Eilen istuskelin respassa taas nettiä selaten ja ainoan työsuhde-etumme, nimittäin kahviautomaatin kuumasta plörökahvista nauttien.
Vaikka kyseessä onkin eräs hiljaisimmista kohteistani, niin pakko on sanoa että muutamakin vähän hitautta karsiva tapahtuma kyllä osui eteen. Nimittäin puolelta päivin sisään harppoi klassinen farkkutakkeihin pukeutunut keski-ikäinen pariskunta, jotka arvasin heti eksyneiksi kohteeseen ilman mitään oikeaa asiaa. Jotenkin myös pariskunnan naisihmisen kasvoista jo kaukaa kykenin erottamaan että tämä tulisi olemaan ensinnäkin ihan vitun pihalla siitä missä on ja ettei sen myöntäminen tulisi olemaan kovinkaan helppoa.
Pariskunta eteni respan tiskille jonka takana istuin.
Nainen: " Henkilö X"
Iltavaksi: "En ole valitettavasti kuullut tällaisen henkilön olevan täällä töissä. Olettekohan nyt oikeassa paikassa?"
Nainen toistaa saman henkilön nimen useaan kertaan.
Nainen: "Minä tulin tapaamaan henkilö X:ää! Tänne minä tulin häntä tapaamaan, hän on täällä!"
Iltavaksi: "Niin, missä asioissa olettekaan täällä?"
Nainen: "No pankkiasioissa! Tämähän on pankki!"
Iltavaksi: "Itseasiassa tämä ei ole pankki, vaan se on tuo viereinen rakennus"
Nainen: "Kyllä tässä on ollut pankki.. No, missäs se pankki sitten on?"
Iltavaksi: "Se on tuossa vieressä, tulen näyttämään teille oikean reitin"
Nainen: "Kyllä tämä on taas tehty niin vaikeaksi käsittää"
Eli tiivistettynä jos konttori jossa olet ennen käynyt pankkiasioissa onkin muuttanut pois kokonaan entisestä toimitilastaan sekä logotkin ovessa ovat täysin muuttuneet, niin siitäkin huolimatta on suvaittavaa kuvitella että samat tyypit työskentelevät siellä edelleen.
Asiakaspalvelutilanteilla jatkaen tänään saavuin tänne iltakohteeseen tekemään viikonloppua. En löytänyt erään oven koodia, joka piti olla avoinna. Eipä aikaakaan kun paikalle saapui erään tämän kohteen työntekijä talon puolesta, ja naispuolisena aivan loogisesti aloitti todella vittumaisen kailotuksen siitä kuinka tämä ovi ei ollut avoinna. Hänen mukanaan oli eräs selkeästi aivan pihalla oleva nainen, joka kaksi kertaa yritti mennä tuosta ovesta sisään kun olin avaamassa sitä. Jouduin käskemään tämän toisen parivaljakosta pois ovelta, sillä tyyppi oli todella täpinöissä eikä vaan tajunnut että olin a) samaan aikaan etsimässä oikeaa koodia sen ovilukkoon sekä vielä manuaalisella avaimella avaamassa sen lukkoa.
Onneksi täällä iltakohteessa on tullut viime aikoina vietettyä melko vähänlaisesti aikaa. Se on tehnyt psyykkeelle ihan hyvää, sillä näiden tyyppien kanssa täällä pelaaminen henkisellä tasolla on aikalailla raskauttavaa. Oikeastaan parasta olisi jos tätäkin kohdetta tekisi vain viikonloppuisin, eli kuohitsisi ns. "paremmat vuorot" pois päältä ja jättäisi normaalit arkipäivävuorot muiden hoidettavaksi. Niinhän on nyt oikeastaan käynytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti