Eilen sain pitää jopa yhden vapaapäivän, mutta en välttämättä olisi saanut pitää sitä ellen olisi unohtanut kännykkääni erääseen paikkaan, josta oli soitettu kännykän siellä ollessa minulle.
Olisi pitänyt lähteä hälytyskorvauksen turvin hoitamaan yhtä respaa jälleen. Tuo kuuroille korville kantautunut pyyntö kuitenkin jäi toteutamatta. Sain jopa nukkua kymmeneen aamupäivällä, pestä pyykkiä, imuroida ja tehdä kotitöitä.
Tässä kohteessa oli ollut eilen kuulemma palohälytys, jonka aiheuttajaa etsitään vieläkin. Kyseessä on tai oli kumminkin joku vandaali, joka oli käynyt iskemässä palohälytyttimen päälle- onneksi kuitenkin kameroihin tallentuen. Kestää kai hetki kunnes tämä asia nyt selviää, mutta sinänsä hauskaa että juuri tuolla iltakohteessani oli muutamia päiviä sitten palohälytys, joka aiheutti kyllä kunnon melskeet. Olisi ollut varsin ikävää jos olisi taas joutunut samoihin helvetillisiin koko rakennuksen evakuointiin pyrkiviin juttuihin mukaan.
Eilen iltapäivällä vielä tilanne eteni minun kohdallani siihen että minut pyydettiin töihin keskiviikoksi. Hälykorvauksella lähdettiin taas liikkeelle, mutta tällä kertaa aivan hyvin tietäen että olen ollut töissä yhden päivän vapaata lukuunottamatta viime viikon torstaista lähtien. Kohtuullisen hapokas viikko tulossa, sillä olen vielä sunnuntainakin töihin menossa ja muutto on vieläkin periaatteessa kesken.
Näitä tällaisia työputkia on tullut eteen muutamia ennenkin. Viimeisin taisi olla se kymmenen päivää taukoamattomia vuoroja, jonka jälkeen oli pakko olla saikulla että sai asioitaan hoidettua henkilökohtaisen elämän puolella.
Ja joo, veikkaan että tämä ihana parisuhde kärsii aikalailla näistä todella epäkäytännöllisistä työajoista. Avovaimo ei suoraan myönnä mitään, mutta hänen sananvalinnoistaan toisinaan huomaa että etenkin iltatyöt ja viikonloput käyvät henkeen siinä määrin että vituttaa.
Ymmärrän kyllä häntä tässä asiassa. En minä itsekään pidä iltavuorojen tekemisestä, sillä ne nyt vaan sattuvat olemaan palkallisesti kohtuullisen kannattamattomia työkohteessa josta en edes erityisemmin pidä. Viikonloputkin menisivät työn puitteissa varmaan ihan kivasti aina välillä, mutta nyt oudosti kun minulle on isketty tähän periodiin kolme viikonloppua täysin putkeen, niin en yhtään ihmettele että kotipuolessa vitutus nousee ja pinna kiristyy.
Tässä taas huomaatte lukijat sen mihin tässä työssä "menestyminen", eli erilaisissa kohteissa ravaaminen johtaa. Vaikka saatkin vähän enemmän rahaa palkkapussiin, niin menetetty vapaa-aika on kuitenkin sitten aina se joka painaa valitettavasti eniten, sillä niillä pikkurahoilla mitä näistä duuneista nettoaa hälytyskorvauksina, ylityökorvauksina sekä iltalisinä ovat kuitenkin kokonaisuuteen nähden niin pieniä että kannattaa ottaa asiat aina vapaa-ajan muodossa huomioon.
Helpoimmalla pääsee jos pitää kiinni änkyrämäisesti muutamasta eri kohteesta, eikä hingu niitä lisää. Siinä tapauksessa kuitenkin Jeppe vartija alkaa vinkumaan uusia kohteita jos aikaisemmat kohteet ovat jollain tapaa paskoja, eikä niissä viihdy sitten kirveelläkään. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen että vartijalla on sitten takanaan määrittämätön vana "kohteita", joissa hän on joskus ollut ja siten työnjohdon logiikan mukaan niihin hänet myöskin voidaan sijoittaa aina tasaisin väliajoin jos tarvetta tulee.
En muista tarkalleen että milloin aloin olemaan väsynyt tähän ympäri kaupunkia juoksemiseen muutaman kusisen euron perässä. Aluksihan se oli tietty kivaa, sitten sen jälkeen jopa tarpeellista vaihtelun vuoksi ja nyt sitten kehämme umpeutuu jälleen siihen että se on alkanut vituttamaan. Kauhulla odotan että missä metsässä se seuraava, jo nyt luvattu kohde tulee sijaitsemaan minne minun kai pitäisi lähteä jotain oppivuoroja tekemään viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti