En muista tarkalleen että olenko puhunut koskaan vielä siitä miten paljon olen kuullut ammattiryhmäni kohtaamasta väkivallasta. Jos olen siitä tässä blogissa maininnut, niin sanoisin että kentiespä kertaus on sitten opintojen äiti.
Sanoisin että vaikka vartijan tai järjestyksenvalvojan ammatissa sitä väkivaltaa tulee kyllä näkemään, kokemaan ja kohtaamaan jossain vaiheessa, niin äärimmäisen harvoin kuitenkin sitä esiintyy aivan jokaisessa työkohteessa. Väkivallan esiintyminen tuntuu ainakin itse omien kuultujen ja nähtyjen juttujen perusteella painottuvan suurelti metroihin, kauppakeskuksiin sekä ylipäätään paikkoihin jossa on paljon ihmisiä samalla kertaa. Myös tiettyjen alueiden myymälävartiointi on varmasti sellaista työsarkaa, jossa saa kyllä vääntää ja kääntää asiakkaiden kanssa aina tasaisin väliajoin.
Sitten ovat nämä tällaiset vaksin duunit niin kuin minulla. Kohteissa ei juuri tapahdu mitään, mutta mentaalipuolella sitä sitten tekee jatkuvasti arvioita ja toimintasuunnitelmia kaiken henkisen lamaannuksen keskellä siitä että mitä jos tänne nyt kumminkin tulee joku pahis tai jotain sattuu sitten joskus ehkä. Oikeastaan tasan kerran täällä vakkarikohteessani on tapahtunut sellaista mihin tarvittiin poliisia, eikä heidän saapumisensa todellakaan kestänyt kovinkaan lyhyen aikaa.
Jouduin periaatteessa pidättelemään kahta henkilöä sen aikaa että poliisipartio tuli paikalle. En tuntenut näitä kahta myöhemmin "vakionaamoiksi" äitynyttä melko harmitonta kaveria, mutta sanotaan näin että jos minulla olisi ollut OC-sumutin tai edes vinyylipatukka, niin olisin tuntenut oloni kenties valheellisesti 100% varmemmaksi heidät kohtaamaan.
En sitten kohdannut heitä vaikka kenties rohkea vartija olisi niin tehnyt. Tarinat vaatteisiin ja povitaskuihin piilotetuista puukoista ja puntareista mahdollisista ampuma-aseista puhumattakaan eivät tosiaankaan inspiroineet minua käymään näihin kahteen mitenkään kiinni paljain käsin mikäli he olisivat aggressiivisiksi heittäytyneet. Myöhemmin kyllä tätä toista näistä ukoista olen useasti verbaalisen nyrkkeilyn muodossa joutunut kohtaamaankin, mutta nyt täytyy sanoa että näin kevään korvalla tuntuu tuo kaveri hävinneen tämän kohteen parista kenties hautaan, ulkomaille tai kalojen ruoaksi vaikkapa huumevelkojensa takia.. Mistäpä sitä koskaan tietää :)
Näistä kuumottavista tilanteista vielä sen verran, että eräällä toisella kerralla aggressiivinen juoppo kiroili minulle päin naamaa ja uhkasi vetää turpaan kun ei päässyt erään suljetun osaston kautta käyttämään jo sulkeutuneen liikkeen WC-tiloja. Onneksi hän ei kuitenkaan edes tehnyt sitä turpaanvetoaan, mutta jälleen mentaalipuolella tilanteen kestettyä sen muutaman sekunnin niin sitä välittömästi kyllä mietti että mitä tekisi tai ei tekisi mikäli ukko kävisi reteästi päälle.
Voisin siis hyvillä mielin todeta että 99,9% ajastani menee kyllä erinäisten ajankulutuskeinojen keksimiseen minkään villin väkivaltafantasian kehittämisen sijasta. Toisaalta eräs naispuolinen kollegani on kyllä kertonut tilanteesta, jossa hän respassa työskennellessään sai aulaan sisälle jonkun huumeidenkäyttäjän, joka rupesi tyhjentelemään paikkoja aika suoraviivaisesti eikä hän oikein uskaltanut tilanteeseen puuttua.
Tuo kuitenkin kertoo siitä että vaikka kohde on muuten kuolemanhiljainen ja täysin tylsistyttävä, niin joskus kun kuu ja aurinko ovat oikeassa kulmassa toisiinsa nähden, niin sisään saattaakin porhaltaa joku örkki aivan spontaanisti sotkemaan kuvioita. Ei kai siis pitäisi missään normaalin tai helponkaan kohteen maineessa olevassa paikassa elää kuin intiaanireservaatissa, vaan aina olla edes hitusen valmis toimimaan mikäli jotain sattuu.
Valitettavasti olen kuitenkin itse huomannut jo nyt kasvattaneeni sellaisen epäterveen "ei täällä mitään tapahdu"-asenteen, joka on kyllä muutaman ei-väkivaltaa sisältäneen työtapahtuman aikana sitten myöskin varissut aika äkkiä pois. Olen siis kyennyt kyllä toimimaan, mutta muuten olen kyllä töissä "kuin ellun kana", kuten sanonta kuuluu.
Loppulausekkeena todettakoon että on tosiaan ollut kertoja jolloin olen miettinyt vakavasti sen OC-sumuttimen hankintaa, sillä sen kantoon oikeuttavan kurssin kävin jo aikoinaan vartijakortin suoritettuani. En ole kuitenkaan vielä sumutinlupaa hankkinut, sillä siihen menee jonkin verran rahaa ensiksi anoa lupaa, ostaa se purkki sumutetta sekä joku kotelokin vielä vaihtoehtoisesti moisen kantoon vaatteiden alle. Lisäksi mikäli tuollaista kantelee mukanaan, niin vuosittain joutuu myöskin osallistumaan sitten noin 8h kestävälle voimankäytön kertauskurssille, joka on kyllä työaikaa ja sinänsä ihan asiallistakin asiaa.. mutta kun ei vaan nappaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti