Päädyin tosiaan näin maanantaiksi viikonloppuisen jälkeen tänne puhelinvaihde-respaani.
Paitsi että kuten olen aikaisemminkin kirjoitellut, niin tänne on helvetin vaikeaa päästä aamuisin sisälle niin tämä työtahti nyt sitten taas musertanut minut aikalailla. Tänä aamuna taas tuli ikäviä katseita joltain jääkiekkokassi-hemmolta, joka epäilevästi kyseli että minne olin menossa kun pyrin sisään.
Sitten sen jälkeen puhelinvaihteen hoitaminen on ollut aika normaalia, eikä kukaan erityisen mielipuolinen ole tänään soittanut tänne. Sen sijaan noin seitsemän eri asiakasta on yrittänyt hoitaa asioitaan kanssani samaan aikaan ihan jonoksi asti, mutta heidän asioidensa hoitamista on aikalailla vaikeuttanut mm. puhelinvaihteen hoitaminen.
Lisäksi rupeaa vituttamaan se tyyli miten tämän talon omat porukat unohtavat noita avainkorttejaan jatkuvalla syötöllä kotiinsa. Sitten aamulla tullaan rennosti kertomaan että tarvittaisiin väliaikaisia kulkulätkiä käyttöön. Luulisi nyt jumalauta että noilla palkoilla ja hienoilla titteleillä muistuisi se kulkukorttikin ottaa joka aamu mukaan.. Se nyt kumminkin sattuu olemaan ehkä tärkein asia sen oma itsensä lisäksi joka sinne duuniin pitää joka päivä tuoda.
Menin tuossa viikonlopulla tokaisemaan että mieluummin teen tätä kohdetta normaaleilla 8-16 työajoilla, kun että kykkisin tuolla iltakohteessani. No, iltakohteessa kyllä useimmiten kuolee tylsyyteen etenkin tällä hetkellä, mutta tässä kohteessa yksi vaksi tekee suurinpiirtein kahden ihmisen työt yhdellä palkalla. En nyt kyllä toisaalta ole kovin innoissani enää tästäkään kohteesta sen normaalien työaikojen johdosta, vaan se työn määrä sekä laatu alkaa olla sellaista että kenties parempi vaan happamoitua siellä iltakohteessa ilman sen kummempia tunnontuskia... vai?
Lisäksi tässä kohteessa on myös vähän se ongelma, että kohteen omat porukat eivät kovin joustavaa sakkia ole. Ensinnäkin tuntuu että heidän omat tehtävänsä ajavat aina siinä määrin ylitse, että paitsi vartijan hoitaessa puhelinvahdetta jää asiakaspalvelu sun muukin sitten yllättäen vartijan hartijoille. Pahimmillaan siis pitäisi vastata puhelimeen, ottaa asiakkaita vastaan sekä sitten vielä selvitellä unohtuneita kulkukortteja. Jotenkin aina vaan sopivasti kohteen omat urpot eivät sitten hoida hommiaan, joten sitä päätyy tosiaan tekemään kahden ihmisen hommat kerralla.
Eilen iltakohteessani pääsin myös ottamaan osaa taas jälleen asiakaspalvelutilanteeseen, jossa eräs mies meni availemaan ristikon takana olevan erään toisen asiakasyrityksen säilytyksessä olleita tavaroita. Kieltämättä tavarat eivät olleet lukittuna, mutta en olisi kyllä arvannut että tyyppi päättäisi spontaanisti raottaa kyseisten tavaroiden edessä olevaa rautaista veräjää ja sitten ruveta tonkimaan niitä. Selvisi että tyyppi oli ulkomaalainen, mutta hetkeä myöhemmin selvisi myös että tyypillä oli helvetin äänekäs ja kanamainen "pikkuvaimo", joka heti ilmaantui valistamaan meitä kovaäänisesti siitä kuinka meidän pitäisi ymmärtää että hän on ulkomaalainen ja kuinka me olemme suoranaisia moukkia kun esitämme asiamme kuulemma niin epäystävällisesti. Siinä vaiheessa toki vitutus ei juurikaan noussut, vaan otin asian ihan melko rennosti kaikki seikat huomioonottaen. Annoin naisen purkautua tyylillään, jonka jälkeen hän sitten katraineen laukkasi rullaportaisiin ja katosi eleettömästi.
Oikeastaan en jaksa enää välittää asiakaspalveluni laadusta. Jos minulle ollaan ilkeitä, olen ilkeä takaisin ja niin edelleen. Se on paras tapa (tai sitten ei ole) oppia kunnioittamaan muita ihmisiä ja saamaan kohtelua vähän kunnioittavampaan sävyyn kuin yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti