Illat kylmenevät. Illat pimenevät.
Viikonlopun heitin tuolla iltakohteessani, joka onneksi hiljenee nyt alkavalla viikolla melkein kuun loppuun asti siinä määrin että siellä voi olla ihan kivaakin olla. Nyt sitten sunnuntain jälkeen seurasi loogisesti jälleen maanantai, jonka tulen viettämään täällä jo tutuksi tulleessa 12h respassani kököttäen.
Nouseminen aamulla melko aikaisin tähän vuoroon oli kyllä taas yhtä helvettiä. Voin vain kuvitella minkälaista tämän vuoron tekeminen tulee olemaan talvella, jolloin tähän aikaan ulkona on helvetin kylmää sekä pimeää. Ulos on kuitenkin lähdettävä. Nyt jo oli periaatteessa sellainen fiilis päässä että tässä lähdetään jonnekin helvetin yön selkään tekemään töitä, vaikka aamuhan se siellä sarasti kumminkin kaiken pimeyden keskellä.
Onneksi kuitenkin tämä 12h respa taitaa olla minun osaltani melkolailla ohitse. Siis TOISTAISEKSI ainakin, sillä tuo viime vuorolista oli ja on kyllä kieltämättä ehkä eräs parhaimpia vuorolistoja joita olen saanut käsiini työaikojen vaihtelun osalta vähään aikaan. Sitä kannattaa todellakin arvostaa. Nyt kuitenkin valitettava tosiasia on se että tämä(kin) 12h vuoro on pakko istua pytyssä juuri samaan tapaan kuin vankienkin pitää sitä tuomiotaan siellä linnassa istua. Eihän siitä mihinkään päästä että tämä työ alkaa muistuttamaan vankilan perimmäisiä toimintatapoja yhä enemmälti.
Tiistain jälkeen pitäisi olla loppuviikko vapaata, mutta en suoraan sanoen usko ettäkö saisin olla rauhassa tuota aikaa kokonaisuudessaan. Ylityöt nyt vaan ovat todellinen realiteetti, johon on vaan mukauduttava etenkin tilanteessa, jossa taloudellinen toimeentulo riippuu pitkälti vain ja ainoastaan näistä tämän työn tuloista.
Toissapäivänä eli lauantaina tuolla iltakohteessani menin käynnistämään kiinni juuttuneita rullaportaita, kun huomasin että keski-ikäinen sekä melko egoistisen olomuodon omaava pariskunta hoippui portaita pitkin ylös. Nainen saavutti portaiden yläpään ensiksi, jonka jälkeen lyhyenläntä ukkomies seurasi perässä epätyydyttynyt ilme naamallaan.
Seurasi tulikivenkatkuinen dialogi:
Nainen: "Onkos näissä portaissa jotain vikaa kun eivät toimi?"
Iltavaksi: "Joo, olin juuri tulossa käynnistämään nämä uudelleen"
Nainen: "Jaa, no mutta sehän on hyvä-"
Yhtäkkiä perässä ollut miesseuralainen karjaisee:
Mies: "OLISIT SITTE KÄYNNISTÄNY NE!!!!!1111"
Iltavaksi: "Voi hyvä luoja taas, en oikein olisi voinut käynnistää niitä silloin kun te kapusitte niitä pitkin tänne ylös. Sitäpaitsi pieni fyysinen rasitus päivässä tekee hyvää sydämelle"
- PARISKUNTA HOIPPUU SUIVAANTUNEENA POIS
En oikein nimittäin enää nykyisin jaksa olla ystävällinen ihmisille jotka eivät ole ystävällisiä eli asiallisia minua kohtaan. Minun mielestäni etenkin nykyään ja täällä Helsingissä hyvän käytöksen säännöt eivät päde enää siinä vaiheessa jos koko ns. "palvelutapahtuma" käynnistetään vittumaisella valituksella asiakkaan taholta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti