Vielä kerran vähän asiasta kuin asiasta

Tein vielä parisen päivää sitten muutaman heiton tuolla remonttivartiointi-kohteessani. Onneksi kuitenkin remontointi ei ole siitä päämäärätöntä hommaa, että sen nyt pitäisi ainakin ennen pitkää valmistua ja tässä tapauksessa niin onneksi kävikin. Nyt siis ei enää kai.. tarvitse sinne mennä.

Oli kuitenkin aika tuskaista heittää yllätyksellisesti tuossa kohteessa yhden normaalin päivävuoron jälkeen yksi 12h vuoro muutamankin eri tahon sekoilun jäljiltä. Täytyypä sanoa että ne pari viimeistä tuntia kohteessa sen kymmenen tunnin posottamisen jälkeen lähentelivät maailmanluokan pilkkimiskisoja, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Niin väsynyt olin että kotiin päästyäni menin suoraan nukkumaan ja hortoilin väsymyksissäni vielä rappukäytävässäkin.

Tuossa kun tuon 12h vuoron seisoin, niin väkisinkin rupesin miettimään tätä tämän alan palkkausta jälleen kerran. Juttelin vähän tätä asiaa sivuten erään firman huoltomiehen kanssa tuona samana päivänä ja hänen kanssaan palkkauksesta puhuttaessa hän ilmoitti varsin mielenkiintoisesti että oli tyytyväinen palkkaukseensa "työmäärään nähden".

Juuri tuo sanavalinta "työmäärään nähden" on varsin mielenkiintoinen. Se että minulle maksetaan tällä hetkellä 10,68€ tunnissa lähinnä seisomisesta jossain paikallisvartioinnissa, mutta kuitenkin useimmiten istuessa respassa tai paikkareissa ei oikeastaan ole ihan hirveän paljon työmäärään suhteutettuna. Toisaalta eipä tällaisesta pseudotyöstä nyt voi oikein millään logiikalla alkaa viittätoistakaan euroa tunnissa vaatimaan, kun työtehtävänä on käytännössä usein istuskelua tai seisoskelua minkään konkreettisen tilalla.

Sitten taas tällä alalla on toki niitä töitä, joissa sanoisin palkkauksen olevan työmäärään nähden aivan liian riittämätön. Esimerkkeinä vaikkapa järjestyksenvalvonta sekä myymälävartiointi, joissa todellakin pahimmillaan tehdään hartiavoimin töitä pitkiä vuoroja äärimmäisen vaarallisissa sekä vihamielisissä olosuhteissa. Toista noista vartiointialan työmuodoista kokeilleena voin sanoa että ikävä tuli lähinnä takaisin respaan sen vuoron jälkeen.

Ja mitä tulee yleisestikin näiden respojen tekemiseen työnä, niin voin sanoa jo "kohtuullisella" kokemuksella että yllättävän moni respakohde on työmäärän osalta melko hiljainen ja hyvin "ajoittainen". Toisaalta eteen voi myös sitten tulla sellaisia respoja joissa vartijan pitäisi osata ja käytännössä toteuttaa ainakin kahden ihmisen työt ilman kahden ihmisen palkkaa, joista oivallisena esimerkkinä on juuri tuo eräs puhelinvaihteen sisältävä kohteeni joissa talon oma väki puikkii piiloon aina sopivasti silloin kun vieraita pitäisi vastaanottaa, muita asiakkaita pitäisi vastaanottaa sekä minun hoitaa puhelinvaihdetta. Voin kuitenkin todeta että useimmiten tässä työssä a) tylsistyy tekemättömyyteen sekä b) työtehtävät eivät yleensä ole ainakaan tällä puolella jossa työskentelen niin kovinkaan raskauttavia. Sen sijaan henkisesti tämä työ on raskasta sikäli, että kun ei ole mitään tekemistä ja se mitään tekemättömyys saadaan tiivistettyä joskus kahdenkintoista tunnin vuoroihin, niin se käy kyllä normaalilla "työhön tottuneella" ihmisellä psyykkeelle aikalailla. Sen sijaan ihmisille jotka eivät tule töihin tekemään töitä, vaan lähinnä selaamaan nettiä ja nostamaan jonkun lapun pöydälle kaksi kertaa päivässä tämä työ sopii oikeinkin hyvin.

Oman elämäni asioihin mentäessä nyt olisi sitten taas se aika vuodesta kun pitäisi tai "voisi" hakea AMK:n täydennyshaussa tai jossain sellaisessa juuri sille alalle, jossa reputin viime keväänä. Olin aika motivoitunut hakemaan sinne uudelleen vielä välittömästi kesälomani alussa, mutta nyt totta puhuen näen hakuprosessin olevan helvetin tuskallinen monestakin syystä. Ensinnäkään en jaksaisi rustata taas uutta "OLEN PARAS JA TOSI KIINNOSTUNUT TEISTÄ"-tason haastattelukaavaketta enää uudelleen, eikä matemaattinen lahjakkuuteni joka taisi viimeksikin olla se ainut perkeleen kompastuskivi ole yhtään parantunut. Tuossa pääsykokeessa kumminkin tarvitaan ainakin hiukan matemaattista lahjakkuutta, joka ei minun tapauksessani ole peruslaskutoimitusten lisäksi yhtään sen parempi.

Kolmanneksi vaikka pääsisinkin sisälle tuohon kouluun, niin sitten alkaisivat taas nämä ikuiset toimeentulovaikeudet. Pitäisi käydä töissä että olisi varaa maksaa laskuja sekä vuokraa, mutta samalla pitäisi käydä koulua sekä opiskella. Oma avovaimoni opiskelee tällä hetkellä uutta ammattia, joten on sanomattakin selvää että hänen tuloillaan emme elä tällä hetkellä, vaan aikalailla tämä vartijan umpikuja-homma on "perheemme" pääasiallinen tulonlähde.

Olen totta kai ruvennut harkitsemaan jo jotain käytännöllisempääkin hommaa. Kenties ammattitutkinto tai pari olisi hankittava, mutta tässä tilanteessa oppisopimuksella itsensä lukeminen joksikin olisi lähes ainoa vaihtoehto jotta "cash flow" palkkatyön muodossa pitäisi talouden kurissa. Ei kukaan pärjää tässä kaupungissa opintotuella, ellei ota opintolainaa ja tee kaikenlaisia pätkähommia. Opintolainaa en kuitenkaan aio enää ottaa, sillä viimeisimmän lainan takaisinmaksuun meni näitä töitä tehden ihan kiitettävä aika siihenkin.