Ylityötilanteesta

On tosiasia että tässä duunissa tulee painettua ylitöitä itseasiassa jonkin verran per kolmiviikkoinen jakso.

Käymme jatkuvaa väsytystaistelua avovaimoni kanssa siitä että mikä on järkevää työntekoa määrän osalta ja mikä ei. Olen ennenkin kertonut että "työviikkoni" voivat melko usein venyä noin kymmeneen tai yhdeksään päivään putkessa, jolloin noina päivinä voi olla käytössä kolmekin eri työaikaa eri vuoroissa. Sen sijaan yötöitä en ole tehnyt enkä aiokaan tehdä, sillä ne ovat minusta luonteensa vuoksi poissuljettuja aivan täysin.

Alusta lähtien työmääräni ovat tasaisesti nousseet sitä mukaa kun olen saanut alleni uusia kohteita ja sitä mukaa kun esimiehet ovat alkaneet ymmärtämään että minua voi sijoitella melkein minne vain ja jälki on aina vähintäänkin kohtuullista. Nyt kuitenkin etenkin kesän jälkeen syksyn edettyä olen huomannut että yhdeksänkin päivän työputket ovat alkaneet olemaan aikalailla normeja, sillä aina tuntuu että joku on lähdössä firmasta, sairauslomalla tai muuten vaan kykenemätön hoitamaan hommiaan. Tällöin sitten soitellaan minulle tai pyydetään lähtemään töihin.

Ylityötilanne on kohdallani huolestuttava. Vaikka vapaita näistä putkista kertyykin, niin harvoin niitä saa pitää kovin montaa putkeen. Olen myös naittanut viikonloppuni tälle työlle siten, että puolet joka kuukauden viikonlopuista olen töissä tässä iltakohteessani.

Miksi sitten teen tätä työtä näin innokkaasti vaikka en siitä selkeästikään pidä? Kyse ei ole mistään viha-rakkaussuhteesta, vaan ihan kylmästi siitä että tarvitsen rahaa niin laskuihin kuin yleiseenkin elämiseen siinä määrin, että pelkällä standardimäärän työtuntimäärällä ei oikeastaan elä kovinkaan normaalisti. Vielä viime vuonna minulla oli kolmen kuukauden sisällä muutamia sellaisia jaksoja jolloin en tehnyt ylitöitä ja työvuorolistat pysyivät 99% muuttumattomina koko ajan. Palkka kyllä kilahti tilille parin viikon välein, mutta ei se siltikään kovinkaan häävi ollut pitkillä iltavuoroilla ja viikonlopuillakaan.

Sanoisin omasta kokemuksesta että tällä alalla on lähes pakko tehdä ylitöitä jos tällä palkalla meinaa pärjätä. On kuitenkin aivan totta että tällä palkalla ja näillä työtuntimäärillä mikään seikka ei ole vertailukelpoinen, mutta tosiasia se silti on että etenkin täällä PK-seudun ytimessä asuessaan on pakko saada rahaa elämiseen ihan yhtä paljon pikkupalkkaisena vartijana kuin jonainen korkeakoulun käyneenä firman toimihenkilönäkin.

Vielä viime vuonna nämä ylityöt olivat kausiluontoista herkkua. Ne pitivät jotenkin kutinsa melko satunnaisena ilmiönä, mutta nykyään ylityöt ovat normi niillekin päiville kun vuorolistassa pitäisi olla vapaata ehkä päivän tai pari per viikko.

Olen kyllä jo nytkin kieltäytynyt muutamista ylityövuoroista ihan vaan levon takia, mutta ehkä pahin asia tajuta tässä vaiheessa on kenties se että nämä tällaiset mittavat työputket ja niukat vapaat tulevat olemaan kenties asioita jotka ovat tulleet jäädäkseen työelämääni. Samalla kuitenkin tämäkin uusi kehittynyt ilmiö on aivan omiaan saamaan minua jättämään nämä työt ennen pitkää sikseen, sillä ei ihmistä ole tehty tällaisia putkia tekemään kovinkaan pitkiä kausia muutenkaan.

Jokainen kavereistani, sukulaisista ja tutuista neuvoo minua tässä tilanteessa samaan tyyliin. Kaikki huutavat kuorossa että minun pitäisi lähteä ja jättää tämä työ taakseni kokonaan, mutta monikaan heistä ei ymmärrä että pääasiallisena tulonlähteenä toimivan palkkatyön lopettaminen kuin seinään ei ole ihan yhden illan juttu, vaan se vaatii ponnisteluja näinkin vaatimattomilla lähtökohdilla melkoisen verran. 

Toisinaan kun joku kommentoi näitä postauksiani, niin ilme tulee sellaisia sanankäänteitä kun että "olet selkeästi sopeutumaton alalle" tai jotain vastaavaa. Mielestäni olen helvetin sopiva alalle, sillä teen paljon töitä pikkupalkalla juurikaan mukisematta eikä minun jälkeeni juurikaan kukaan soittele toimistolle ja valita paskasta työnlaadusta. Sen sijaan siinä mielessä olen kyllä tosi soveltumaton alalle, kun masennun jatkuvasta työtaakasta, erinäisten paska-asiakkaiden kusitolppana toimimisesta ja muutenkin melko passiivisesta työmuodosta jossa henkilökohtaisia osaamisen alueitani ei juurikaan hyödynnettä. Kysyn usein itseltäni että onko turva-ala liian "hyvä" minua kohtaan vai olenko vain minä liian monipuolinen turva-alan töihin?