sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Työetiikkaa jokaiselle ansionsa mukaan

Olen alkanut hiljalleen ymmärtämään sen että viime aikoina järkälemäisesti noussut työmäärä ja kaikkien muutamienkin päivien aukkojen tukkimiset ylityövuoroilla työlistoissani taitavat olla pysyvää todellisuutta.

Olin perjantaina jälleen vartioimassa remonttia. Tällä kertaa seurasin sähkömiesten toimintaa ja tämä typerä työpukuni otti osumaa sitten kun siellä ruvettiin tekemään jotain sellaista joka tuotti valtavat määrät hienoa valkoista rakennuspölyä ympäri remontoitavaa aluetta. En edelleenkään tajua miksi tuossa työssä käytetään jotain pukua kohteen luonteesta huolimatta- eiväthän ne rakennusmiehetkään siellä remontoi kravatit kaulassa?

No joo, kyseinen jo useamman viikon kestänyt remonttivartiointi on hommana kyllä ihan pystyyn kuollutta. Teen sitä kuitenkin vain työaikojen takia, sillä tänäänkin nyt sitten istutaan täällä 12h respassa ja huomenna mennään köhimään rakennuspölyn sekaan taas pariksi päiväksi.

Rupeaa vaikuttamaan tosiaan siltä että nämä "ylityöt" eivät ota loppuakseen. Toisaalta on kai ihan hyvä ettei minulla ole pulaa töistä, mutta se sitten että onko järkevää painaa kymmentä päivää töitä putkeen onkin aivan toinen asia. Toisaalta uskon että tämä tilanne kielii nyt enemmänkin siitä että työvoimareservi on aikalailla käytössä, joten ylityöt tulevat olemaan vallitsevaa todellisuutta varmaan aika pitkään.

Elämässäni on tällä hetkellä kaikenlaista muutakin sekaannusta ja ongelmaa meneillään näiden normaalien, tässä blogissa ilmenevien lisäksi. En aio valehdella etteikö tämä työ ja vähän muutkin ongelmat vaikuttaisi parisuhteeseeni koko ajan. Minulla ei kuitenkaan ole nyt muuta mahdollisuutta kuin näiden töiden tekeminen tasan tällä vauhdilla millä nytkin niitä teen, sillä minulla on nyt tälläkin hetkellä noin 400€ viime vuoden jäännösveroja maksamatta, joista aion suorittaa ensimmäisen erän pois ehdottomasti ennen joulua.

Mietin tässä myös sitä että johtuuko tämä kyrpiintyminen työhöni ja juuri ASIAKASpalvelutyöhön siitä, että oikeastaan näissä erinäisissä respoissa sitä tulee päätymään tekemisiin asiakasyritysten osalta niin vittumaisten tyyppien kanssa, että heidän tarpeensa ylikorostaa omaa arvoaan oikein korostuu tällaisissa kohteissa. Onhan periaatteessa joku valtion korkea-arvoinen virkamies tai jonkun firman ylhäinen toimihenkilö useimmiten kuitenkin tässä maassa aika vitun egoistinen tapaus, että sikäli kai ei ole ihmeellistä että päätyy kohdelluksi kuin maaorja vain siksi kun oma palkkataso ei välttämättä kohtaa kyseisen henkilön kanssa.

Sitäpaitsi taidan olla sen verran sosialisti, että väitän monen suurituloisen virkamiehen tai toimihenkilön kohtelevan muutenkin alaisiaan tässä maassa kuin työkaluja tai nimenomana "alempiaan". Henkilöstöjohtaminen ei ole oikein koskaan tainnut onnistua monessakaan firmassa joissa olen työskennellyt vartijana nimenomaan asiakasfirman laskuun, sillä minua on aina useimmiten kohdeltu vähintään kahden asiakasfirman työntekijän taholta huonosti. Yllättävän monessa korkean luokan firmassa näyttäisi nimittäin olevan voimassa hyvin selkeä "nokkimisjärjestys" ja organisaatio sille, jolloin aika monesti vartija siinä aulassa kököttäessään muodostuu sen alimmaksi ruohonjuuritasoksi vailla mitään ihmisarvoa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti