Tänään respassa oli taas harvinaisen tylsää.
Oikeita asiakkaita oli ehkä kaksi kappaletta, joille jaoin tämän kyseisen firman matkaseteleitä. Helsingissä kun ollaan, niin nämä tyypit tietysti halusivat HSL:n seteleitä.
Yhdessä vaiheessa kadulta saapui mies, joka iski pöydälle pienen pussin taskustaan. Mies ilmoitti että oli löytänyt kännykän, joka ei selkeästikään kuulunut hänelle. Otin kännykän pusseineen huostaani, jonka jälkeen ryhdyin odottamaan että soittaisiko joku kännykkään. Ennen pitkään joku soitti ja selitin tilanteen tälle henkilölle. Hän lupasi ilmoittaa asiasta kännyn oikealle omistajalle.
Sillä aikaa paikalle pyöri jotain huoltomiehiä ja luovuttelin asiakasyrityksen porukoille muutamia avaimia. On kuitenkin valitettavasti tunnustettava, että 90% ajastani kuitenkin istuin koneella nettiä summittaisesti selaten sekä sitten puolestani ympäriinsä pieniä kävelyretkiä tehden, sillä istumatyö on kuulemma niin tappavaa että istuvan työntekijän tulisi tehdä tällaisia verenkierrollisia harjoituksia aina kun vaan voi.
Ennen pitkää sitten respaan saapui tämä puhelimen omistaja, joka aika kylmän viileästi pyyhälsi tiskille, otti puhelimen ja häipyi. Kyllä hän kieltämättä minua kiitti, mutta todellisuudessa hän olisi saanut kiittää sitä kadunmiestä, joka sen puhelimen tänne alunperinkin toi.
Kaikesta jäi kumminkin melkolailla kädenlämmin fiilis.
Mutta niin, vuoroa on nyt tässä jäljellä vielä aika tarkalleen tunti ja 59 minuuttia! Pohdin tässä että kieltämättä tällaisten lähes täydellisten tyhjäntoimitusduunien jälkeen sitä ihminen on varmasti melkolailla laitostumiseen verrattavissa olevassa olotilassa työmoraalinsa osalta. Eihän sitä perkele enää osaa tehdä oikeita töitä tätä menoa! Ja vaikka sitä kieltämättä koko ajan kiroaa, ärisee ja manaa tämänkin työn palkan pienuutta, niin varsinkin täällä respassa me emme kyllä aivan hirvittävästi tee mitään oikeita töitä kovinkaan usein, vaan lähinnä odotamme että kello kuluu ajasta A mahdollisimmman sutjakkaasti aikaan B, jolloin työntekijä pääsee kotiinsa. Tulisiko tämmöisestä siis maksaa mitään "oikeaa" palkkaa, kun työtkin muistuttavat lähinnä sitä kuuluisaa joutenoloa ainakin tässä kohteessa?
Toisaalta tätä epäkohtaa on nyt ainakin täällä ryhdytty kaitsemaan siten, että asiakasyritys on keksinyt uusia "fiksuja" työtehtäviä meille ihan vaan vissiin sen takia, että on huomattu etteivät meidän työtehtävämme nyt ole oikeastaan kovin hääppöisiä. Se onkin sitten toinen asia että onko moinen työtehtävien lisäys mitenkään erityisen mielekästä, sillä nyt nuo hommat taas tekevät kyllä meistä aikamoisia talkkareita ja "yleismiehiä", mutta sellaista tämä arki nyt kai vaan sitten on näissä aulakohteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti