Iltavuoroon palattuani tämän viikon aikana ollaan selvitty yhdestä palohälytyksestä sekä eilisestä pienen pojan loukkaantumisesta eräiden pyörö-ovien väliin. Seuraavakin viikonloppu tullaan viettämään näissä tehtävissä ihan vaan tätä perustason duunia tehden.
Eilen tosiaan eräs pikkupoika jotenkin onnistui saamaan päänsä erään liikkeen pyörö-ovien väliin. Ilmeisesti jotkut toiset pikkuviikarit olivat laittaneet oven pyörimään kovalla vauhdilla siten että tämä kolmas muksu oli sitten epähuomiossa tepastellut sinne väliin ja kuuppa oli sitten ottanut osumaa siinä samassa.
Voi sitä itkua, parkua ja hammasten kiristymistä. Niin ja hysteerisiä vanhempia.
Toivottavasti lapsi tajuttiin viedä ajoissa lääkäriin tapahtuneen jälkeen, vaikka päässä ei ulkopuolisesti näkynytkään kuin verinen pieni vekki pään toisella puolella. Muutamat kuitenkin epäilivät mahdollista aivotärähdystäkin.
Tällaiset tapaukset kieltämättä saavat minut entistä enemmän vakuuttumaan siitä että lapsia ei välttämättä kannata ainakaan tehdä vielä pitkään aikaan. Juuri tällaiset tapaukset olisivat aivan kauheata paskaa mikäli ne sattuisivat oman lapsen kohdalle, eikä tuota nyt mitenkään kivaa ollut seurata vierestäkään.
Eilen juttelin taas avovaimon kanssa näiden töiden lopettamisesta. Hain muutama päivä sitten kevään haussa opiskelemaankin, mutta totta puhuen en tiedä että miten kykenen rahoittamaan opiskeluni jos ja kun nämä duunit lopetan. Olisi vittumaista joutua samanlaiseen limboon kuin tosi moni kollegakin, jotka eivät vaan mistään tunnu saavan uutta duunia alle ja siten joutuvat tekemään tätä työtä pakosta vuosi toisensa jälkeen.
Vakuuttelen tässä nyt itselleni että näistä töistä eroon päästäkseen pitää varmaan taas uhrata suurinpiirtein vasen munuainen, puoli valtakuntaa ja mummonsa.
Nähtäväksi jää joudunko toteuttamaan nämä uhkaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti