Sotaa apatiaa vastaan

Olin neljä päivä poissa töistä, eikä kukaan sitten soittanut minulle onneksi mitään lisävuoroja mistään.

Nuo neljä päivää olivat todella tarpeen, sillä tarvitsin näin keväällä omaa aikaani taas vaihteeksi päälleni kipuavan työuupumuksen johdosta. Eilen myös selvisi että tuo eräs kollegani josta kerroin- siis hän joka oli hakenut kokonaan uutta duunia useamman vuoden turva-alan rupeaman jälkeen oli tosiaankin onnistunut.

Vilpittömästi onnea häntä kohtaan kyllä tunnen, mutta valitettavasti joudun toteamaan myös että taas vaihteeksi en ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä uupuneeksi ja masentuneeksi työssäni kuin nyt. Tuntuu että vaikka valoa tunnelin päässä onkin, niin se on kuitenkin sellaista valoa joka tulee pilkottamaan vasta jonkun ajan päästä.

Olin taas melko ahdistunut yöllä ennen työvuoroa. Otin yhden unilääkkeen, jonka jälkeen nukuinkin ihan kiitettävästi siihen asti kunnes avovaimoni lähti töihin. Heräsin sitten hiukan myöhemmin tänne iltakohteeseen lähtöä varten, mutta suoraan sanoen olen vieläkin ilman aamukahvia aikalailla ihan pöppörössä. Se on niiden ikävä sivuvaikutus, nimittäin.

Olin taas melko ahdistunut yöllä ennen työvuoroa. Otin yhden unilääkkeen, jonka jälkeen nukuinkin ihan kiitettävästi siihen asti kunnes avovaimoni lähti töihin. Heräsin sitten hiukan myöhemmin tänne iltakohteeseen lähtöä varten, mutta suoraan sanoen olen vieläkin ilman aamukahvia aikalailla ihan pöppörössä. Se on niiden ikävä sivuvaikutus, nimittäin.

Salilla olen puolestani jaksanut käydä nyt neljättä päivää peräkkäin. Yritän pitää sitä yllä kaiken muun humun ja paskan keskellä, sillä kuntosaliharjoittelu nyt vaan jotenkin tuntuu nyt hyvältä ja saa jaksamista pidentymään.

Työasioihin liittyen tänään en ole jaksanut oikein mitään muuta kuin välttämättömät "näyttäytymiskierrokseni". Tuntuu että asiakasyrityksen tietyt porukat myös kyttäävät minua jotenkin vihaisesti, vaikka osa onkin ihan ennallaan suhtautumisen osalta. Sanoisin kyllä kuitenkin että ihan selvää työpaikkakiusaamistahan se sellainen vähättely on, joita vartijat kohtaavat tässä työssään jatkuvasti eri asiakasyritysten porukoilta vaikka yrittävätkin tehdä vain työtään. Harmi vaan kun en itse oikein enää jaksa moista.

Olen todennut monta kertaa että mielialani tässä työssä ja sitä kohtaan on kuin huvipuiston vuoristorata. Ainoat motivaationpisteet ovat lyhyemmät päivävuorot joista saa selkeästi vähemmän rahaa sekä sitten lomapäivät. Palkkapäivät kahden viikon välein ovat myös odottamisen arvoisia, mutta ei sitten juurikaan muu.

Äsken minut meinattiin nakittaa hakemaan jotain ihmeen paketteja, mutta totesin pontevasti ettei se kuulu minun tehtäviini tässä kohteessa. En edes tajua miksi tuo lastauslaiturin puhelin on yhdistetty tänne valvomoon, kun täällä istuva vaksi ei kuitenkaan ihan sääntöjenkään mukaan saa vastaanottaa mitään lähetyksiä.