikeaa päästä aamuisin sisälle niin tämä työtahti nyt sitten taas musertanut minut aikalailla. Tänä aamuna taas tuli ikäviä katseita joltain jääkiekkokassi-hemmolta, joka epäilevästi kyseli että minne olin menossa kun pyrin sisään.

Sitten sen jälkeen puhelinvaihteen hoitaminen on ollut aika normaalia, eikä kukaan erityisen mielipuolinen ole tänään soittanut tänne. Sen sijaan noin seitsemän eri asiakasta on yrittänyt hoitaa asioitaan kanssani samaan aikaan ihan jonoksi asti, mutta heidän asioidensa hoitamista on aikalailla vaikeuttanut mm. puhelinvaihteen hoitaminen.

Lisäksi rupeaa vituttamaan se tyyli miten tämän talon omat porukat unohtavat noita avainkorttejaan jatkuvalla syötöllä kotiinsa. Sitten aamulla tullaan rennosti kertomaan että tarvittaisiin väliaikaisia kulkulätkiä käyttöön. Luulisi nyt jumalauta että noilla palkoilla ja hienoilla titteleillä muistuisi se kulkukorttikin ottaa joka aamu mukaan.. Se nyt kumminkin sattuu olemaan ehkä tärkein asia sen oma itsensä lisäksi joka sinne duuniin pitää joka päivä tuoda.

Menin tuossa viikonlopulla tokaisemaan että mieluummin teen tätä kohdetta normaaleilla 8-16 työajoilla, kun että kykkisin tuolla iltakohteessani. No, iltakohteessa kyllä useimmiten kuolee tylsyyteen etenkin tällä hetkellä, mutta tässä kohteessa yksi vaksi tekee suurinpiirtein kahden ihmisen työt yhdellä palkalla. En nyt kyllä toisaalta ole kovin innoissani enää tästäkään kohteesta sen normaalien työaikojen johdosta, vaan se työn määrä sekä laatu alkaa olla sellaista että kenties parempi vaan happamoitua siellä iltakohteessa ilman sen kummempia tunnontuskia... vai?

Lisäksi tässä kohteessa on myös vähän se ongelma, että kohteen omat porukat eivät kovin joustavaa sakkia ole. Ensinnäkin tuntuu että heidän omat tehtävänsä ajavat aina siinä määrin ylitse, että paitsi vartijan hoitaessa puhelinvahdetta jää asiakaspalvelu sun muukin sitten yllättäen vartijan hartijoille. Pahimmillaan siis pitäisi vastata puhelimeen, ottaa asiakkaita vastaan sekä sitten vielä selvitellä unohtuneita kulkukortteja. Jotenkin aina vaan sopivasti kohteen omat urpot eivät sitten hoida hommiaan, joten sitä päätyy tosiaan tekemään kahden ihmisen hommat kerralla.

Eilen iltakohteessani pääsin myös ottamaan osaa taas jälleen asiakaspalvelutilanteeseen, jossa eräs mies meni availemaan ristikon takana olevan erään toisen asiakasyrityksen säilytyksessä olleita tavaroita. Kieltämättä tavarat eivät olleet lukittuna, mutta en olisi kyllä arvannut että tyyppi päättäisi spontaanisti raottaa kyseisten tavaroiden edessä olevaa rautaista veräjää ja sitten ruveta tonkimaan niitä. Selvisi että tyyppi oli ulkomaalainen, mutta hetkeä myöhemmin selvisi myös että tyypillä oli helvetin äänekäs ja kanamainen "pikkuvaimo", joka heti ilmaantui valistamaan meitä kovaäänisesti siitä kuinka meidän pitäisi ymmärtää että hän on ulkomaalainen ja kuinka me olemme suoranaisia moukkia kun esitämme asiamme kuulemma niin epäystävällisesti. Siinä vaiheessa toki vitutus ei juurikaan noussut, vaan otin asian ihan melko rennosti kaikki seikat huomioonottaen. Annoin naisen purkautua tyylillään, jonka jälkeen hän sitten katraineen laukkasi rullaportaisiin ja katosi eleettömästi.

Oikeastaan en jaksa enää välittää asiakaspalveluni laadusta. Jos minulle ollaan ilkeitä, olen ilkeä takaisin ja niin edelleen. Se on paras tapa (tai sitten ei ole) oppia kunnioittamaan muita ihmisiä ja saamaan kohtelua vähän kunnioittavampaan sävyyn kuin yleensä.

Syksyistä pohdintaa

Tuntuu että tuo kylmä sade on jatkunut lakkaamatta viimeiset kolme päivää.

Muutenkin tuntuu epätodelliselta että olen ollut viime torstaista lähtien taas päättymättömästi töissä aina tähän maanantaihin ja tiistaihin saakka tämän viikon puolelle. Loppuviikon pitäisi kertaalleen olla taas vapaana, mutta totta puhuen en usko ainakaan jokaisen päivän olevan vapaata. Pääasia kai kuitenkin että viikonloppu ja pari muuta päivää siitä loppupuolelta saadaan vapaaksi.

Periaatteessa on aika masentavaa ajatella että jo nyt kumuloituneen laskupinon nitistämiseksi on tehtävä aika paljon ylitöitä että rahat riittävät elämiseen ylipäätään. Voidaan tietysti kysyä että pitääkö sitä sitten elää niin kuin viimeistä päivää ettei palkka riitä laskuihin sellaisenaan, vaikka tuntuu kyllä vähän siltä että ei tässä nyt kovin paljoa näillä palkoilla juhlita vaikka kuinka ylityötä painettaisiinkin. Esimerkiksi nyt syksyä kohden tarvitsisin uudet kengät, sillä nämä vain vuoden vanhat ovat menneet melko kovassa käytössä rikki, mutta kaikkein halvinta kuminpalaa ei tietenkään kannata ostaa, kun kuitenkin se menee sitten ennen pitkää rikki. Harmillista ehkä tässä tilanteessa on eniten se, että ostin vuosi sitten ihan merkkikengät mustana nahkaisina Goretex-kalvolla puolikenkinä ihan näin työtehtäviäkin ajatellen, mutta kun tarjolla ei ollut tuolloin kuin omaa kokoani juuri ja juuri vastaava, niin ostin sitten sen typeryyttäni ja osittain muutenkin kenkäkaupoissa ravaamiseen tympääntyneenä. Havaitsin aika äkkiä että kengät olivat minulle liian pienet, eli nykyään lähes kauttaaltaan voidaan sanoa että koko 43 on minulle liian pieni ja jalkaan mahtuu 44. En nyt sitten ole käyttänyt noita kenkiä pitkään aikaan.

Vartijat usein valittavat huonosta palkastaan, mutta tosiasia taitaa kyllä olla että emmehän me oikein voi vaatia suurempaa palkkaa pahimmassa tapauksessa koulutuksella, joka on kestänyt yhteensä noin parisen viikkoa 40h+60h tuntimäärillä. Toki palkkatasokaan ei välttämättä juurikaan nouse vaikka näitä tämän alan tutkintoja kävisikin, mutta tulee muistaa että ilmeisesti suurin osa tämän alan työntekijöistä ei käy alan koulutuksia lävitse, vaan painaa peruskursseilla menemään vuosikaudet ellei jopa koko uraansa. Toisekseen en voi sanoa ettäkö oma työni tällä alalla on mitenkään erityisen fyysisesti rasittavaa- useimmiten ainakin näissä respakohteissa on hiljaista tai työtehtävät melko satunnaisia. Toisaalta olen kyllä joutunut kohteisiin joissa on hektistä ja pitää tietää yhtä sun toista kohteen menestyksekkääseen pyörittämiseen liittyvää- joka ei kyllä näy sitten millään palkassa.

Lisäksi onhan se sitten taas totta myös että tällä alalla löytyy tehtäviä joista maksetaan aivan liian vähän verrattuna niissä kohdattaviin vaaroihin tai ylipäätään työtehtäviin. Eräänä hyvänä esimerkkinä on myymälävartiointi sekä vaikkapa järjestyksenvalvonta. Myymäläpuolen hommissa oli tosiaan ainakin siinä kohteessa missä itse kävin pelkäämässä niin se ongelma, että paitsi että siellä oli fyysisesti melko vaarallista, niin myymäläpuolen porukoiden mielestä vartijan tehtäviin kuului korien keräily jonain lisähommana.

Olen kuitenkin alkanut ymmärtämään sen monien muiden ammattien työtä seuratessani tämän työn ohessa että lopulta ainakin itselleni on osunut kohdalle enimmäkseen kohteita joissa ei juurikaan tarvitse tehdä mitään palkkansa eteen työpäivän aikana. Loputonta seisoskelua ja istuskeluahan nuo vuorot usein ovat, joten pitäisi kai olla onnellinen että tämän TES:n alaisuudessa moisesta maksetaan edes se 10.68€ tunnissa. Vähän ennen vuodenvaihdetta tästä touhusta maksetaan minulle sitten ikälisinään se 10.96€ tunnissa. 

Toisaalta alan vaiettu fakta on myös se että jokaisen vartiointiliikkeen on alettava tarjoamaan ainakin epävirallisesti vartijoidensa kylkiäisiksi jotain oheispalveluita, sillä kovin moni asiakasyritys ei enää vain halua jotain ukkoa seisomaan nurkkaan koko vuoroksi tekemättä mitään. Sanoisin omien havaintojen perusteella että tosi moni alan firma on päättänyt että perinteinen vartiointi on suurelti kuollut, ja tilalle on tullut se trendi että vartija vartioi kun kykenee, mutta päätyy kaupan puolella hyllyttämään tavaroita ja ottamaan osaa koriralliin, kun sitten respassa ja paikallisvartiointikohteissa ei aina olla kovin kaukana jostain vahtimestarista tai toimistoassistentista, joka hoitaa postitukset, kattaukset yms. epämääräiset lisätehtävät.

Veikkaan ja näen jo nytkin vartiointiliikkeiden joutuvan muuntautumaan monipalveluyrityksiksi. Eräs pahin alan silmänlume on se miten konkreettiseen vartiointiin vartijan koulutukseen tähtäväät peruskurssit keskittyvät, kun sitten huomaatkin että aika montaa asiaa ei edes otettu puheeksi kurssilla päätyessäsi nyt vaikkapa johonkin hiljaiseen puomivartioon, kuolleeseen respaan tai muumioituneeseen valvomoon lähinnä viihdyttämään itseäsi pitkien vuorojen ratoksi. Voin sanoa että noin 90% työ oli täysin erilaista työtehtäviltään käytännössä niiden kurssien jälkeen kuin sen kuvan perusteella mitä peruskurssit antoivat ymmärtää.

Toki onhan tuo myymäläpuolen vartiointikin sinänsä kai sitä perinteisempää vartiointia, mutta siihenkin näytetään ympättävän aika paljon kaikenlaista epäolennaista, jonka ainakin itse koin haittavaan sitä varsinaista päätehtävää miksi siellä edes olen vartioimassa. Siihen saa kuitenkin tottua että vartijana aika monessa kohteessa päädyt tekemään joko päätöiksesi tai ainakin enemmän tai vähemmän jotain "oheishommaa", joka voi pahimmillaan tarkoittaa ainakin joissain tapauksissa jonkinlaista muuntautumista siivoojaksi, talonmieheksi ja vartijaksi työtehtävinesi. 

Väittäisin että tässä ammatissa sitä päätyy kyllä sitten aikamoiseksi sekatyömieheksi profiililtaan. Auloissa olet aikalailla epämääräinen toimistopuolen sekatyömies ja kenties vähän kiinteistöpuolenkin, kun muissa kohteissa arkitodellisuus voi olla melkein mitä vaan.

Masennusta vai uupumusta

Luin tänään heti tänne työpaikalle saavuttuani Hesarin nettiversiosta tämän saman vanhan vuodatuksen siitä kuinka virallista sairauslomaa ei saa syyllä että on "työuupunut". Sen sijaan masennuksen ollessa kyseessä sitä saikkua kyllä kirjoitetaan.

Tässä vielä linkki uutiseen. 

Kun nyt mietin tätä omaa tilannettani, niin väkisinkin tuntuu hiustenhalkomiselta väittää ettenkö olisi samalla masentunut kuin työuupunutkin. Jossain vaiheessa masennus on hiipinyt mukaan tähän työuupumuksen kuvioon kylkiäiseksi oikeastaan osaltaan varmaan tässä työssä jatkuvana koettujen epäonnistumisten ja muutenkin melko kaoottisten työolojen johdosta. Omalta osaltani masennus ruokkii työuupumusta ja työuupumus ruokkii masennusta.

Omiin kokemuksiin perustuen aika monessa vähän läheltäkin seuratussa tapauksessa työuupumus nimenomaan on kiertoilmaus masennukselle tai masennus oireyhtymänä kuuluu työuupumukseen. En ainakaan itse voi väittää ettenkö olisi samalla masentunut ja työuupunut- vaikka tietysti sitä sopii pohtia että kumpaa olin ensin.

Kyllä työuupumukseen aika varmasti sisältyy monella ihmisellä masennustakin taustalla. Siihen en jaksa uskoa ettäkö ne ongelmat olisivat vain sen työn takia päällä, vaan masennus varmasti vaikuttaa selkeänä osana sen työuupuneen elämään todella monessa tapauksessa muutenkin muihinkin elämän osa-alueisiin. Kyllä minä ainakin pidän omaa työuupumustani ja kaikkia muita juttuja joita siihen sisältyy "sairautena" sinänsä vähintäänkin henkisellä tasolla. Valitettavasti tähän kuvioon sisältyy myös masennusta omalta osaltani.

On kyllä jokseenkin hiustenhalkomista väittää että jos on työuupunut niin sitten ei ole missään nimessä masentunut. Minusta useimpiin työuupumus-tapauksiin liittyy masennusta, mutta se ei tietenkään ole minun asiana määrittää että onko masennus johtanut työuupumukseen vai työuupumus masennukseen.  Joka tapauksessa minusta ei ole mitenkään häpeällistä masentua työuupumuksen vanavedessä tai olla masentunut jo ennen sen alkamista. Väitän että huonot työolot ruokkivat vain enemmän masennukseen alttiita ihmisiä entisestään, eikä asialle nyt oikeastaan voi mitään ennen kuin vaihtaa työpaikkaa tai päätyy muunlaisiin ja samankaltaisiin ratkaisuihin.

Kun nyt sitten poiketaan aiheesta, niin syksy on todellakin päällä ja erittäin kovan vetisenä. En ole oikeastaan koskaan aiemminkaan pitänyt syksystä enkä liioin talvestakaan, jolloin aikaisemmat masennuskauteni ovat oikein tiivistyneet. Seuraava rankka paikka tulee olemaan Joulu, joka oli viime vuonnakin melko ikävää aikaa sen tekopirteän luonteensa johdosta. Nyt kuitenkin tässä märässä syksyssä tarpoessa olen alkanut taas vajoamaan sellaiseen olotilaan etten enää kestä tätä paskaa duunia ja että hypin seinille jos tämä yhtään jatkuu. Oikeastaan tämä viikonloppukin taas töissä on ollut äärimmäisen passiivinen ja työtehtäviltään niukka, jolloin en ole oikein saanut aikaani kulumaan. Netin selaaminen töissä sen melkein kymmenen tuntia ei ole enää mikään etuoikeus, vaan melkeinpä ainoa tapa saada mitenkään aikaansa kulumaan.

Oikeastaan tuntuu että tämä ahdistus on tällä kertaa lähtenyt liikkeelle siitä että muutama läheinen tai sanotaanko että "tuttu" ihminen on vaihtanut työpaikkaa äärimmäisestä paskaduunista ihan kohtuullisesti palkattuihinkin hommiin. Eräs toinen pitkäaikainen ystävä on valmistumassa kandidaatiksi ihan varteenotettavalta alalta, ja minä edelleen painan aika lähelle minimipalkkaisena näitä hommia missä mitään ei oikeastaan tapahdu ja asiakaspalvelu on lähinnä vittuilun eri muotojen kestämistä päivästä toiseen.

Olen nyt täysin rehellinen lukijoille kun totean, että ehkä jokseenkin hieman potuttaa se että tietyille ihmisille työn vaihtaminen toiseen on niin hirveän helppoa koulutustaustasta huolimatta. He ovat kuitenkin käyneet sellaisia tutkintoja, joilla näyttää olevan kysyntää työmarkkinoilla tällä hetkellä. Itsekin tuntuu että kun kuulen tuttavien onnistuneen pakenemaan jostain paskaduunista, niin mieli tekisi juosta perässä niin kuin laukkaava tiikeri ulos vankilahäkistään- vaan unohtaen että kaulassa heiluvat rautaiset tämän työn ja toimeentulon varmistamisen vahvistamat kahleet, jotka pysäyttävät pakomatkani kivuliaasti ja tehokkasti vielä joksikin aikaa.

Ylityötilanteesta

On tosiasia että tässä duunissa tulee painettua ylitöitä itseasiassa jonkin verran per kolmiviikkoinen jakso.

Käymme jatkuvaa väsytystaistelua avovaimoni kanssa siitä että mikä on järkevää työntekoa määrän osalta ja mikä ei. Olen ennenkin kertonut että "työviikkoni" voivat melko usein venyä noin kymmeneen tai yhdeksään päivään putkessa, jolloin noina päivinä voi olla käytössä kolmekin eri työaikaa eri vuoroissa. Sen sijaan yötöitä en ole tehnyt enkä aiokaan tehdä, sillä ne ovat minusta luonteensa vuoksi poissuljettuja aivan täysin.

Alusta lähtien työmääräni ovat tasaisesti nousseet sitä mukaa kun olen saanut alleni uusia kohteita ja sitä mukaa kun esimiehet ovat alkaneet ymmärtämään että minua voi sijoitella melkein minne vain ja jälki on aina vähintäänkin kohtuullista. Nyt kuitenkin etenkin kesän jälkeen syksyn edettyä olen huomannut että yhdeksänkin päivän työputket ovat alkaneet olemaan aikalailla normeja, sillä aina tuntuu että joku on lähdössä firmasta, sairauslomalla tai muuten vaan kykenemätön hoitamaan hommiaan. Tällöin sitten soitellaan minulle tai pyydetään lähtemään töihin.

Ylityötilanne on kohdallani huolestuttava. Vaikka vapaita näistä putkista kertyykin, niin harvoin niitä saa pitää kovin montaa putkeen. Olen myös naittanut viikonloppuni tälle työlle siten, että puolet joka kuukauden viikonlopuista olen töissä tässä iltakohteessani.

Miksi sitten teen tätä työtä näin innokkaasti vaikka en siitä selkeästikään pidä? Kyse ei ole mistään viha-rakkaussuhteesta, vaan ihan kylmästi siitä että tarvitsen rahaa niin laskuihin kuin yleiseenkin elämiseen siinä määrin, että pelkällä standardimäärän työtuntimäärällä ei oikeastaan elä kovinkaan normaalisti. Vielä viime vuonna minulla oli kolmen kuukauden sisällä muutamia sellaisia jaksoja jolloin en tehnyt ylitöitä ja työvuorolistat pysyivät 99% muuttumattomina koko ajan. Palkka kyllä kilahti tilille parin viikon välein, mutta ei se siltikään kovinkaan häävi ollut pitkillä iltavuoroilla ja viikonlopuillakaan.

Sanoisin omasta kokemuksesta että tällä alalla on lähes pakko tehdä ylitöitä jos tällä palkalla meinaa pärjätä. On kuitenkin aivan totta että tällä palkalla ja näillä työtuntimäärillä mikään seikka ei ole vertailukelpoinen, mutta tosiasia se silti on että etenkin täällä PK-seudun ytimessä asuessaan on pakko saada rahaa elämiseen ihan yhtä paljon pikkupalkkaisena vartijana kuin jonainen korkeakoulun käyneenä firman toimihenkilönäkin.

Vielä viime vuonna nämä ylityöt olivat kausiluontoista herkkua. Ne pitivät jotenkin kutinsa melko satunnaisena ilmiönä, mutta nykyään ylityöt ovat normi niillekin päiville kun vuorolistassa pitäisi olla vapaata ehkä päivän tai pari per viikko.

Olen kyllä jo nytkin kieltäytynyt muutamista ylityövuoroista ihan vaan levon takia, mutta ehkä pahin asia tajuta tässä vaiheessa on kenties se että nämä tällaiset mittavat työputket ja niukat vapaat tulevat olemaan kenties asioita jotka ovat tulleet jäädäkseen työelämääni. Samalla kuitenkin tämäkin uusi kehittynyt ilmiö on aivan omiaan saamaan minua jättämään nämä työt ennen pitkää sikseen, sillä ei ihmistä ole tehty tällaisia putkia tekemään kovinkaan pitkiä kausia muutenkaan.

Jokainen kavereistani, sukulaisista ja tutuista neuvoo minua tässä tilanteessa samaan tyyliin. Kaikki huutavat kuorossa että minun pitäisi lähteä ja jättää tämä työ taakseni kokonaan, mutta monikaan heistä ei ymmärrä että pääasiallisena tulonlähteenä toimivan palkkatyön lopettaminen kuin seinään ei ole ihan yhden illan juttu, vaan se vaatii ponnisteluja näinkin vaatimattomilla lähtökohdilla melkoisen verran. 

Toisinaan kun joku kommentoi näitä postauksiani, niin ilme tulee sellaisia sanankäänteitä kun että "olet selkeästi sopeutumaton alalle" tai jotain vastaavaa. Mielestäni olen helvetin sopiva alalle, sillä teen paljon töitä pikkupalkalla juurikaan mukisematta eikä minun jälkeeni juurikaan kukaan soittele toimistolle ja valita paskasta työnlaadusta. Sen sijaan siinä mielessä olen kyllä tosi soveltumaton alalle, kun masennun jatkuvasta työtaakasta, erinäisten paska-asiakkaiden kusitolppana toimimisesta ja muutenkin melko passiivisesta työmuodosta jossa henkilökohtaisia osaamisen alueitani ei juurikaan hyödynnettä. Kysyn usein itseltäni että onko turva-ala liian "hyvä" minua kohtaan vai olenko vain minä liian monipuolinen turva-alan töihin?

Farkkukansan suorasukaiset probleemat

Eilen istuskelin respassa taas nettiä selaten ja ainoan työsuhde-etumme, nimittäin kahviautomaatin kuumasta plörökahvista nauttien.

Vaikka kyseessä onkin eräs hiljaisimmista kohteistani, niin pakko on sanoa että muutamakin vähän hitautta karsiva tapahtuma kyllä osui eteen. Nimittäin puolelta päivin sisään harppoi klassinen farkkutakkeihin pukeutunut keski-ikäinen pariskunta, jotka arvasin heti eksyneiksi kohteeseen ilman mitään oikeaa asiaa. Jotenkin myös pariskunnan naisihmisen kasvoista jo kaukaa kykenin erottamaan että tämä tulisi olemaan ensinnäkin ihan vitun pihalla siitä missä on ja ettei sen myöntäminen tulisi olemaan kovinkaan helppoa.

Pariskunta eteni respan tiskille jonka takana istuin.

Nainen: " Henkilö X"

Iltavaksi: "En ole valitettavasti kuullut tällaisen henkilön olevan täällä töissä. Olettekohan nyt oikeassa paikassa?"

Nainen toistaa saman henkilön nimen useaan kertaan.

Nainen: "Minä tulin tapaamaan henkilö X:ää! Tänne minä tulin häntä tapaamaan, hän on täällä!"

Iltavaksi: "Niin, missä asioissa olettekaan täällä?"

Nainen: "No pankkiasioissa! Tämähän on pankki!"

Iltavaksi: "Itseasiassa tämä ei ole pankki, vaan se on tuo viereinen rakennus"

Nainen: "Kyllä tässä on ollut pankki.. No, missäs se pankki sitten on?"

Iltavaksi: "Se on tuossa vieressä, tulen näyttämään teille oikean reitin"

Nainen: "Kyllä tämä on taas tehty niin vaikeaksi käsittää"


Eli tiivistettynä jos konttori jossa olet ennen käynyt pankkiasioissa onkin muuttanut pois kokonaan entisestä toimitilastaan sekä logotkin ovessa ovat täysin muuttuneet, niin siitäkin huolimatta on suvaittavaa kuvitella että samat tyypit työskentelevät siellä edelleen. 

Asiakaspalvelutilanteilla jatkaen tänään saavuin tänne iltakohteeseen tekemään viikonloppua. En löytänyt erään oven koodia, joka piti olla avoinna. Eipä aikaakaan kun paikalle saapui erään tämän kohteen työntekijä talon puolesta, ja naispuolisena aivan loogisesti aloitti todella vittumaisen kailotuksen siitä kuinka tämä ovi ei ollut avoinna. Hänen mukanaan oli eräs selkeästi aivan pihalla oleva nainen, joka kaksi kertaa yritti mennä tuosta ovesta sisään kun olin avaamassa sitä. Jouduin käskemään tämän toisen parivaljakosta pois ovelta, sillä tyyppi oli todella täpinöissä eikä vaan tajunnut että olin a) samaan aikaan etsimässä oikeaa koodia sen ovilukkoon sekä vielä manuaalisella avaimella avaamassa sen lukkoa.

Onneksi täällä iltakohteessa on tullut viime aikoina vietettyä melko vähänlaisesti aikaa. Se on tehnyt psyykkeelle ihan hyvää, sillä näiden tyyppien kanssa täällä pelaaminen henkisellä tasolla on aikalailla raskauttavaa. Oikeastaan parasta olisi jos tätäkin kohdetta tekisi vain viikonloppuisin, eli kuohitsisi ns. "paremmat vuorot" pois päältä ja jättäisi normaalit arkipäivävuorot muiden hoidettavaksi. Niinhän on nyt oikeastaan käynytkin.

Usein kysytyt kysymykset

Ajattelin heittää tällaisen vähän ammatin yleistä puolta käsittelevän "usein kysytyt kysymykset"-postauksen, jossa käsittelen yleisluontoisesti tämän ammatin osalta esiin nousevia kysymyksiä. Tämä postaus on myös oivallinen faktalaatikko siitä että mitä olen tehnyt vartijana työtehtävien osalta ja mitä en.

Kysymys 1:

Jos vartijan työt kerran noin paljon vituttavat, hapottavat ja masentavat niin mikset vaihda alaa?

Vaihdan alaa heti kun sopiva työpaikka jonne pätkätyöllä kyllästetty ikuinen ylioppilas vaan kelpaa. Haluaisin myös mielellään sitten tämän työn jatkoksi sellaisen mistä maksetaan vähintään tämä sama palkka, sillä tulen nytkin toimeen juuri ja juuri tällä palkalla. Toisekseen minusta tässä maassa kuuluisi maksaa lähes työstä kuin työstä se 10€ tunnilta ihan minimipalkkana, mutta mikään normihan tämä ei suinkaan ole.

Kaikki varmasti tietävät että sitten kun ei ole enää 19-vuotias ja asu äidin helmoissa, niin työpaikan vaihtaminen ei käy ihan käden käänteessä kun talouttakin pitäisi pyörittää. Se onkin kai pääasiallinen syy miksen vain ota ja lähde tästä työstä välittömästi, sillä kunnollisia töitä on vaikea saada melko kouluttautumattomana yksilönä. Tai sanotaanko että töitä jonka palkalla pärjää on vaikeaa saada lähes kouluttautumattomana. Tarkoitus kuitenkin on kouluttaa itseään joksikin tässä tulevaisuudessa.

Kysymys 2: 

Kauanko olet toiminut vartijana? Millä koulutustaustalla tätä työtä teet?

Aloitin nämä työt vuoden 2010 loppupuolella. Sain lähes välittömästi töitä 40h+60h vartijakurssit suoritettuani, joka oli tosiaan ihan positiivinen asia kaikki seikat huomioonottaen. Kitkutin osa-aikaisena noin kymmenen kuukautta hyvin vaihtelevilla ansioilla, jonka jälkeen sitten vaadin päästä kuukausipalkkaiseksi. Se sitten onnistui, jonka jälkeen työmäärä on lisääntynyt lisääntymistään uusien kohteidenkin ohella.

Sanoisin henkilökohtaisesti että parissa vuodessa tätä alaa ehtii kyllä nähdä ihan tarpeeksi ja sen luonteen tuntemaan. Yleensä kai nuoret ihmiset ovat yleensä tällä alalla sen noin parisen vuotta ja vaihtavat sitten pois, joka on ihan ymmärrettävää sikälikin että aika harvoin perustehtävistä pääsee siirtymään mihinkään konkreettisiin muutoksiin muutenkaan.

Pääasiallisesti työskentelen muutamissa iltapainotteisissa paikallisvartiointikohteissa sekä monissa aulapalvelukohteissa. Myymälävartiointia olen kokeillut yhden vuoron verran, eikä oikeastaan suurempia haluja ole tehdä noita "kenttähommia" kuin ihan satunnaisesti vaihtelun vuoksi. 

Olen taustoiltani ylioppilas muutaman vuoden korkeakouluopinnoilla. Jätin opinnot kesken sillä ala oli melkolailla sellainen että työmahdollisuudet olisivat työntäneet minua sellaisiin tehtäviin mistä en olisi oikein perustanut. Ennen vartijaksi päätymistä tein kaikenlaisia matalapalkkaista keikkahommaa, joista mainittavia olivat siivoojan duunit, puistotyöntekijän duunit sekä muutamia lyhyitä toimistohommien kesäsijaisuuksia. 

Armeijan olen käynyt pitemmän kaavan kautta ja olen reservin aliupseeri.

Kysymys 3:

Minkälaiset ovat työaikasi?

Respat ovat pääasiassa kahdeksasta neljään -tason duunia. Muut paikallisvartiointikohteeni ovat iltapainotteisia, jolloin noin puolenpäivän aikaan mennään töihin ja illalla kahdeksan sekä yhdeksän aikaan lähdetään kotia kohti. Sanoisin että itselläni on aika kirjavat työajat, mutta yötöitä en suostu kuitenkaan tekemään.

Viikonlopputöitä minulla on puolet kuukauden viikonlopuista, joka on aika välttämätöntä niistä kertyvän pienehkön bonusrahan johdosta. Ylitöitä itselleni kasautuu myös etenkin nykyään jatkuvalla syötöllä, jolloin saatan tehdä noin yhdeksän tai kymmenen päivän putkia töitä. Vapaapäiviä kertyy kyllä ylitöistä sun muusta, mutta niitä ei välttämättä ehdi pitämään. Sanoisin siis että monen kohteen työtehtävät osattuaan sitä sattuu kyllä aina päätymään ylitöihin, sillä tuntuu että henkilöstöä on kroonisesti aina liian vähän.

Kysymys 4:

Palkkaus ja ikäjakauma kollegoidesi kesken?

Palkkaluokkani on mm. respoille tuttu taso 3.

Tuntipalkkani tällä hetkellä ilman 2 v. ikälisää on 10,68€ tunnilta. Ensimmäisen ikälisän jälkeen se on 10,96€ tunnilta. Kuukausipalkkani on tällä hetkellä 1730€. Jatkuvat ylityöt nostavat palkkaa jonkin verran.

Sanoisin että palkkaus on periaatteessa ihan kohtuullinen työssä jossa joutuu harvoin tekemään mitään kovinkaan konkreettista. Välillä kuitenkin tulee eteen kohteita ja tehtäviä joihin tuo tuntipalkkaus on liian vähän siihen verrattuna mitä kohteessa pitää tehdä tai osata.

Ikäjakauma työssäni omien huomioideni perusteella on sellainen, että aika moni on noin parikymppinen nuori mies tai nainen. Sitten kolmikymppisiä ja nelikymppisiäkin jonkin verran löytyy, mutta suurin osa kollegoistani tässä(kin) firmassa tuntuu olevan niitä työelämäänsä aloittelevia parikymppisiä usein ilman sen pitempiä työsuhteita allaan ennen tätä. Olen toki kohdannut muutaman viisikymppisenkin työntekijän meillä, mutta ei minun muistikuvieni mukaan heitä taida olla kuin ihan muutama toistaiseksi kohdattuna.

Vaihtuvuus on suuri juuri meidän parikymppistenkin seassa, mutta olen kohdannut kollegoita joiden näköalattomuuden perusteella he tulevat istumaan täällä vielä kolmenkympin loppupuolellakin todennäköisesti. Juuri tämä passiivinen työmuoto etenkin respoissa on omiaan epäaktivoimaan niitä laiskimpia yksilöitä, sillä aika moni tuntuu lopettaneen jonkun pikkupalkkaisen ja raskaan fyysisen työn vain päätyäkseen pikkupalkkaiseksi vartijaksi johonkin istumaan vuosikausiksi ilman selvää poistumissuunnitelmaa.

Kysymys 5:

Onko työsi vaarallista?

Melkein parin vuoden kokemuksella voin todeta että muutama potentiaalisesti uhkaava tilanne on osunut eteen. Olen tosin ollut vain ehkä muutaman kerran tilanteessa jossa fyysisen väkivallan uhka oli todennäköinen, joista toisessa tilanteessa tein myymälävartiointia kaupungin huonoimmilla alueilla sijaitsevassa huumenarkomaanien sun muiden sekopäiden suosimassa ruokakaupassa. 

Vaikka omat kohteeni ovatkin näiden vaarallisuusasioiden osalta melko nukkuvia, niin potentiaalisesti sinne hiljaisimpaankin respaan voi kävellä sisään vaikka mikä murhamies jos elämän täysin sattumanvarainen arvaamattomuus iskee. Voin kuitenkin todeta että henkisesti monen "asiakkaan" asenteen sietäminen tässä työssä hänen verbaalisten solvaustensa kuuntelemisena on todennäköisempää ainakin itselläni kuin fyysisesti uhatuksi tuleminen.

Tässä työssä on kuitenkin selviä kohteita ja työtehtäviä joissa väkivallan uhka on todennäköinen jatkuvalla syötöllä ja jopa päivittäisenä tapahtumana.

Kysymys 6: 

Miksi et loppujen lopuksi viihdy tässä työssä? 

Syitä ja vastauksia tähän perustavanlaatuiseen kysymykseen on useita. Yritän heittää tiivistelmän Ranskalaisin viivoin:

 - Työ on enimmäkseen passiivista istuskelua ja seisoskelua.

 -  Palkkausjärjestelmä on omituinen ja huonohko työntekijän kannalta

 - Jatkuvasti muuttuvat työkohteet ja työajat

 - Pitkien ylityöputkien tekeminen lähes välttämätöntä että palkalla tulee toimeen

- Työssä eteneminen ei ole käytännössä mahdollista

- Jatkuva sosiaalisen stigman kohteeksi joutuminen, sillä vartijana työskenteleminen on monen mielestä  "pahojen puolella" olemista.

- Työn asiakaspalvelupuoli on oikeasti aika raskasta kestettävää päivästä toiseen.

- Työntekijöiden pitäminen pimennossa heitä koskevilta asioilta

Vielä kerran vähän asiasta kuin asiasta

Tein vielä parisen päivää sitten muutaman heiton tuolla remonttivartiointi-kohteessani. Onneksi kuitenkin remontointi ei ole siitä päämäärätöntä hommaa, että sen nyt pitäisi ainakin ennen pitkää valmistua ja tässä tapauksessa niin onneksi kävikin. Nyt siis ei enää kai.. tarvitse sinne mennä.

Oli kuitenkin aika tuskaista heittää yllätyksellisesti tuossa kohteessa yhden normaalin päivävuoron jälkeen yksi 12h vuoro muutamankin eri tahon sekoilun jäljiltä. Täytyypä sanoa että ne pari viimeistä tuntia kohteessa sen kymmenen tunnin posottamisen jälkeen lähentelivät maailmanluokan pilkkimiskisoja, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Niin väsynyt olin että kotiin päästyäni menin suoraan nukkumaan ja hortoilin väsymyksissäni vielä rappukäytävässäkin.

Tuossa kun tuon 12h vuoron seisoin, niin väkisinkin rupesin miettimään tätä tämän alan palkkausta jälleen kerran. Juttelin vähän tätä asiaa sivuten erään firman huoltomiehen kanssa tuona samana päivänä ja hänen kanssaan palkkauksesta puhuttaessa hän ilmoitti varsin mielenkiintoisesti että oli tyytyväinen palkkaukseensa "työmäärään nähden".

Juuri tuo sanavalinta "työmäärään nähden" on varsin mielenkiintoinen. Se että minulle maksetaan tällä hetkellä 10,68€ tunnissa lähinnä seisomisesta jossain paikallisvartioinnissa, mutta kuitenkin useimmiten istuessa respassa tai paikkareissa ei oikeastaan ole ihan hirveän paljon työmäärään suhteutettuna. Toisaalta eipä tällaisesta pseudotyöstä nyt voi oikein millään logiikalla alkaa viittätoistakaan euroa tunnissa vaatimaan, kun työtehtävänä on käytännössä usein istuskelua tai seisoskelua minkään konkreettisen tilalla.

Sitten taas tällä alalla on toki niitä töitä, joissa sanoisin palkkauksen olevan työmäärään nähden aivan liian riittämätön. Esimerkkeinä vaikkapa järjestyksenvalvonta sekä myymälävartiointi, joissa todellakin pahimmillaan tehdään hartiavoimin töitä pitkiä vuoroja äärimmäisen vaarallisissa sekä vihamielisissä olosuhteissa. Toista noista vartiointialan työmuodoista kokeilleena voin sanoa että ikävä tuli lähinnä takaisin respaan sen vuoron jälkeen.

Ja mitä tulee yleisestikin näiden respojen tekemiseen työnä, niin voin sanoa jo "kohtuullisella" kokemuksella että yllättävän moni respakohde on työmäärän osalta melko hiljainen ja hyvin "ajoittainen". Toisaalta eteen voi myös sitten tulla sellaisia respoja joissa vartijan pitäisi osata ja käytännössä toteuttaa ainakin kahden ihmisen työt ilman kahden ihmisen palkkaa, joista oivallisena esimerkkinä on juuri tuo eräs puhelinvaihteen sisältävä kohteeni joissa talon oma väki puikkii piiloon aina sopivasti silloin kun vieraita pitäisi vastaanottaa, muita asiakkaita pitäisi vastaanottaa sekä minun hoitaa puhelinvaihdetta. Voin kuitenkin todeta että useimmiten tässä työssä a) tylsistyy tekemättömyyteen sekä b) työtehtävät eivät yleensä ole ainakaan tällä puolella jossa työskentelen niin kovinkaan raskauttavia. Sen sijaan henkisesti tämä työ on raskasta sikäli, että kun ei ole mitään tekemistä ja se mitään tekemättömyys saadaan tiivistettyä joskus kahdenkintoista tunnin vuoroihin, niin se käy kyllä normaalilla "työhön tottuneella" ihmisellä psyykkeelle aikalailla. Sen sijaan ihmisille jotka eivät tule töihin tekemään töitä, vaan lähinnä selaamaan nettiä ja nostamaan jonkun lapun pöydälle kaksi kertaa päivässä tämä työ sopii oikeinkin hyvin.

Oman elämäni asioihin mentäessä nyt olisi sitten taas se aika vuodesta kun pitäisi tai "voisi" hakea AMK:n täydennyshaussa tai jossain sellaisessa juuri sille alalle, jossa reputin viime keväänä. Olin aika motivoitunut hakemaan sinne uudelleen vielä välittömästi kesälomani alussa, mutta nyt totta puhuen näen hakuprosessin olevan helvetin tuskallinen monestakin syystä. Ensinnäkään en jaksaisi rustata taas uutta "OLEN PARAS JA TOSI KIINNOSTUNUT TEISTÄ"-tason haastattelukaavaketta enää uudelleen, eikä matemaattinen lahjakkuuteni joka taisi viimeksikin olla se ainut perkeleen kompastuskivi ole yhtään parantunut. Tuossa pääsykokeessa kumminkin tarvitaan ainakin hiukan matemaattista lahjakkuutta, joka ei minun tapauksessani ole peruslaskutoimitusten lisäksi yhtään sen parempi.

Kolmanneksi vaikka pääsisinkin sisälle tuohon kouluun, niin sitten alkaisivat taas nämä ikuiset toimeentulovaikeudet. Pitäisi käydä töissä että olisi varaa maksaa laskuja sekä vuokraa, mutta samalla pitäisi käydä koulua sekä opiskella. Oma avovaimoni opiskelee tällä hetkellä uutta ammattia, joten on sanomattakin selvää että hänen tuloillaan emme elä tällä hetkellä, vaan aikalailla tämä vartijan umpikuja-homma on "perheemme" pääasiallinen tulonlähde.

Olen totta kai ruvennut harkitsemaan jo jotain käytännöllisempääkin hommaa. Kenties ammattitutkinto tai pari olisi hankittava, mutta tässä tilanteessa oppisopimuksella itsensä lukeminen joksikin olisi lähes ainoa vaihtoehto jotta "cash flow" palkkatyön muodossa pitäisi talouden kurissa. Ei kukaan pärjää tässä kaupungissa opintotuella, ellei ota opintolainaa ja tee kaikenlaisia pätkähommia. Opintolainaa en kuitenkaan aio enää ottaa, sillä viimeisimmän lainan takaisinmaksuun meni näitä töitä tehden ihan kiitettävä aika siihenkin.

Omat koirat purevat

Tein vielä pari vuoroa tuota remonttivartiointia sen viimeisimmän 12h vuoron jälkeen. Onneksi tuo 12h respa nyt ainakin toistaiseksi loppui. Eipä tule hirveän ikävä sitäkään muutenkin synkän ja pimeän syksyn lomassa.

Alan kyllä olla tuohon remonttivartiointiinkin aikalailla kypsä. Seisoskella nyt tuntikausia siellä ja täällä seuraten rakennusmiesten hommia ei ole varsinaisesti mitään oikeaa työtä, vaan hädänalaisen ihmisen hyväksikäyttöä. Olen alkanut ymmärtämään olevani aivan liian hyvä ja monitaitoinen ihminen ominaisuuksiltani miksikään vartiointiliikkeen palveluksessa olevaksi, joka kelpuutetaan vahtimaan työtä tekeviä ihmisiä kahdeksan tuntia päivässä.

Ammatissamme näyttää kuitenkin olevan ihmisiä, jotka tuntuvat ottavan roolinsa aivan liian tiukasti. Eräänä päivänä kun olin tulossa tuohon remonttikohteeseen aamulla, niin tulin sitten samaan aikaan tuulikaappiin josta pääsi sisätilan kautta tuonne työmaalle. Tuulikaapissa piti ilmoittautua lähistöllä olevalle toiselle saman firman vartijalle valvomossa, joka päästi tämän toisen ihmisen sisään välittömästi. Sitten hän tiedusteli vihastuneena että kuka minä olin, vaikka olin jo ennen tätä kertaa käynyt paikalla vähintään seitsemän tai kymmenen kertaa. Ilmoitin vain ovipuhelimeen olevani vartiointiliike X:stä, jolloin tämä kusipäinen "kollega" kihahti ja huusi että minun pitäisi oppia kuulemma ilmoittamaan nimeni. Hän sulki tylysti ovipuhelimen ja jätti minut tuulikaappiin.

Siinä sitten seisoessani tyhmänä ja nöyryytettynä mietin hetken jos toisenkin reaktiotani. Mietin että olisin antanut tuonkin keikan olla, sillä olinhan taas lähtenyt vapaapäivänäni tekemään tätä typerää seisoskelua todella aikaisin aamusta. Mietin myös että olisin perinteisesti vetänyt sille toiselle vaksille sinne kunnon kilarit, lähtenyt ovet paukkuen menemään ja sulkenut puhelimen kaikenlaisten vuoroesimiesten perään soitteluilta.

Eniten ehkä vitutti että tuo kusipäinen "kollega", mikäli häntä edes saman firman tyypiksi voi kutsua tosiaan näytti kuvittelevan olevan jotain muuta kuin vain palkattu vartija samasta firmasta kuin minäkin. Ilmeisesti kohteen luonne oli saanut hänet kuvittelemaan muutamaa palkkaluokkaa isommalla liksalla olevansa vähintäänkin aurinkokuningas, joka tosiaan kohteli saman firman kollegoita kuin mutaa mikäli huvitti.

Hetken päästä kun tuulikaappiin tuli lisää ihmisiä hän ivallisesti ilmoitti ovipuhelimeen:

"No, jokos sillä vartiointitoimisto X:llä (nimi muutettu) on muistunut nimi mieleen??"

Tuumin hetken että olisin voinut todellakin kilahtaa hänelle ja pahasti. Olisi tehnyt mieli kutsua sitä jyrkän äänen omaavaa toista vartijaa rotannaamaiseksi pelkuriksi, joka ei uskaltanut kohdata kolleegaansa kasvotusten, vaan vittuili jostain valvomon hämärästä elektronisen laitteen avulla. Olisin halunnut muistuttaa häntä siitä että ihan samanlainen koira ja merkityksetön pelinappula hän oli vartiointiliikkeelle niin kuin minäkin loppujen lopuksi. Ilmeisesti kuitenkin asema ja kohteen luonne oli saanut hänet kuvittelemaan toisin.

Pitkän paussin jälkeen ilmoitin kuitenkin nimeni tälle henkilölle, joka oli sen nähnyt varmasti listassaan kertoja jos toisiakin ennen tätä. Hän varmasti jopa tunnisti minut kamerasta, mutta ilmeisesti olin käynyt hänen hermoilleen ja pahasti.

Jotenkin kuvaavaa että nyt päädyin sitten omienkin hampaisiin tässä. Se on aika ikävä kokemus,sillä näinä kolmena päivänä olen joutunut aika uhkaaviin taikka vittumaisiin tilanteisiin sekä vapaa-aikana että myöskin töissä lähes jatkuvalla syötöllä. Mieli tekisi kaivautua maan alle piiloon ja pysyä siellä liikkumattomana seuraavat viisi päivää tällä vitutuksen määrällä.

Nyt sitten torstaina eli tänään sain vihdoinkin vapaa-päiväni. Viikonloppu sekä perjantai ovat myös onneksi vapaata, mutta jälleen on todettava että aika kovalla henkisellä hinnalla nekin päivät on lunastettu etenkin tätä nykyä.

Viimeiset vittuilut

No joo, kestihän siinä aikansa kunnes tämä 12h respa alkoi näyttämään ikävää päätänsä minulle laajamittaisemmin.

Nyt olen muutaman tunnin sisällä saanut ottaa vastaan kolmet haukut ja minua on muutenkin sätitty ties vaikka mistä. Ensimmäisenä pääsin jonkun helvetin ärsyttävän toimisto-assariämmän riepoteltavaksi, joka alkoi siitä kun minun olisi pitänyt toteuttaa joku hänen aivan päätön ideansa tästä näin samalla respassa istuen. Vittuilin kysyiselle naiselle takaisin aika rankasti, mutta pidin kuitenkin kielenkäytön ihan asiallisella asteella.

Seuraavaksi paikalle syöksyi jostain kerroksesta porukkaa, jotka vaativat että lähden pysäyttämään pari kerrosta ylhäälläpäin porailevan remonttiryhmän. Eli minun olisi pitänyt jättää respa tyhjäksi ja lähteä tutkimaan sitä että mitä joku kusinen kymmenen sekunnin porankäyttö nyt sitten aiheutti heidän paskantärkeille kokouksilleen. Vitutti kieltämättä todella rankasti kun tämä eräs kynäniska päätyi tänne huutamaan kuin joku armeijan kenraali välittömiä ratkaisuja asiaan, johon minä en edes mitenkään pysty vaikuttamaan.

Tämä respa on toistaiseksi pitkistä vuoroistaan huolimatta hoitunut ihan kohtuullisesti, mutta tänään tämä paskan määrä todellakin ylitti kriittisen kynnyksen. Jotenkin todella masentavaa huomata että tässäkin respassa ne firmat joita palvellaan koostuvat todella mulkuista idiooteista, jotka tosiaan jälleen kerran pitävät aulavartijaa ravintoketjun alimpana lenkkinä ja pelkkänä juoksupoikana, joka tosiaan varmaan kohta heidän mielestään voisi hakea ruoat kaupasta ja kattaa pöydät, siivota pölyt ja mielellään vaikka vielä hoitaa vessojenkin siivouksen. Tällaiset urpot ovat todella röyhkeitä ihmisten hyväksikäyttäjiä aitoon kapitalistiseen tapaan, jossa tosiaan luokkaerot ovat heidän ajattelukykynsä mukaan sellainen asia jonka mukaan ihmisiä tulee kohdellakin.

Onneksi tämä respa tosiaan loppuu. En taida omata enää mitään kiinnostusta palata tänne, enkä varmaan kyllä haluakaan. Näissä kahdentoista tunnin vuoroissa oli kestämisensä, mutta se vittuilun ja nakittamisen määrä joka täällä toteutuu on kyllä sen verran rankka että haistakoot mokomat vitun pomputtajat pitkän paskan. Pitäkööt myöskin tunkkinsa.

Sain muuten siitä noin kuukausi sitten tehdystä palveluksesta sen valkoviinipullon.

Jee!!

Istuma-maratonin ilmentymiä

Illat kylmenevät. Illat pimenevät.

Viikonlopun heitin tuolla iltakohteessani, joka onneksi hiljenee nyt alkavalla viikolla melkein kuun loppuun asti siinä määrin että siellä voi olla ihan kivaakin olla. Nyt sitten sunnuntain jälkeen seurasi loogisesti jälleen maanantai, jonka tulen viettämään täällä jo tutuksi tulleessa 12h respassani kököttäen.

Nouseminen aamulla melko aikaisin tähän vuoroon oli kyllä taas yhtä helvettiä. Voin vain kuvitella minkälaista tämän vuoron tekeminen tulee olemaan talvella, jolloin tähän aikaan ulkona on helvetin kylmää sekä pimeää. Ulos on kuitenkin lähdettävä. Nyt jo oli periaatteessa sellainen fiilis päässä että tässä lähdetään jonnekin helvetin yön selkään tekemään töitä, vaikka aamuhan se siellä sarasti kumminkin kaiken pimeyden keskellä.

Onneksi kuitenkin tämä 12h respa taitaa olla minun osaltani melkolailla ohitse. Siis TOISTAISEKSI ainakin, sillä tuo viime vuorolista oli ja on kyllä kieltämättä ehkä eräs parhaimpia vuorolistoja joita olen saanut käsiini työaikojen vaihtelun osalta vähään aikaan. Sitä kannattaa todellakin arvostaa. Nyt kuitenkin valitettava tosiasia on se että tämä(kin) 12h vuoro on pakko istua pytyssä juuri samaan tapaan kuin vankienkin pitää sitä tuomiotaan siellä linnassa istua. Eihän siitä mihinkään päästä että tämä työ alkaa muistuttamaan vankilan perimmäisiä toimintatapoja yhä enemmälti.

Tiistain jälkeen pitäisi olla loppuviikko vapaata, mutta en suoraan sanoen usko ettäkö saisin olla rauhassa tuota aikaa kokonaisuudessaan. Ylityöt nyt vaan ovat todellinen realiteetti, johon on vaan mukauduttava etenkin tilanteessa, jossa taloudellinen toimeentulo riippuu pitkälti vain ja ainoastaan näistä tämän työn tuloista.

Toissapäivänä eli lauantaina tuolla iltakohteessani menin käynnistämään kiinni juuttuneita rullaportaita, kun huomasin että keski-ikäinen sekä melko egoistisen olomuodon omaava pariskunta hoippui portaita pitkin ylös. Nainen saavutti portaiden yläpään ensiksi, jonka jälkeen lyhyenläntä ukkomies seurasi perässä epätyydyttynyt ilme naamallaan.

Seurasi tulikivenkatkuinen dialogi:

Nainen: "Onkos näissä portaissa jotain vikaa kun eivät toimi?"

Iltavaksi: "Joo, olin juuri tulossa käynnistämään nämä uudelleen"

Nainen: "Jaa, no mutta sehän on hyvä-"

Yhtäkkiä perässä ollut miesseuralainen karjaisee:

Mies: "OLISIT SITTE KÄYNNISTÄNY NE!!!!!1111"

Iltavaksi: "Voi hyvä luoja taas, en oikein olisi voinut käynnistää niitä silloin kun te kapusitte niitä pitkin tänne ylös. Sitäpaitsi pieni fyysinen rasitus päivässä tekee hyvää sydämelle"

     - PARISKUNTA HOIPPUU SUIVAANTUNEENA POIS

En oikein nimittäin enää nykyisin jaksa olla ystävällinen ihmisille jotka eivät ole ystävällisiä eli asiallisia minua kohtaan. Minun mielestäni etenkin nykyään ja täällä Helsingissä hyvän käytöksen säännöt eivät päde enää siinä vaiheessa jos koko ns. "palvelutapahtuma" käynnistetään vittumaisella valituksella asiakkaan taholta.

Aina väärin päin :)

Uusimman työvuorolistani mukaan minä olen nyt sitten osittain jumittunut tekemään tätä puhelinvaihde-respaa sekä sitten tuota vanhaa iltakohdettani. Se on tavallaan tietysti työaikojen osalta ihan mukavaakin, mutta sisällöllisesti tätä ilta- ja päiväkohteissa vuorottelua olisi voitu tehdä jo puoli vuotta aikaisemmin.

Lisäksi se mikä tässä nyt on vähän ironista, on se tosiasia että tämä kohde on todella lähellä entistä asuinpaikkaani. Jos olisin päässyt tekemään tätä kaikesta vittumaisuudestaan huolimatta aikaisemmin, niin se olisi varmasti parantanut työmotivaatiotani ja säästänyt minua niin henkisesti kuin fyysisestikin monelta nöyryyttävältä työuupumuksen oireelta sekä seuraukselta.

On siis vähän perseestä ihan se tosiasia, että päädyin nyt sitten tähän respaan puoli vuotta sen jälkeen kun muutin näiltä kulmilta pois kokonaan toiselle puolen kaupunkia, josta työmatka tänne kestää sen noin 30 minuuttia ihan millä vaan kulkuvälineellä. Jos riittääkään.

Tuntuu tosiaan että (työ)elämässä kaikki positiiviset muutokset tulevat aina voimaan auttamattomasti liian myöhään taikka sitten siinä vaiheessa, kun niillä ei ole oikeastaan enää mitään väliä. Toki onhan tämäkin sinänsä ihan positiivinen juttu kokonaisuudessaan varsinkin nykytilanteen huomioonottaen, jossa tämän työn suhteen minulla ei pahemmin juhlimista enää minkään sortin asiaan suhteen ole.

Samaa paskaa, eri päivää

Tänään piti mennä iltakohteeseen. Päädyin tänne puhelinvaihde-kohteeseen.

Sellaista on taas jälleen elämä.

Jos jotain positiivista tästäkin tilanteesta lähdetään hakemaan, niin kaipa se on sitten siinä ettei ainakaan ihan mutanttien sekä vampyyrien työajoilla tarvitse lähteä kotiin niin kuin yleensä. Näissä respoissa on se hyvä puoli, että ainakin useimmiten kotiin pääsee ihan normaali-ajoissa eikä viittä vaille viisi yöllä.

Suoraan sanoen tämä respa jossa nyt istuskelen on kyllä periaatteessa aika paskaa sisällöltään. Tuo puhelinvaihde on kyllä ihan oma vittuilun ala-lajinsa kokemuksena, mutta olen huomannut että tämän paikan omakin henkilöstö on oikeastaan aivan helvetin ylimielistä sakkia. Tänäänkin aamulla kun yritin päästä tänne kohteeseen sisään, niin joku tämän yrityksen urvelo avattuaan ensiksi oven itselleen ja mentyään sisään totesi että "HEI ME EI OIKEASTAAN SAADA PÄÄSTÄÄ TÄNNE KETÄÄN SISÄÄN", vaikka kaulassani oli selkeästi edustamani firman henkilökortti.

No, aivoni rekisteröivät tuon aivopierun melko nopeaan ja sivalsin takaisin että "no, oikeastaan voin mä lähteä kotiinkin kun en olis tänne muutenkaan tänään halunnut tulla.." ja käännähdin poislähdön elein. Siinä vaiheessa tämän idiotismin suustaan laukonut apina kuitenkin tajusi että tuossahan tuo meidän alipalkattu ali-ihminen, joka hoitaa kahden ihmisen työt eikä se edes kuulu virallisesti firmalle juuri käännyttää melkein itse itsensä ovelta.

Pääsin sitten kyllä sisälle kohteeseen, mutta myönnän että jos tuo tyyppi ei olisi tajunnut korjata virhettään niin olisin varmaan kääntynyt ja lähtenyt pois samantien ihan muitta mutkitta.

Tuli mieleeni tuon viime postaukseni kommentointi, jossa joku anonyymi tuntematon oli sitä mieltä että tuo kesäloman ja sen jälkeinen palkanmaksu kuviona oli kuulemma ihan lainopillisesti oikein hoidettu. No, en kiistä etteikö voisi ollakin, mutta sanotaan näin että periaatteessa en ihan ymmärrä montaakaan kiemuraa siitä että miksi vartijoiden palkanmaksun pitää olla niin helvetin vaikeaa ja muutenkin pieni palkka on pilkottu kahteen erissä maksettuun osaan. Eri asia varmasti olisi jos nettona tulisi joka kuukausi se 3500€, niin varmaan sillä vähän yli tonnilla per pari viikkoa pärjäisi, mutta kun nyt mietitään näiden meidän alan palkkojen muutenkin alhaisia lukuja, niin tuntuu vähintäänkin vittuilulta että ne pilkotaan kahteen osaan ja maksetaan ihan helvetin minimaalisissa osissa muutenkin vaikeuttamaan elämää. Ihan samanlaista duunia näytetään tekevän tuolla Helsingin kaupungin Palmian vartiointipuolellakin, eikä siellä näytä olevan ongelmaa maksaa niitä palkkoja kerran kuussa. Tuntuu siis että tämä on enemmänkin asennekysymys kun mikään oikea tekninen ongelma.

Mutta nyt en kuitenkaan jaksa jauhaa ihan paljoakaan enempää näistä asioista, sillä duuniperäinen vitutus on taas noussut päähän niinkin paljon että oikein itkettää. Huomenna lisäksi pitää mennä vielä töihin viikonlopuksi ja "vapaata" pitäisi olla ensi viikon keskiviikosta alkaen.

Kiireen keskeltä

Aamu alkoi juuri niin kuin olin arvellutkin täällä puhelinvaihde-respassani.

Taisi kestää noin tunnin kun sain ensimmäisen puhelun jossa minua haukuttiin tyhmäksi, idiootiksi ja vajaavaiseksi ihan sen takia etten yhdistänyt tätä häiskää täysin oikein. Hommasta teki tietysti vähän haastavan ihan se, että kyseinen heppu vain kailotti asiaansa eikä viitsinyt selventää että mitä hän tarkalleen halusi.

Vitun turhauttavia tunteja on takana ja edessä sitten vieraiden vastaanottoa kymmenpäisin joukkioin vielä tänään.

Pakko todeta että tämä syksy on kyllä alkanut aika todenteolla nyppimään. Heti kun pääsin pois kesälomalta, niin nämä tämän työn kaikkein paskimmat piirteet esim. eri kohteissa juoksemisen, epäselvien vuorojen ja niukan palkkauksen osalta ovat iskeytyneet vasten kasvoja. Tuntuu että olen vastentahtoisesti jonkinlaisen sirkuksen osaanottaja lähinnä kai sillä pellejen puolella, jonka käsketään hyppiä ja pomppia ties minne ja milloin aina joku haluaakaan.

Elämä näin loman jälkeisenä aikana on ollut aika tiukkaa, sillä kun viime kuussa olin töissä aivan normaalisti, niin palkkajärjestelmä piti sitten huolen etten saanut sitä palkkaa siltä kuulta jolloin olin lomalla. Muutenkin tämä vartiointialan TES:n lomapolitiikka on kyllä yleinen naurun aihe kaikille läheisilleni, eikä eräs lähisukulainen KVTES:n puolelta ymmärrä ollenkaan että ihminen jätetään lähes ilman palkkaa melkein kuukaudeksi, vaikka tyypin pitäisi vakinainen työntekijä sekä lomarahojen nauttija ynnä muuta olla.

Tämä kuukausi on toimeentulon ohelta ollut niin rankkaa, että päätin ettei seuraavaa kesälomaa kyllä voi millään pitää tämän firman leivissä enää. Niin pahasti tuli otettua takkiin lomien jälkeisenä aikana, että pakko on kyllä vaihtaa työpaikkaa ensi kesään mennessä ettei tässä samassa tilanteessa enää olla sitten toistamiseen. Niin pahasti tuli yli- sekä aliarvioitua näitä käytettävissä olevia rahavirtoja ettei paremmasta väliä.

Nyt kun sitten todetaan että tämä krooninen motivaatiovaje työssäni on realiteetti, niin voidaan myös todeta että pian pari vuotta näitä töitä tehneenä en oikeastaan enää muista alkuajoistani mitään kovinkaan rakentavaa. Aloitin tämän bloginkin pidon vasta sitten kun se noin puolitoista vuotta tätä oli takana, mutta nyt tällä hetkellä tuntuu etten enää oikein muista mitään alkuajoistani. Hämärtymistä on alkanut tapahtumaan muistikuvieni suhteen siitä milloin ja miten tämä vartija-pelleily elämässäni oikeastaan edes alkoi ja miten siihen päädyttiin. Nyt tuntuu että olen ollut vartijana 20 vuotta vaikka vasta pari vuotta tulee kohta täyteen.

Tämä työ on sellainen todellisuus, että se jotenkin passivoi ihmisen ja saa unohtamaan että maailmassa on muitakin ammatteja sekä polkuja elämässä kuin tällaisen epämääräisen kaikki rajat ylittäneen vuokratyön tekeminen. Saattaa olla ehkä täysin epärealistista sanoa tätä, mutta pelkään että mitä pitempään satut joko viihtymään tai vaihtoehtoisesti lusimaan kakkuasi yksityisellä turvallisuusalalla, niin sitä pitempään tulet myös sen leivissä jatkamaan työskentelyäsi halusit sitten sitä tai et.

Luurin ääreen

Syksy on alkanut tekemään tuloaan.

Aamulla oli jo aika kylmä sekä jouduin pitämään takkia päällä remonttivartioinnin ulko-osuudessa tänään. Tästä nämä ilmat valitettavasti taitavat vain ruveta kylmenemään, eihän siitä mihinkään päästä.

Tuo tämän päivän remonttivartiointi kesti vain muutaman tunnin sovitusta ajankohdasta. Se nyt oli tavallaan hyvä juttu, mutta nyt sitten selvisikin iltapäivällä että huominen remonttikeikka on peruttu ja päädyn erääseen respaan jossa olin viimeksi muistaakseni viime keväänä.

Tuo surullisenkuuluisa respa on siitä kuuluisa sekä surullinen, että siellä sain ensimmäistä kertaa elämässäni kohdata puhelinvaihteen sekä sen hoitamisen eräänä työtehtävänäni. Vietin siellä poikkeuksellisesti kolme vuoroa, joiden loppupuolella olin saanut saldokseni asiakaspuheluina enimmäkseen harmittomia hulluja sekä sitten muistaakseni ainakin yhden ihan oikean hullun, joka uhkasi vaikka millä kun en yhdistänyt häntä jollekin pääjohtajalle välittömästi. Vitun naurettavaa sakkia.

Sikäli jännittää aika helvetisti tuo vuoro, kun en oikein tarkalleen muista kaikkea tuon kohteen pyörittämiseen liittyvää. Toisekseen pahinta taitaa olla se etten omaa kyseisen kohteen avaimia, jotta pääsisin sisälle aamulla. Täytyy siis luikerrella jonkun vanavedessä sisään.

Päivittelen tilannetta huomenna ja kerron vielä sen verran, että viikonloppu tulee olemaan taas työvuoroilla kyllästetty tuolla perinteikkäässä iltakohteessani.

Työetiikkaa jokaiselle ansionsa mukaan

Olen alkanut hiljalleen ymmärtämään sen että viime aikoina järkälemäisesti noussut työmäärä ja kaikkien muutamienkin päivien aukkojen tukkimiset ylityövuoroilla työlistoissani taitavat olla pysyvää todellisuutta.

Olin perjantaina jälleen vartioimassa remonttia. Tällä kertaa seurasin sähkömiesten toimintaa ja tämä typerä työpukuni otti osumaa sitten kun siellä ruvettiin tekemään jotain sellaista joka tuotti valtavat määrät hienoa valkoista rakennuspölyä ympäri remontoitavaa aluetta. En edelleenkään tajua miksi tuossa työssä käytetään jotain pukua kohteen luonteesta huolimatta- eiväthän ne rakennusmiehetkään siellä remontoi kravatit kaulassa?

No joo, kyseinen jo useamman viikon kestänyt remonttivartiointi on hommana kyllä ihan pystyyn kuollutta. Teen sitä kuitenkin vain työaikojen takia, sillä tänäänkin nyt sitten istutaan täällä 12h respassa ja huomenna mennään köhimään rakennuspölyn sekaan taas pariksi päiväksi.

Rupeaa vaikuttamaan tosiaan siltä että nämä "ylityöt" eivät ota loppuakseen. Toisaalta on kai ihan hyvä ettei minulla ole pulaa töistä, mutta se sitten että onko järkevää painaa kymmentä päivää töitä putkeen onkin aivan toinen asia. Toisaalta uskon että tämä tilanne kielii nyt enemmänkin siitä että työvoimareservi on aikalailla käytössä, joten ylityöt tulevat olemaan vallitsevaa todellisuutta varmaan aika pitkään.

Elämässäni on tällä hetkellä kaikenlaista muutakin sekaannusta ja ongelmaa meneillään näiden normaalien, tässä blogissa ilmenevien lisäksi. En aio valehdella etteikö tämä työ ja vähän muutkin ongelmat vaikuttaisi parisuhteeseeni koko ajan. Minulla ei kuitenkaan ole nyt muuta mahdollisuutta kuin näiden töiden tekeminen tasan tällä vauhdilla millä nytkin niitä teen, sillä minulla on nyt tälläkin hetkellä noin 400€ viime vuoden jäännösveroja maksamatta, joista aion suorittaa ensimmäisen erän pois ehdottomasti ennen joulua.

Mietin tässä myös sitä että johtuuko tämä kyrpiintyminen työhöni ja juuri ASIAKASpalvelutyöhön siitä, että oikeastaan näissä erinäisissä respoissa sitä tulee päätymään tekemisiin asiakasyritysten osalta niin vittumaisten tyyppien kanssa, että heidän tarpeensa ylikorostaa omaa arvoaan oikein korostuu tällaisissa kohteissa. Onhan periaatteessa joku valtion korkea-arvoinen virkamies tai jonkun firman ylhäinen toimihenkilö useimmiten kuitenkin tässä maassa aika vitun egoistinen tapaus, että sikäli kai ei ole ihmeellistä että päätyy kohdelluksi kuin maaorja vain siksi kun oma palkkataso ei välttämättä kohtaa kyseisen henkilön kanssa.

Sitäpaitsi taidan olla sen verran sosialisti, että väitän monen suurituloisen virkamiehen tai toimihenkilön kohtelevan muutenkin alaisiaan tässä maassa kuin työkaluja tai nimenomana "alempiaan". Henkilöstöjohtaminen ei ole oikein koskaan tainnut onnistua monessakaan firmassa joissa olen työskennellyt vartijana nimenomaan asiakasfirman laskuun, sillä minua on aina useimmiten kohdeltu vähintään kahden asiakasfirman työntekijän taholta huonosti. Yllättävän monessa korkean luokan firmassa näyttäisi nimittäin olevan voimassa hyvin selkeä "nokkimisjärjestys" ja organisaatio sille, jolloin aika monesti vartija siinä aulassa kököttäessään muodostuu sen alimmaksi ruohonjuuritasoksi vailla mitään ihmisarvoa.