tiistai 25. syyskuuta 2012

Hiljainen hulluus

Olin eilen illalla vielä ihan ylirasittunut siitä samaisen päivän respavuorosta. Kyseinen vuoro oli todellakin hektinen ja täynnä kaikenlaista sekoilua sekä ylityötä, että kesti hetken päästä taas takaisin yhteyteen omien ajatuksiensa kanssa.

En ole käynyt vissiin pian pariin kuukauteen salilla, joka on kyllä valitettavasti alkanut näkyäkin liikunnan vähäisyytenä. Eilen päätin suunnattoman henkisen kynnyksen ylitettyäni lähteä käymään työpäivän jälkeen salilla, joka olikin kyllä lopulta tosi hyvä idea ja antoi selkeästi paremman olon loppuiltaa kohden. Huomaan kuitenkin että jos pidän todella pitkiä taukoja salilla käymisestä, niin se kynnys sinne menemiseen kasvaa ja kasvaa. Eilen sain todellakin kamppailla itseni kanssa että pääsin sinne salille, mutta hyvä että sinne nyt sitten jaksoin mennä. Vietin aikaani siellä 45 minuutin verran, joka oli ihan sopiva kokonaisuuteen nähden.

Oikeastaan olisin halunnut mennä tänä aamuna salille myöskin kun tuo kipinä siihen taas palautui, mutta päätin uhrata sen ajan siihen että nukuin vähän pitempään tämän iltavuoron alkamisen johdosta.

Nyt sitten istutaan taas täällä iltakohteessa. Toivon mukaan loppuviikko olisi vapaata, sillä en nyt taas muista kuinka monta päivää putkeen olen heittänyt näitä töitä jo muutenkin. Pelkona ovat kuitenkin jatkuvat ylityöt, enkä oikein jaksa uskoa ettäkö minun annettaisiin olla rauhassa mukamas nämä kolme arkipäivää ennen viikonloppua muutenkaan. Noh, perjantaina on onneksi palkkapäivä, joten jotain iloa sentään on odotettavissa kunhan laskupinoista ensiksi selvitään.

Tässä kohteessa on todellakin aika hiljaista tällä hetkellä ja varmaan vielä tämän viikon ajan muutenkin. Työtahti on aika minimissä jättäen minut taas pohtimaan tätä omaa tilannettani vähän liiankin uutterasti.

Viime päivinä lehdissä on taas ollut kaikenlaisia YT-neuvotteluihin liittyviä uutisia eri firmoista. Se on tietysti vähän ikävää kuultavaa, sillä nuo mahdolliset irtisanottavien määrät tuntuvat kyllä siinä määrin huolestuttavilta, että sitä tuntuisi fiksuimmalta vaan yrittää pitää omastakin paskaduunistaan vaan kiinni niin tiukasti kuin vain pystyy.

Laskeskelin että jos saan työstäni sen noin 1700€ käteen kuussa, niin sillä elää kyllä täällä PK-seudullakin joten kuten kaikki seikat huomioonottaen. Tässä ammatissa kuitenkin tuohon summaan päästäkseen kuukaudessa pitää tehdä aika huomattavia määriä työtä, joten sinällään tällainen raataminen pidemmän päälle ei kuitenkaan voi olla se ratkaisu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti