No, kävipä sitten niin että eilen joku työnjohdosta jälleen kerran huomasi aukkoja työvuorolistassani. Oikeastaan nämä aukot ovat nimeltään vapaapäiviä, mutta turha sitä nyt on lähteä hiuksia halkomaan että miksi kutsua (yhtä!) tyhjää kohtaa jonkun työvuorolistassa, kun lopulta kumminkin kyseessähän on niin työntekijätasolla kuin esimiespuolellakin vain ihmisistä ja heidän vapaa-ajastaan suhteutettuna yhtiön etuun.
Luvassa oli siis hälykorvauksella respavuoro kolmatta päivää pidentäen työviikon "totutusti" kuuteen päivään. Teen toisaalta näitä työaikoja ihan mielelläni, sillä työajat ovat tosiaan inhimilliset ja vieläpä kaiken lisäksi siitä saa tuplapalkan. Ihan hyviä insentiivejä, eli kannustimia moiset jutut.
Ennen kuin hälyvuoroista alettiin maksaa tuplapalkkoja, oli ainoana kannustimena muutaman euron lisä tuntipalkkaan, joka nyt ei sinänsä saanut välttämättä kovinkaan montaa jannua ja typykkää lähtemään tekemään niitä vuoroja, mutta vanha motivaattorimme nimeltään "kylmä raha" ratkaisi asiat parempaan päin nostaen hälyvuoroihin lähtijöiden määrää. Täytyypä myöntää että en minäkään olisi noilla paskasummilla lähtenyt yhtikäs mihinkään, mutta tuplapalkka tosiaan on ihan kohtuullinen juttu äkillisestä työvuorosta, joita ainakin itse näen tasaisin väliajoin koko ajan.
Kävinpä muuten eilen salillakin 45 minuutin ajan. Vaikka en ole käynyt varmaan yli kuukauteen salilla, niin hemmetin hyvin kyllä koko homma luisti soutulaitteessa, taljalla sekä sitten mutkatangolla painoja nostellessa. Ilmeisesti siis lihaskuntoni on kuitenkin ihan kohdillaan, kun missään ei tuntunut pahalta ja jäi vielä kipinä lähteä sinne uudestaankin ehkä tänään taikka lähipäivinä.
Paskana yksityiskohtana huomenna sekä perjantaina pitää lähteä nimensä mukaisesti "iltavaksiksi" tuonne perinteiseen iltakohteeseeni. En sinne pahemmin välittäisi mennä kuten tiedämmekin, mutta se nyt vaan on se pääasiallinen kohteeni ja kaikki tämä respassa istuttu aika ihan vaan pientä kuorrutetta muuten aika paskamaisessa kakussa.
Mietin myös eilen taas enemmän perinteisempään asiakaspalveluun keskittyneessä työkohteessani eli täällä kököttäessäni että me palvelualojen työntekijät taidamme olla nykyajan modernin yhteiskunnan "palvelusväkeä" siinä mielessä, että me olemme sitä porukkaa joka paistaa pullasi, tarjoilee drinksut ja muut öylätit kuppiloissa sekä minun tapauksessani vartioi omaisuuttasi taikka jonkun toisen tapauksessa toimii kaupan myyjänä tai kassalla. Meitä pidetään jotenkin näkymättömänä itsestäänselvyytenä tässä yhteiskunnassa, eikä meitä välttämättä erinäisten toimihenkilöiden tai korkeampiin asemiin päätyneiden ihmisten toimesta ajatella miksikään muuksi kuin kahden kerroksen väen palveluspiioiksi ja rengeiksi, joiden kuuluu näkyä muttei missään tapauksessa mielellään kuulua. Kaiketi olen sitten sen verran sosialisti, että näen erinäisissä firmoissa työskennellessäni tällaista porvarillisen luokan sekä duunaripuolen kahtiajakoa, jossa siviilivaatteiset toimihenkilöt sun muut korkeasti koulutetut pitävät työvaatteisia ihmisiä jotenkin alempiarvoisina tietyssä lestissään pidettävinä orjina.
On tosiaankin perin mielenkiintoista toisinaan katsella miten asiakasfirmojemme työntekijät suhtautuvat meihin. Samaan tapaan he saattavat nyrpistää nenäänsä niin meille kuin vaikkapa keittiötyöntekijöille, sillä heidän mielestään me olemme kai sitä alemman luokan palvelusväkeä, joiden asemaan ei kuulu minkäänlainen äänessä oleminen. Ainoastaan suorittavan tason tehtävät ovat meidän hommiamme, eikä niistä mitään kehuja tule vaikka ne oikein menisivätkin. Väärin menneet työt kyllä sitten muistetaan kahdenkin kautta.
Ymmärrän hyvin miksi palvelualojen työntekijöitä masentaa. Meillä on monta taakkaa, joista vain yksi päällimmäinen on useimmiten matala palkkaus työn raskauteen nähden, enkä nyt puhu omasta peffaa levittävästä respaduunistani suinkaan. Sen ohella myös liittoon kuulumisen hyödyt ainakin omalla alallani ovat vähintäänkin haittoihin nähden aika mittavat, eikä töiden arvostus tosiaan ole huipussaan esimiesportaankaan mielestä.
Aika huomattava osa tarjolla olevasta työstä nykyään on kumminkin palvelualojen työtä. Se mikä kuitenkin ainakin itseäni tässä työssä on eniten masentanut on ehkä se työn määrään nähden kerääntynyt palkka, josta ei montaa satasta mininitoimentuloon tai sossukorvauksiin puutu. Moinen tyhjänpäiväinen työnteko lattiatason palkkauksella ei tosiaankaan motivoi ketään pitemmän päälle, eikä minua vähiten.
Olen jo pitemmän aikaa miettinyt että olen oikeastaan työntekijänä aivan liian hyvä ensinnäkään yksityisten turvallisuusfirmojen töihin sekä ylipäätään alalle, joka ei omaa ruohonjuuritason tekijöille minkäänlaisia urakehityksellisiä mahdollisuuksia. On myös masentavaa huomata että yksittäisen työntekijän omaamia taitoja kuten kielten osaamista ei millään tavalla hyödynnetä, vaan karkeasti sanottuna tuppisuinen sikaniska istuu respassa ja sitten se ekstrovertti, kielitaitoinen ja muutenkin kohtuullisen ulosannin omaava kaveri seisoo vartioiden tiiliseiniä tai kököttää takahuoneiden valvomoissa. Henkilöstön taitoja ei siis osata hyödyntää kovinkaan usein.
No mutta, kylläpä taas helpotti saada purkaa sydäntään ehkä sadannen kerran näistä samoista asioista. On kuitenkin välillä kiva vähän kerrata asioita, sillä muuten ne taitavat sitten vaan unohtua.. vai unohtuvatko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti