Häiriötiloja

Kun rupeaa tällä alalla "kiertäväksi" vaksiksi vakiokohteen hoitamisen sijaan, päätyy usein tekemään erilaisia vuoroja hyvin laajalta skaalalta olevien kohteiden seasta.

Huono puoli tässä on ollut se, että kun poistuu kierrossa vakiokohteestaan vähäksi aikaa ja tekee duunia jossain muualla, niin kaikki asiat ovat sitten täysin helisemässä siinä vaiheessa kun palaat takaisin vakiopaikallasi.

Iltakohteeseen palattuani olen saanut taas setviä kaikenlaisia turvallisuusvalvontalaitteistojen toimintaan liittyviä juttuja sekä hälytysjärjestelmiin liittyviä probleemoja ihan sylin täydeltä. Suurelti osin nämä ovat vaatineet vain lähinnä oikeanlaista asioiden kierrättämistä huoltohenkilöstöltä toiselle, mutta on aika musertavaa kun arki vakkarikohteessa onkin paluun jäljiltä järkyttävää kaaosta ja sekasortoa.

Olen kertonut aiemminkin että teen myös melko pitkiä vuoroja sekä ylityötuntejakin napsahtelee tasaisin väliajoin pankkiin. On kuitenkin todettava että ylitöiden tekeminen tällä alalla ei pahemminkaan kannata, sillä korvaukset niistä ovat kumminkin sen verran pientä kauraa että aikansa niillä tienattuaan ja vielä jotenkin sosiaalisen elämän kierrossa mukana olevana niidenkin tuottamat pennoset alkavat aika monelle ihmiselle olemaan yhdentekeviä.

Tällä alalla kai pääsisi kaikista helpoimmalla olemalla nuori, naimaton sinkkumies tai nainen. Tällöin voisi ajaa piiriä öisin kahdentoista tunnin vuoroilla sekä sitten kierrellä päivät sekä illat kaikenlaisena vaateripustimena hölmöläisiä muistuttavien asiakkaiden altavastaajana toimiessa. Kaikki tämä pitäisi myöskin suorittaa todella kurjalla palkalla sekä reippaalla asiakaspalveluasenteella.

Tällä alalla nuoret ja varsinkin miespuoliset sellaiset muodostavat kaiketi enemmistön työvoimasta. Se työvoima kuitenkin mikä vartiointialaa pyörittää näin kenttätasolla on kuitenkin varsin vaihtelevaa työsuhteiden keston osalta. Aikansa nuoret sällit sekä pimut kyllä kestävät heittopussin roolinsa ja fyysisesti sekä henkisesti verottavat työaikansa, mutta kaikelle tulee kyllä ennen pitkää stoppia.

Sanotaan näin että nautin tästä työstä ehkä ensimmäiset puoli vuotta. Merkkejä väsymyksestä, uupumuksesta sekä yleisestä työhön leipääntymisestä alkoi ilmaantumaan sen jälkeen. Asiaan vaikutti myös naisystävääni tutustuminen. Ennen sitä sinkkumiehenä jokainen palkkapäivä oli vain uusi tapa polttaa rahaa juhlien, ostellen mitä mieli ja sen jälkeen taas palata töihin pomppimaan ylipitkien vuorojen sun muiden pariin.

Nykyään tämä työ on minulle jatkuvaa luovimista sekä taktikointia palkkauksen, työaikojen sekä vapaa-ajan välillä. Rahaa pitäisi saada riittämään vaikka mihin, mutta saadakseen rahaa pitäisi tehdä melkolailla alipalkattuna todella pitkiä vuoroja. Henkisesti ja fyysisesti tämä alkaa verottamaan ihmistä vähän alalla kuin alalla, mutta matalapalkka-alana vartiointibisnes on kai niitä vaarallisimpia.

Tämä työ jos mikä saa minut todellakin tuntemaan itseni oravanpyörässä ravaavaksi kasvattoman vartiointiliikkeen uniformupukuiseksi hamsteriksi, joka kyttää sinua ja läheisiäsi urbaanin pääkaupunkimme jokaisen kulman takana tai vieraillessasi ostoskeskuksen, elokuvateatterin, kirjaston tai vaikka museon tiloissa kameroiden toisella puolella.

Olen eräänlainen epätoivon palkkasoturi, joka palkataan yhteiskuntamme julkisten palveluiden alasajon seurauksena "lelupoliiseiksi", koska valtiollamme ei ole varaa täyttää oikeille poliiseille suunnattuja työpaikkoja, vaan nekin määrärahat tungetaan epämääräisiin avustusrahoihin ulkomaille. Tällaiset tilanteet ovat otollista maaperää yksityisille turvallisuuspalveluille, jotka tulevat perimään maan tässä heikentyneen kansalaisyhteiskunnan turvattomuuden tilassa, jossa poliisipartiot jaotellaan kiireellisyyden mukaan hälytysajokeikkojen osalta joko sellaisiksi jotka ajetaan- tai ei ajeta.