Vaksin kopin eteen oli muutama tunti sitten istutettu iso lauma lapsia siten, että jos minulta olisi tullut ns. "lentävä lähtö" kopista, niin siinä olisi ollut muksu jos toinenkin osina juoksuaskeleen vanavedessä.
Perkeleen lastentarhan tädit. Tämä menee nyt lähes samaan piikkiin kuin se kerta jolloin joku mamma oli sumputtanut vaksin kopin eteen lastenvaunut.
En voi kuitenkaan sanoa näidenkään tapahtumien pahemmin kirvoitelleen vitutusasteen nousua.
Tarkistin viime postauksessa mainitsemani palkkakuitin sisältämät virheet, joista todettiin että melkein viiden tunnin hälyvuoron ansio verojen jälkeen oli uskomattomat parikymppiä. Eli vapaapäivän hukkasin nyt sitten muutama viikko takaperin muutaman kympin ansiosta.
Tämä nyt sitten panee miettimään että kannattaako moisia ekstraduuneja pahemmin tehtailla, jossa nettoat parisen kymppiä tunneilta verojen jälkeen ilman sen kummempia korvauksia menetetyn vapaapäivän ohella. Oikeastaan tässä vaiheessa ei olekaan enää mitään muuta odotettavissa kuin se seuraava palkankorotus, josta ensimmäisen vaiheen saa tuta ainakin PAM:n tiedotteen mukaan 1.4.2012 jälkeen ja ensimmäisiä ikälisiä voikin sitten odottaa tämän vuoden lopulla.
Onneksi kesä on kuitenkin tulossa, joten arvioisin kesän olevan vähintään yhtä seesteistä aikaa kuin viimekin kesä, jolloin hikoilin täällä valvomossa täysin vaikuttavaan vuodenaikaan nähden liioitelluissa vaatteissa ja laskeskelin tunteja jolloin pääsisi kotiin. Kesätyöntekijöitäkin välillä kävi heittämässä vuoroja siellä sun täällä.
Tämä kaikki kaupunkia ympäri juokseminen ja vähäisten vapaapäivien uhraaminen tällaiseen pelleilyyn tuntuu kuitenkin äärimmäisen tarpeettomalta kokonaiskuvaan nähden. Mihin tässä muka pyritään? Miksi uhrata kaikkensa kun tietää, että vaikka kuinka tekisit työnantajasi toiveiden mukaisesti, niin et sinä kuitenkaan tule saamaan minkäälaista ns. "parempaa duunia", vaan jatkan samalla mitalla hamaan loppuusi saakka.
Viime päivät olen alkanut taas nukkumaan unilääkkeiden avulla, sillä muuton aiheuttama stressi, työvuorojen muutokset ja elämän yleinen hälinä jotenkin on estänyt minua rauhoittumasta tarpeeksi öisin. Tuntuu että juuri siviilielämän puolella pitäisi tehdä enemmän eikä näillä perkeleellisillä työajoillakaan oikein kykene omia asioitaan taaskaan hoitamaan.
Koko ajan vain enemmän ja enemmän siintää mielessäni se miten alaa pitäisi vaihtaa ja tässä keväällä alkaneissa korkeakouluvalinnoissa pistää papereita menemään haluamaansa laitokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti