Okei, taas näitä sunnuntain vuoroja luvassa.
Mietin kovasti että kuinka paljon ja tarkalleen mitä tässä hommassa on vielä edessä. Vaikka kouluhakuni ovat vielä kesken ja pikkuhiljaa on aika tarkalleenkin alkanut hahmottumaan se että mitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä työkseen eikä hengenpitimikseen niin kuin tätä vartijan duunia, niin siltikin sitä miettii että mitä kaikkea tässä vielä on tulossa eteen.
Jälleen kerran väärin maksetut palkat hiukan masentavat, vaikka huominen palkkapäivä taas kahden viikon jälkeen onkin kaunis asia sinänsä. Väärin maksetut palkat kuitenkin vituttavat aikalailla joka kerta, eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen eikä tasan viimeinenkään kun näin käy.
Olen ollut nyt viime viikosta lähtien iltakohteessa aika tiukasti, mutta tulevasta vapusta huolimatta istun huomenna respassa sekä tiistain saan vapaaksi. Keskiviikoksi on kuitenkin palattava töihin loppuviikon ohella. Viikonloppuna ei ole töitä luvassa onneksikaan.
Jotenkin vaan aika haikeat fiilikset tässä päällä, kun kevät on jälleen koittanut sekä niiden ohella lähipiirissä ovat ihmiset valmistuneet kouluistaan, vaihtaneet työpaikkojaan tai muuten vaan edenneet elämässään. Itse kuitenkin istun tässä nyt edelleen vartiointiliikkeen kuteet päällä vielä jonkin aikaa hokien hiljaa itsekseni että aikani kyllä tulee vielä.
Vaikka en ole ollut alalla vielä paria vuottakaan, niin pakko kuitenkin todeta että tämäkin vietetty aika tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Hääviä hommaa tämä ei ole ollut minulle ensimmäisen puolen vuoden jälkeen ollenkaan, mutta vasta viime aikoina olen aktivoitunut hakemaan itselleni uusia duuneja.
Poden kai jonkinlaista kevätmasennusta tämän kaiken keskellä. Toisekseen tuntuu taas että kun työ on niin järkyttävän puuduttavaa, niin vapaa-aikana pitää alkaa taas irrottelemaan niin perusteellisesti ettei mitään rajaa. Tämä kai nyt sitten tulee meinaamaan jälleen krapulaisia aamuja sekä muutenkin melko risaista elämänmenoa.
Tunnen kuitenkin itseni aikalailla umpikujassa olevaksi. Tunnen paljon kollegoita joilla tilanne on samanlainen.
Tällaisten tuntemusten aikana sitä tulee usein mietittyä että kun otan tämän työn varjopuolet niin raskaasti, että olenko todella sopiva toimimaan vartijana ylipäätään? Pitäisikö kaikki vaan kestää niin kuin mies ja yksinkertaisesti kokea tämän työn olevan jonkinlaista ylevää kutsumusta, jonka tarkoituksena on pitää matalapalkkaisena sekä aliarvostettuna huolta ihmisten turvallisuudesta vaikka päähän potkivat sekä asiakkaat, oman firman työnjohto sekä sitten myös ne joita sinun pitäisi siellä kohteessasi suojella?
Olen jo pitkään hokenut itselleni että olen mukamas liian hyvä tekemään tätä työtä. Ehkä kuitenkin suhteellisen kouluttautumattomana ihmisenä minun olisi syytä olla iloinen että edes tällainen työpaikka on allani, vaikka eihän tämä hääviä duunia todellakaan ole. Tapaan kuitenkin välillä kollegoita, jotka sokeasti luottavat itseensä ammatinsa "oikeutukseen" tavalla, joka ei aina oikein aukene minulle.
Kieltämättä asiat voisivat olla huonomminkin, mutta toisaalta eipä tulevaisuuden näkymätkään mitään hirveän kehuttavia ole vaikka tätä työtä tekisi seuraavat kymmenenkin vuotta putkeen.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Jälleen uusi lauantai
No okei, raamisopimuksen mukaisesti palkat nousivat 40€. Tuota rahaa tarvitaan näillä palkoilla suunnilleen yhtä paljon kun intialainen kädetön ja jalaton kerjäläinen tarvitsee sen puolentoista rupian kolikon lasilliseen sameaa ojavettä.. eli aivan helvetisti!
Tänään jälleen lauantaita töissä viettävänä henkilönä sain heti iltakohteeseeni saavuttuani setvittäkseni erästä yöllistä hälytysjärjestelmän hälytystä. Niiden tapahtumien selvittelyä ja tulostimen ulossyljettyjen raporttien vertailua tapahtuu työssäni paljon ainakin tässä kohteessa. Teen asioista usein melko seikkaperäisiä raportteja ihan vaan tappaakseni aikaa, vaikka muuten aika puolivillaisesti tähän työhöni muuten suhtaudunkin nykyään.
Huomasin myös että vaikka palkat olivatkin huimasti nousseet, niin se pääsiäisen hälykeikka oli jätetty taas ovelasti maksamatta eli huomioimatta palkassa. Kirjoitin palkanlaskentaan tulikivenkatkuisen reklamaatiokirjeen, joita sitten siellä toimihenkilöt varmaan pyörittelevät päässään kun taas maanantaina saapuvat työpaikoilleen. Sinänsä vaan todella kusinen tuuri, että tämä on nyt sitten toinen kerta kun tuostakin unohdetaan maksaa palkkaa minulle, enkä suoraan sanottuna usko ettäkö ihan tahattomasti.
No mutta joo, tällaisia "ongelmia" tämä ala nyt vaan aina välillä pullauttelee sisuksistaan. Pitäisi varmaan ryhtyä armottomaksi saikkua piteleväksi valittajaksi, niin sitten palkatkin kenties maksettaisiin oikein.
Sotaa apatiaa vastaan
Olin neljä päivä poissa töistä, eikä kukaan sitten soittanut minulle onneksi mitään lisävuoroja mistään.
Nuo neljä päivää olivat todella tarpeen, sillä tarvitsin näin keväällä omaa aikaani taas vaihteeksi päälleni kipuavan työuupumuksen johdosta. Eilen myös selvisi että tuo eräs kollegani josta kerroin- siis hän joka oli hakenut kokonaan uutta duunia useamman vuoden turva-alan rupeaman jälkeen oli tosiaankin onnistunut.
Vilpittömästi onnea häntä kohtaan kyllä tunnen, mutta valitettavasti joudun toteamaan myös että taas vaihteeksi en ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä uupuneeksi ja masentuneeksi työssäni kuin nyt. Tuntuu että vaikka valoa tunnelin päässä onkin, niin se on kuitenkin sellaista valoa joka tulee pilkottamaan vasta jonkun ajan päästä.
Olin taas melko ahdistunut yöllä ennen työvuoroa. Otin yhden unilääkkeen, jonka jälkeen nukuinkin ihan kiitettävästi siihen asti kunnes avovaimoni lähti töihin. Heräsin sitten hiukan myöhemmin tänne iltakohteeseen lähtöä varten, mutta suoraan sanoen olen vieläkin ilman aamukahvia aikalailla ihan pöppörössä. Se on niiden ikävä sivuvaikutus, nimittäin.
Olin taas melko ahdistunut yöllä ennen työvuoroa. Otin yhden unilääkkeen, jonka jälkeen nukuinkin ihan kiitettävästi siihen asti kunnes avovaimoni lähti töihin. Heräsin sitten hiukan myöhemmin tänne iltakohteeseen lähtöä varten, mutta suoraan sanoen olen vieläkin ilman aamukahvia aikalailla ihan pöppörössä. Se on niiden ikävä sivuvaikutus, nimittäin.
Salilla olen puolestani jaksanut käydä nyt neljättä päivää peräkkäin. Yritän pitää sitä yllä kaiken muun humun ja paskan keskellä, sillä kuntosaliharjoittelu nyt vaan jotenkin tuntuu nyt hyvältä ja saa jaksamista pidentymään.
Työasioihin liittyen tänään en ole jaksanut oikein mitään muuta kuin välttämättömät "näyttäytymiskierrokseni". Tuntuu että asiakasyrityksen tietyt porukat myös kyttäävät minua jotenkin vihaisesti, vaikka osa onkin ihan ennallaan suhtautumisen osalta. Sanoisin kyllä kuitenkin että ihan selvää työpaikkakiusaamistahan se sellainen vähättely on, joita vartijat kohtaavat tässä työssään jatkuvasti eri asiakasyritysten porukoilta vaikka yrittävätkin tehdä vain työtään. Harmi vaan kun en itse oikein enää jaksa moista.
Olen todennut monta kertaa että mielialani tässä työssä ja sitä kohtaan on kuin huvipuiston vuoristorata. Ainoat motivaationpisteet ovat lyhyemmät päivävuorot joista saa selkeästi vähemmän rahaa sekä sitten lomapäivät. Palkkapäivät kahden viikon välein ovat myös odottamisen arvoisia, mutta ei sitten juurikaan muu.
Äsken minut meinattiin nakittaa hakemaan jotain ihmeen paketteja, mutta totesin pontevasti ettei se kuulu minun tehtäviini tässä kohteessa. En edes tajua miksi tuo lastauslaiturin puhelin on yhdistetty tänne valvomoon, kun täällä istuva vaksi ei kuitenkaan ihan sääntöjenkään mukaan saa vastaanottaa mitään lähetyksiä.
Nuo neljä päivää olivat todella tarpeen, sillä tarvitsin näin keväällä omaa aikaani taas vaihteeksi päälleni kipuavan työuupumuksen johdosta. Eilen myös selvisi että tuo eräs kollegani josta kerroin- siis hän joka oli hakenut kokonaan uutta duunia useamman vuoden turva-alan rupeaman jälkeen oli tosiaankin onnistunut.
Vilpittömästi onnea häntä kohtaan kyllä tunnen, mutta valitettavasti joudun toteamaan myös että taas vaihteeksi en ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä uupuneeksi ja masentuneeksi työssäni kuin nyt. Tuntuu että vaikka valoa tunnelin päässä onkin, niin se on kuitenkin sellaista valoa joka tulee pilkottamaan vasta jonkun ajan päästä.
Olin taas melko ahdistunut yöllä ennen työvuoroa. Otin yhden unilääkkeen, jonka jälkeen nukuinkin ihan kiitettävästi siihen asti kunnes avovaimoni lähti töihin. Heräsin sitten hiukan myöhemmin tänne iltakohteeseen lähtöä varten, mutta suoraan sanoen olen vieläkin ilman aamukahvia aikalailla ihan pöppörössä. Se on niiden ikävä sivuvaikutus, nimittäin.
Olin taas melko ahdistunut yöllä ennen työvuoroa. Otin yhden unilääkkeen, jonka jälkeen nukuinkin ihan kiitettävästi siihen asti kunnes avovaimoni lähti töihin. Heräsin sitten hiukan myöhemmin tänne iltakohteeseen lähtöä varten, mutta suoraan sanoen olen vieläkin ilman aamukahvia aikalailla ihan pöppörössä. Se on niiden ikävä sivuvaikutus, nimittäin.
Salilla olen puolestani jaksanut käydä nyt neljättä päivää peräkkäin. Yritän pitää sitä yllä kaiken muun humun ja paskan keskellä, sillä kuntosaliharjoittelu nyt vaan jotenkin tuntuu nyt hyvältä ja saa jaksamista pidentymään.
Työasioihin liittyen tänään en ole jaksanut oikein mitään muuta kuin välttämättömät "näyttäytymiskierrokseni". Tuntuu että asiakasyrityksen tietyt porukat myös kyttäävät minua jotenkin vihaisesti, vaikka osa onkin ihan ennallaan suhtautumisen osalta. Sanoisin kyllä kuitenkin että ihan selvää työpaikkakiusaamistahan se sellainen vähättely on, joita vartijat kohtaavat tässä työssään jatkuvasti eri asiakasyritysten porukoilta vaikka yrittävätkin tehdä vain työtään. Harmi vaan kun en itse oikein enää jaksa moista.
Olen todennut monta kertaa että mielialani tässä työssä ja sitä kohtaan on kuin huvipuiston vuoristorata. Ainoat motivaationpisteet ovat lyhyemmät päivävuorot joista saa selkeästi vähemmän rahaa sekä sitten lomapäivät. Palkkapäivät kahden viikon välein ovat myös odottamisen arvoisia, mutta ei sitten juurikaan muu.
Äsken minut meinattiin nakittaa hakemaan jotain ihmeen paketteja, mutta totesin pontevasti ettei se kuulu minun tehtäviini tässä kohteessa. En edes tajua miksi tuo lastauslaiturin puhelin on yhdistetty tänne valvomoon, kun täällä istuva vaksi ei kuitenkaan ihan sääntöjenkään mukaan saa vastaanottaa mitään lähetyksiä.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Jälleen kerran vitut... "potuttaa"
Iltakohteessani työtehtäviin kuuluu sulkukierroksen tekeminen, johon sisältyy eri tilojen tarkastamista lähinnä sähkölaitteiden päälläolon, valojen sammuttamisen sekä muun pikkutoimen ohella ovien lukitusten tarkastamista.
Olen ollut tässä kohteessa pian puolitoista vuotta ja huomaan jälleen sen verran nousevan trendin, että alkaa taas vituttamaan. On alkanut nimittäin ottamaan pattiin se tapa miten nämä asiakasfirman porukat lähtevät kotiin jättäen valot päälle ja ovet auki, sillä he ilmeisesti "luottavat" että eihän tässä mitään käy kun aina on se vartija, vahtimestari vai mikä vahtikoira onkaan sulkemassa ne.
Eli siis jälleen kerran voidaan näiltäkin pösilöiltä kysyä, että jätättekö te valot päälle sekä ovet auki kun lähdette kotoanne? On se tämäkin paikka työnantajan omaisuutta vaikkei suoraan teidän ostamaanne tai vuokraamaanne, että ei sen puoleen.
Vaikka ymmärränkin että moisten asioiden tarkistaminen kuuluu valitettavasti työtehtäviini, niin ei se kuitenkaan ole kovin mukavaa huomata että nämä asiakasyrityksen porukat näyttävät ihan tahallaan piittaamattomuuttaan jättävän kaiken päälle koska "ainahan on kumminkin se vaksi joka sulkee kaikki".
Perkele että ottaa päähän tällainen hölmöläisten homma.
Eräs kollega tässä kohteessa on ratkaissut tilanteet niin että hän kirjoittaa aina valituksenomaisesti päivittäisiin raportteihin näistä tällaisista laiminlyönneistä. Ongelma vaan että raportteja ei näytä lukevan sellainen taho jota aivan hirveästi se kiinnostaisi.
Noh, onneksi huomenna on vapaata niin ei tarvitse välittää taas tämänkään mestan sielunelämästä seuraavaan 24 tuntiin.
Olen ollut tässä kohteessa pian puolitoista vuotta ja huomaan jälleen sen verran nousevan trendin, että alkaa taas vituttamaan. On alkanut nimittäin ottamaan pattiin se tapa miten nämä asiakasfirman porukat lähtevät kotiin jättäen valot päälle ja ovet auki, sillä he ilmeisesti "luottavat" että eihän tässä mitään käy kun aina on se vartija, vahtimestari vai mikä vahtikoira onkaan sulkemassa ne.
Eli siis jälleen kerran voidaan näiltäkin pösilöiltä kysyä, että jätättekö te valot päälle sekä ovet auki kun lähdette kotoanne? On se tämäkin paikka työnantajan omaisuutta vaikkei suoraan teidän ostamaanne tai vuokraamaanne, että ei sen puoleen.
Vaikka ymmärränkin että moisten asioiden tarkistaminen kuuluu valitettavasti työtehtäviini, niin ei se kuitenkaan ole kovin mukavaa huomata että nämä asiakasyrityksen porukat näyttävät ihan tahallaan piittaamattomuuttaan jättävän kaiken päälle koska "ainahan on kumminkin se vaksi joka sulkee kaikki".
Perkele että ottaa päähän tällainen hölmöläisten homma.
Eräs kollega tässä kohteessa on ratkaissut tilanteet niin että hän kirjoittaa aina valituksenomaisesti päivittäisiin raportteihin näistä tällaisista laiminlyönneistä. Ongelma vaan että raportteja ei näytä lukevan sellainen taho jota aivan hirveästi se kiinnostaisi.
Noh, onneksi huomenna on vapaata niin ei tarvitse välittää taas tämänkään mestan sielunelämästä seuraavaan 24 tuntiin.
Järjestelyä
Eilen illalla melkein vuoron päätteeksi jahdattiin erään asiakasyrityksen tiloissa kuulemma ihan ruuvimeisseli kädessä kuljeskellutta miestä. Kohde jossa mies oli mukamas meisseli kädessä nähty heilumassa on ollut aina melko rauhallinen, joten moinen ilmoitus oli aika erikoinen.
Sain aika tarkat tuntomerkit eräältä asiakasyrityksen henkilöltä ja siirryin sitten tsiigailemaan että löytyisikö moista kaveria jostain läheltä. Tapasin miehen vaimonsa kanssa kassalta, jonka kanssa he juttelivat aivan rauhallisesti jotain niitä ja näitä. Menin kuitenkin kyseisen yrityksen kassalle ja jäin siihen kuikuilemaan vähäksi aikaa.
Nyt tarkemmin ajatellen nuo tyypit jotka väittivät miehen kantaneen ruuvimeisseliä eivät voineet kuin olla joko oikeassa.. tai väärässä. Ihan mallikkaasti tyyppi kuitenkin käyttäytyi, mutta tämän kaupungin kaduilla kyllä löytyy vähintään joka toiselta vastaankulkevalta vaikka mitä kettinkiä takataskusta, että enpä sinänsä ihmettele jos tuollaistakin kohtaisi.
No joo, hetken siinä kyllä mietti toiminta-tapoja sekä käyttäytymismalleja kun tuon meisselijutun sain tietooni. Kun työskentelen ainakin toistaiseksi täysin varustautumattomana, niin se tietysti väkisinkin pakottaa selviämään mahdollisista uhkatilanteista aina ensisijaisesti joko apuvoimia soittelemaan, verbaalisella kommunikaatiolla probleemia ratkomalla tai ihan vaan kylmästi juoksemalla pakoon.. eikun suorittamalla "taktisen perääntymisen". Joskus kun näitä tällaisia tilanteita tulee eteen, niin löydän itseni hyvin äkkiä hokemasta niinkin pelottavaa sananpartta kun "voi perkele kun olisi raudat ja kaasu.. raudat ja kaasu.. raudat ja kaasu..".
Tänä aamuna avauskierroksen aikana erään toisen asiakasyrityksen eteen oli päätynyt joku urpo mamma sekä pikkulapsi ilmeisesti vaarin, ukin tai sensemmoisen vanhemman ukkelin kanssa. He olivat heti hyökänneet liikkeen lukitun oven kimppuun ja tämän jälkeen sitten palloilivat koko ajan edessäni kun yritin siirtää erästä turvakalteria pois asiakasyrityksen sisäänkäynniltä. Touhu alkoi vituttamaan minua heti ensisekunneilla, sillä tuo porukka oli koko ajan edessä. Lopulta sitten ärähdin heille että "VOISITTEKO YSTÄVÄLLISESTI NYT POISTUA KAUEMMAS TÄSTÄ SISÄÄNKÄYNNILTÄ ETTÄ SAADAAN AVAUSTOIMENPITEET SUORITETTUA". Nuo kolme olivat sen jälkeen kuin pelästyneet eläimet, jotka äkkiä korjasivat rivinsä ja lähtivät paikalta.
Olen huomannut että paikoitellen tätä duunia on tullut tehtyä todellakin aivan liian kauan, kun tuollaiset asiakkaiden sähläykset ihan suoraan sanottuna iskivät hermoon kuin kipupiikki. Se mikä väsyttää näissä tällaisissa ammateissa kaikista eniten on ehkä se miten samoista asioista joutuu huomauttamaan päivittäin ja ehkäpä jopa tunneittain. Siihen väsyy.. aika äkkiä.
Kävin myös tänä aamuna salilla. Luulen että olen saanut saliharjoittelukipinän jälleen tulille. Ainoa paska asia salilla oli vaan se, että siellä pyöri joku äijä joka väitti taljalla mukamas sen olevan käytössä hänellä itsellään, vaikka tyyppi vain käveli ympyrää muutaman painonnostosession jäljiltä. Tyydyin siis tekemään ihan normijuttuja sen 30-45 minuuttia, jonka jälkeen lähdin pois ja kohti duuneja.
Hyvä kuitenkin että kipinä on jälleen päällä harjoittelun suhteen. Taidan mennä huomenna ja vielä sunnuntainakin. Ensi viikolla voisi myös mahdollisina vapaapäivinä käydä aina kun mahdollista.
Sain aika tarkat tuntomerkit eräältä asiakasyrityksen henkilöltä ja siirryin sitten tsiigailemaan että löytyisikö moista kaveria jostain läheltä. Tapasin miehen vaimonsa kanssa kassalta, jonka kanssa he juttelivat aivan rauhallisesti jotain niitä ja näitä. Menin kuitenkin kyseisen yrityksen kassalle ja jäin siihen kuikuilemaan vähäksi aikaa.
Nyt tarkemmin ajatellen nuo tyypit jotka väittivät miehen kantaneen ruuvimeisseliä eivät voineet kuin olla joko oikeassa.. tai väärässä. Ihan mallikkaasti tyyppi kuitenkin käyttäytyi, mutta tämän kaupungin kaduilla kyllä löytyy vähintään joka toiselta vastaankulkevalta vaikka mitä kettinkiä takataskusta, että enpä sinänsä ihmettele jos tuollaistakin kohtaisi.
No joo, hetken siinä kyllä mietti toiminta-tapoja sekä käyttäytymismalleja kun tuon meisselijutun sain tietooni. Kun työskentelen ainakin toistaiseksi täysin varustautumattomana, niin se tietysti väkisinkin pakottaa selviämään mahdollisista uhkatilanteista aina ensisijaisesti joko apuvoimia soittelemaan, verbaalisella kommunikaatiolla probleemia ratkomalla tai ihan vaan kylmästi juoksemalla pakoon.. eikun suorittamalla "taktisen perääntymisen". Joskus kun näitä tällaisia tilanteita tulee eteen, niin löydän itseni hyvin äkkiä hokemasta niinkin pelottavaa sananpartta kun "voi perkele kun olisi raudat ja kaasu.. raudat ja kaasu.. raudat ja kaasu..".
Tänä aamuna avauskierroksen aikana erään toisen asiakasyrityksen eteen oli päätynyt joku urpo mamma sekä pikkulapsi ilmeisesti vaarin, ukin tai sensemmoisen vanhemman ukkelin kanssa. He olivat heti hyökänneet liikkeen lukitun oven kimppuun ja tämän jälkeen sitten palloilivat koko ajan edessäni kun yritin siirtää erästä turvakalteria pois asiakasyrityksen sisäänkäynniltä. Touhu alkoi vituttamaan minua heti ensisekunneilla, sillä tuo porukka oli koko ajan edessä. Lopulta sitten ärähdin heille että "VOISITTEKO YSTÄVÄLLISESTI NYT POISTUA KAUEMMAS TÄSTÄ SISÄÄNKÄYNNILTÄ ETTÄ SAADAAN AVAUSTOIMENPITEET SUORITETTUA". Nuo kolme olivat sen jälkeen kuin pelästyneet eläimet, jotka äkkiä korjasivat rivinsä ja lähtivät paikalta.
Olen huomannut että paikoitellen tätä duunia on tullut tehtyä todellakin aivan liian kauan, kun tuollaiset asiakkaiden sähläykset ihan suoraan sanottuna iskivät hermoon kuin kipupiikki. Se mikä väsyttää näissä tällaisissa ammateissa kaikista eniten on ehkä se miten samoista asioista joutuu huomauttamaan päivittäin ja ehkäpä jopa tunneittain. Siihen väsyy.. aika äkkiä.
Kävin myös tänä aamuna salilla. Luulen että olen saanut saliharjoittelukipinän jälleen tulille. Ainoa paska asia salilla oli vaan se, että siellä pyöri joku äijä joka väitti taljalla mukamas sen olevan käytössä hänellä itsellään, vaikka tyyppi vain käveli ympyrää muutaman painonnostosession jäljiltä. Tyydyin siis tekemään ihan normijuttuja sen 30-45 minuuttia, jonka jälkeen lähdin pois ja kohti duuneja.
Hyvä kuitenkin että kipinä on jälleen päällä harjoittelun suhteen. Taidan mennä huomenna ja vielä sunnuntainakin. Ensi viikolla voisi myös mahdollisina vapaapäivinä käydä aina kun mahdollista.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Pikku-talttahampaiden harharetket
Iltakohteeseen palattuani sain heti ensimmäiseksi tehtäväkseni asiakasyrityksen joltain koululaisryhmän opettajalta kuulutella yrityksen tiloihin jääneitä kolmea lasta. Hetken pääni sekä ajattelukykyni löi tyhjää, kun tiukka keski-ikäinen opettajanainen ilmoitti että "kuuluta lapset pikku-maikki, Liisi ja Terttu-Tuulikki heti tänne näin jooko?!"
En tajunnut heti alkuun että kyseessä oli lapsiryhmän jäseniä, vaan jotenkin yhdistin tuon kalkattavan akan löytötavaroihin liittyviin asioihin. Moinen kytkös oli toisaalta aika absurdi, mutta minkäs teet kun omaat väsyneen mielen ja liikaa ajateltavaa.
Koska tila missä lapset olettavasti oleskelivat oli kuitenkin melko pieni, niin päätin olla kuuluttamatta yhtikäs mitään. Käväisin nopeasti tiloissa ja heti paikansin kolmen pikkulikan ryhmän, joka poukkoili ympäriinsä. Ilmoitin heille että heidän opettajansa halusi ilmeisesti heidät nyt ulos, että jospa nyt vaan lähtisitte kiitos. Sain vastaukseksi itkumuurinomaisen vaikenemisen, joka oikeastaan passasikin aivan hyvin. Odotin jotain niskurointia ja "etsä mua määrää, paska vartija! mun isä tienaa enemmän kun sä!!!!1"-tason argumentaatiota.
Työt ovat taas yllätyksellisesti alkaneet painamaan näin kevättä kohden. Myös kotona parisuhteessa on ongelmallisia päiviä takanapäin, enkä oikein tahdo jaksaa enää mitään muuta kun tätä duunin suorittamista muutenkaan.
Lisäksi flunssakin jatkuu jo varmaan neljättä päivää. Kuumetta ei näyttäisi olevan, mutta olo on edelleen aika takkuinen ja epätasapainoinen. En ole saanut levätä taas kunnolla moneen päivään, eikä lepoa ole luvassa ennen lauantaita, jonka saan jopa pitää vapaana. Sunnuntaina on kuitenkin raahauduttava töihin.
En tajunnut heti alkuun että kyseessä oli lapsiryhmän jäseniä, vaan jotenkin yhdistin tuon kalkattavan akan löytötavaroihin liittyviin asioihin. Moinen kytkös oli toisaalta aika absurdi, mutta minkäs teet kun omaat väsyneen mielen ja liikaa ajateltavaa.
Koska tila missä lapset olettavasti oleskelivat oli kuitenkin melko pieni, niin päätin olla kuuluttamatta yhtikäs mitään. Käväisin nopeasti tiloissa ja heti paikansin kolmen pikkulikan ryhmän, joka poukkoili ympäriinsä. Ilmoitin heille että heidän opettajansa halusi ilmeisesti heidät nyt ulos, että jospa nyt vaan lähtisitte kiitos. Sain vastaukseksi itkumuurinomaisen vaikenemisen, joka oikeastaan passasikin aivan hyvin. Odotin jotain niskurointia ja "etsä mua määrää, paska vartija! mun isä tienaa enemmän kun sä!!!!1"-tason argumentaatiota.
Työt ovat taas yllätyksellisesti alkaneet painamaan näin kevättä kohden. Myös kotona parisuhteessa on ongelmallisia päiviä takanapäin, enkä oikein tahdo jaksaa enää mitään muuta kun tätä duunin suorittamista muutenkaan.
Lisäksi flunssakin jatkuu jo varmaan neljättä päivää. Kuumetta ei näyttäisi olevan, mutta olo on edelleen aika takkuinen ja epätasapainoinen. En ole saanut levätä taas kunnolla moneen päivään, eikä lepoa ole luvassa ennen lauantaita, jonka saan jopa pitää vapaana. Sunnuntaina on kuitenkin raahauduttava töihin.
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Aukkoja katsellaan
No, kävipä sitten niin että eilen joku työnjohdosta jälleen kerran huomasi aukkoja työvuorolistassani. Oikeastaan nämä aukot ovat nimeltään vapaapäiviä, mutta turha sitä nyt on lähteä hiuksia halkomaan että miksi kutsua (yhtä!) tyhjää kohtaa jonkun työvuorolistassa, kun lopulta kumminkin kyseessähän on niin työntekijätasolla kuin esimiespuolellakin vain ihmisistä ja heidän vapaa-ajastaan suhteutettuna yhtiön etuun.
Luvassa oli siis hälykorvauksella respavuoro kolmatta päivää pidentäen työviikon "totutusti" kuuteen päivään. Teen toisaalta näitä työaikoja ihan mielelläni, sillä työajat ovat tosiaan inhimilliset ja vieläpä kaiken lisäksi siitä saa tuplapalkan. Ihan hyviä insentiivejä, eli kannustimia moiset jutut.
Ennen kuin hälyvuoroista alettiin maksaa tuplapalkkoja, oli ainoana kannustimena muutaman euron lisä tuntipalkkaan, joka nyt ei sinänsä saanut välttämättä kovinkaan montaa jannua ja typykkää lähtemään tekemään niitä vuoroja, mutta vanha motivaattorimme nimeltään "kylmä raha" ratkaisi asiat parempaan päin nostaen hälyvuoroihin lähtijöiden määrää. Täytyypä myöntää että en minäkään olisi noilla paskasummilla lähtenyt yhtikäs mihinkään, mutta tuplapalkka tosiaan on ihan kohtuullinen juttu äkillisestä työvuorosta, joita ainakin itse näen tasaisin väliajoin koko ajan.
Kävinpä muuten eilen salillakin 45 minuutin ajan. Vaikka en ole käynyt varmaan yli kuukauteen salilla, niin hemmetin hyvin kyllä koko homma luisti soutulaitteessa, taljalla sekä sitten mutkatangolla painoja nostellessa. Ilmeisesti siis lihaskuntoni on kuitenkin ihan kohdillaan, kun missään ei tuntunut pahalta ja jäi vielä kipinä lähteä sinne uudestaankin ehkä tänään taikka lähipäivinä.
Paskana yksityiskohtana huomenna sekä perjantaina pitää lähteä nimensä mukaisesti "iltavaksiksi" tuonne perinteiseen iltakohteeseeni. En sinne pahemmin välittäisi mennä kuten tiedämmekin, mutta se nyt vaan on se pääasiallinen kohteeni ja kaikki tämä respassa istuttu aika ihan vaan pientä kuorrutetta muuten aika paskamaisessa kakussa.
Mietin myös eilen taas enemmän perinteisempään asiakaspalveluun keskittyneessä työkohteessani eli täällä kököttäessäni että me palvelualojen työntekijät taidamme olla nykyajan modernin yhteiskunnan "palvelusväkeä" siinä mielessä, että me olemme sitä porukkaa joka paistaa pullasi, tarjoilee drinksut ja muut öylätit kuppiloissa sekä minun tapauksessani vartioi omaisuuttasi taikka jonkun toisen tapauksessa toimii kaupan myyjänä tai kassalla. Meitä pidetään jotenkin näkymättömänä itsestäänselvyytenä tässä yhteiskunnassa, eikä meitä välttämättä erinäisten toimihenkilöiden tai korkeampiin asemiin päätyneiden ihmisten toimesta ajatella miksikään muuksi kuin kahden kerroksen väen palveluspiioiksi ja rengeiksi, joiden kuuluu näkyä muttei missään tapauksessa mielellään kuulua. Kaiketi olen sitten sen verran sosialisti, että näen erinäisissä firmoissa työskennellessäni tällaista porvarillisen luokan sekä duunaripuolen kahtiajakoa, jossa siviilivaatteiset toimihenkilöt sun muut korkeasti koulutetut pitävät työvaatteisia ihmisiä jotenkin alempiarvoisina tietyssä lestissään pidettävinä orjina.
On tosiaankin perin mielenkiintoista toisinaan katsella miten asiakasfirmojemme työntekijät suhtautuvat meihin. Samaan tapaan he saattavat nyrpistää nenäänsä niin meille kuin vaikkapa keittiötyöntekijöille, sillä heidän mielestään me olemme kai sitä alemman luokan palvelusväkeä, joiden asemaan ei kuulu minkäänlainen äänessä oleminen. Ainoastaan suorittavan tason tehtävät ovat meidän hommiamme, eikä niistä mitään kehuja tule vaikka ne oikein menisivätkin. Väärin menneet työt kyllä sitten muistetaan kahdenkin kautta.
Ymmärrän hyvin miksi palvelualojen työntekijöitä masentaa. Meillä on monta taakkaa, joista vain yksi päällimmäinen on useimmiten matala palkkaus työn raskauteen nähden, enkä nyt puhu omasta peffaa levittävästä respaduunistani suinkaan. Sen ohella myös liittoon kuulumisen hyödyt ainakin omalla alallani ovat vähintäänkin haittoihin nähden aika mittavat, eikä töiden arvostus tosiaan ole huipussaan esimiesportaankaan mielestä.
Aika huomattava osa tarjolla olevasta työstä nykyään on kumminkin palvelualojen työtä. Se mikä kuitenkin ainakin itseäni tässä työssä on eniten masentanut on ehkä se työn määrään nähden kerääntynyt palkka, josta ei montaa satasta mininitoimentuloon tai sossukorvauksiin puutu. Moinen tyhjänpäiväinen työnteko lattiatason palkkauksella ei tosiaankaan motivoi ketään pitemmän päälle, eikä minua vähiten.
Olen jo pitemmän aikaa miettinyt että olen oikeastaan työntekijänä aivan liian hyvä ensinnäkään yksityisten turvallisuusfirmojen töihin sekä ylipäätään alalle, joka ei omaa ruohonjuuritason tekijöille minkäänlaisia urakehityksellisiä mahdollisuuksia. On myös masentavaa huomata että yksittäisen työntekijän omaamia taitoja kuten kielten osaamista ei millään tavalla hyödynnetä, vaan karkeasti sanottuna tuppisuinen sikaniska istuu respassa ja sitten se ekstrovertti, kielitaitoinen ja muutenkin kohtuullisen ulosannin omaava kaveri seisoo vartioiden tiiliseiniä tai kököttää takahuoneiden valvomoissa. Henkilöstön taitoja ei siis osata hyödyntää kovinkaan usein.
No mutta, kylläpä taas helpotti saada purkaa sydäntään ehkä sadannen kerran näistä samoista asioista. On kuitenkin välillä kiva vähän kerrata asioita, sillä muuten ne taitavat sitten vaan unohtua.. vai unohtuvatko?
Luvassa oli siis hälykorvauksella respavuoro kolmatta päivää pidentäen työviikon "totutusti" kuuteen päivään. Teen toisaalta näitä työaikoja ihan mielelläni, sillä työajat ovat tosiaan inhimilliset ja vieläpä kaiken lisäksi siitä saa tuplapalkan. Ihan hyviä insentiivejä, eli kannustimia moiset jutut.
Ennen kuin hälyvuoroista alettiin maksaa tuplapalkkoja, oli ainoana kannustimena muutaman euron lisä tuntipalkkaan, joka nyt ei sinänsä saanut välttämättä kovinkaan montaa jannua ja typykkää lähtemään tekemään niitä vuoroja, mutta vanha motivaattorimme nimeltään "kylmä raha" ratkaisi asiat parempaan päin nostaen hälyvuoroihin lähtijöiden määrää. Täytyypä myöntää että en minäkään olisi noilla paskasummilla lähtenyt yhtikäs mihinkään, mutta tuplapalkka tosiaan on ihan kohtuullinen juttu äkillisestä työvuorosta, joita ainakin itse näen tasaisin väliajoin koko ajan.
Kävinpä muuten eilen salillakin 45 minuutin ajan. Vaikka en ole käynyt varmaan yli kuukauteen salilla, niin hemmetin hyvin kyllä koko homma luisti soutulaitteessa, taljalla sekä sitten mutkatangolla painoja nostellessa. Ilmeisesti siis lihaskuntoni on kuitenkin ihan kohdillaan, kun missään ei tuntunut pahalta ja jäi vielä kipinä lähteä sinne uudestaankin ehkä tänään taikka lähipäivinä.
Paskana yksityiskohtana huomenna sekä perjantaina pitää lähteä nimensä mukaisesti "iltavaksiksi" tuonne perinteiseen iltakohteeseeni. En sinne pahemmin välittäisi mennä kuten tiedämmekin, mutta se nyt vaan on se pääasiallinen kohteeni ja kaikki tämä respassa istuttu aika ihan vaan pientä kuorrutetta muuten aika paskamaisessa kakussa.
Mietin myös eilen taas enemmän perinteisempään asiakaspalveluun keskittyneessä työkohteessani eli täällä kököttäessäni että me palvelualojen työntekijät taidamme olla nykyajan modernin yhteiskunnan "palvelusväkeä" siinä mielessä, että me olemme sitä porukkaa joka paistaa pullasi, tarjoilee drinksut ja muut öylätit kuppiloissa sekä minun tapauksessani vartioi omaisuuttasi taikka jonkun toisen tapauksessa toimii kaupan myyjänä tai kassalla. Meitä pidetään jotenkin näkymättömänä itsestäänselvyytenä tässä yhteiskunnassa, eikä meitä välttämättä erinäisten toimihenkilöiden tai korkeampiin asemiin päätyneiden ihmisten toimesta ajatella miksikään muuksi kuin kahden kerroksen väen palveluspiioiksi ja rengeiksi, joiden kuuluu näkyä muttei missään tapauksessa mielellään kuulua. Kaiketi olen sitten sen verran sosialisti, että näen erinäisissä firmoissa työskennellessäni tällaista porvarillisen luokan sekä duunaripuolen kahtiajakoa, jossa siviilivaatteiset toimihenkilöt sun muut korkeasti koulutetut pitävät työvaatteisia ihmisiä jotenkin alempiarvoisina tietyssä lestissään pidettävinä orjina.
On tosiaankin perin mielenkiintoista toisinaan katsella miten asiakasfirmojemme työntekijät suhtautuvat meihin. Samaan tapaan he saattavat nyrpistää nenäänsä niin meille kuin vaikkapa keittiötyöntekijöille, sillä heidän mielestään me olemme kai sitä alemman luokan palvelusväkeä, joiden asemaan ei kuulu minkäänlainen äänessä oleminen. Ainoastaan suorittavan tason tehtävät ovat meidän hommiamme, eikä niistä mitään kehuja tule vaikka ne oikein menisivätkin. Väärin menneet työt kyllä sitten muistetaan kahdenkin kautta.
Ymmärrän hyvin miksi palvelualojen työntekijöitä masentaa. Meillä on monta taakkaa, joista vain yksi päällimmäinen on useimmiten matala palkkaus työn raskauteen nähden, enkä nyt puhu omasta peffaa levittävästä respaduunistani suinkaan. Sen ohella myös liittoon kuulumisen hyödyt ainakin omalla alallani ovat vähintäänkin haittoihin nähden aika mittavat, eikä töiden arvostus tosiaan ole huipussaan esimiesportaankaan mielestä.
Aika huomattava osa tarjolla olevasta työstä nykyään on kumminkin palvelualojen työtä. Se mikä kuitenkin ainakin itseäni tässä työssä on eniten masentanut on ehkä se työn määrään nähden kerääntynyt palkka, josta ei montaa satasta mininitoimentuloon tai sossukorvauksiin puutu. Moinen tyhjänpäiväinen työnteko lattiatason palkkauksella ei tosiaankaan motivoi ketään pitemmän päälle, eikä minua vähiten.
Olen jo pitemmän aikaa miettinyt että olen oikeastaan työntekijänä aivan liian hyvä ensinnäkään yksityisten turvallisuusfirmojen töihin sekä ylipäätään alalle, joka ei omaa ruohonjuuritason tekijöille minkäänlaisia urakehityksellisiä mahdollisuuksia. On myös masentavaa huomata että yksittäisen työntekijän omaamia taitoja kuten kielten osaamista ei millään tavalla hyödynnetä, vaan karkeasti sanottuna tuppisuinen sikaniska istuu respassa ja sitten se ekstrovertti, kielitaitoinen ja muutenkin kohtuullisen ulosannin omaava kaveri seisoo vartioiden tiiliseiniä tai kököttää takahuoneiden valvomoissa. Henkilöstön taitoja ei siis osata hyödyntää kovinkaan usein.
No mutta, kylläpä taas helpotti saada purkaa sydäntään ehkä sadannen kerran näistä samoista asioista. On kuitenkin välillä kiva vähän kerrata asioita, sillä muuten ne taitavat sitten vaan unohtua.. vai unohtuvatko?
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Kuntoa nostamaan
Syksy tai sanotaanko että märkä talvi tuli sitten takaisin yön aikana.
Flunssa on päällä, mutta hyvänä merkkinä ei kuumetta. Kykenin menemään töihin, vaikka totta puhuen työpaikoissa jossa olisi normaalit poissaolokäytännöt, niin ei kyllä viitsisi pahemmin tämän oloisena olla paikalla. Tuntuu kuitenkin että varsinkin tällä alalla TES on rustattu siten että vasta kahden vuoden jälkeen kannattaa olla poissa töistä sairauden vuoksi, sillä muussa tapauksessa sitä menettää kuitenkin yhdellä karenssipäivällä sen päivän palkan, jolloin sairausloma alkoi.
Kiva pikku lisä taasen, perkele.
Noh, huomenna pitäisi olla yksi vapaapäivä. Saapa nähdä mitä silloin tulee tehtyä, vai tuleeko tehtyä yhtikäs mitään taaskaan. Menin eilen avovaimon kanssa lenkille vaikka oli flunssakin sekä yritän startata uudelleen tätä kuntosaliharrastustani, sillä tunnen jotenkin itseni todella surkastuneeksi fyysiseltä kooltani muutenkin. Olen jättänyt saliharjoittelun väliin jo aika pitkäksi aikaa, vaikka menneisyydessä nautinkin siitä suuresti ja tuloksiakin sain aikaiseksi. Nyt kuitenkin mm. todella pitkät työvuorot sun muut ovat syöneet motivaatiota sen suuntaan jatkuvasta kuntosalijäsenyyden maksamisesta huolimatta.
Flunssa on päällä, mutta hyvänä merkkinä ei kuumetta. Kykenin menemään töihin, vaikka totta puhuen työpaikoissa jossa olisi normaalit poissaolokäytännöt, niin ei kyllä viitsisi pahemmin tämän oloisena olla paikalla. Tuntuu kuitenkin että varsinkin tällä alalla TES on rustattu siten että vasta kahden vuoden jälkeen kannattaa olla poissa töistä sairauden vuoksi, sillä muussa tapauksessa sitä menettää kuitenkin yhdellä karenssipäivällä sen päivän palkan, jolloin sairausloma alkoi.
Kiva pikku lisä taasen, perkele.
Noh, huomenna pitäisi olla yksi vapaapäivä. Saapa nähdä mitä silloin tulee tehtyä, vai tuleeko tehtyä yhtikäs mitään taaskaan. Menin eilen avovaimon kanssa lenkille vaikka oli flunssakin sekä yritän startata uudelleen tätä kuntosaliharrastustani, sillä tunnen jotenkin itseni todella surkastuneeksi fyysiseltä kooltani muutenkin. Olen jättänyt saliharjoittelun väliin jo aika pitkäksi aikaa, vaikka menneisyydessä nautinkin siitä suuresti ja tuloksiakin sain aikaiseksi. Nyt kuitenkin mm. todella pitkät työvuorot sun muut ovat syöneet motivaatiota sen suuntaan jatkuvasta kuntosalijäsenyyden maksamisesta huolimatta.
Ajan kuluttamista ja sen keveyttä
Tänään respassa oli taas harvinaisen tylsää.
Oikeita asiakkaita oli ehkä kaksi kappaletta, joille jaoin tämän kyseisen firman matkaseteleitä. Helsingissä kun ollaan, niin nämä tyypit tietysti halusivat HSL:n seteleitä.
Yhdessä vaiheessa kadulta saapui mies, joka iski pöydälle pienen pussin taskustaan. Mies ilmoitti että oli löytänyt kännykän, joka ei selkeästikään kuulunut hänelle. Otin kännykän pusseineen huostaani, jonka jälkeen ryhdyin odottamaan että soittaisiko joku kännykkään. Ennen pitkään joku soitti ja selitin tilanteen tälle henkilölle. Hän lupasi ilmoittaa asiasta kännyn oikealle omistajalle.
Sillä aikaa paikalle pyöri jotain huoltomiehiä ja luovuttelin asiakasyrityksen porukoille muutamia avaimia. On kuitenkin valitettavasti tunnustettava, että 90% ajastani kuitenkin istuin koneella nettiä summittaisesti selaten sekä sitten puolestani ympäriinsä pieniä kävelyretkiä tehden, sillä istumatyö on kuulemma niin tappavaa että istuvan työntekijän tulisi tehdä tällaisia verenkierrollisia harjoituksia aina kun vaan voi.
Ennen pitkää sitten respaan saapui tämä puhelimen omistaja, joka aika kylmän viileästi pyyhälsi tiskille, otti puhelimen ja häipyi. Kyllä hän kieltämättä minua kiitti, mutta todellisuudessa hän olisi saanut kiittää sitä kadunmiestä, joka sen puhelimen tänne alunperinkin toi.
Kaikesta jäi kumminkin melkolailla kädenlämmin fiilis.
Mutta niin, vuoroa on nyt tässä jäljellä vielä aika tarkalleen tunti ja 59 minuuttia! Pohdin tässä että kieltämättä tällaisten lähes täydellisten tyhjäntoimitusduunien jälkeen sitä ihminen on varmasti melkolailla laitostumiseen verrattavissa olevassa olotilassa työmoraalinsa osalta. Eihän sitä perkele enää osaa tehdä oikeita töitä tätä menoa! Ja vaikka sitä kieltämättä koko ajan kiroaa, ärisee ja manaa tämänkin työn palkan pienuutta, niin varsinkin täällä respassa me emme kyllä aivan hirvittävästi tee mitään oikeita töitä kovinkaan usein, vaan lähinnä odotamme että kello kuluu ajasta A mahdollisimmman sutjakkaasti aikaan B, jolloin työntekijä pääsee kotiinsa. Tulisiko tämmöisestä siis maksaa mitään "oikeaa" palkkaa, kun työtkin muistuttavat lähinnä sitä kuuluisaa joutenoloa ainakin tässä kohteessa?
Toisaalta tätä epäkohtaa on nyt ainakin täällä ryhdytty kaitsemaan siten, että asiakasyritys on keksinyt uusia "fiksuja" työtehtäviä meille ihan vaan vissiin sen takia, että on huomattu etteivät meidän työtehtävämme nyt ole oikeastaan kovin hääppöisiä. Se onkin sitten toinen asia että onko moinen työtehtävien lisäys mitenkään erityisen mielekästä, sillä nyt nuo hommat taas tekevät kyllä meistä aikamoisia talkkareita ja "yleismiehiä", mutta sellaista tämä arki nyt kai vaan sitten on näissä aulakohteissa.
Oikeita asiakkaita oli ehkä kaksi kappaletta, joille jaoin tämän kyseisen firman matkaseteleitä. Helsingissä kun ollaan, niin nämä tyypit tietysti halusivat HSL:n seteleitä.
Yhdessä vaiheessa kadulta saapui mies, joka iski pöydälle pienen pussin taskustaan. Mies ilmoitti että oli löytänyt kännykän, joka ei selkeästikään kuulunut hänelle. Otin kännykän pusseineen huostaani, jonka jälkeen ryhdyin odottamaan että soittaisiko joku kännykkään. Ennen pitkään joku soitti ja selitin tilanteen tälle henkilölle. Hän lupasi ilmoittaa asiasta kännyn oikealle omistajalle.
Sillä aikaa paikalle pyöri jotain huoltomiehiä ja luovuttelin asiakasyrityksen porukoille muutamia avaimia. On kuitenkin valitettavasti tunnustettava, että 90% ajastani kuitenkin istuin koneella nettiä summittaisesti selaten sekä sitten puolestani ympäriinsä pieniä kävelyretkiä tehden, sillä istumatyö on kuulemma niin tappavaa että istuvan työntekijän tulisi tehdä tällaisia verenkierrollisia harjoituksia aina kun vaan voi.
Ennen pitkää sitten respaan saapui tämä puhelimen omistaja, joka aika kylmän viileästi pyyhälsi tiskille, otti puhelimen ja häipyi. Kyllä hän kieltämättä minua kiitti, mutta todellisuudessa hän olisi saanut kiittää sitä kadunmiestä, joka sen puhelimen tänne alunperinkin toi.
Kaikesta jäi kumminkin melkolailla kädenlämmin fiilis.
Mutta niin, vuoroa on nyt tässä jäljellä vielä aika tarkalleen tunti ja 59 minuuttia! Pohdin tässä että kieltämättä tällaisten lähes täydellisten tyhjäntoimitusduunien jälkeen sitä ihminen on varmasti melkolailla laitostumiseen verrattavissa olevassa olotilassa työmoraalinsa osalta. Eihän sitä perkele enää osaa tehdä oikeita töitä tätä menoa! Ja vaikka sitä kieltämättä koko ajan kiroaa, ärisee ja manaa tämänkin työn palkan pienuutta, niin varsinkin täällä respassa me emme kyllä aivan hirvittävästi tee mitään oikeita töitä kovinkaan usein, vaan lähinnä odotamme että kello kuluu ajasta A mahdollisimmman sutjakkaasti aikaan B, jolloin työntekijä pääsee kotiinsa. Tulisiko tämmöisestä siis maksaa mitään "oikeaa" palkkaa, kun työtkin muistuttavat lähinnä sitä kuuluisaa joutenoloa ainakin tässä kohteessa?
Toisaalta tätä epäkohtaa on nyt ainakin täällä ryhdytty kaitsemaan siten, että asiakasyritys on keksinyt uusia "fiksuja" työtehtäviä meille ihan vaan vissiin sen takia, että on huomattu etteivät meidän työtehtävämme nyt ole oikeastaan kovin hääppöisiä. Se onkin sitten toinen asia että onko moinen työtehtävien lisäys mitenkään erityisen mielekästä, sillä nyt nuo hommat taas tekevät kyllä meistä aikamoisia talkkareita ja "yleismiehiä", mutta sellaista tämä arki nyt kai vaan sitten on näissä aulakohteissa.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Kipeänä töihin.. tai ehkei sitten kuitenkaan?
Eilinen oli vapaata. Tuntui vahvasti että oikeastaan olisi pitänyt olla silloin koko päivän untenmailla, mutta en sitten ollutkaan. Sain kyllä kaiketi ihan kohtuullisesti levättyä.
Aamulla kun lähdin töihin niin "flunssani" ei oikeastaan pystynyt vielä päättämään että alkaisiko se vai ei. Kurkku oli kipeä, vitutti ja muutenkin oli vaikeaa saada itseään heräilemään. Onneksi ei ole kuumetta.
Taas tuntuu kyllä keväästä huolimatta melkolailla kaikkensa antaneelta. Ei jaksaisi hirveästi töissäkään, mutta mentävähän se on että rahaa tulee.
Tällaisen oravanpyörään juuttumiseen tiedostaminen on kyllä aikalailla lamauttavaa. Tai sitten ehkä en omaa parempia vaihtoehtoja siitä irrottautumiseen vielä tässä vaiheessa.
Hohhoijaa, toisekseen 150€:n kertakorvaukset puolen kuun palkkaan menivät taas että hupsahti. Laskin myös että vielä näissä palkoissa ei näy niitä kuuluisia 2,4 prosentin korotuksia, vaan ilmeisesti ne päätyvät vasta seuraavaan palkkaan.
Toisekseen kohta alkaa sitten se kuuluisa kesätyöntekijöiden aika. Oma kesälomanihan on ajankohdaltaan vielä aika epäselvä, mutta se että kesätyöntekijöitä saapuu paikalle meinaa jälleen oppivuoroja sekä mahdollisesti uusia naamoja kohteisiin opetettavaksi. Toivottavasti naamat pysyisivät samoina viime kesältä, sillä täysin uusien kasvojen opastaminen kohteeseen on aina melko työlästä etenkin jos eivät koskaan ole tehneet mitään sen tyylistä kohdetta johon heidät on määrätty. Kesätyöntekijöiden osalta kumminkin asiat voivat olla ihan miten vaan.
Mutta, pitemmittä puheitta jatketaan tätä respassa istumista nyt sitten ja sairastetaan jälleen vapaa-ajalla, jos ei muuta.
Aamulla kun lähdin töihin niin "flunssani" ei oikeastaan pystynyt vielä päättämään että alkaisiko se vai ei. Kurkku oli kipeä, vitutti ja muutenkin oli vaikeaa saada itseään heräilemään. Onneksi ei ole kuumetta.
Taas tuntuu kyllä keväästä huolimatta melkolailla kaikkensa antaneelta. Ei jaksaisi hirveästi töissäkään, mutta mentävähän se on että rahaa tulee.
Tällaisen oravanpyörään juuttumiseen tiedostaminen on kyllä aikalailla lamauttavaa. Tai sitten ehkä en omaa parempia vaihtoehtoja siitä irrottautumiseen vielä tässä vaiheessa.
Hohhoijaa, toisekseen 150€:n kertakorvaukset puolen kuun palkkaan menivät taas että hupsahti. Laskin myös että vielä näissä palkoissa ei näy niitä kuuluisia 2,4 prosentin korotuksia, vaan ilmeisesti ne päätyvät vasta seuraavaan palkkaan.
Toisekseen kohta alkaa sitten se kuuluisa kesätyöntekijöiden aika. Oma kesälomanihan on ajankohdaltaan vielä aika epäselvä, mutta se että kesätyöntekijöitä saapuu paikalle meinaa jälleen oppivuoroja sekä mahdollisesti uusia naamoja kohteisiin opetettavaksi. Toivottavasti naamat pysyisivät samoina viime kesältä, sillä täysin uusien kasvojen opastaminen kohteeseen on aina melko työlästä etenkin jos eivät koskaan ole tehneet mitään sen tyylistä kohdetta johon heidät on määrätty. Kesätyöntekijöiden osalta kumminkin asiat voivat olla ihan miten vaan.
Mutta, pitemmittä puheitta jatketaan tätä respassa istumista nyt sitten ja sairastetaan jälleen vapaa-ajalla, jos ei muuta.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Lokerosedät ja pullomummot
Lauantaita.
Taidan olla tulossa kipeäksi, sillä olo on nyt juuri aika flunssainen sekä ihan valmis muutenkin. Onneksi huomenna ei tarvitse mennä töihin, mutta sitten maanantaina ja tiistaina taas pitää. Helpotuksena onneksi kumminkin respavuoroja on tiedossa, joten saan olla rauhassa ainakin vähän aikaa tästä iltakohteestani.
Päivän asiakaspalvelutilanteet koostuivat heti aamusta vuoron alettua ensinnä siitä että eräs näennäisen uusi laitapuolen "naama" ilmaantui työntelemään jotain viheliäisiä kassejaan erään asiakasyrityksen talletuslokeroihin, jotka nimenomaan oli ja on tarkoitettu vain ko. yrityksen asiakkaille. Koska olen täällä iltakohteessani ennenkin joutunut paimentamaan porukkaa näiden talletuslokeroiden osalta, niin nähtyäni äijän työntelevän sinne resuisia pussejaan huomautin että seuraavalla kerralla sitten olet joko suoranaisesti ko. yrityksen asiakas tai pussit saavat jäädä lokeroiden ulkopuolelle.
Vaikea sanoa oliko kaveri kotimainen vai ei, mutta ilmoitti vaan pontevasti että "I don't understand", jonka jälkeen viittilöin tyyppiä lukemaan kolmella kielellä lokeroihin kiinnitettyjä lappuja. Tyyppi kuitenkin kuittasi homman olankohautuksella ja lähti matkoihinsa.
Tässä kohteessa on ennenkin käyty taistelua näiden tällaisten lokeroihmisten kanssa, jotka ovat päättyneet joka kerta vaksien torjuntavoittoon sillä tavalla että olen kiikuttanut päiviksi lokeroihin jätetyt tavarat sitten löytötavaratoimistoon. Toisinaan liikkeellä on ollut myös sellaista sakkia jotka ovat ilmoittaneet etteivät ole eivätkä koskaan aio ollakaan kyseisen kohteen asiakkaita, jonka jälkeen olen aina päivän lopuksi ko. yrityksen sulkeuduttua vienyt heidän epämääräiset nyssäkkänsä löytötavaratoimistoon.
Ikävää kyllä olisi, jos tämäkin kevät nyt sitten taas kulminoituisi jonkinlaiseksi lokerokamppailuksi. Muistikuvieni mukaan taisi olla samaa aikaa viimekin keväänä kun näistä asioista väännettiin kättä suuren yleisön kanssa.
Toinen asiakaspalvelullinen tilanne oli kun huomasimme erääseen asiakastahon liikkeeseen sisään menneen vanhan mummelin, joka oli sitten täysin odottamattomasti vetäissyt isokokoisen taskumatin takkinsa sisuksista ja ruvennut hörppimään siitä vaikkei siellä moisia ilojuomia saanut nauttiakaan- sen puoleen kun mitään muitakaan nesteitä.
"Vain lääkkeeksi", nainen tokaisi.
Annoin kuitenkin asian olla, vaikka ehkä tarkkaavaisempi vaksi olisi vaatinut mummoa luovuttamaan pullon siten että saisi sen takaisin sitten vasta lähdettyään näistä nesteettömistä tiloista ulos. Oli kuitenkin varsin opettavaista taas jälleen huomata ettei sinänsä ihan siisti ja OK ulkonäkö todellakaan takaa yllätyksetöntä reissua.
Mutta noh, näistä pienoisista tapahtumista huolimatta kaipa tämäkin vuoro nyt sitten taas lusitaan loppuun. Toivottavasti kuume ei nousisi, sillä haluaisin todellakin viettää taas yhden lomapäivän ihan vaan spontaanisti tehden kaikkea kivaa enkä suinkaan sängyssä kuumeen kourissa maaten.
Taidan olla tulossa kipeäksi, sillä olo on nyt juuri aika flunssainen sekä ihan valmis muutenkin. Onneksi huomenna ei tarvitse mennä töihin, mutta sitten maanantaina ja tiistaina taas pitää. Helpotuksena onneksi kumminkin respavuoroja on tiedossa, joten saan olla rauhassa ainakin vähän aikaa tästä iltakohteestani.
Päivän asiakaspalvelutilanteet koostuivat heti aamusta vuoron alettua ensinnä siitä että eräs näennäisen uusi laitapuolen "naama" ilmaantui työntelemään jotain viheliäisiä kassejaan erään asiakasyrityksen talletuslokeroihin, jotka nimenomaan oli ja on tarkoitettu vain ko. yrityksen asiakkaille. Koska olen täällä iltakohteessani ennenkin joutunut paimentamaan porukkaa näiden talletuslokeroiden osalta, niin nähtyäni äijän työntelevän sinne resuisia pussejaan huomautin että seuraavalla kerralla sitten olet joko suoranaisesti ko. yrityksen asiakas tai pussit saavat jäädä lokeroiden ulkopuolelle.
Vaikea sanoa oliko kaveri kotimainen vai ei, mutta ilmoitti vaan pontevasti että "I don't understand", jonka jälkeen viittilöin tyyppiä lukemaan kolmella kielellä lokeroihin kiinnitettyjä lappuja. Tyyppi kuitenkin kuittasi homman olankohautuksella ja lähti matkoihinsa.
Tässä kohteessa on ennenkin käyty taistelua näiden tällaisten lokeroihmisten kanssa, jotka ovat päättyneet joka kerta vaksien torjuntavoittoon sillä tavalla että olen kiikuttanut päiviksi lokeroihin jätetyt tavarat sitten löytötavaratoimistoon. Toisinaan liikkeellä on ollut myös sellaista sakkia jotka ovat ilmoittaneet etteivät ole eivätkä koskaan aio ollakaan kyseisen kohteen asiakkaita, jonka jälkeen olen aina päivän lopuksi ko. yrityksen sulkeuduttua vienyt heidän epämääräiset nyssäkkänsä löytötavaratoimistoon.
Ikävää kyllä olisi, jos tämäkin kevät nyt sitten taas kulminoituisi jonkinlaiseksi lokerokamppailuksi. Muistikuvieni mukaan taisi olla samaa aikaa viimekin keväänä kun näistä asioista väännettiin kättä suuren yleisön kanssa.
Toinen asiakaspalvelullinen tilanne oli kun huomasimme erääseen asiakastahon liikkeeseen sisään menneen vanhan mummelin, joka oli sitten täysin odottamattomasti vetäissyt isokokoisen taskumatin takkinsa sisuksista ja ruvennut hörppimään siitä vaikkei siellä moisia ilojuomia saanut nauttiakaan- sen puoleen kun mitään muitakaan nesteitä.
"Vain lääkkeeksi", nainen tokaisi.
Annoin kuitenkin asian olla, vaikka ehkä tarkkaavaisempi vaksi olisi vaatinut mummoa luovuttamaan pullon siten että saisi sen takaisin sitten vasta lähdettyään näistä nesteettömistä tiloista ulos. Oli kuitenkin varsin opettavaista taas jälleen huomata ettei sinänsä ihan siisti ja OK ulkonäkö todellakaan takaa yllätyksetöntä reissua.
Mutta noh, näistä pienoisista tapahtumista huolimatta kaipa tämäkin vuoro nyt sitten taas lusitaan loppuun. Toivottavasti kuume ei nousisi, sillä haluaisin todellakin viettää taas yhden lomapäivän ihan vaan spontaanisti tehden kaikkea kivaa enkä suinkaan sängyssä kuumeen kourissa maaten.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Perjantai 13. päivä oravanpyörästön sisuksissa
Okei, raamisopimuksen mukaiset 150€:n kertakorvaukset olivat pompsahtaneet odotetusti puolen kuun palkkaan. Se meni hyvin.
Seuraavaksi sunnuntaivuoro on yllättäen vapaata, sillä duunikaveri haluaa tehdä sen ja minä sitten teen sen myöhemmin. Saan siis vapaapäivän. Se meni hyvin.
Tämän kukkuraksi sain olla jopa kaksi päivää vapaalla ilman mainittavia lisäkeikkoja. Sekin meni hyvin.
Perjantai 13. päivä on tällä kertaa siis alkanut "ihan hyvin". Edelleen ollaan aika auki näiden vuorojen kanssa sen erään kohteen oppivuorojen korvaamisen osalta, mutta veikkaanpa että kyllä ne sitten taas soittelevat ja vaihtelevat listaa sitä mukaan kun huvittaa.
Viime postauksessa oltiin kommentoitu sitä kuinka rankasti olenkaan Babylonin oravanpyörän vietävissä ja kuinka näillä työajoilla kannattaisi vaihtaa alaa. No, sanotaan näin että kommentit ovat kaikki täysin oikeassa ja tiedostin jo puolisen vuotta sitten että teen aikalailla täysin palkkaan ja nähtyyn vaivaan suhteutettuna täysin orjatyötä, joka ei todellakaan tule maksamaan itseään takaisin millään tapaa.
On kuitenkin ikävä tosiasia, että tällä alalla nuorena ja kouluttautumattomana muutaman elämän äkkikäänteen iskeydyttyä tuulilasiin sitä päätyy jostain syystä jatkamaan. Olen kyllä aloittanut jo vähän aikaa sitten pyrkimykset pois tältä alalta, mutta moni kollega on jostain syystä päätynyt "vain kesätöiden" tai "vain vähän aikaa" tätä duunia tehtyään ihan tekemään tätä loppuiäkseen tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa, sillä näilläkin palkoilla valitettavasti sitä jumittuu työhön josta nyt ainakin välillä seuraa säännölliset tulot sekä rahaa muutenkin.
Eräs kollegani jäi tekemään näitä töitä aluksi melko kouluttautumattomana joksikin aikaa, jonka jälkeen perheeseen syntyi lapsia ja kaveri päädyttyään isäksi huomasi ettei poistuminen alalta enää ollutkaan kovin hyvin vaihtoehto, sillä uuden työn hakeminen osoittautui ilman koulutusta todella vaikeaksi. Hänen uransa vartiointialalla kesti kymmenisen vuotta.
Olen itse kyllä jo tiedostanut kaikki mahdolliset riskit tälle alalle jäämisen suhteen. Tiedostan myös sen että kaikista kivuttomammin tältä alalta pääsee pois kunhan pystyy heti tämän työsuhteen päätettyään siirtymään jatkamaan toista, sillä työttömyyskassa saattaa iskeä karenssia oman irtisanoutumisen jälkeen useaksi kuukaudeksi. Kaikista helpompaa luonnollisesti olisi ja on saada kylmästi kenkää, mutta ilman mittavia töppäyksiä itse työssä se ei tule itsestään tapahtumaan.
Toki sitten ovat nämä opiskeluvalinnatkin. En vaan tiedä miten niiden kanssa tulee käymään, mutta se selviää kyllä kevään ja kesän mittaan. Aivan toinen asia onkin että miten sitten kykenet opiskelemaan päätoimisesti ilman edes jonkinlaista duunia.
Tiedän kyllä että nämä samat kysymykset pyörivät mielessäni jatkuvasti.
Seuraavaksi sunnuntaivuoro on yllättäen vapaata, sillä duunikaveri haluaa tehdä sen ja minä sitten teen sen myöhemmin. Saan siis vapaapäivän. Se meni hyvin.
Tämän kukkuraksi sain olla jopa kaksi päivää vapaalla ilman mainittavia lisäkeikkoja. Sekin meni hyvin.
Perjantai 13. päivä on tällä kertaa siis alkanut "ihan hyvin". Edelleen ollaan aika auki näiden vuorojen kanssa sen erään kohteen oppivuorojen korvaamisen osalta, mutta veikkaanpa että kyllä ne sitten taas soittelevat ja vaihtelevat listaa sitä mukaan kun huvittaa.
Viime postauksessa oltiin kommentoitu sitä kuinka rankasti olenkaan Babylonin oravanpyörän vietävissä ja kuinka näillä työajoilla kannattaisi vaihtaa alaa. No, sanotaan näin että kommentit ovat kaikki täysin oikeassa ja tiedostin jo puolisen vuotta sitten että teen aikalailla täysin palkkaan ja nähtyyn vaivaan suhteutettuna täysin orjatyötä, joka ei todellakaan tule maksamaan itseään takaisin millään tapaa.
On kuitenkin ikävä tosiasia, että tällä alalla nuorena ja kouluttautumattomana muutaman elämän äkkikäänteen iskeydyttyä tuulilasiin sitä päätyy jostain syystä jatkamaan. Olen kyllä aloittanut jo vähän aikaa sitten pyrkimykset pois tältä alalta, mutta moni kollega on jostain syystä päätynyt "vain kesätöiden" tai "vain vähän aikaa" tätä duunia tehtyään ihan tekemään tätä loppuiäkseen tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa, sillä näilläkin palkoilla valitettavasti sitä jumittuu työhön josta nyt ainakin välillä seuraa säännölliset tulot sekä rahaa muutenkin.
Eräs kollegani jäi tekemään näitä töitä aluksi melko kouluttautumattomana joksikin aikaa, jonka jälkeen perheeseen syntyi lapsia ja kaveri päädyttyään isäksi huomasi ettei poistuminen alalta enää ollutkaan kovin hyvin vaihtoehto, sillä uuden työn hakeminen osoittautui ilman koulutusta todella vaikeaksi. Hänen uransa vartiointialalla kesti kymmenisen vuotta.
Olen itse kyllä jo tiedostanut kaikki mahdolliset riskit tälle alalle jäämisen suhteen. Tiedostan myös sen että kaikista kivuttomammin tältä alalta pääsee pois kunhan pystyy heti tämän työsuhteen päätettyään siirtymään jatkamaan toista, sillä työttömyyskassa saattaa iskeä karenssia oman irtisanoutumisen jälkeen useaksi kuukaudeksi. Kaikista helpompaa luonnollisesti olisi ja on saada kylmästi kenkää, mutta ilman mittavia töppäyksiä itse työssä se ei tule itsestään tapahtumaan.
Toki sitten ovat nämä opiskeluvalinnatkin. En vaan tiedä miten niiden kanssa tulee käymään, mutta se selviää kyllä kevään ja kesän mittaan. Aivan toinen asia onkin että miten sitten kykenet opiskelemaan päätoimisesti ilman edes jonkinlaista duunia.
Tiedän kyllä että nämä samat kysymykset pyörivät mielessäni jatkuvasti.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Melkein ojassa.. taas.
Pääsiäisen alettua rauhoittavalla 12 tunnin vuorolla kokonaissuorituksena sain olla jopa neljä päivää rauhassa.
Kotiin päästyäni viimeisimmän vuoron jälkeen minua kuitenkin odottivat tuoreet vuorolistat, joissa komeilivat ällistyttävästi ne sen 12 tunnin työkohteen oppivuorot, jotka olin juuri aiemmin vuolaasti kiistänyt. Sillä hetkellä tajusin aika suvereenisti että minua oli puukotettu selkään- vaikkei kuitenkaan välttämättä tietoisesti.
Noh, "sinäkin Brutukseni" ja uudet lukemat silmään.
Sain työnjohdon kanssa neuvoteltuani nuo oppivuorot siihen kohteeseen peruttua. En tosiaankaan jo tällä työmäärällä rupea tekemään kohdetta, jossa on kuulemma useinkin yli 12 tunnin vuoroja sekä muutenkin melko tympeä ilmapiiri. Vaikka kieltämättä vapaita tulisikin, niin en kuitenkaan halua tehdä 12 tunnin vuoroja.
Nyt sitten olen taas kuin autiolla saarella, sillä ei ole mitään tietoa että millä tai miten nuo puuttuvat vuorot korvataan. Kenties menen johonkin "vanhoista" kohteistani taikka sitten pistetään taas joku uusi alle. Tavallaan kyllä toivoisin uutta kohdetta, kieltämättä.
Neljän päivän pääsiäislomat ovat kyllä myöskin kieltämättä tehneet tehtävänsä. Vaikka olenkin saanut levätä ja olla rauhassa nykyisin jo avovaimoni kanssa, on lomailua kuitenkin varjostanut mm. tämä jupakka noiden tuon erään kohteen vuorojen kanssa. On kuitenkin varsin ikävää että vastoin kaikkia toiveita, pyyntöjä sekä indikaatioita joku oli keksinyt ehdottaa minua muutenkin pitkiä vuoroja sekä säännöllisiä ylitöitä tekevänä tuollaiseen absoluuttiseen tappokohteeseen. Työlläkö ne meinaavat minut tappaa, vai ajatellaanko että nuori kaveri tekee mitä vaan kunhan vaan isketään listoihin?
Mielenkiinnolla jään odottamaan että mitä tuleman pitää tämän asian kanssa.
Toistaiseksi jatketaan siis iltakohteessa hämärän peittoon kääriytyneessä tilanteessa.
Kotiin päästyäni viimeisimmän vuoron jälkeen minua kuitenkin odottivat tuoreet vuorolistat, joissa komeilivat ällistyttävästi ne sen 12 tunnin työkohteen oppivuorot, jotka olin juuri aiemmin vuolaasti kiistänyt. Sillä hetkellä tajusin aika suvereenisti että minua oli puukotettu selkään- vaikkei kuitenkaan välttämättä tietoisesti.
Noh, "sinäkin Brutukseni" ja uudet lukemat silmään.
Sain työnjohdon kanssa neuvoteltuani nuo oppivuorot siihen kohteeseen peruttua. En tosiaankaan jo tällä työmäärällä rupea tekemään kohdetta, jossa on kuulemma useinkin yli 12 tunnin vuoroja sekä muutenkin melko tympeä ilmapiiri. Vaikka kieltämättä vapaita tulisikin, niin en kuitenkaan halua tehdä 12 tunnin vuoroja.
Nyt sitten olen taas kuin autiolla saarella, sillä ei ole mitään tietoa että millä tai miten nuo puuttuvat vuorot korvataan. Kenties menen johonkin "vanhoista" kohteistani taikka sitten pistetään taas joku uusi alle. Tavallaan kyllä toivoisin uutta kohdetta, kieltämättä.
Neljän päivän pääsiäislomat ovat kyllä myöskin kieltämättä tehneet tehtävänsä. Vaikka olenkin saanut levätä ja olla rauhassa nykyisin jo avovaimoni kanssa, on lomailua kuitenkin varjostanut mm. tämä jupakka noiden tuon erään kohteen vuorojen kanssa. On kuitenkin varsin ikävää että vastoin kaikkia toiveita, pyyntöjä sekä indikaatioita joku oli keksinyt ehdottaa minua muutenkin pitkiä vuoroja sekä säännöllisiä ylitöitä tekevänä tuollaiseen absoluuttiseen tappokohteeseen. Työlläkö ne meinaavat minut tappaa, vai ajatellaanko että nuori kaveri tekee mitä vaan kunhan vaan isketään listoihin?
Mielenkiinnolla jään odottamaan että mitä tuleman pitää tämän asian kanssa.
Toistaiseksi jatketaan siis iltakohteessa hämärän peittoon kääriytyneessä tilanteessa.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Tää on niin tätä
Normaalin respavuoron lähes päätteeksi minulle sitten soitettiin että "voisinko" tulla jatkamaan loppuun erään toisen vaksin vuoron iltakohteessani.
No, ei tämä ensimmäinen kerta olekaan kun näin tapahtuu.
Viikonlopun kännykkä on kyllä sitten niin kiinni että.
No, ei tämä ensimmäinen kerta olekaan kun näin tapahtuu.
Viikonlopun kännykkä on kyllä sitten niin kiinni että.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Kuin lehmän häntä
Tapasin jokin aika sitten erään kollegan, joka on toiminut alalla muutamissakin eri tehtävissä jo vuosia. Hän on siis tätä leipää järsinyt jo aika kauan, mutta omien sanojensa mukaan vasta nyt on ruvennut natsaamaan siinä määrin että on ryhtynyt hakemaan hiukan kouluttauduttuaan uusia hommia.
Itsekin hänen esimerkistään vaarin otettuani olemme ryhtyneet samalle poispääsyn linjalle sillä lopputuloksella, että omat hakuni ovat olleet kuin kuolleet kivet, mutta hänen taas ovat jossain määrin tuottaneet tulostakin.
No, kyseessä on hyvä tyyppi joten kateellisuutta ei sovi sotkea kuvioihin. Olen ihan vilpittömästi onnellinen jos hän saa uuden duunin, mutta tietysti haikeaksi vetää kai sitten se että emme enää kykene jakamaan yhdessä sitä käskinkoskeltavaa vitutusta sekä tuskaista arkea jota tämäkin työ varsin usein palkkoihinkin suhteutettuna on.
Tietysti kaikki seikat huomioonottaen olen tainnut olla tällä alalla aika vähän aikaa vielä. Sitten kai voidaan sanoa jo alan yleiset vaihtuvuusluvut huomioonottaen että jonkinlaista uraakin on tehty kun ensimmäiset ikälisät kahden vuoden kituuttamisen jälkeen napsahtavat tilille. Toisaalta nekin ovat sitten kaksi hukkaan heitettyä vuotta.
Vaikka kevät on tulossa sekä paljon valoa ja lämpöä on luvassa, niin ei sitä voi kun tuntea itsensä jotenkin epäonnistuneeksi kun yhä edelleen istutaan täällä valvomossa yleisesti yhteiskunnan jäsenten vihaamana lelupoliisina sekä vartiointiliikkeelle puoli-ilmaiseksi töitä tehden kuukaudesta toiseen.
Itsekin hänen esimerkistään vaarin otettuani olemme ryhtyneet samalle poispääsyn linjalle sillä lopputuloksella, että omat hakuni ovat olleet kuin kuolleet kivet, mutta hänen taas ovat jossain määrin tuottaneet tulostakin.
No, kyseessä on hyvä tyyppi joten kateellisuutta ei sovi sotkea kuvioihin. Olen ihan vilpittömästi onnellinen jos hän saa uuden duunin, mutta tietysti haikeaksi vetää kai sitten se että emme enää kykene jakamaan yhdessä sitä käskinkoskeltavaa vitutusta sekä tuskaista arkea jota tämäkin työ varsin usein palkkoihinkin suhteutettuna on.
Tietysti kaikki seikat huomioonottaen olen tainnut olla tällä alalla aika vähän aikaa vielä. Sitten kai voidaan sanoa jo alan yleiset vaihtuvuusluvut huomioonottaen että jonkinlaista uraakin on tehty kun ensimmäiset ikälisät kahden vuoden kituuttamisen jälkeen napsahtavat tilille. Toisaalta nekin ovat sitten kaksi hukkaan heitettyä vuotta.
Vaikka kevät on tulossa sekä paljon valoa ja lämpöä on luvassa, niin ei sitä voi kun tuntea itsensä jotenkin epäonnistuneeksi kun yhä edelleen istutaan täällä valvomossa yleisesti yhteiskunnan jäsenten vihaamana lelupoliisina sekä vartiointiliikkeelle puoli-ilmaiseksi töitä tehden kuukaudesta toiseen.
Korotuksia odotellessa
Ihmisvirtoja siellä ja täällä pitkin kohdetta. Satoja uusia naamoja joka päivä.
Sitten on tämä pirun takatalvikin, joka vaihtoi keväiset vaatteet takaisin toppatakkeihin sekä villakaulahuiveihin. Toivottavasti kevät tulisi pian takaisin.
Kuten olen ennenkin sanonut, niin tässä työssä lopulta ainoat ratkaisevat asiat ovat palkkapäivät sekä lomapäivät. Kaikki muu niiden välillä on vain tahkoamista sekä suorittamista.
Nyt kelpaa odotella palkkapäivää, sillä meidän suurenmoiset palkankorotuksemme astuivat jo voimaan sekä näkyvät palkoissa ensi kerralla kun palkkoja maksetaan. Toivottavasti se kauan odotettu jopa 150 €:n kertakorotus nyt menisi täysimääräisenä oikein. Sinänsä alkaa kyllä olemaan jo aika patologisen huonosti asiat, kun ainoat jutut joita kannattaa enää odottaa on palkankorotus sekä satunnaiset vapaapäivät.. muuta "iloa" tästä duunista ei oikein tahdo enää löytää.
Teen tänään tämän vuoron täällä iltakohteessani ja huomenna sekä loppuviikolla olen päivärespassa. Se on jälleen ihan mukavaa vaihtelua, mutta tietysti tällaiset jatkuvat pitkät työputket verottavat kyllä jaksamista aikalailla. En ole käynyt salillakaan moniin viikkoihin, sillä työajat melkein pakottaisivat menemään iltakohteissa ennen duunia ja sitten päivätyöajoilla pitäisi lähteä suoraan duunista salille. Toisaalta kyllähän minä olen treeniä noinkin aikoinaan pyörittänyt, mutta aina se nyt vaan ei ole mahdollista ihan vaan jaksamisen takia.
Maksoin myös pois opintolainani melkein puolentoista vuoden ylimääräisten lyhennysten ja pienissä erissä suorittamisen jälkeen. Tuo oli aikamoinen saavutus, nimittäin tuo laina on piinannut minua vuosia jo pienestä summastaan huolimatta. Nyt sitten ainakin pitäisi jäädä vähän enemmän rahaa käteen, mutta nähtäväksi jää että toteutuuko se käytännössä. Kenties ALV-korotukset ruokaan syövät sitten nekin rahat piakkoin pois tililtä kuljeskelemasta.
Sitten on tämä pirun takatalvikin, joka vaihtoi keväiset vaatteet takaisin toppatakkeihin sekä villakaulahuiveihin. Toivottavasti kevät tulisi pian takaisin.
Kuten olen ennenkin sanonut, niin tässä työssä lopulta ainoat ratkaisevat asiat ovat palkkapäivät sekä lomapäivät. Kaikki muu niiden välillä on vain tahkoamista sekä suorittamista.
Nyt kelpaa odotella palkkapäivää, sillä meidän suurenmoiset palkankorotuksemme astuivat jo voimaan sekä näkyvät palkoissa ensi kerralla kun palkkoja maksetaan. Toivottavasti se kauan odotettu jopa 150 €:n kertakorotus nyt menisi täysimääräisenä oikein. Sinänsä alkaa kyllä olemaan jo aika patologisen huonosti asiat, kun ainoat jutut joita kannattaa enää odottaa on palkankorotus sekä satunnaiset vapaapäivät.. muuta "iloa" tästä duunista ei oikein tahdo enää löytää.
Teen tänään tämän vuoron täällä iltakohteessani ja huomenna sekä loppuviikolla olen päivärespassa. Se on jälleen ihan mukavaa vaihtelua, mutta tietysti tällaiset jatkuvat pitkät työputket verottavat kyllä jaksamista aikalailla. En ole käynyt salillakaan moniin viikkoihin, sillä työajat melkein pakottaisivat menemään iltakohteissa ennen duunia ja sitten päivätyöajoilla pitäisi lähteä suoraan duunista salille. Toisaalta kyllähän minä olen treeniä noinkin aikoinaan pyörittänyt, mutta aina se nyt vaan ei ole mahdollista ihan vaan jaksamisen takia.
Maksoin myös pois opintolainani melkein puolentoista vuoden ylimääräisten lyhennysten ja pienissä erissä suorittamisen jälkeen. Tuo oli aikamoinen saavutus, nimittäin tuo laina on piinannut minua vuosia jo pienestä summastaan huolimatta. Nyt sitten ainakin pitäisi jäädä vähän enemmän rahaa käteen, mutta nähtäväksi jää että toteutuuko se käytännössä. Kenties ALV-korotukset ruokaan syövät sitten nekin rahat piakkoin pois tililtä kuljeskelemasta.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Maanantai-aamun pelkotiloja
Yllättävä lumipyry ja siitä seurannut takatalvi sotki taas ehkä perusteellisesti liikenteen sekä PK-seudun ihmisten yleiselämälliset aikataulut. Minulla taas hiukan työvuorojen täyttämää viikonloppua on sotkenut pelko siitä että milloin minulle sitä huhuttua tappovuoroilla varustettua kohdetta ruvetaan tarjoamaan.
Mitä nyt sitten tapahtuu kun tulen kieltäytymään siitä? Odotetusti arvostukseni työnjohdon ja suoran esimieheni silmissä laskee, mutta minkäs teet kun diili on kaikin tavoin huono ja muutenkin koko kohde vaikuttaa huonolta kaikki aspektit huomioonottaen. Lisäksi tuokin kohde vaikuttaa sellaiselta paikalta, että palkkaluokka jolla ihmiset sitä näyttävät tekevän on selkeästi pykälää alempi kuin millä työntekijät PITÄISI sitä tehdä sen yleisen vaativuustason huomioonottaen.
Arkeen palattaessa sain eilen iltakohteessani jälleen poistella erästä vanhaa miestä useampaankin kertaan eri paikoista, sillä tämä Gubbe ei vaan tajunnut ensinnäkään poistua WC-tiloista sulkemisajan jälkeen sekä sitten sieltä ulos pyyhällettyään hän jäi selaamaan jotain papereitaan penkille, joka sijaitsi erään suljettavan osion sisäpuolella. Tämä taisi olla niitä harvoja kertoja kun jouduin käyttämään sananpartta "me tosiaan suljemme nyt, joten voisitteko ystävällisesti poistua täältä".
Vaikka tuntimäärät näyttävätkin työlistoissa about samoilta, niin silti tuntuu kovasti että työvuorot on nyt järjestetty siten että töitä tulee kymmenen päivää putkeen muutamassakin eri kohteessa pitkin viikkoja. Oikeastaan kun olen nyt taas ryhtynyt tällaiseksi "kiertäväksi" vaksiksi niin hommat ovat ihan viikonkin sisällä kieltämättä monipuolistuneet, mutta ongelmaksi nousee sitten se ympäri kaupunkia ravaaminen sekä eri työajat joka toinen päivä.
Siviilityön hakemisen tiimoilta on myöskin ollut melkolailla hiljaista. Työnhauissa pitäisi olla oikeastaan spesifisempi, sillä moneenkin eri paikkaan hakeminen yleisellä haulla ei oikein näytä tuottavan tulosta. Pitäisi siis hakea tarkkaan ottaen johonkin vapaana olevaan tehtävään, mutta onneksi sain viime viikolla muutaman vinkin erään paikan haettuihin työpaikkoihin, joista voisi lykästää.
Valmistaudun joka tapauksessa siihen että jos näistä hakemistani duunipaikoista jotain kuuluu, niin kyseessä saattaa olla jotakin tähän samaan suuntaan kuin nytkin. Periaatteessa kai jonkinlainen siviilipuolen vahtimestari tehtävineen on sitten ihan loogista jatkumoa näillä vähäisillä pätevyyksillä sekä työkokemuksilla sekä tämän nykyisen työni ja edelliset huomioonottaen.
Eipä silti, tämä työ on kyllä ajanut minut siihen pisteeseen että olen kohta valmis toimimaan (jälleen) vaikkapa siivoojana taikka kenties vaikka kaupan kassana postimiehestä puhumattakaan. Pessimistisimmät arviot ovatkin povanneet että kassana saattaisi tienata jopa enemmän kuin nykyisessä vaksin vakanssissa, mutta se nyt sitten kai jäisi kylmästi nähtäväksi reaaliansioiden suhteen muutenkin.
Pelottavaa että tässä työssä sitä tuntee jotenkin outoa vetoa jättäytyä työttömäksi jatkuvalla syötöllä. Veikkaan että hirveän paljon eroa ei tulisi työttömyyskorvauksen ja nykyisen palkan välillä, mutta kuten sitä sanotaan niin pikkupalkkaisena henkilönä sitä ei tulisikaan käydä töissä palkan takia, vaan sen takia että työllä on kuulemma sosiaalistava vaikutus.
Sosiaalistavasta vaikutuksesta puheenollen voin kertoa että viime kuun yhteenlaskettu palkkani oli tarkalleen 1449,79€ käteenjäävänä osuutena verojen jälkeen. Veroprosenttini on 15,5%, jonka alensin 20 %:sta tämän vuoden alussa kun viime vuonna vedin aika kireällä tahdilla noinkin korkealla prosentilla tulot huomioonottaen.
Eipä tätä työtä siis tehdä kovinkaan lujasti palkan takia, vaan tällä palkalla juuri ja juuri pärjätään siten että vuokrat sekä laskut hoituu. Muu sitten ei enää hoidukaan ihan joka kerta melkein yhdeksän tunnin vuoroista sekä viikonlopputöistä huolimatta.
Tervetuloa jälleen vartiointialalle.
Mitä nyt sitten tapahtuu kun tulen kieltäytymään siitä? Odotetusti arvostukseni työnjohdon ja suoran esimieheni silmissä laskee, mutta minkäs teet kun diili on kaikin tavoin huono ja muutenkin koko kohde vaikuttaa huonolta kaikki aspektit huomioonottaen. Lisäksi tuokin kohde vaikuttaa sellaiselta paikalta, että palkkaluokka jolla ihmiset sitä näyttävät tekevän on selkeästi pykälää alempi kuin millä työntekijät PITÄISI sitä tehdä sen yleisen vaativuustason huomioonottaen.
Arkeen palattaessa sain eilen iltakohteessani jälleen poistella erästä vanhaa miestä useampaankin kertaan eri paikoista, sillä tämä Gubbe ei vaan tajunnut ensinnäkään poistua WC-tiloista sulkemisajan jälkeen sekä sitten sieltä ulos pyyhällettyään hän jäi selaamaan jotain papereitaan penkille, joka sijaitsi erään suljettavan osion sisäpuolella. Tämä taisi olla niitä harvoja kertoja kun jouduin käyttämään sananpartta "me tosiaan suljemme nyt, joten voisitteko ystävällisesti poistua täältä".
Vaikka tuntimäärät näyttävätkin työlistoissa about samoilta, niin silti tuntuu kovasti että työvuorot on nyt järjestetty siten että töitä tulee kymmenen päivää putkeen muutamassakin eri kohteessa pitkin viikkoja. Oikeastaan kun olen nyt taas ryhtynyt tällaiseksi "kiertäväksi" vaksiksi niin hommat ovat ihan viikonkin sisällä kieltämättä monipuolistuneet, mutta ongelmaksi nousee sitten se ympäri kaupunkia ravaaminen sekä eri työajat joka toinen päivä.
Siviilityön hakemisen tiimoilta on myöskin ollut melkolailla hiljaista. Työnhauissa pitäisi olla oikeastaan spesifisempi, sillä moneenkin eri paikkaan hakeminen yleisellä haulla ei oikein näytä tuottavan tulosta. Pitäisi siis hakea tarkkaan ottaen johonkin vapaana olevaan tehtävään, mutta onneksi sain viime viikolla muutaman vinkin erään paikan haettuihin työpaikkoihin, joista voisi lykästää.
Valmistaudun joka tapauksessa siihen että jos näistä hakemistani duunipaikoista jotain kuuluu, niin kyseessä saattaa olla jotakin tähän samaan suuntaan kuin nytkin. Periaatteessa kai jonkinlainen siviilipuolen vahtimestari tehtävineen on sitten ihan loogista jatkumoa näillä vähäisillä pätevyyksillä sekä työkokemuksilla sekä tämän nykyisen työni ja edelliset huomioonottaen.
Eipä silti, tämä työ on kyllä ajanut minut siihen pisteeseen että olen kohta valmis toimimaan (jälleen) vaikkapa siivoojana taikka kenties vaikka kaupan kassana postimiehestä puhumattakaan. Pessimistisimmät arviot ovatkin povanneet että kassana saattaisi tienata jopa enemmän kuin nykyisessä vaksin vakanssissa, mutta se nyt sitten kai jäisi kylmästi nähtäväksi reaaliansioiden suhteen muutenkin.
Pelottavaa että tässä työssä sitä tuntee jotenkin outoa vetoa jättäytyä työttömäksi jatkuvalla syötöllä. Veikkaan että hirveän paljon eroa ei tulisi työttömyyskorvauksen ja nykyisen palkan välillä, mutta kuten sitä sanotaan niin pikkupalkkaisena henkilönä sitä ei tulisikaan käydä töissä palkan takia, vaan sen takia että työllä on kuulemma sosiaalistava vaikutus.
Sosiaalistavasta vaikutuksesta puheenollen voin kertoa että viime kuun yhteenlaskettu palkkani oli tarkalleen 1449,79€ käteenjäävänä osuutena verojen jälkeen. Veroprosenttini on 15,5%, jonka alensin 20 %:sta tämän vuoden alussa kun viime vuonna vedin aika kireällä tahdilla noinkin korkealla prosentilla tulot huomioonottaen.
Eipä tätä työtä siis tehdä kovinkaan lujasti palkan takia, vaan tällä palkalla juuri ja juuri pärjätään siten että vuokrat sekä laskut hoituu. Muu sitten ei enää hoidukaan ihan joka kerta melkein yhdeksän tunnin vuoroista sekä viikonlopputöistä huolimatta.
Tervetuloa jälleen vartiointialalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)