Okei, raamisopimuksen mukaiset 150€:n kertakorvaukset olivat pompsahtaneet odotetusti puolen kuun palkkaan. Se meni hyvin.
Seuraavaksi sunnuntaivuoro on yllättäen vapaata, sillä duunikaveri haluaa tehdä sen ja minä sitten teen sen myöhemmin. Saan siis vapaapäivän. Se meni hyvin.
Tämän kukkuraksi sain olla jopa kaksi päivää vapaalla ilman mainittavia lisäkeikkoja. Sekin meni hyvin.
Perjantai 13. päivä on tällä kertaa siis alkanut "ihan hyvin". Edelleen ollaan aika auki näiden vuorojen kanssa sen erään kohteen oppivuorojen korvaamisen osalta, mutta veikkaanpa että kyllä ne sitten taas soittelevat ja vaihtelevat listaa sitä mukaan kun huvittaa.
Viime postauksessa oltiin kommentoitu sitä kuinka rankasti olenkaan Babylonin oravanpyörän vietävissä ja kuinka näillä työajoilla kannattaisi vaihtaa alaa. No, sanotaan näin että kommentit ovat kaikki täysin oikeassa ja tiedostin jo puolisen vuotta sitten että teen aikalailla täysin palkkaan ja nähtyyn vaivaan suhteutettuna täysin orjatyötä, joka ei todellakaan tule maksamaan itseään takaisin millään tapaa.
On kuitenkin ikävä tosiasia, että tällä alalla nuorena ja kouluttautumattomana muutaman elämän äkkikäänteen iskeydyttyä tuulilasiin sitä päätyy jostain syystä jatkamaan. Olen kyllä aloittanut jo vähän aikaa sitten pyrkimykset pois tältä alalta, mutta moni kollega on jostain syystä päätynyt "vain kesätöiden" tai "vain vähän aikaa" tätä duunia tehtyään ihan tekemään tätä loppuiäkseen tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa, sillä näilläkin palkoilla valitettavasti sitä jumittuu työhön josta nyt ainakin välillä seuraa säännölliset tulot sekä rahaa muutenkin.
Eräs kollegani jäi tekemään näitä töitä aluksi melko kouluttautumattomana joksikin aikaa, jonka jälkeen perheeseen syntyi lapsia ja kaveri päädyttyään isäksi huomasi ettei poistuminen alalta enää ollutkaan kovin hyvin vaihtoehto, sillä uuden työn hakeminen osoittautui ilman koulutusta todella vaikeaksi. Hänen uransa vartiointialalla kesti kymmenisen vuotta.
Olen itse kyllä jo tiedostanut kaikki mahdolliset riskit tälle alalle jäämisen suhteen. Tiedostan myös sen että kaikista kivuttomammin tältä alalta pääsee pois kunhan pystyy heti tämän työsuhteen päätettyään siirtymään jatkamaan toista, sillä työttömyyskassa saattaa iskeä karenssia oman irtisanoutumisen jälkeen useaksi kuukaudeksi. Kaikista helpompaa luonnollisesti olisi ja on saada kylmästi kenkää, mutta ilman mittavia töppäyksiä itse työssä se ei tule itsestään tapahtumaan.
Toki sitten ovat nämä opiskeluvalinnatkin. En vaan tiedä miten niiden kanssa tulee käymään, mutta se selviää kyllä kevään ja kesän mittaan. Aivan toinen asia onkin että miten sitten kykenet opiskelemaan päätoimisesti ilman edes jonkinlaista duunia.
Tiedän kyllä että nämä samat kysymykset pyörivät mielessäni jatkuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti