Uusimman työvuorolistani mukaan minä olen nyt sitten osittain jumittunut tekemään tätä puhelinvaihde-respaa sekä sitten tuota vanhaa iltakohdettani. Se on tavallaan tietysti työaikojen osalta ihan mukavaakin, mutta sisällöllisesti tätä ilta- ja päiväkohteissa vuorottelua olisi voitu tehdä jo puoli vuotta aikaisemmin.
Lisäksi se mikä tässä nyt on vähän ironista, on se tosiasia että tämä kohde on todella lähellä entistä asuinpaikkaani. Jos olisin päässyt tekemään tätä kaikesta vittumaisuudestaan huolimatta aikaisemmin, niin se olisi varmasti parantanut työmotivaatiotani ja säästänyt minua niin henkisesti kuin fyysisestikin monelta nöyryyttävältä työuupumuksen oireelta sekä seuraukselta.
On siis vähän perseestä ihan se tosiasia, että päädyin nyt sitten tähän respaan puoli vuotta sen jälkeen kun muutin näiltä kulmilta pois kokonaan toiselle puolen kaupunkia, josta työmatka tänne kestää sen noin 30 minuuttia ihan millä vaan kulkuvälineellä. Jos riittääkään.
Tuntuu tosiaan että (työ)elämässä kaikki positiiviset muutokset tulevat aina voimaan auttamattomasti liian myöhään taikka sitten siinä vaiheessa, kun niillä ei ole oikeastaan enää mitään väliä. Toki onhan tämäkin sinänsä ihan positiivinen juttu kokonaisuudessaan varsinkin nykytilanteen huomioonottaen, jossa tämän työn suhteen minulla ei pahemmin juhlimista enää minkään sortin asiaan suhteen ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti