Iltakohteeseen palattuani sain heti ensimmäiseksi tehtäväkseni asiakasyrityksen joltain koululaisryhmän opettajalta kuulutella yrityksen tiloihin jääneitä kolmea lasta. Hetken pääni sekä ajattelukykyni löi tyhjää, kun tiukka keski-ikäinen opettajanainen ilmoitti että "kuuluta lapset pikku-maikki, Liisi ja Terttu-Tuulikki heti tänne näin jooko?!"
En tajunnut heti alkuun että kyseessä oli lapsiryhmän jäseniä, vaan jotenkin yhdistin tuon kalkattavan akan löytötavaroihin liittyviin asioihin. Moinen kytkös oli toisaalta aika absurdi, mutta minkäs teet kun omaat väsyneen mielen ja liikaa ajateltavaa.
Koska tila missä lapset olettavasti oleskelivat oli kuitenkin melko pieni, niin päätin olla kuuluttamatta yhtikäs mitään. Käväisin nopeasti tiloissa ja heti paikansin kolmen pikkulikan ryhmän, joka poukkoili ympäriinsä. Ilmoitin heille että heidän opettajansa halusi ilmeisesti heidät nyt ulos, että jospa nyt vaan lähtisitte kiitos. Sain vastaukseksi itkumuurinomaisen vaikenemisen, joka oikeastaan passasikin aivan hyvin. Odotin jotain niskurointia ja "etsä mua määrää, paska vartija! mun isä tienaa enemmän kun sä!!!!1"-tason argumentaatiota.
Työt ovat taas yllätyksellisesti alkaneet painamaan näin kevättä kohden. Myös kotona parisuhteessa on ongelmallisia päiviä takanapäin, enkä oikein tahdo jaksaa enää mitään muuta kun tätä duunin suorittamista muutenkaan.
Lisäksi flunssakin jatkuu jo varmaan neljättä päivää. Kuumetta ei näyttäisi olevan, mutta olo on edelleen aika takkuinen ja epätasapainoinen. En ole saanut levätä taas kunnolla moneen päivään, eikä lepoa ole luvassa ennen lauantaita, jonka saan jopa pitää vapaana. Sunnuntaina on kuitenkin raahauduttava töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti