Päivävuoro, päivävuoro, iltavuoro, päivävuoro.
Melko paskamainen tahti kun päivävuoroissa saa nukkua puoleen seitsemään aamulla jatkuvasti pyörivän avovaimon vieressä sekä sitten iltavuoroihin mennessä periaatteessa saisi nukkua vaikka puoleen kymmeneenkin aamulla, mutta nyt en kerennyt kun piti lähteä hakemaan avaimia uuteen kämppään. Töitä tehtiin sitten iltavuorossa kumminkin melkein puoleen kahdeksaan illalla.
Henkisesti jaksaminen taas aika nollilla. Mietin aamulla ihan vakavasti että jos olisi tämän päivän saikulla, sillä sitten saisin ainakin nukkua ennen tämän illan rutistusta, nimittäin kämppäni muuttoa. Vittumaista että pitää käydä töissä ja samalla sitten vielä muuttaakin siinä sivussa. Ei oikein nyt jaksaisi tai löytäisi mitään energiaa tähän työssäkäyntiin, kun takana on usean viikon huonosti nukutut yöt ja hyvin vähäiset vapaapäivät.
Tällaisina hetkinä en epäile enää yhtään valintaani ainakin yrittää lopettaa nämä työt tämän vuoden loppupuolella. Tällaiset epäsäännölliset työajat, epäsäännölliset työvuorot ja päälle epäsäännölliset elämäntavat luovat kyllä sellaisen sekoituksen, että ei mitään rajaa enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti