Järjestelyä

Eilen illalla melkein vuoron päätteeksi jahdattiin erään asiakasyrityksen tiloissa kuulemma ihan ruuvimeisseli kädessä kuljeskellutta miestä. Kohde jossa mies oli mukamas meisseli kädessä nähty heilumassa on ollut aina melko rauhallinen, joten moinen ilmoitus oli aika erikoinen.

Sain aika tarkat tuntomerkit eräältä asiakasyrityksen henkilöltä ja siirryin sitten tsiigailemaan että löytyisikö moista kaveria jostain läheltä. Tapasin miehen vaimonsa kanssa kassalta, jonka kanssa he juttelivat aivan rauhallisesti jotain niitä ja näitä. Menin kuitenkin kyseisen yrityksen kassalle ja jäin siihen kuikuilemaan vähäksi aikaa.

Nyt tarkemmin ajatellen nuo tyypit jotka väittivät miehen kantaneen ruuvimeisseliä eivät voineet kuin olla joko oikeassa.. tai väärässä. Ihan mallikkaasti tyyppi kuitenkin käyttäytyi, mutta tämän kaupungin kaduilla kyllä löytyy vähintään joka toiselta vastaankulkevalta vaikka mitä kettinkiä takataskusta, että enpä sinänsä ihmettele jos tuollaistakin kohtaisi.

No joo, hetken siinä kyllä mietti toiminta-tapoja sekä käyttäytymismalleja kun tuon meisselijutun sain tietooni. Kun työskentelen ainakin toistaiseksi täysin varustautumattomana, niin se tietysti väkisinkin pakottaa selviämään mahdollisista uhkatilanteista aina ensisijaisesti joko apuvoimia soittelemaan, verbaalisella kommunikaatiolla probleemia ratkomalla tai ihan vaan kylmästi juoksemalla pakoon.. eikun suorittamalla "taktisen perääntymisen". Joskus kun näitä tällaisia tilanteita tulee eteen, niin löydän itseni hyvin äkkiä hokemasta niinkin pelottavaa sananpartta kun "voi perkele kun olisi raudat ja kaasu.. raudat ja kaasu.. raudat ja kaasu..".

Tänä aamuna avauskierroksen aikana erään toisen asiakasyrityksen eteen oli päätynyt joku urpo mamma sekä pikkulapsi ilmeisesti vaarin, ukin tai sensemmoisen vanhemman ukkelin kanssa. He olivat heti hyökänneet liikkeen lukitun oven kimppuun ja tämän jälkeen sitten palloilivat koko ajan edessäni kun yritin siirtää erästä turvakalteria pois asiakasyrityksen sisäänkäynniltä. Touhu alkoi vituttamaan minua heti ensisekunneilla, sillä tuo porukka oli koko ajan edessä. Lopulta sitten ärähdin heille että "VOISITTEKO YSTÄVÄLLISESTI NYT POISTUA KAUEMMAS TÄSTÄ SISÄÄNKÄYNNILTÄ ETTÄ SAADAAN AVAUSTOIMENPITEET SUORITETTUA". Nuo kolme olivat sen jälkeen kuin pelästyneet eläimet, jotka äkkiä korjasivat rivinsä ja lähtivät paikalta.

Olen huomannut että paikoitellen tätä duunia on tullut tehtyä todellakin aivan liian kauan, kun tuollaiset asiakkaiden sähläykset ihan suoraan sanottuna iskivät hermoon kuin kipupiikki. Se mikä väsyttää näissä tällaisissa ammateissa kaikista eniten on ehkä se miten samoista asioista joutuu huomauttamaan päivittäin ja ehkäpä jopa tunneittain. Siihen väsyy.. aika äkkiä.

Kävin myös tänä aamuna salilla. Luulen että olen saanut saliharjoittelukipinän jälleen tulille. Ainoa paska asia salilla oli vaan se, että siellä pyöri joku äijä joka väitti taljalla mukamas sen olevan käytössä hänellä itsellään, vaikka tyyppi vain käveli ympyrää muutaman painonnostosession jäljiltä. Tyydyin siis tekemään ihan normijuttuja sen 30-45 minuuttia, jonka jälkeen lähdin pois ja kohti duuneja.

Hyvä kuitenkin että kipinä on jälleen päällä harjoittelun suhteen. Taidan mennä huomenna ja vielä sunnuntainakin. Ensi viikolla voisi myös mahdollisina vapaapäivinä käydä aina kun mahdollista.