Kunnon viikko taas edessä.
Maanantain olin saikulla että ehdin hoitaa asuntoasioitani.
Tänään olen töissä respassa.
Huomenna olen vapaalla.
Torstaina normi-iltavuoroa varmaan johonkin puoli kahdeksaan asti
Perjantaina takaisin respaan.
Tulee ihan ne kauan aikaa mietinnässä olleet "alkuajat" mieleen.
tiistai 28. helmikuuta 2012
perjantai 24. helmikuuta 2012
Tylsyyyyyyttä.
Hohhoijaa.. hyvin menee taas tämäkin perjantain virastotyöajoilla varustettu respavuoro.
Tullaan kahdeksaksi töihin, laitetaan aulan kahviautomaatti päälle ja ilmoitetaan hälytyskeskukseen että vuoro on aloitettu.
Sitten istutaan seuraavat kahdeksan tuntia perseellään, käydään läheisessä Mäkkärissä syömässä pikaruokaa sekä selaillaan nettiä 98% ajasta. Välillä voi kävellä ympyrää tai jakaa vierailikortteja ehkä kahdelle päivän aikana ilmaantuvalle tyypille.
Olen jo aikoja sitten tajunnut että perimmäisin syy miksi vartiointiliikkeet ovat saaneet nämä aulat toimialueikseen johtuu oikeastaan ihan vaan siitä, että tämä nyt vaan on eräs fiksu aluevaltaus turvallisuuspalvelujen tarjontakentässä, johon on helppo tunkea vartijoita töihin puoli-ilmaiseksi tekemään halpatyövoimana samaa työtä kun vähän paremmin palkatut oikeat aulatyöntekijät, toimistovirkailijat tai muut vastaavat.
Tällaisina synkkinä hetkinä jolloin istuu koko vuoronsa respassa ja miettii että miksi rinnassa lukee samalla se kirottu VARTIJA/VÄKTARE, niin taitaa aika monikin viisas ihminen tajuta että me olemme pohjimmiltaan ihan samanlaista vuokratyövoimaa kuin kaikki muutkin siviilimaailman rekrytointifirmojen työmuurahaiset, jotka tekevät ihan samaa hommaa kuin asiakasyritystenkin porukat, mutta vaan huomattavasti halvemmalla palkkakorvauksella.
Plääh, tällaisen jutun tajuaminen on aika perseestä. En usko että tässä on kyse mistään oikeasta turvallisuuden tarjoamisesta, vaan pikemminkin siitä että on kustannustehokkaampaa palkata halvemmalla vartija tekemään kahden eri toimenkuvan työt (aulapalvelut+kulunvalvonta) kuin maksaa moisesta oman firman työntekijälle.
Nyt on kyllä taas niin pohjamudissa tämä jaksaminen että ensinnäkin taidan a) olla maanantaina saikulla ja b)mieli tekisi alkoholia, mutta pelkäänpä että muuttopuuhat estävät moiset ihan kauttaaltaan.
Tullaan kahdeksaksi töihin, laitetaan aulan kahviautomaatti päälle ja ilmoitetaan hälytyskeskukseen että vuoro on aloitettu.
Sitten istutaan seuraavat kahdeksan tuntia perseellään, käydään läheisessä Mäkkärissä syömässä pikaruokaa sekä selaillaan nettiä 98% ajasta. Välillä voi kävellä ympyrää tai jakaa vierailikortteja ehkä kahdelle päivän aikana ilmaantuvalle tyypille.
Olen jo aikoja sitten tajunnut että perimmäisin syy miksi vartiointiliikkeet ovat saaneet nämä aulat toimialueikseen johtuu oikeastaan ihan vaan siitä, että tämä nyt vaan on eräs fiksu aluevaltaus turvallisuuspalvelujen tarjontakentässä, johon on helppo tunkea vartijoita töihin puoli-ilmaiseksi tekemään halpatyövoimana samaa työtä kun vähän paremmin palkatut oikeat aulatyöntekijät, toimistovirkailijat tai muut vastaavat.
Tällaisina synkkinä hetkinä jolloin istuu koko vuoronsa respassa ja miettii että miksi rinnassa lukee samalla se kirottu VARTIJA/VÄKTARE, niin taitaa aika monikin viisas ihminen tajuta että me olemme pohjimmiltaan ihan samanlaista vuokratyövoimaa kuin kaikki muutkin siviilimaailman rekrytointifirmojen työmuurahaiset, jotka tekevät ihan samaa hommaa kuin asiakasyritystenkin porukat, mutta vaan huomattavasti halvemmalla palkkakorvauksella.
Plääh, tällaisen jutun tajuaminen on aika perseestä. En usko että tässä on kyse mistään oikeasta turvallisuuden tarjoamisesta, vaan pikemminkin siitä että on kustannustehokkaampaa palkata halvemmalla vartija tekemään kahden eri toimenkuvan työt (aulapalvelut+kulunvalvonta) kuin maksaa moisesta oman firman työntekijälle.
Nyt on kyllä taas niin pohjamudissa tämä jaksaminen että ensinnäkin taidan a) olla maanantaina saikulla ja b)mieli tekisi alkoholia, mutta pelkäänpä että muuttopuuhat estävät moiset ihan kauttaaltaan.
torstai 23. helmikuuta 2012
Työmotivaatio.. missä lienet?
Huhtikuisten palkankorotusten ja kertakorvaustenkin vielä antaessa odottaa itseään tuntuu että työmotivaatio on taas vaihteeksi aika hukassa. Kieltämättä elämä on nyt todella masentavaa ja tylsää tämän työn vuoksi, vaikka tässä sivussa saakin nyt sitten muuttaa yhteen naisystävänsä kanssa ja ainakin siten teoriassa pitäisi jäädä enemmän rahaa käteen kuin yleensä.
Mutta joo, työmotivaatio on vähän hukassa siksi että tämän työn yleiset huonot puolet kuten kaksi kertaa kuussa maksettava palkka, täysin nollatasoa olevat etenemismahdollisuudet ja yleinen tympeys painavat taas päälle.
On tämä kyllä niin umpikujaa työllisesti että ei mitään rajaa. Pakko kumminkin nostaa hattua niille ihmisille, jotka tätä työtä jaksavat tehdä useita vuosia putkeen. Itse olen suunnitellut että tästä työstä pitää lähteä viimeistään tämän vuoden loppupuolella taikka sitten viimeistään vuoden 2013 alkukuukausina. Psyyke ei yksinkertaisesti kestä tällaista toimetonta, enimmäkseen sylkykuppina toimimiseen verrattavaa duunia päivästä toiseen. Kieltämättä tämä ensimmäinen vuosi tässä työssä vielä nyt meni, mutta toinen ei kyllä enää tule olemaan mitenkään juhlavaa menoa niin kuin se ei ole ollutkaan.
Mutta joo, työmotivaatio on vähän hukassa siksi että tämän työn yleiset huonot puolet kuten kaksi kertaa kuussa maksettava palkka, täysin nollatasoa olevat etenemismahdollisuudet ja yleinen tympeys painavat taas päälle.
On tämä kyllä niin umpikujaa työllisesti että ei mitään rajaa. Pakko kumminkin nostaa hattua niille ihmisille, jotka tätä työtä jaksavat tehdä useita vuosia putkeen. Itse olen suunnitellut että tästä työstä pitää lähteä viimeistään tämän vuoden loppupuolella taikka sitten viimeistään vuoden 2013 alkukuukausina. Psyyke ei yksinkertaisesti kestä tällaista toimetonta, enimmäkseen sylkykuppina toimimiseen verrattavaa duunia päivästä toiseen. Kieltämättä tämä ensimmäinen vuosi tässä työssä vielä nyt meni, mutta toinen ei kyllä enää tule olemaan mitenkään juhlavaa menoa niin kuin se ei ole ollutkaan.
tiistai 21. helmikuuta 2012
Respassa taas
Respa vaihtui mutta päivävuoro epäilemättä jatkuu viime viikkoisten kauhukokemustenkin jäljiltä.
Varmaan aika tylsä päivä tulossa. Kahdeksan tuntia saaden 10,43€ tunnilta kahvin juomisesta, netin surffaamisesta ja satunnaisista kokousvieraiden ilmoittamisista isännille. On tämäkin "työtä" jolla on ilmeisesti joku tarkoitus.
No, toisaalta tämä nyt sitten kai muistuttaa kaikista eniten sitä tavallisen siviilimallisen vastaanottovirkailijan duunikuvaa. Harmi vaan että palkkaus taitaa olla pykälän tai pari alempi kuin asiakasfirman omien respojen palkkaus, mutta meillä tämä kaikki sekä joku epämääräinen "turvallisuudesta huolehtiminen" toki myös kuuluu toimenkuvaan kun kerran vartijoita ollaan.
Ensi viikolla minulla on vielä muutama respavuoro jäljellä. Sen jälkeen sitten menen loppuviikosta takaisin lestiini, eli iltavaksiksi tekemään iltavuoroa tuonne toiseen "vakkarikohteeseeni" ja heti seuraavana päivänä taas respaan. Sitten alkaakin se normaali iltavuoroputki.. kai?
Kun nyt miettii että tällaisissa respakohteissa tarvitaan usein ainakin ruotsin ja englannin vähintään auttavaa kielellistä hallintaa, niin eipä sekään kyllä palkassa mitenkään näy. Toisaalta on tämä kuitenkin nyt minimipalkoilla (vähintään 10€) tunnilta ihan kohtuullinen duunipaikka työtehtävien ja niissä käytetyn ajan suhteen, mutta toivoisihan sitä tosiaan vähän enemmän tunnustusta kuitenkin tehtävässä, mistä normaalisti oikeissa työpaikoissa hyvinkin maksettaisiin erinäisiä lisiä aivan avoimesti.
Varmaan aika tylsä päivä tulossa. Kahdeksan tuntia saaden 10,43€ tunnilta kahvin juomisesta, netin surffaamisesta ja satunnaisista kokousvieraiden ilmoittamisista isännille. On tämäkin "työtä" jolla on ilmeisesti joku tarkoitus.
No, toisaalta tämä nyt sitten kai muistuttaa kaikista eniten sitä tavallisen siviilimallisen vastaanottovirkailijan duunikuvaa. Harmi vaan että palkkaus taitaa olla pykälän tai pari alempi kuin asiakasfirman omien respojen palkkaus, mutta meillä tämä kaikki sekä joku epämääräinen "turvallisuudesta huolehtiminen" toki myös kuuluu toimenkuvaan kun kerran vartijoita ollaan.
Ensi viikolla minulla on vielä muutama respavuoro jäljellä. Sen jälkeen sitten menen loppuviikosta takaisin lestiini, eli iltavaksiksi tekemään iltavuoroa tuonne toiseen "vakkarikohteeseeni" ja heti seuraavana päivänä taas respaan. Sitten alkaakin se normaali iltavuoroputki.. kai?
Kun nyt miettii että tällaisissa respakohteissa tarvitaan usein ainakin ruotsin ja englannin vähintään auttavaa kielellistä hallintaa, niin eipä sekään kyllä palkassa mitenkään näy. Toisaalta on tämä kuitenkin nyt minimipalkoilla (vähintään 10€) tunnilta ihan kohtuullinen duunipaikka työtehtävien ja niissä käytetyn ajan suhteen, mutta toivoisihan sitä tosiaan vähän enemmän tunnustusta kuitenkin tehtävässä, mistä normaalisti oikeissa työpaikoissa hyvinkin maksettaisiin erinäisiä lisiä aivan avoimesti.
Kun kemiat eivät natsaa
Oli kenties vähän naivia odottaa että hommat mukamas paranisivat tästä vaihdettaessa normaalista iltakohteestani päiväkohteeseen edes kuukauden ajaksi. Vaikka täällä vuorot kulkevat nopeammin, niin nyt tähän seuraani on lyöttäytynyt se jo aiemmin tämän blogin puolella mainittu vittumainen nuori akka, joka lähinnä edustaa itseään 100% ajastaan.
Okei, eli toisin sanoen yhteistyömme täällä respassa ei oikein pelaa nyt. Huomaan että henkilökemiat eivät vaan sekoitu ja tänään taas pienen verbaalisen voimainkoitoksen jäljiltä päädyin olemaan hiljaa loppuajan. Kieltämättä tämä nainen jonka kanssa joudun tekemään yhteistyötä on kyllä aika vittumainen tapaus monen muunkin mielestä, mutta minua tämä paskantärkeä hempukka ottaa päähän vielä enemmän tällä hetkellä ihan vaan siksi että joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä vaikka en haluaisikaan.
Huomenna menen yhteen toiseen respaan töihin. Se on onneksi kuitenkin kuin hautakammio, joten sinne tuo kotka ei ainakaan löydä tietään. On kuitenkin aika vaikeaa tulla toimeen ihmisen kanssa, joka puhuu koko ajan omista asioistaan, sinun puheenvuoroillasi keskeyttää ja vähättelee sanomisiasi ja hihittelee itsevarmasti koko ajan. Asioita toki myös hankaloittaa se että muija on tyhmä kuin vasemman jalan järveen upotettu saapas, mutta sitähän tämä egoismin naisellinen ilmentymä tuskin itse ainakaan vielä tässä vaiheessa ymmärtää.
Tämä nainen josta voisin luetella suurinpiirtein sata ja tuhat kirosanaa niiden mitä erilaisimmissa muodoissa on kyllä melko uskomattoman paskaa seuraa pitkästä aikaa. Kaipa kuitenkin sellaiset ihmiset jaksavat olla tämän muijan kanssa tekemisissä jotka itsekin puhuvat vain itsestään koko ajan. Ymmärrän kyllä toisaalta sen omankin egon kohottamisen tärkeyden ihmisten kanssakäymisessä, mutta tällä kertaa täytyy kyllä sanoa että tämä tyyppi vie kyllä itsekeskeisyytensä ihan uusille urille.
Tylsäähän tällainen työskentely on, sillä minä ainakin olen ennen nauttinut edes siitä tässä työssä että on saanut jutella jonkun kanssa tässä respassa istuessaan. Harmi että nykyään juttu näyttää olevan niin että jos tälle naiselle antaa suunvuoron, niin se puhuu kyllä itsestään vaikka koko loppupäivän. Toisekseen mielenkiintoinen aspekti tämän naisen käytöksessä on se että hän ei lähde kotiin ajoissa, vaan saattaa jäädä vielä tunniksikin vain pälisemään omista asioistaan respaan niin kuin joku opetettu papukaija.
Hohhoijaa.. tämä blogi on kyllä muotoutunut jo aikamoiseksi vitutuksen ja turhautumisen tyyssijaksi. Saattaapa olla että Blogger varmaan kohta sulkee tämän jonkinlaisen työuupumuksen ja niistä kumpuavien "vihakirjoitusten" johdosta.
No, saattepa rakkaat lukijat tietää senkin että nämä vartiointialan aulapalveluhommat eivät ole kovin häävejä, vaikka usein tämän alan hommista kaikkein helpoimmalla näissä pääseekin.
Okei, eli toisin sanoen yhteistyömme täällä respassa ei oikein pelaa nyt. Huomaan että henkilökemiat eivät vaan sekoitu ja tänään taas pienen verbaalisen voimainkoitoksen jäljiltä päädyin olemaan hiljaa loppuajan. Kieltämättä tämä nainen jonka kanssa joudun tekemään yhteistyötä on kyllä aika vittumainen tapaus monen muunkin mielestä, mutta minua tämä paskantärkeä hempukka ottaa päähän vielä enemmän tällä hetkellä ihan vaan siksi että joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä vaikka en haluaisikaan.
Huomenna menen yhteen toiseen respaan töihin. Se on onneksi kuitenkin kuin hautakammio, joten sinne tuo kotka ei ainakaan löydä tietään. On kuitenkin aika vaikeaa tulla toimeen ihmisen kanssa, joka puhuu koko ajan omista asioistaan, sinun puheenvuoroillasi keskeyttää ja vähättelee sanomisiasi ja hihittelee itsevarmasti koko ajan. Asioita toki myös hankaloittaa se että muija on tyhmä kuin vasemman jalan järveen upotettu saapas, mutta sitähän tämä egoismin naisellinen ilmentymä tuskin itse ainakaan vielä tässä vaiheessa ymmärtää.
Tämä nainen josta voisin luetella suurinpiirtein sata ja tuhat kirosanaa niiden mitä erilaisimmissa muodoissa on kyllä melko uskomattoman paskaa seuraa pitkästä aikaa. Kaipa kuitenkin sellaiset ihmiset jaksavat olla tämän muijan kanssa tekemisissä jotka itsekin puhuvat vain itsestään koko ajan. Ymmärrän kyllä toisaalta sen omankin egon kohottamisen tärkeyden ihmisten kanssakäymisessä, mutta tällä kertaa täytyy kyllä sanoa että tämä tyyppi vie kyllä itsekeskeisyytensä ihan uusille urille.
Tylsäähän tällainen työskentely on, sillä minä ainakin olen ennen nauttinut edes siitä tässä työssä että on saanut jutella jonkun kanssa tässä respassa istuessaan. Harmi että nykyään juttu näyttää olevan niin että jos tälle naiselle antaa suunvuoron, niin se puhuu kyllä itsestään vaikka koko loppupäivän. Toisekseen mielenkiintoinen aspekti tämän naisen käytöksessä on se että hän ei lähde kotiin ajoissa, vaan saattaa jäädä vielä tunniksikin vain pälisemään omista asioistaan respaan niin kuin joku opetettu papukaija.
Hohhoijaa.. tämä blogi on kyllä muotoutunut jo aikamoiseksi vitutuksen ja turhautumisen tyyssijaksi. Saattaapa olla että Blogger varmaan kohta sulkee tämän jonkinlaisen työuupumuksen ja niistä kumpuavien "vihakirjoitusten" johdosta.
No, saattepa rakkaat lukijat tietää senkin että nämä vartiointialan aulapalveluhommat eivät ole kovin häävejä, vaikka usein tämän alan hommista kaikkein helpoimmalla näissä pääseekin.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Asiakaspalvelutilanteita
Nyt tuli taas kyllä sen verran legendaarisia asiakaspalvelutilanteita eteen, että pakko on kyllä kirjata ne ylös ihan vaan muistojen verestämiseksi sitten joskus:
Respaan kävelee keski-ikäinen mies:
Mies: "Heippa! Kuule, mä näin että tässä on tuollainen iso parkkihalli toimistorakennuksen kyljessä! Mä aattelin että voisitteko sieltä mulle vuokrata yhden paikan kun mä olen katellut sitä jo pitkään kun olen tässä lähellä asumassa.."
Iltavaksi: "Käsittääkseni tämä firma ei vuokraa yksityishenkilöille autopaikkoja omista parkkihallitiloistaan. En ole ainakaan vielä puolentoista vuoden aikana kuullut moisesta kertaakaan"
Mies: "No kuule luulo ei oo tiedon väärti.."
Iltavaksi: "Ei kun tämä on todellakin vain ja ainoastaan tämän kyseisen firman asiakkaiden käyttöön tarkoitettu parkkihalli. Epäilen että sieltä vuokrattaisiin paikkoja yksityisille"
Mies: "Jaahas, no minäpä olen nähnyt kyllä etenkin viikonloppuisin tuolta tulevan niin vanhaa porukkaa ulos että eivät he millään voi olla työelämässä! Että kyllä täältä vuokrataan yksityisille autopaikkoja"
Iltavaksi: "???????"
Mies: "Että minäpä tulen uudestaan kysymään tätä nyt sitten tässä piakkoin!"
Iltavaksi: "No hyvä on sitten, mutta epäilen ettei se kyllä tule onnistumaan silloinkaan."
Respaan kävelee keski-ikäinen mies:
Mies: "Heippa! Kuule, mä näin että tässä on tuollainen iso parkkihalli toimistorakennuksen kyljessä! Mä aattelin että voisitteko sieltä mulle vuokrata yhden paikan kun mä olen katellut sitä jo pitkään kun olen tässä lähellä asumassa.."
Iltavaksi: "Käsittääkseni tämä firma ei vuokraa yksityishenkilöille autopaikkoja omista parkkihallitiloistaan. En ole ainakaan vielä puolentoista vuoden aikana kuullut moisesta kertaakaan"
Mies: "No kuule luulo ei oo tiedon väärti.."
Iltavaksi: "Ei kun tämä on todellakin vain ja ainoastaan tämän kyseisen firman asiakkaiden käyttöön tarkoitettu parkkihalli. Epäilen että sieltä vuokrattaisiin paikkoja yksityisille"
Mies: "Jaahas, no minäpä olen nähnyt kyllä etenkin viikonloppuisin tuolta tulevan niin vanhaa porukkaa ulos että eivät he millään voi olla työelämässä! Että kyllä täältä vuokrataan yksityisille autopaikkoja"
Iltavaksi: "???????"
Mies: "Että minäpä tulen uudestaan kysymään tätä nyt sitten tässä piakkoin!"
Iltavaksi: "No hyvä on sitten, mutta epäilen ettei se kyllä tule onnistumaan silloinkaan."
Kiirettä ja töitä
Koko tämän päivärespassa vietetyn ajan minulla on ollut täällä asiakasyrityksen puolelta työparina eräs hyvin nuori tyttö. Hän on istunut kanssani täällä ja työharjoittelunsa vuoksi se kuuluukin hänen tehtäviinsä- ainoa ongelma vaan että kyseinen nuori muija on todella ärsyttävää, itsekeskeistä sorttia.
Jaksoin myötäillä hänen 24/7 puheripuliaan sen juuri ja juuri viikon, jonka jälkeen sitten aloitin ihan suorasukaisen hienovaraisen vittuilun tätä häslääjää kohtaan puhtaasti tylsistymiseni johdosta. Vaikka kieltämättä onkin lapsellista ottaa osaa tällaisten pissaliisojen egonkohototukseen tähtääviin projekteihin, niin tuntuu minusta kuitenkin usein hänen lähellään siltä että parempi on sitten kehua itseäänkin vähintään samalla mitalla ja aliarvioida takaisin juuri yhtä paljon kuin hänkin.
Viime perjantaina vuoron loppupuolella välit minun ja hänen välillä olivat melko kylmähköt. Oikeastaan se oli ihan hyvä juttu, sillä en olisi jaksanut häntä muutenkaan enää kovin kauaa. Tänään sitten välit olivat vielä kylmemmät, sillä en jaksanut kiinnittää huomiota häneen enää juuri ollenkaan.
Yksityiselämässä taasen taitaa olla muutto edessä naisystäväni kanssa. En nyt sitten tiedä että onko tämä hätiköity päätös vasta vähän yli vuoden seurustelun jäljiltä, mutta sanotaan näin että on tämä kai kaikista eniten "järkipäätös", sillä nyt kun molemmat pistävät rahansa yhteen niin saadaan tarpeeksi iso asunto ja molemmille tilaa niin ettei tule ahdasta vaikka mikä olisi. Toisaalta oli kyllä pieni ihme että saimme asunnon näinkin nopeasti eräältä ihan tasokkaalta eli kalliilta alueelta täällä Stadissa, joka nyt ei suinkaan ole mikään läpihuutojuttu etenkään näillä palkoilla.
Tämä viikko ja vielä seuraavakin pitäisi jaksaa täällä päivärespassa puurtaa. Oikeastaan tämä on tuntunut nyt ihan hyvältä vaihtelulta, vaikka vieläkään ei ole selvinnyt että saanko todella vielä tässä kevään mittaan jonkun uuden kohteen vai oliko se kauan kaivattu "vaihtelu" sieltä pääasiallisesti iltakohteestani tänne päivän puolella todellakin vain ja ainoastaan tässä.
Haluaisin kyllä toisaalta vielä yhden uuden kohteen, sillä vaikka tällä alalla kaikki työt alkavat ennen pitkää maistumaan pahalle, niin on kuitenkin uudessa kohteessa aina oma viehätyksensä sen aikaa kun siihen ja sen toimintatapoihin tutustuu.
Nyt saa kuitenkin nähdä että miten ehdin tätä päivitellä. Saattaa olla että muutto ja siihen liittyvät asiat vievät mukanaan seuraavien viikkojen aikana.
Jaksoin myötäillä hänen 24/7 puheripuliaan sen juuri ja juuri viikon, jonka jälkeen sitten aloitin ihan suorasukaisen hienovaraisen vittuilun tätä häslääjää kohtaan puhtaasti tylsistymiseni johdosta. Vaikka kieltämättä onkin lapsellista ottaa osaa tällaisten pissaliisojen egonkohototukseen tähtääviin projekteihin, niin tuntuu minusta kuitenkin usein hänen lähellään siltä että parempi on sitten kehua itseäänkin vähintään samalla mitalla ja aliarvioida takaisin juuri yhtä paljon kuin hänkin.
Viime perjantaina vuoron loppupuolella välit minun ja hänen välillä olivat melko kylmähköt. Oikeastaan se oli ihan hyvä juttu, sillä en olisi jaksanut häntä muutenkaan enää kovin kauaa. Tänään sitten välit olivat vielä kylmemmät, sillä en jaksanut kiinnittää huomiota häneen enää juuri ollenkaan.
Yksityiselämässä taasen taitaa olla muutto edessä naisystäväni kanssa. En nyt sitten tiedä että onko tämä hätiköity päätös vasta vähän yli vuoden seurustelun jäljiltä, mutta sanotaan näin että on tämä kai kaikista eniten "järkipäätös", sillä nyt kun molemmat pistävät rahansa yhteen niin saadaan tarpeeksi iso asunto ja molemmille tilaa niin ettei tule ahdasta vaikka mikä olisi. Toisaalta oli kyllä pieni ihme että saimme asunnon näinkin nopeasti eräältä ihan tasokkaalta eli kalliilta alueelta täällä Stadissa, joka nyt ei suinkaan ole mikään läpihuutojuttu etenkään näillä palkoilla.
Tämä viikko ja vielä seuraavakin pitäisi jaksaa täällä päivärespassa puurtaa. Oikeastaan tämä on tuntunut nyt ihan hyvältä vaihtelulta, vaikka vieläkään ei ole selvinnyt että saanko todella vielä tässä kevään mittaan jonkun uuden kohteen vai oliko se kauan kaivattu "vaihtelu" sieltä pääasiallisesti iltakohteestani tänne päivän puolella todellakin vain ja ainoastaan tässä.
Haluaisin kyllä toisaalta vielä yhden uuden kohteen, sillä vaikka tällä alalla kaikki työt alkavat ennen pitkää maistumaan pahalle, niin on kuitenkin uudessa kohteessa aina oma viehätyksensä sen aikaa kun siihen ja sen toimintatapoihin tutustuu.
Nyt saa kuitenkin nähdä että miten ehdin tätä päivitellä. Saattaa olla että muutto ja siihen liittyvät asiat vievät mukanaan seuraavien viikkojen aikana.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Taksien hitauden sietämätön keveys
Taas näitä respatyön ihanuuksia.
Respasta voi soitella taksin hakemaan asiakasfirman työntekijöitä niin halutessaan. Homma menee niin että ensiksi soitetaan varausnumeroon, sitten isketään kyseisen työpaikan oma varauskoodi puhelimeen ja sen jälkeen odotellaan taksia. Siis näin ainakin teoriassa.
Nyt tällä viikolla homma on ruvennut menemään siten että jos työntekijä X haluaa taksin joskus tuossa 08:00-09:00 aikoihin tai sen välillä, niin mokoma vitun pirssiauto ei edes saavu paikalle! Mikä kuitenkin parasta, on se että sitten kun tuo taksi saapuu noin 45-60 minuuttia myöhemmin vain ja ainoastaan tähän aikaan päivästä, niin kusipäinen taksisuhari rupeaa vittuilemaan siitä että miksei kukaan nouse auton kyytiin ja kuinka siellä vaan joudutaan olemaan tyhjäkäynnillä?
Eli siis mitä vittua? Tuleeko teille taksisuharit jotenkin yllätyksenä että asiakas ei ole enää paikalla noin tunnin jälkeen kun teillä kestää auton saapuminen paikalle sen noin tunnin Helsingin keskustassa ilmeisesti nyt joka päivä?
Ikävintä tilanteessa oli se että tuo taksikuski rupesi väittämään että hän oli saanut kutsun joltain taksikeskukselta "juuri äsken" tähän osoitteeseen, mutta tosiasiassa ko. keskukseen oli soitettu jo tunti sitten. Vielä jokin aika sitten tämä taksin tilaaminen tässä kohteessa onnistui ja se saapuikin paikalle ihan kohtuullisessa ajassa, mutta nykyään tuo aamu on jostain syystä sellainen ettei taksia tule eikä kukaan oikein tiedä miksi. Vissiin siellä taksikeskuksen varauspalvelussa nukutaan vielä tuohon aikaan tai jotain.
Kieltämättä jotenkin turhauttavaa että kaikkialle minne menenkään tuntuvat ihmiset olevan todella töykeitä ja epäystävällisiä minua kohtaan. Usein tuntuu että syynä sille kohtelulle on tämä vartijan uniformu. Tai sitten nuo taksikuskit eivät vaan suostu kaikessa ylpeydessään myöntämään olevansa väärässä ja vieläpä hitaita vastaamaan kutsuihin ajoissa.
Jos taas asiaa katsoo toiselta kantilta, niin tiedän kyllä kollegoita jotka eivät näihin respakohteisiin edes lähde duuniin juuri tällaisen koiranhomman johdosta. Toisaalta jos nyt katsoo tätä alaa yleensäkin, niin noita koiralle suunnattuja hommiahan tämä on pullollaan. Ainoat erot löytyvät niistä enemmän tai vähemmän paskoista työkohteista.
Kieltämättä oma palveluasenne ja alttius ovat kärsineet tämän työn oikein pureutuessa minuun. Olen alkanut väsymään ja pahasti juuri niihin tyyppeihin, jotka kuvittelevat että sormiaan napsauttamalla mukamas kaikki maailman palvelut ja rikkaudet pitäisi avautua eteen niin kuin runsaudensarvesta ihan vaan siksi kun on itse oman napansa herra ja muista viis.
Työpsykologini pisti minut täyttämään viime istuntokerralla jonkinlaisen kyselylomakkeen, jossa mitattiin sitä olinko mahdollisesti masentunut vai en. Sain kympin asteikolta vitosen, joka indikoi kuulemma sitä että ehkäpä alikuormituksesta syntyneen työuupumuksen sijaan minua pitäisi alkaa hoitamaan keskivaikean tai lievän masennuksen johdosta.
Sanoisin tuon kyselyn olevan melkolailla oikeassa suhteeni. Riudun tässä työssä aikalailla enkä pidä tästä enää juuri ollenkaan, mutta lainanlyhennykset, laskut ja muut välttämättömyydet on pakko jotenkin suorittaa. Onneksi nyt tämän vuoden loppupuoli ja kevät voivat tarjota jonkinlaista valoa tämän tunnelin päässä, mutta noin pääpiirteiltään ei tämä kovin paljoa asiaa auta tai hyvältä tunnu.
Olisi toisaalta kiva saada vihdoinkin jonkinlainen masennusdiagnoosi. Minulla on ollut hyvin syviä, vaikkakin lyhytkestoisia masennuskausia elämässäni ennen tätä duunia aina isompien vastoinkäymisten jäljiltä, mutta en ole koskaan ennen sitä myöntänyt psykologeille tai lääkäreille. Työpsykiatrini kuitenkin ilmoitti miettivänsä seuraavan istuntokerran jäljiltä jonkinlaisten mielialalääkkeiden määräämistä, joka nyt sinänsä pelottaa sillä en tiedä minkälaisia sivuvaikutuksia niiden syömisellä voi olla kaikkeen muuhun paitsi masentumisalttiuteeni. Olen kuullut juttuja siitä miten nuo mielialalääkkeet kääntävät ruokahalun, sukupuolivietin ja vaikka minkä ihan päälaelleen tai tukahduttavat nekin lähes kokonaan pahimmassa tapauksessa.
Kieltämättä kuitenkin itse olen pysynyt erossa unilääkkeistä viime aikoina. Se on ihan hyvä juttu, vaikka nukunkin melko katkonaisesti nykyään lähes koko ajan muutenkin.
Respasta voi soitella taksin hakemaan asiakasfirman työntekijöitä niin halutessaan. Homma menee niin että ensiksi soitetaan varausnumeroon, sitten isketään kyseisen työpaikan oma varauskoodi puhelimeen ja sen jälkeen odotellaan taksia. Siis näin ainakin teoriassa.
Nyt tällä viikolla homma on ruvennut menemään siten että jos työntekijä X haluaa taksin joskus tuossa 08:00-09:00 aikoihin tai sen välillä, niin mokoma vitun pirssiauto ei edes saavu paikalle! Mikä kuitenkin parasta, on se että sitten kun tuo taksi saapuu noin 45-60 minuuttia myöhemmin vain ja ainoastaan tähän aikaan päivästä, niin kusipäinen taksisuhari rupeaa vittuilemaan siitä että miksei kukaan nouse auton kyytiin ja kuinka siellä vaan joudutaan olemaan tyhjäkäynnillä?
Eli siis mitä vittua? Tuleeko teille taksisuharit jotenkin yllätyksenä että asiakas ei ole enää paikalla noin tunnin jälkeen kun teillä kestää auton saapuminen paikalle sen noin tunnin Helsingin keskustassa ilmeisesti nyt joka päivä?
Ikävintä tilanteessa oli se että tuo taksikuski rupesi väittämään että hän oli saanut kutsun joltain taksikeskukselta "juuri äsken" tähän osoitteeseen, mutta tosiasiassa ko. keskukseen oli soitettu jo tunti sitten. Vielä jokin aika sitten tämä taksin tilaaminen tässä kohteessa onnistui ja se saapuikin paikalle ihan kohtuullisessa ajassa, mutta nykyään tuo aamu on jostain syystä sellainen ettei taksia tule eikä kukaan oikein tiedä miksi. Vissiin siellä taksikeskuksen varauspalvelussa nukutaan vielä tuohon aikaan tai jotain.
Kieltämättä jotenkin turhauttavaa että kaikkialle minne menenkään tuntuvat ihmiset olevan todella töykeitä ja epäystävällisiä minua kohtaan. Usein tuntuu että syynä sille kohtelulle on tämä vartijan uniformu. Tai sitten nuo taksikuskit eivät vaan suostu kaikessa ylpeydessään myöntämään olevansa väärässä ja vieläpä hitaita vastaamaan kutsuihin ajoissa.
Jos taas asiaa katsoo toiselta kantilta, niin tiedän kyllä kollegoita jotka eivät näihin respakohteisiin edes lähde duuniin juuri tällaisen koiranhomman johdosta. Toisaalta jos nyt katsoo tätä alaa yleensäkin, niin noita koiralle suunnattuja hommiahan tämä on pullollaan. Ainoat erot löytyvät niistä enemmän tai vähemmän paskoista työkohteista.
Kieltämättä oma palveluasenne ja alttius ovat kärsineet tämän työn oikein pureutuessa minuun. Olen alkanut väsymään ja pahasti juuri niihin tyyppeihin, jotka kuvittelevat että sormiaan napsauttamalla mukamas kaikki maailman palvelut ja rikkaudet pitäisi avautua eteen niin kuin runsaudensarvesta ihan vaan siksi kun on itse oman napansa herra ja muista viis.
Työpsykologini pisti minut täyttämään viime istuntokerralla jonkinlaisen kyselylomakkeen, jossa mitattiin sitä olinko mahdollisesti masentunut vai en. Sain kympin asteikolta vitosen, joka indikoi kuulemma sitä että ehkäpä alikuormituksesta syntyneen työuupumuksen sijaan minua pitäisi alkaa hoitamaan keskivaikean tai lievän masennuksen johdosta.
Sanoisin tuon kyselyn olevan melkolailla oikeassa suhteeni. Riudun tässä työssä aikalailla enkä pidä tästä enää juuri ollenkaan, mutta lainanlyhennykset, laskut ja muut välttämättömyydet on pakko jotenkin suorittaa. Onneksi nyt tämän vuoden loppupuoli ja kevät voivat tarjota jonkinlaista valoa tämän tunnelin päässä, mutta noin pääpiirteiltään ei tämä kovin paljoa asiaa auta tai hyvältä tunnu.
Olisi toisaalta kiva saada vihdoinkin jonkinlainen masennusdiagnoosi. Minulla on ollut hyvin syviä, vaikkakin lyhytkestoisia masennuskausia elämässäni ennen tätä duunia aina isompien vastoinkäymisten jäljiltä, mutta en ole koskaan ennen sitä myöntänyt psykologeille tai lääkäreille. Työpsykiatrini kuitenkin ilmoitti miettivänsä seuraavan istuntokerran jäljiltä jonkinlaisten mielialalääkkeiden määräämistä, joka nyt sinänsä pelottaa sillä en tiedä minkälaisia sivuvaikutuksia niiden syömisellä voi olla kaikkeen muuhun paitsi masentumisalttiuteeni. Olen kuullut juttuja siitä miten nuo mielialalääkkeet kääntävät ruokahalun, sukupuolivietin ja vaikka minkä ihan päälaelleen tai tukahduttavat nekin lähes kokonaan pahimmassa tapauksessa.
Kieltämättä kuitenkin itse olen pysynyt erossa unilääkkeistä viime aikoina. Se on ihan hyvä juttu, vaikka nukunkin melko katkonaisesti nykyään lähes koko ajan muutenkin.
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Työ ennen itseäsi
Saavuin vuoroon hyvissä ajoin tänä aamuna, sillä luin eilisistä kokousilmoituksista että tänään oli eräs suurempi kokous jonka osallistujat takuulla saapuisivat paikalle ennen minun työaikojani. Vittumaista asiasta teki se tosiaan että vieraat saapuisivat paikalle ennen meitä. Nämä vieraat tarvitsisivat kulkukortit, mutta kukapa niitä olisi luovuttamassa heille kun työt alkavat vasta kahdeksalta?
Olin vaihtamassa työpukua ylle kun respan takahuoneeseen säntäsi eräskin ukko kyselemään vieraiden kulkukortteja noin 20 minuuttia ennen vuoron alkua. Kieltämättä vitutti puoliksi vielä siviilivaatteissa ja puoliksi työvaatteissa sanoa että "ODOTATKO HEI VÄHÄN ETTÄ MÄ SAAN TYÖKLEDJUT PÄÄLLE" tämän äijän pällistellessä siinä omiaan.
Tämäkin tilanne taas demonstroi upeasti sen miten kellään ei näytä olevan mitään ideaa meidän työajoistamme koskaan missään työkohteessa jossa olen paikalla. Tämä myös kertoo siitä kuinka ne omat vitun tärkeät asiat pyörivät näemmä edelleen päässä enemmän kuin mikään muu ympäröivän maailman tilanne, sillä onhan nyt niille vierailleen saatava kulkukortit yli puolta tuntia ilmoitettua ajankohtaa aiemmin vieläpä respasta vastaavan työntekijän JUMALAUTA PUKIESSA DUUNIVAATTEITA PÄÄLLE!
.. Pientä rajaa taas tähänkin egoismiin.
No mutta joo, olen kyllä tässä yrittänyt virittäytyä keväisempäänkin tunnelmaan pikkuhiljaa. Ne AMK-hakuajatkin kohta iskeytyvät päälle ja yritinkin netissä katsella vähän sitä miten AMK-haussa lasketaan jotenkin aivan täydellisen epäjärjestelmällisesti niitä pisteitä joita voi saada työkokemuksesta. Itse nyt taidan saada ne täydet (jopa!) viisi pistettä, sillä tämä vartijanura sekä asepalvelus päälle taitaa tuoda sen verran työhistoriaa muutaman muun pienen sekoilun jälkeen, että maksimipistemääriin sen pitäisi riittää tuon osa-alueen osalta.
Toivoisin kyllä pääseväni sisään tuonne oppilaitokseen, sillä nämä duunit eivät ole oikein maistuneet enää yhdeksään kuukauteen miltään muulta kuin paskalta. Pitkästä aikaa myöskin näytän tietävän mitä haluan opiskelupaikan suhteen, vaikka vaikeaa tuonne sisään pääsemiseksi voikin olla.
Vaikka tulotaso tippuisi mikäli sisään pääsisin, niin pitemmällä tähtäimellä siihen opiskelijaelämän kituuttamiseen on kuitenkin palattava mikäli mitään sen suurempaa aikoo tässä elämässä saavuttaa.
Olin vaihtamassa työpukua ylle kun respan takahuoneeseen säntäsi eräskin ukko kyselemään vieraiden kulkukortteja noin 20 minuuttia ennen vuoron alkua. Kieltämättä vitutti puoliksi vielä siviilivaatteissa ja puoliksi työvaatteissa sanoa että "ODOTATKO HEI VÄHÄN ETTÄ MÄ SAAN TYÖKLEDJUT PÄÄLLE" tämän äijän pällistellessä siinä omiaan.
Tämäkin tilanne taas demonstroi upeasti sen miten kellään ei näytä olevan mitään ideaa meidän työajoistamme koskaan missään työkohteessa jossa olen paikalla. Tämä myös kertoo siitä kuinka ne omat vitun tärkeät asiat pyörivät näemmä edelleen päässä enemmän kuin mikään muu ympäröivän maailman tilanne, sillä onhan nyt niille vierailleen saatava kulkukortit yli puolta tuntia ilmoitettua ajankohtaa aiemmin vieläpä respasta vastaavan työntekijän JUMALAUTA PUKIESSA DUUNIVAATTEITA PÄÄLLE!
.. Pientä rajaa taas tähänkin egoismiin.
No mutta joo, olen kyllä tässä yrittänyt virittäytyä keväisempäänkin tunnelmaan pikkuhiljaa. Ne AMK-hakuajatkin kohta iskeytyvät päälle ja yritinkin netissä katsella vähän sitä miten AMK-haussa lasketaan jotenkin aivan täydellisen epäjärjestelmällisesti niitä pisteitä joita voi saada työkokemuksesta. Itse nyt taidan saada ne täydet (jopa!) viisi pistettä, sillä tämä vartijanura sekä asepalvelus päälle taitaa tuoda sen verran työhistoriaa muutaman muun pienen sekoilun jälkeen, että maksimipistemääriin sen pitäisi riittää tuon osa-alueen osalta.
Toivoisin kyllä pääseväni sisään tuonne oppilaitokseen, sillä nämä duunit eivät ole oikein maistuneet enää yhdeksään kuukauteen miltään muulta kuin paskalta. Pitkästä aikaa myöskin näytän tietävän mitä haluan opiskelupaikan suhteen, vaikka vaikeaa tuonne sisään pääsemiseksi voikin olla.
Vaikka tulotaso tippuisi mikäli sisään pääsisin, niin pitemmällä tähtäimellä siihen opiskelijaelämän kituuttamiseen on kuitenkin palattava mikäli mitään sen suurempaa aikoo tässä elämässä saavuttaa.
Syventävää pohdiskelua siitä kuuluisasta vihreämmästä ruohosta aidan toisella puolella
Respaa takana muutamisen viikkoa ja vähän yli viikko nyt sitten vielä jäljellä.
Päivät kyllä kuluvat nopeammin, mutta palkkaus kärsii pelkistä päivävuoroista. Puhumattakaan viikonlopuista.
Pitäisi vissiin muuttaa yhteen naisystävänkin kanssa, mutta totta puhuen asunnot jotka meille sopisivat ovat kyllä jo näilläkin palkoilla melko brutaaleja hintatasoltaan. Toisaalta jos oman kämppäni vuokra nousee siihen 800€ kuussa mitä kai tämän vuoden kesäkuuksi luvataan, niin eipä siinäkään enää sen kuntoon ja ominaisuuksien puuttumiseen nähden kannata kovin pitkään asua. Jotain on siis tehtävä.
Tänään myöskin sain ihan ensimmäistä kertaa duunini osalta kuulevan asiakkaan nimittävän minua "pojaksi", joka oli kyllä aika hupaisaa vaikkakin melko alentavaa käytöstä. Mies sanoi minua pojaksi melko ohimennen, mutta kuulin sen kyllä aika hyvin eikä hän nähnyt sitä mitenkään huonona käytöksenä tietenkään. Olen osannutkin jo odottaa aikani sitä että joku nimittelisi minua tahallaan tai tahtomattaankin "pojaksi", sillä tällainen paska nyt vaan ennen pitkää tulee osumaan melkein jokaisen palveluammatissa työskentelevän pläsiin muutenkin. Samaan tapaan naisia "tytötellään" varmaan vielä yleisemmin palveluammateissa myöskin.
No joo, en nyt ota tuota kovin vakavasti. Se jos mikä oli tulossa ennen pitkää tässäkin ammatissa, joten kun sitä osasi odottaa niin seuraavaksi voidaan vaan ruveta sitten odottelemaan niitä kuluneita fraaseja kuten esimerkiksi "mä hommaan sulle potkut", "etsä tiedä kuka mä olen?" sekä aina yhtä raikas klassikko "minulla on oikeuksia!"
Piti mainita toiseen asiaan liittyen että on minullakin ollut hetkiä tämän firman leivissä jolloin olen vakavasti pohtinut kilpailijoille siirtymistä. On kuitenkin ikävä tosiasia että mikään yksityisen turvallisuusalan aidan toisella puolella oleva ruoho ei ole sen vihreämpää missään, vaikka kieltämättä Palmialla onkin käytössään kokonaan toisenlainen työehtosopimus kuin tämä meidän omamme, joka taitaa ihan virallisestikin olla palvelualojen huonoimpia.
Oikeastaan sen mitä voidaan sanoa eri vartiointifirmojen hyvistä ja huonoista puolista kiteytyy kaiketi aina siihen että kuinka hyvä tai huono juuri se osasto on missä työskentelet. Osaavat ja ennen kaikkea inhimilliset esimiehet kunnollisten työkohteiden ohella takaavat yksittäiselle vartijalle varmaan ihan kohtuulliset työolot ja viihtyvyyden, mutta aina näin ei ole kaikissa eri osastoissa firman sisällä. Jokaisesta firmasta siis löytyy osastoja joissa asiat hoidetaan hyvin, huonosti tai täysin välttävästi. Minun neuvoni nyt tämän melkein puolentoista vuoden työkokemuksen perusteella on ihan yksinkertaisesti se että jos se osasto missä työskentelet vaikuttaa paskalta, niin kannattaa mahdollisuuksien mukaan siirtyä saman firman johonkin toiseen vartiointi-osastoon ja katsoa miten siellä asiat hoidetaan. Toisinaan muutokset voivat olla positiivisiakin.
Pohjimmiltaan kuitenkin kaikissa alan firmoissa on sitten näitä omia ja täysin samoja ongelmia. Suurin ja yleisin ongelmakohta vartiointifirmoissa tuntuu olevan monen muunkin firman tapaan juuri sisäisen kommunikaation ja "tiedon" saannin hitaus. Myös sekava hallinto sekä epäselvä työnkuva tuntuu olevan myös monessa alan yrityksessä työskentelevän ongelma, sillä usein ei saada oikeita ihmisiä kiinni tai tiedetä mitä saa tai ei saa tehdä työkohteensa suhteen.
Tämä ala on melko kaoottinen ihan noin aluksi ja varmaan sen jälkeenkin. Olen oppinut myöskin sen että viisainta on olla mahdollisimman vähän tekemisissä työnjohdon kanssa, sillä heidän kanssaan asiointi maistuu aina jotenkin epämukavalta ja ennen kaikkea teennäiseltä. Usein tuntuu että he ovat jopa vihoissaan jos heille soittaa ja jotain kysyy. Tästä johtuen olen siis noudattanut tässäkin työssä samaa periaatetta kuin armeijassakin aikoinaan, jossa pysyttelin erossa kantahenkilökunnasta niin paljon kuin mahdollista ja olin tyytyväisin panokseeni silloin kun ei tullut mitään palautetta miltään suunnalta.
Päivät kyllä kuluvat nopeammin, mutta palkkaus kärsii pelkistä päivävuoroista. Puhumattakaan viikonlopuista.
Pitäisi vissiin muuttaa yhteen naisystävänkin kanssa, mutta totta puhuen asunnot jotka meille sopisivat ovat kyllä jo näilläkin palkoilla melko brutaaleja hintatasoltaan. Toisaalta jos oman kämppäni vuokra nousee siihen 800€ kuussa mitä kai tämän vuoden kesäkuuksi luvataan, niin eipä siinäkään enää sen kuntoon ja ominaisuuksien puuttumiseen nähden kannata kovin pitkään asua. Jotain on siis tehtävä.
Tänään myöskin sain ihan ensimmäistä kertaa duunini osalta kuulevan asiakkaan nimittävän minua "pojaksi", joka oli kyllä aika hupaisaa vaikkakin melko alentavaa käytöstä. Mies sanoi minua pojaksi melko ohimennen, mutta kuulin sen kyllä aika hyvin eikä hän nähnyt sitä mitenkään huonona käytöksenä tietenkään. Olen osannutkin jo odottaa aikani sitä että joku nimittelisi minua tahallaan tai tahtomattaankin "pojaksi", sillä tällainen paska nyt vaan ennen pitkää tulee osumaan melkein jokaisen palveluammatissa työskentelevän pläsiin muutenkin. Samaan tapaan naisia "tytötellään" varmaan vielä yleisemmin palveluammateissa myöskin.
No joo, en nyt ota tuota kovin vakavasti. Se jos mikä oli tulossa ennen pitkää tässäkin ammatissa, joten kun sitä osasi odottaa niin seuraavaksi voidaan vaan ruveta sitten odottelemaan niitä kuluneita fraaseja kuten esimerkiksi "mä hommaan sulle potkut", "etsä tiedä kuka mä olen?" sekä aina yhtä raikas klassikko "minulla on oikeuksia!"
Piti mainita toiseen asiaan liittyen että on minullakin ollut hetkiä tämän firman leivissä jolloin olen vakavasti pohtinut kilpailijoille siirtymistä. On kuitenkin ikävä tosiasia että mikään yksityisen turvallisuusalan aidan toisella puolella oleva ruoho ei ole sen vihreämpää missään, vaikka kieltämättä Palmialla onkin käytössään kokonaan toisenlainen työehtosopimus kuin tämä meidän omamme, joka taitaa ihan virallisestikin olla palvelualojen huonoimpia.
Oikeastaan sen mitä voidaan sanoa eri vartiointifirmojen hyvistä ja huonoista puolista kiteytyy kaiketi aina siihen että kuinka hyvä tai huono juuri se osasto on missä työskentelet. Osaavat ja ennen kaikkea inhimilliset esimiehet kunnollisten työkohteiden ohella takaavat yksittäiselle vartijalle varmaan ihan kohtuulliset työolot ja viihtyvyyden, mutta aina näin ei ole kaikissa eri osastoissa firman sisällä. Jokaisesta firmasta siis löytyy osastoja joissa asiat hoidetaan hyvin, huonosti tai täysin välttävästi. Minun neuvoni nyt tämän melkein puolentoista vuoden työkokemuksen perusteella on ihan yksinkertaisesti se että jos se osasto missä työskentelet vaikuttaa paskalta, niin kannattaa mahdollisuuksien mukaan siirtyä saman firman johonkin toiseen vartiointi-osastoon ja katsoa miten siellä asiat hoidetaan. Toisinaan muutokset voivat olla positiivisiakin.
Pohjimmiltaan kuitenkin kaikissa alan firmoissa on sitten näitä omia ja täysin samoja ongelmia. Suurin ja yleisin ongelmakohta vartiointifirmoissa tuntuu olevan monen muunkin firman tapaan juuri sisäisen kommunikaation ja "tiedon" saannin hitaus. Myös sekava hallinto sekä epäselvä työnkuva tuntuu olevan myös monessa alan yrityksessä työskentelevän ongelma, sillä usein ei saada oikeita ihmisiä kiinni tai tiedetä mitä saa tai ei saa tehdä työkohteensa suhteen.
Tämä ala on melko kaoottinen ihan noin aluksi ja varmaan sen jälkeenkin. Olen oppinut myöskin sen että viisainta on olla mahdollisimman vähän tekemisissä työnjohdon kanssa, sillä heidän kanssaan asiointi maistuu aina jotenkin epämukavalta ja ennen kaikkea teennäiseltä. Usein tuntuu että he ovat jopa vihoissaan jos heille soittaa ja jotain kysyy. Tästä johtuen olen siis noudattanut tässäkin työssä samaa periaatetta kuin armeijassakin aikoinaan, jossa pysyttelin erossa kantahenkilökunnasta niin paljon kuin mahdollista ja olin tyytyväisin panokseeni silloin kun ei tullut mitään palautetta miltään suunnalta.
maanantai 13. helmikuuta 2012
Respan asiakaspalvelutilanteita
Respakohteessa on useita siivoojia rakennuksen koosta johtuen, mutta ongelmana usein on se että kukaan ei tiedä heidän puhelinnumeroitaan tai olinpaikkojaan silloin kun heitä tarvitaan. Kolmas ongelma on myös se että kovinkaan moni heistä ei puhu suomea, eikä ole mitään ideaa että kuka heistä on milloinkin vuorossa.
Näistä onnistumisen lähtökohdista kumpuaakin päivän ihana asiakaspalvelutilanteemme:
Respaa vastapäätä risteilee asiakasyritys X:n työntekijöitä, joista yksi näpsäkkä tyttö pudottaa lattialle lasisen jälkiruokakulhon. Kulho särähtää rikki kymmeniksi pieniksi lasin ja jonkinlaisen jälkiruokavanukkaan risteytykseksi pitkin lattiaa.
Syntyy pienimuotoinen paniikki, sillä luonnollisesti nämä kolme toisiinsa törmännyttä ihmistä tajuavat että heidän kuutiotoimistojensa edessä on nyt pienimuotoinen jälkiruokien muodostama törmäysalue, ja jonkun tosiaan "tarttis tehdä jotain"
Joku keksii että.. MENNÄÄN TOHON RESPAAN, HEI!!!!1111
Käydään keskustelu:
Toimistotollo: Moicca! Me kun öh.. tota..
Iltavaksi: Joo, mä huomasin että nyt kaatui sörsselit lattialle. Tiedättekste että nyt on tosi vaikeaa saada siivoojaa tänne..
Toimistotollo: Anna mulle siitä sit joku rätti tai paperia..
Iltavaksi: ???? (Ai mistä lähtien me ollaan oltu myös siivouskomero?)
Iltavaksi: Mulla ei ole täällä siivousvälineitä. Sitä varten meillä on täällä nämä siivoojat.
Toimistotollo: Aijaa.. öh.. öh *Menee hakemaan vessasta ison tukun vessapaperia ja alkaa pyyhkimään lattiaa sileäksi*
Näistä onnistumisen lähtökohdista kumpuaakin päivän ihana asiakaspalvelutilanteemme:
Respaa vastapäätä risteilee asiakasyritys X:n työntekijöitä, joista yksi näpsäkkä tyttö pudottaa lattialle lasisen jälkiruokakulhon. Kulho särähtää rikki kymmeniksi pieniksi lasin ja jonkinlaisen jälkiruokavanukkaan risteytykseksi pitkin lattiaa.
Syntyy pienimuotoinen paniikki, sillä luonnollisesti nämä kolme toisiinsa törmännyttä ihmistä tajuavat että heidän kuutiotoimistojensa edessä on nyt pienimuotoinen jälkiruokien muodostama törmäysalue, ja jonkun tosiaan "tarttis tehdä jotain"
Joku keksii että.. MENNÄÄN TOHON RESPAAN, HEI!!!!1111
Käydään keskustelu:
Toimistotollo: Moicca! Me kun öh.. tota..
Iltavaksi: Joo, mä huomasin että nyt kaatui sörsselit lattialle. Tiedättekste että nyt on tosi vaikeaa saada siivoojaa tänne..
Toimistotollo: Anna mulle siitä sit joku rätti tai paperia..
Iltavaksi: ???? (Ai mistä lähtien me ollaan oltu myös siivouskomero?)
Iltavaksi: Mulla ei ole täällä siivousvälineitä. Sitä varten meillä on täällä nämä siivoojat.
Toimistotollo: Aijaa.. öh.. öh *Menee hakemaan vessasta ison tukun vessapaperia ja alkaa pyyhkimään lattiaa sileäksi*
perjantai 10. helmikuuta 2012
Respan aasiakas-mäntit (päivän asiakaspalvelutilanne)
Juuri kun pääsin toteamaan että täällä ei ongelmia juurikaan synny, niin päästiin heti aamusta melko kireisiin tunnelmiin. Toki tämä nyt ei läheskään yhtä paljon vituta kuin nuo edellisen kohteen jutut, mutta periaatteesta kumminkin kyrpii tällaiset tyypit.
Tilanne alkaa:
Respaan saapuu naisihminen, joka ilmoittaa tulevansa kuitenkin talon ulkopuolisena henkilönä töihin palvelemaan asiakasyrityksen henkilöstöä. Hän ilmoittaa että hänen käyttöönsä on varattu avain, jota en sitten kykenekään löytämään aivan heti kun kerran edellisen vuoron tekijä on sen laittanut jonnekin. Tämä nyt ei sinänsä ole katastrofaalista kenenkään muun kuin tämän naisen mielestä, sillä kuittaan hänen käyttöönsä erään yleisavaimista.
Yritän selittää naiselle että yleisavaimella pääsee tiloihin jonne hän aikoo mennä ja lupaan että jossain vaiheessa päivää hän saa käyttöönsä tuon alkuperäisen avaimen kunhan kerkeän etsimään sitä edellisen tekijän jäljiltä. Hetken päästä ja naisen poistuttua löydän kirjekuoren jossa hänelle tarkoitettu avain on. Soitan naiselle ja kerron että avainta sopii tulla hakemaan yleisavaimen palautuksen yhteydessä milloin hänelle sitten sopiikaan.
Muutaman tunnin päästä nainen saapuu respaan, jossa ojennan hänelle henk.koht. avaimen ja pyydän palauttamaan yleisavaimen. Nainen alkaa meuhkata siitä että kuinka tämä on ihan typerä tapaus koko juttu ja kuinka minulla on tässä kuulemma joku ongelma. Tiedustelen että mistähän tässä on kyse- johon saan vastauksen että olen kuulemma yhteistyökyvytön vaikka olen vain todennut että hän voisi jättää avaimensa kirjekuorineen respan pöydälle lähtiessään.
Nainen jatkaa meuhkaamistaan, sillä hänen täytyy saada kuulemma palauttaa avain kirjekuoressa respan erään pöytälaatikon ylimpään laatikkoon. Totean että hän voi laittaa avaimen kuorineen respan pöydälle, sillä periaatteessa en sallisi sitä että joku menee respaan silloin kun siellä ei ole yhtään työntekijöitä paikalla. Nainen protestoi tätä käytäntöä hyvin vahvasti, sillä edellinen vaksi on kuulemma antanut hänen viedä sen laatikkoon asti. Itse taas pyydän häntä jättämään sen pöydälle.
Nainen on hyvin aggressiivinen ja selkeästikin vittuuntuu, kun hänen omanarvontuntoista egoaan ei hivellä. Voidaan tietysti kysyä että olisiko viisaampaa vain antaa naisen tehdä niin kuin haluaa, vaikka nähdäkseni tilanne onkin se että hän pääsee helpommalla vain jättämällä sen respan pöydälle. Kun nainen jatkuvasti protestoi tilannetta, niin totean että itseasiassa tässä kohteessa järjestystä ylläpitävänä henkilönä minun ei olisi mikään pakko sallia hänen menemistään respan tiloihin, sillä ne eivät kuulu muille kuin kohteen omille työntekijöille ja vartiointiliikkeen vartijalle.
Nainen kimpaantuu entisestään ja pyydän häntä rauhoittumaan. Hän kuitenkin onneksi taipuu siihen että avain kuorineen jätetään respan pöydälle, sillä minä nyt vaan pidän pääni ihan siksi että olen väsynyt näihin omaa napaansa tuijottaviin mulkkuihin.
Hauskana yksityiskohtana satun tietämään, että tämän ulkoistetun työntekijän työtehtävä on laitettu uudestaan hakuun jo kertaalleen. Edellinenkin saman ammattiryhmän edustaja on ollut järkyttävä mulkku, eikä tämä hänen seuraajansakaan taida olla sen parempi.
Ennustan moiselle noita-akalle melko lyhyttä asiakashistoriaa täällä.
:)
Tilanne alkaa:
Respaan saapuu naisihminen, joka ilmoittaa tulevansa kuitenkin talon ulkopuolisena henkilönä töihin palvelemaan asiakasyrityksen henkilöstöä. Hän ilmoittaa että hänen käyttöönsä on varattu avain, jota en sitten kykenekään löytämään aivan heti kun kerran edellisen vuoron tekijä on sen laittanut jonnekin. Tämä nyt ei sinänsä ole katastrofaalista kenenkään muun kuin tämän naisen mielestä, sillä kuittaan hänen käyttöönsä erään yleisavaimista.
Yritän selittää naiselle että yleisavaimella pääsee tiloihin jonne hän aikoo mennä ja lupaan että jossain vaiheessa päivää hän saa käyttöönsä tuon alkuperäisen avaimen kunhan kerkeän etsimään sitä edellisen tekijän jäljiltä. Hetken päästä ja naisen poistuttua löydän kirjekuoren jossa hänelle tarkoitettu avain on. Soitan naiselle ja kerron että avainta sopii tulla hakemaan yleisavaimen palautuksen yhteydessä milloin hänelle sitten sopiikaan.
Muutaman tunnin päästä nainen saapuu respaan, jossa ojennan hänelle henk.koht. avaimen ja pyydän palauttamaan yleisavaimen. Nainen alkaa meuhkata siitä että kuinka tämä on ihan typerä tapaus koko juttu ja kuinka minulla on tässä kuulemma joku ongelma. Tiedustelen että mistähän tässä on kyse- johon saan vastauksen että olen kuulemma yhteistyökyvytön vaikka olen vain todennut että hän voisi jättää avaimensa kirjekuorineen respan pöydälle lähtiessään.
Nainen jatkaa meuhkaamistaan, sillä hänen täytyy saada kuulemma palauttaa avain kirjekuoressa respan erään pöytälaatikon ylimpään laatikkoon. Totean että hän voi laittaa avaimen kuorineen respan pöydälle, sillä periaatteessa en sallisi sitä että joku menee respaan silloin kun siellä ei ole yhtään työntekijöitä paikalla. Nainen protestoi tätä käytäntöä hyvin vahvasti, sillä edellinen vaksi on kuulemma antanut hänen viedä sen laatikkoon asti. Itse taas pyydän häntä jättämään sen pöydälle.
Nainen on hyvin aggressiivinen ja selkeästikin vittuuntuu, kun hänen omanarvontuntoista egoaan ei hivellä. Voidaan tietysti kysyä että olisiko viisaampaa vain antaa naisen tehdä niin kuin haluaa, vaikka nähdäkseni tilanne onkin se että hän pääsee helpommalla vain jättämällä sen respan pöydälle. Kun nainen jatkuvasti protestoi tilannetta, niin totean että itseasiassa tässä kohteessa järjestystä ylläpitävänä henkilönä minun ei olisi mikään pakko sallia hänen menemistään respan tiloihin, sillä ne eivät kuulu muille kuin kohteen omille työntekijöille ja vartiointiliikkeen vartijalle.
Nainen kimpaantuu entisestään ja pyydän häntä rauhoittumaan. Hän kuitenkin onneksi taipuu siihen että avain kuorineen jätetään respan pöydälle, sillä minä nyt vaan pidän pääni ihan siksi että olen väsynyt näihin omaa napaansa tuijottaviin mulkkuihin.
Hauskana yksityiskohtana satun tietämään, että tämän ulkoistetun työntekijän työtehtävä on laitettu uudestaan hakuun jo kertaalleen. Edellinenkin saman ammattiryhmän edustaja on ollut järkyttävä mulkku, eikä tämä hänen seuraajansakaan taida olla sen parempi.
Ennustan moiselle noita-akalle melko lyhyttä asiakashistoriaa täällä.
:)
Toimeentuloa
Ensimmäinen viikko respaa melkein takana ja muutama vielä edessä. Kieltämättä viikonloppuvuorojen täydellinen puuttuminen listoilta tulee näkymään tulevissa palkoissa, mutta on se vaan itselleen myönnettävä että parempi se on välillä olla poissakin töistä kun koko ajan jököttää samoissa äärimmäistä vitutusta aiheuttavissa kohteissa päivästä toiseen ja lähinnä ilta-aikaan.
Täällä respakohteessa meno on ollut melko lunkia ja suurinta päänvaivaa ovatkin aiheuttaneet vain avaimia hukkailleet vakkarityöntekijät. Heistä kantautuvat probleemat ovat kuitenkin melko vähäisiä, sillä täällä kuitenkaan meihin ei suhtauduta kuin mihin tahansa apinoihin, vaan veikkaisin että tänne ovat valikoituneet sellaiset ihan kohtuullisen edustavat tapaukset, jotka ovat tehneet tästä fiksun työkohteen omalla panoksellaan ja esiintymiselläänkin.
Yksityiselämän asioista tuo iänikuinen toimeentulo näillä palkoilla alkaa vituttamaan aika ankarasti. Viime kuussa jäi muutama lasku maksamatta, eikä kiskurivuokranikaan kyllä enää kauaa naurata. Hainkin kylmästi kaupungilta kämppää, vaikka ymmärrän että olen vissiin sen ensimmäinen potentiaalinen stadin kämpän omistaja heti kunhan ne 23,000 muuta ovat kämppänsä saaneet ennen minua. Muutenkaan en ole kovin vahvoilla stadin kämpän saadakseni, mutta aina sitä on yritettävä jos nyt vaikka joku hikinen yksiö jostain Kontulasta tipahtaisi syliin ihan noin vaan. Toisaalta en nyt tiedä tarkalleen että miten tämä tulee menemään muutenkaan, sillä ideana olisi kai ennen pitkää muuttaa yhteen naisystäväni kanssa, mutta juuri nyt sekään ei ole niin mahdollista kun haluaisin.
Täällä respakohteessa meno on ollut melko lunkia ja suurinta päänvaivaa ovatkin aiheuttaneet vain avaimia hukkailleet vakkarityöntekijät. Heistä kantautuvat probleemat ovat kuitenkin melko vähäisiä, sillä täällä kuitenkaan meihin ei suhtauduta kuin mihin tahansa apinoihin, vaan veikkaisin että tänne ovat valikoituneet sellaiset ihan kohtuullisen edustavat tapaukset, jotka ovat tehneet tästä fiksun työkohteen omalla panoksellaan ja esiintymiselläänkin.
Yksityiselämän asioista tuo iänikuinen toimeentulo näillä palkoilla alkaa vituttamaan aika ankarasti. Viime kuussa jäi muutama lasku maksamatta, eikä kiskurivuokranikaan kyllä enää kauaa naurata. Hainkin kylmästi kaupungilta kämppää, vaikka ymmärrän että olen vissiin sen ensimmäinen potentiaalinen stadin kämpän omistaja heti kunhan ne 23,000 muuta ovat kämppänsä saaneet ennen minua. Muutenkaan en ole kovin vahvoilla stadin kämpän saadakseni, mutta aina sitä on yritettävä jos nyt vaikka joku hikinen yksiö jostain Kontulasta tipahtaisi syliin ihan noin vaan. Toisaalta en nyt tiedä tarkalleen että miten tämä tulee menemään muutenkaan, sillä ideana olisi kai ennen pitkää muuttaa yhteen naisystäväni kanssa, mutta juuri nyt sekään ei ole niin mahdollista kun haluaisin.
torstai 9. helmikuuta 2012
Leiville ei lyö
Muutama päivä respaa takana. Muutama viikko vielä edessä.
Tämä on kyllä kieltämättä ihan tervetullutta vaihtelua yleiseen tervanjuontia mielekkyydeltään lähentelevän työnteon vertailussa.
Katselin tuossa viime palkkatodistustani. Yhteenlaskettu palkka tammikuulta 2012 oli verojen jälkeen noin 1400€. En helvetissäkään ihmettele että miksi viime kuukausi oli niin tiukka.. toisaalta tämän yllätyksen jälkeen saisin varmaan asumistukea, jota en ole ennen saanutkaan kun tulot kumminkin ylittäneet sen 1600€ vai mikä se maaginen raja onkaan.
Mutta joo, 20 veroprosenttina taitaa silti näissä töissä olla aika paljon liikaa. Viime veroehdotuksessa ehdotettiin 12,5% muutosta, mutta itse nostin sen 15,5% tasolle ihan vaan siksi että pelkään mätkyjä muutenkin. Eipä silti, tuo 1400€ käteen kuulostaa ihan realistiselta jos veroprosentti on sen 20% ja peruspalkka vain nolot 1689€ :(
Mutta joo, siinäpä taasen kiitosta ja ylistystä raskaan työn raatajille. Vedät lähes päivittäin yhdeksän tunnin vuoroja iltaan asti, jonka jäljiltä jää käteen 1400€! Kiitti vitusti!
Tämä on kyllä kieltämättä ihan tervetullutta vaihtelua yleiseen tervanjuontia mielekkyydeltään lähentelevän työnteon vertailussa.
Katselin tuossa viime palkkatodistustani. Yhteenlaskettu palkka tammikuulta 2012 oli verojen jälkeen noin 1400€. En helvetissäkään ihmettele että miksi viime kuukausi oli niin tiukka.. toisaalta tämän yllätyksen jälkeen saisin varmaan asumistukea, jota en ole ennen saanutkaan kun tulot kumminkin ylittäneet sen 1600€ vai mikä se maaginen raja onkaan.
Mutta joo, 20 veroprosenttina taitaa silti näissä töissä olla aika paljon liikaa. Viime veroehdotuksessa ehdotettiin 12,5% muutosta, mutta itse nostin sen 15,5% tasolle ihan vaan siksi että pelkään mätkyjä muutenkin. Eipä silti, tuo 1400€ käteen kuulostaa ihan realistiselta jos veroprosentti on sen 20% ja peruspalkka vain nolot 1689€ :(
Mutta joo, siinäpä taasen kiitosta ja ylistystä raskaan työn raatajille. Vedät lähes päivittäin yhdeksän tunnin vuoroja iltaan asti, jonka jäljiltä jää käteen 1400€! Kiitti vitusti!
maanantai 6. helmikuuta 2012
Suosiosta
Katselin Blogilistaa ja sieltä sitten avainsanalla "vartija" merkittyjen blogien suosiota. Oma blogini on toiseksi alimmalla sijalla, joka nyt tavallaan on ymmärrettävää blogin nuoren iän ja väkivaltakuvauksien vähyyden johdosta. Oma blogini on kuitenkin päivitystahdillaan selkeästi ykkösenä.
Ensimmäisillä sijoilla näyttää kuitenkin löytyvän joten kuten alaa käsitteleviä blogeja, joista suosituinta ei ole päivitetty sitten kesän 2011. Sen kirjoittaja on vieläpä entinen vartija, joten jutut tämän alan sekoiluista taitavat jäädä aika vähiin.
Nyt kun katsoo tarkemmin noita muitakin vartijablogeiksi merkittyjä, niin useimpia ei ole päivitetty moneen kuukauteen tai edes vuoteen. Tuntuu tosiaan että tosi moni vartijan työstä kirjoitteleva lopettaa bloginsa ennen pitkää syistä tai toisista.
Ja toisaalta tämän alan töistä kirjoittaessa moni kai odottaa jonkinlaisia ultraväkivaltaisia tilannekuvauksia tai hohdokkaita anekdootteja kiinniotoista, teleskooppipatukan käytöstä, OC-sumuttimen hyödyntämisestä kiinniotetun vastarinnan murtamisessa sun muusta. Tavallinen arkitodellisuus on kuitenkin se mitä olen itse lähtenyt tallentamaan tämän blogin sivuilla, sillä minusta tuntuu että ainakin hetkellisesti nuoria vetävänä alana kaikilla on oikeus tietää että tämäkin ala on niitä joissa totuus on kaukana siitä kuvasta mitä on luotu joissain yhteyksissä.
Toki on kohteita ja työtehtäviä tällä alalla, josta varmasti saisikin jännää luettavaa ja kirjoitettavaa. Minusta vaan tuntuu että moisiin tilanteisiin joutuvat eivät taida haluta niin yksityiskohtaisesti kertoilla edesottamuksistaan tai jättävät yksityiskohdat kertomatta ihan vaan oikeussuojan nimissä tai jotain vastaavaa.
Ensimmäisillä sijoilla näyttää kuitenkin löytyvän joten kuten alaa käsitteleviä blogeja, joista suosituinta ei ole päivitetty sitten kesän 2011. Sen kirjoittaja on vieläpä entinen vartija, joten jutut tämän alan sekoiluista taitavat jäädä aika vähiin.
Nyt kun katsoo tarkemmin noita muitakin vartijablogeiksi merkittyjä, niin useimpia ei ole päivitetty moneen kuukauteen tai edes vuoteen. Tuntuu tosiaan että tosi moni vartijan työstä kirjoitteleva lopettaa bloginsa ennen pitkää syistä tai toisista.
Ja toisaalta tämän alan töistä kirjoittaessa moni kai odottaa jonkinlaisia ultraväkivaltaisia tilannekuvauksia tai hohdokkaita anekdootteja kiinniotoista, teleskooppipatukan käytöstä, OC-sumuttimen hyödyntämisestä kiinniotetun vastarinnan murtamisessa sun muusta. Tavallinen arkitodellisuus on kuitenkin se mitä olen itse lähtenyt tallentamaan tämän blogin sivuilla, sillä minusta tuntuu että ainakin hetkellisesti nuoria vetävänä alana kaikilla on oikeus tietää että tämäkin ala on niitä joissa totuus on kaukana siitä kuvasta mitä on luotu joissain yhteyksissä.
Toki on kohteita ja työtehtäviä tällä alalla, josta varmasti saisikin jännää luettavaa ja kirjoitettavaa. Minusta vaan tuntuu että moisiin tilanteisiin joutuvat eivät taida haluta niin yksityiskohtaisesti kertoilla edesottamuksistaan tai jättävät yksityiskohdat kertomatta ihan vaan oikeussuojan nimissä tai jotain vastaavaa.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Tietoa ei oo
Sanonpa suoraan että unirytmi kyllä kärsii kun tekee iltavuoroa kolme kuukautta siihen tapaan että vuorot alkavat yhdeltätoista aamupäivästä ja sitten yhtäkkiä siirtyykin virastotyöajoille.
Kahvin voimalla sain kuitenkin oman, henkilökohtaisen koneeni taas käyntiin.
Heti saavuttuani työkohteeseen päädyin juttelemaan firmamme hälytyskeskuksen kanssa jostain putkivuodoista, josta minulta intettiin hyvin intensiivisesti vastauksia. Totesin kuitenkin etten tiennyt asiasta mitään, sillä en luonnollisestikaan ollut tässä vuorossa pitkään aikaan. Sain kaiketi ihan odotettua ymmärrystä osakseni.
Pari kuppia kahviakin tuli juotua. Nämä ilmaiset sumpit ovat kyllä kaiketi parasta mitä tämä kohde voi tarjota.
Niin joo, ja juuri pääsin tässä miettimään sitä että näissä respakohteissa tai siis pikemminkin tässä respakohteessa onneksi tuo asiakaspalvelu on vähän hillitympää. Harvoin tänne saapuu mitään järkyttäviä tyhjäntoimittajia tai eltaantuneita vanhoja akkoja, jotka päättävät saapua tänne ihan vaan siksi kun ei muuta elämää ole ja riidellä pitäisi saada. Pääasiallisesti täällä käy kokousvieraita, joilta ei vittuilua hirveästi ehdi kuulla kun kumminkin heillä on tänne aina jotain oikeaakin asiaa.
Eipä silti, kyllä näissäkin kohteissa toisinaan saa ikäviä katseita osakseen. Tänään kuittasin eräälle nokkavalle akalle kulkukortin, kun oma oli sattunut jäämään kotiin. Annoin naiselle sitten sellaisen kortin jolla ei päässyt hänen työtiloihinsa ja totesin etten ollut varma löytyisikö oikeat kulkuoikeudet omaavaa korttia lainaksi.
Siihen nainen totesi ilkeästi että "NO ON AINAKIN ENNEN OLLUT".
No perkele, älä vitun ämmä sitten jätä omaa henkilökohtaista korttiasi kotiin jos noin ahdistaa näinkin vähäpätöinen asia!
.. Siis minähän en ole työuupunut.
:)
Kahvin voimalla sain kuitenkin oman, henkilökohtaisen koneeni taas käyntiin.
Heti saavuttuani työkohteeseen päädyin juttelemaan firmamme hälytyskeskuksen kanssa jostain putkivuodoista, josta minulta intettiin hyvin intensiivisesti vastauksia. Totesin kuitenkin etten tiennyt asiasta mitään, sillä en luonnollisestikaan ollut tässä vuorossa pitkään aikaan. Sain kaiketi ihan odotettua ymmärrystä osakseni.
Pari kuppia kahviakin tuli juotua. Nämä ilmaiset sumpit ovat kyllä kaiketi parasta mitä tämä kohde voi tarjota.
Niin joo, ja juuri pääsin tässä miettimään sitä että näissä respakohteissa tai siis pikemminkin tässä respakohteessa onneksi tuo asiakaspalvelu on vähän hillitympää. Harvoin tänne saapuu mitään järkyttäviä tyhjäntoimittajia tai eltaantuneita vanhoja akkoja, jotka päättävät saapua tänne ihan vaan siksi kun ei muuta elämää ole ja riidellä pitäisi saada. Pääasiallisesti täällä käy kokousvieraita, joilta ei vittuilua hirveästi ehdi kuulla kun kumminkin heillä on tänne aina jotain oikeaakin asiaa.
Eipä silti, kyllä näissäkin kohteissa toisinaan saa ikäviä katseita osakseen. Tänään kuittasin eräälle nokkavalle akalle kulkukortin, kun oma oli sattunut jäämään kotiin. Annoin naiselle sitten sellaisen kortin jolla ei päässyt hänen työtiloihinsa ja totesin etten ollut varma löytyisikö oikeat kulkuoikeudet omaavaa korttia lainaksi.
Siihen nainen totesi ilkeästi että "NO ON AINAKIN ENNEN OLLUT".
No perkele, älä vitun ämmä sitten jätä omaa henkilökohtaista korttiasi kotiin jos noin ahdistaa näinkin vähäpätöinen asia!
.. Siis minähän en ole työuupunut.
:)
Illasta päivään
Tänään koittikin sitten se viimeinen päivä jolloin olen enää tässä kohteessa pariin viikkoon. Se on ihan helpottavaa työskennellä seuraavat kaksi viikkoa virastotyöajoilla, sillä nämä iltavuorot muutenkin vituttavat aikalailla koko ajan muutenkin.
Kumma kyllä olen alkanut tottumaan siihen että tässä kohteessa on alkanut olemaan hiljaista tiettyjen asiakastahojen ollessa suljettuna sen sisällä. Tämä on kuitenkin melkoinen harhaluulo, sillä vaikka nämä viikot ovatkin olleet melkoista lomaa kaikin puolin, niin tämä ei kuitenkaan tule jatkumaan ikuisesti. Vaikka nyt vähän harmittaakin että olen niin pontevasti ajanut itselleni täältä siirtoa pois kaiken tämän ns. "helpon rahan" keskeltä, niin tosiasia taitaakin olla että sitten minua vasta taas vituttaakin kun täällä alkaa kunnolla taas paikat aukenemaan ja väki virtaamaan.
Helpottavaa on myös se että tuli laskettua juuri vuoden alusta veroprosenttia, sillä muussa tapauksessa näistä päivävuoroista ei jäisi taas käteen juuri mitään. Se onkin ainoa miinus niissä.
Toisekseen tämä on nyt seitsemän päivää kestäneen työputkeni kuudes päivä. Tänään tosin iltavuorot loppuvat, mutta aamulla pitääkin sitten olla kahdeksalta tympääntyneesti liikkeellä jotta saan tiistain jopa vapaaksi. Kauhuskenaario tietysti olisi että minut soitettaisiin jollekin hälykeikalle tiistainakin, jolloin alettaisiin sitten lähentelemään sitä kymmenen päivän putkea aika spontaanisti.
No, maanantai tulee ainakin olemaan helppo päivä sikäli että respassa vain varmaan juon talon hienoja erikoiskahveja masiinoista sekä pelailen sen kahdeksan tuntia pasianssia.
On tämäkin työtä. Perkele.
On tämäkin työtä. Perkele.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Kiittäen "asiakkaista"
Taas eilen muutaman vittumaisen akan kanssa riideltyäni ihan työn puolesta juolahti mieleeni se että tämä minun "ongelmatapausprofiilini" ei suinkaan ole perinteisesti se kuselta ja paskalta haiseva pirinisti tai suustaan rivo pikkupoika, vaan pikemminkin omanarvontuntoinen ja paskamainen useimmiten keski-ikäinen tai sen ylittänyt naishenkilö.
Aina jos jotain hämminkiä syntyy, tuntuu olevan sen aiheuttajana vanha akka suurine luuloineen ja oikeuksineen. Eipä silti, olen kyllä ymmärtänyt että vanhat akat ovat suuri ongelma kaupoissakin, jossa myyjät joutuvat tappelemaan heidän kanssa milloin mistäkin verbaalisesti.
Asiakaspalvelutaidot todella joutuvat koetukselle tässä duunissa- toki ihan eri syistä kuin yleensä. En vaan itse jaksa hirveästi pitää yllä mitään tekopirteyttä ja "mitäs-sulle-ihanaa-kiitos-anna lisää-"-asennetta kun päivästä toiseen samanlaiset ihan yhtä paskamaiset asiakkaat saapuvat kinaamaan tänne asioista, jotka eivät periaatteessa edes vartijalle kuulu.
Elin pitkään kahden vaiheilla sen suhteen että onko tämä nyt sitten sitä paskaduunia vai ei. Nyt olen päättänyt että tämä todellakin on äärimmäistä paskaduunia, eikä sen takia ettäkö työt olisivat raskaita ja palkka pieni, vaan juuri siksi koska palkka on pieni ja työt erinäisiä sylkykuppina toimimisia.
Toivon todella että jos ja kun saan uuden kohteen, niin siellä asiat olisivat mukavasti edes vähän aikaa. Oikeastaan parhaintahan on aina saada uusi kohde alle ja sen vähän aikaa nauttia uudesta ympäristöstä kunnes sitten siihenkin taas ehkä hajoaa jossain vaiheessa.
Aina jos jotain hämminkiä syntyy, tuntuu olevan sen aiheuttajana vanha akka suurine luuloineen ja oikeuksineen. Eipä silti, olen kyllä ymmärtänyt että vanhat akat ovat suuri ongelma kaupoissakin, jossa myyjät joutuvat tappelemaan heidän kanssa milloin mistäkin verbaalisesti.
Asiakaspalvelutaidot todella joutuvat koetukselle tässä duunissa- toki ihan eri syistä kuin yleensä. En vaan itse jaksa hirveästi pitää yllä mitään tekopirteyttä ja "mitäs-sulle-ihanaa-kiitos-anna lisää-"-asennetta kun päivästä toiseen samanlaiset ihan yhtä paskamaiset asiakkaat saapuvat kinaamaan tänne asioista, jotka eivät periaatteessa edes vartijalle kuulu.
Elin pitkään kahden vaiheilla sen suhteen että onko tämä nyt sitten sitä paskaduunia vai ei. Nyt olen päättänyt että tämä todellakin on äärimmäistä paskaduunia, eikä sen takia ettäkö työt olisivat raskaita ja palkka pieni, vaan juuri siksi koska palkka on pieni ja työt erinäisiä sylkykuppina toimimisia.
Toivon todella että jos ja kun saan uuden kohteen, niin siellä asiat olisivat mukavasti edes vähän aikaa. Oikeastaan parhaintahan on aina saada uusi kohde alle ja sen vähän aikaa nauttia uudesta ympäristöstä kunnes sitten siihenkin taas ehkä hajoaa jossain vaiheessa.
Tuli sitten tämäkin nähtyä:
Eilen kuuden aikoihin toinen kompleksin asiakasyrityksistä sulki ovensa melko ripeästi jo ennen sulkemisaikaa. Tämä kaikki kai johtui perjantaista, jolloin luonnollisesti kaikki haluavat äkkiä kotiin paskantärkeistä duuneistaan.
Sulkukierroksella tein havainnon siitä että vaikka asiakastahon yrityksen ovi oli lukittu ja päälle vielä laskettu metalliset "kalteritkin" ovensuun suojaksi, niin sisällä istui joku. Onneksi liikkeessä oli vielä valot päällä, niin kykenin erottamaan sisälläistujan keskimittaiseksi, pyyleväksi nuoreksi naiseksi.
Hetken ajatuksenkulkuni löi tyhjää. Tyyppi ei vaikuttanut miltään murtomieheltä tai muulta vastaavalta.
Avasin kalterit ja tyttö huomasi minut sisältä. Hän lähestyi ovea ja silloin arvasin melkolailla syyn sille miksi hän oli sisällä. Työntekijät olivat lähteneet ripeällä vauhdilla ja unohtaneet reteästi jonkun asiakkaan sisälle.
No nyt tuli sitten nähtyä tämäkin.
Avasin liikkeen oven ja kysyin tytöltä suomeksi että mitä hän täällä teki. Tyttö puhuikin englantia ja ilmeisesti oli jonkinlainen turisti tai vastaavaa. Juuri kenties siksi hän olikin kovin pahoillaan siitä että oli jäänyt asiakastiloihin sulkemisajan jälkeen, sillä veikkaan että mikäli kyseessä olisi ollut kotimainen tapaus niin ensinnäkin a) kaikki olisi ollut vartijan syytä eikä suinkaan hajamielisten työntekijöiden sekä b) vapaudenriistosyytteitä oltaisiin lähdetty rustaamaan heti.
Tyttö poistui äkkiä tiehensä ja jatkoin tarkastus- ja sulkukierroksiani tavalliseen tapaan.
Sulkukierroksella tein havainnon siitä että vaikka asiakastahon yrityksen ovi oli lukittu ja päälle vielä laskettu metalliset "kalteritkin" ovensuun suojaksi, niin sisällä istui joku. Onneksi liikkeessä oli vielä valot päällä, niin kykenin erottamaan sisälläistujan keskimittaiseksi, pyyleväksi nuoreksi naiseksi.
Hetken ajatuksenkulkuni löi tyhjää. Tyyppi ei vaikuttanut miltään murtomieheltä tai muulta vastaavalta.
Avasin kalterit ja tyttö huomasi minut sisältä. Hän lähestyi ovea ja silloin arvasin melkolailla syyn sille miksi hän oli sisällä. Työntekijät olivat lähteneet ripeällä vauhdilla ja unohtaneet reteästi jonkun asiakkaan sisälle.
No nyt tuli sitten nähtyä tämäkin.
Avasin liikkeen oven ja kysyin tytöltä suomeksi että mitä hän täällä teki. Tyttö puhuikin englantia ja ilmeisesti oli jonkinlainen turisti tai vastaavaa. Juuri kenties siksi hän olikin kovin pahoillaan siitä että oli jäänyt asiakastiloihin sulkemisajan jälkeen, sillä veikkaan että mikäli kyseessä olisi ollut kotimainen tapaus niin ensinnäkin a) kaikki olisi ollut vartijan syytä eikä suinkaan hajamielisten työntekijöiden sekä b) vapaudenriistosyytteitä oltaisiin lähdetty rustaamaan heti.
Tyttö poistui äkkiä tiehensä ja jatkoin tarkastus- ja sulkukierroksiani tavalliseen tapaan.
perjantai 3. helmikuuta 2012
Kuinka niin kävikään
Pahimmilla hetkillä pyörittelen usein päässäni sitä miksi näin kävi. Miksi päädyin töihin turvallisuusalalle täyspäiväisesti? Miksi en enää opiskele täyspainoisesti yliopistolla? Missä vaiheessa myin sieluni paholaiselle? Onko tunnelin päässä luvassa valoa vai jatkuuko tämä vielä pitkäänkin?
Toisinaan kun ei ole mitään tekemistä, niin mietin myös työkavereitani. Heitä ihmisiä joita tapaa vain varsin vähän joskus työvuorojen välissä tai kuulee heistä toisinaan välikäsien kautta. Miten he tämän kaiken ottavat ja tähän suhtautuvat?
Tuntuu että mitä nuorempi työkaverisi on, sitä todennäköisempää on se että hän on vain ns. "ajautunut" alalle työskentelemään ilman selkeitä tulevaisuudelle suunnattuja suunnitelmia tai mahdollisuuksia muihin työpaikkoihin. Mitä vanhempi työkaverisi taas on, niin sitä suuremmat ovat todennäköisyydet että he jäävät töihin firmaan vielä pitkäksi aikaa ja ovat olleetkin alalle jo jonkin aikaa.
Harva kuitenkaan nuoremmista lupaavan alun jälkeen taitaa suunnitella uraa tällä alalla. Tai no, onhan niitä sellaisiakin jotka niin tekevät.
Puhun usein siitä että näkemykseni mukaan tämän alan terävin kärki on lähes olematon. Kaikki sellaiset jotka omaavat potentiaalia tai muuta vastaavaa ovat vain läpikulkumatkalla poliiseiksi, palomiehiksi tai muuten vaan opiskelemaan jotain. Sitten taas ne jotka tänne jäävät ovat täällä koska eivät muualle enää pääse tai eivät oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Sanotaan näin että itse kun alalle tulin, niin en yhtään tiennyt että mitä haluaisin tulevaisuudelleni tehdä. Elämäntilanne oli kuitenkin sellainen että jotain töitä oli tehtävä ja kun sitten peruskurssit suoritettuani avautui töitä kohtuullisen helpostikin, niin jäin kelkkaan joksikin aikaa.
Tämän vartijaduunin ollessa oikeastaan totta puhuen elämäni ensimmäinen oikea ja pitkäkestoisin työ, niin aloin viihtymään siinä että saamissani työkohteissa ei oikeastaan ihan kamalan paljon tarvinnut tehdä sen rahasumman eteen joka tilille loksahti. Toisekseen en edes seurustellut silloin, joten kaikki rahat jotka sain oli kiva pistää menemään erinäisiin omiin kivoihin juttuihin.
Puolisen vuotta tämä oli kivaa, jonka jälkeen sitten entistä rajummat irtiotot työn monotonisuudesta ja jatkuvasta alikuormituksesta alkoivat syntymään.
Nykyään tämä työ lähinnä vituttaa, ahdistaa ja masentaa. Ymmärrän että nyt viimeiset kuukaudet tämän blogin kirjoittamisen alettua ovat olleet sitä korkeata aikaa häipyä näistä töistä, mutta taloudellinen tilanteeni nyt on vaan niin niukka että en voi ihan noin vaan lähteä näistä töistä kävelemään ilman täydelliseen vararikkoon päätymistä.
En tarkalleen tiedä että kuinka pitkään tätä työtä pitäisi vielä tehdä. Taloudellinen tilanteeni ei ole oikeastaan kohentunut, joten näillä näkymin "tuomiota" on vielä jäljellä ainakin vuosi. Tuntuu että ainoat asiat joita enää kannattaa odotella ovat mahdolliset pitkät lomat sekä palkkapäivät.
Toisinaan kun ei ole mitään tekemistä, niin mietin myös työkavereitani. Heitä ihmisiä joita tapaa vain varsin vähän joskus työvuorojen välissä tai kuulee heistä toisinaan välikäsien kautta. Miten he tämän kaiken ottavat ja tähän suhtautuvat?
Tuntuu että mitä nuorempi työkaverisi on, sitä todennäköisempää on se että hän on vain ns. "ajautunut" alalle työskentelemään ilman selkeitä tulevaisuudelle suunnattuja suunnitelmia tai mahdollisuuksia muihin työpaikkoihin. Mitä vanhempi työkaverisi taas on, niin sitä suuremmat ovat todennäköisyydet että he jäävät töihin firmaan vielä pitkäksi aikaa ja ovat olleetkin alalle jo jonkin aikaa.
Harva kuitenkaan nuoremmista lupaavan alun jälkeen taitaa suunnitella uraa tällä alalla. Tai no, onhan niitä sellaisiakin jotka niin tekevät.
Puhun usein siitä että näkemykseni mukaan tämän alan terävin kärki on lähes olematon. Kaikki sellaiset jotka omaavat potentiaalia tai muuta vastaavaa ovat vain läpikulkumatkalla poliiseiksi, palomiehiksi tai muuten vaan opiskelemaan jotain. Sitten taas ne jotka tänne jäävät ovat täällä koska eivät muualle enää pääse tai eivät oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Sanotaan näin että itse kun alalle tulin, niin en yhtään tiennyt että mitä haluaisin tulevaisuudelleni tehdä. Elämäntilanne oli kuitenkin sellainen että jotain töitä oli tehtävä ja kun sitten peruskurssit suoritettuani avautui töitä kohtuullisen helpostikin, niin jäin kelkkaan joksikin aikaa.
Tämän vartijaduunin ollessa oikeastaan totta puhuen elämäni ensimmäinen oikea ja pitkäkestoisin työ, niin aloin viihtymään siinä että saamissani työkohteissa ei oikeastaan ihan kamalan paljon tarvinnut tehdä sen rahasumman eteen joka tilille loksahti. Toisekseen en edes seurustellut silloin, joten kaikki rahat jotka sain oli kiva pistää menemään erinäisiin omiin kivoihin juttuihin.
Puolisen vuotta tämä oli kivaa, jonka jälkeen sitten entistä rajummat irtiotot työn monotonisuudesta ja jatkuvasta alikuormituksesta alkoivat syntymään.
Nykyään tämä työ lähinnä vituttaa, ahdistaa ja masentaa. Ymmärrän että nyt viimeiset kuukaudet tämän blogin kirjoittamisen alettua ovat olleet sitä korkeata aikaa häipyä näistä töistä, mutta taloudellinen tilanteeni nyt on vaan niin niukka että en voi ihan noin vaan lähteä näistä töistä kävelemään ilman täydelliseen vararikkoon päätymistä.
En tarkalleen tiedä että kuinka pitkään tätä työtä pitäisi vielä tehdä. Taloudellinen tilanteeni ei ole oikeastaan kohentunut, joten näillä näkymin "tuomiota" on vielä jäljellä ainakin vuosi. Tuntuu että ainoat asiat joita enää kannattaa odotella ovat mahdolliset pitkät lomat sekä palkkapäivät.
Vuoroja vuoron perään
Eilen piti tosiaan olla pitkästä aikaa vapaapäivä, mutta kaupan kassajonossa kello yhdeksän minut yllätettiin puhelulla. Lisätilauksella ja hälytyskorvauksen turvin minut sitten pyydettiin erääseen kohteeseen, jossa olin kerran viime keväänä samantapaisella keikalla.
Pelkäsin että ko. keikka venyisi iltaan asti niin kuin viimeksi, mutta tällä kertaa ei tarvinnut kuin olla neljään iltapäivällä. Silti periaatetasolla vitutti lähteä, sillä kyseessä oli ainoa vapaapäiväni ja nyt tästä johtuen minulle tuleekin ihan kiitettävä seitsemän päivän työputki.
Viimeksi kun työputki meinasi venyä kymmenen päivän mittaiseksi, otin kylmästi loput kaksi päivää saikkua. Se jossain määrin helpotti oloa tuolloin.
Tänään aamulla sitten täydellisen säästä johtuvan liikennekaaoksen keskellä yritin pyrkiä kohti työpaikkaa julkisen liikenteen pettäessä kaikkialla ympärilläni. Pääsin juuri ja juuri duuniin, jonka jälkeen kohteessa oli päällä aivan järkyttävä LVI-laitteistoihin liittyvä hässäkkä.
Sain soitella kolmeen eri paikkaan, kaivella apua todella epätodellisen epäselvistä kohde-ohjeista eräisiin hälytyslaitteisiin liittyen ja sitten kuunnella vielä kunnon vittuilua siltä ihan oikealta pelastuslaitoksen hälytyskeskukselta vai miltä olikaan. Homma saatiin kuitenkin hoidettua, mutta päätin että taidan kylmästi itse kirjoittaa jossain vaiheessa taas äärimmäisen tylsyyden hetkinä muutamat osiot kohde-ohjeistuksesta uusiksi. Sen verran kumminkin säälin ja tulen säälimään sitä heppua joka tänne päätyy töihin minun jälkeeni sitten joskus, että on kerrankin parempi elämässään yrittää kerätä hyvää karmaa edesauttamalla sitä seuraavaa ressukkaa, joka vahingossa tänne kuononsa tunkee ja päätyy näiden LVI-laitteistojen kanssa tekemisiin.
No joo, plussana voitakoon sanoa että tässä kohteessa oli ainakin jotain tekemistä ja vipinää pitkästä aikaa. Harmi että se kesti vain vähän aikaa ja koin useampaankin kertaan täydellisiä epäonnistumisen tunteita kun en tiennyt helvettiäkään hälytysjärjestelmästä, johon vika oli tullut.
Tuosta eilisestä tilauskeikasta sen verran, että sekin oli kokonaisuudessaan melko tylsä niin kuin viime keväänäkin. Viime keväänä tosin plussana oli se, että vaikka istuin ja pönötin saman pöydän takana sen 8h ja ylikin, niin sain vedellä kiitettävästi tarjoiluja suuhuni tilaisuuden päätyttyä. Sama kaava ei tosiaan tällä kertaa toistunut, vaan istuin radiopuhelin perstaskussa sen viisi tuntia kävellen kehää pienen eteishallin ympärillä ja aina välillä paikalle eksyneitä turisteja ulos heittäen.
Tapasin muuten eilen erään kollegan, joka oli VAT:n suorittanut. Hän oli ollut talossa jo useita vuosia, mutta vielä tähän päivään asti hän ei ollut saanut minkäänlaisia esimiestehtäviä tai ns. "parempia hommia", vaan kylmästi oli rivivaksina niin kuin minäkin kaikesta puolentoistavuoden opiskelusta huolimatta.
Tuntuu tosiaan että en enää tapaan minkäälaisia muunlaisia kollegoita kuin töihinsä väsyneitä sellaisia. Varmaan kaikista energisintä sakkia ovat juuri ne nuoret alalle saapuneet, joista kyllä valitettavasti taitaa tulla ennemmin tai myöhemmin ihan yhtä leipiintyneitä duuneihinsa kuin meistä muistakin.
Pelkäsin että ko. keikka venyisi iltaan asti niin kuin viimeksi, mutta tällä kertaa ei tarvinnut kuin olla neljään iltapäivällä. Silti periaatetasolla vitutti lähteä, sillä kyseessä oli ainoa vapaapäiväni ja nyt tästä johtuen minulle tuleekin ihan kiitettävä seitsemän päivän työputki.
Viimeksi kun työputki meinasi venyä kymmenen päivän mittaiseksi, otin kylmästi loput kaksi päivää saikkua. Se jossain määrin helpotti oloa tuolloin.
Tänään aamulla sitten täydellisen säästä johtuvan liikennekaaoksen keskellä yritin pyrkiä kohti työpaikkaa julkisen liikenteen pettäessä kaikkialla ympärilläni. Pääsin juuri ja juuri duuniin, jonka jälkeen kohteessa oli päällä aivan järkyttävä LVI-laitteistoihin liittyvä hässäkkä.
Sain soitella kolmeen eri paikkaan, kaivella apua todella epätodellisen epäselvistä kohde-ohjeista eräisiin hälytyslaitteisiin liittyen ja sitten kuunnella vielä kunnon vittuilua siltä ihan oikealta pelastuslaitoksen hälytyskeskukselta vai miltä olikaan. Homma saatiin kuitenkin hoidettua, mutta päätin että taidan kylmästi itse kirjoittaa jossain vaiheessa taas äärimmäisen tylsyyden hetkinä muutamat osiot kohde-ohjeistuksesta uusiksi. Sen verran kumminkin säälin ja tulen säälimään sitä heppua joka tänne päätyy töihin minun jälkeeni sitten joskus, että on kerrankin parempi elämässään yrittää kerätä hyvää karmaa edesauttamalla sitä seuraavaa ressukkaa, joka vahingossa tänne kuononsa tunkee ja päätyy näiden LVI-laitteistojen kanssa tekemisiin.
No joo, plussana voitakoon sanoa että tässä kohteessa oli ainakin jotain tekemistä ja vipinää pitkästä aikaa. Harmi että se kesti vain vähän aikaa ja koin useampaankin kertaan täydellisiä epäonnistumisen tunteita kun en tiennyt helvettiäkään hälytysjärjestelmästä, johon vika oli tullut.
Tuosta eilisestä tilauskeikasta sen verran, että sekin oli kokonaisuudessaan melko tylsä niin kuin viime keväänäkin. Viime keväänä tosin plussana oli se, että vaikka istuin ja pönötin saman pöydän takana sen 8h ja ylikin, niin sain vedellä kiitettävästi tarjoiluja suuhuni tilaisuuden päätyttyä. Sama kaava ei tosiaan tällä kertaa toistunut, vaan istuin radiopuhelin perstaskussa sen viisi tuntia kävellen kehää pienen eteishallin ympärillä ja aina välillä paikalle eksyneitä turisteja ulos heittäen.
Tapasin muuten eilen erään kollegan, joka oli VAT:n suorittanut. Hän oli ollut talossa jo useita vuosia, mutta vielä tähän päivään asti hän ei ollut saanut minkäänlaisia esimiestehtäviä tai ns. "parempia hommia", vaan kylmästi oli rivivaksina niin kuin minäkin kaikesta puolentoistavuoden opiskelusta huolimatta.
Tuntuu tosiaan että en enää tapaan minkäälaisia muunlaisia kollegoita kuin töihinsä väsyneitä sellaisia. Varmaan kaikista energisintä sakkia ovat juuri ne nuoret alalle saapuneet, joista kyllä valitettavasti taitaa tulla ennemmin tai myöhemmin ihan yhtä leipiintyneitä duuneihinsa kuin meistä muistakin.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Taas jälleen katkeraa avautumista
Pitkällisten ja sinnikkäiden ahdisteluyritysten seurauksena sain vihdoinkin työnjohdolta edes pientä vihreää valoa mahdolliselle kohteenvaihdolle. Mitään aikataulua ei annettu sille että milloin olisi mahdollista päästä johonkin toiseen kohteeseen pitkästä aikaa, mutta sen mahdollisuus kuitenkin otettiin nyt lukuun.
Tämä taitaa olla valehtelematta kolmas kerta kun olen aivan ystävälliseen sävyyn anonut toista kohdetta, sillä tässä työkohteessani jossa olen vaikuttanut suurimnan osan vartiointiurastani on viimeisen neljän tai kuuden kuukauden jälkeen yleinen ilmapiiri ruvennut menemään niin tympeäksi, että olen yrittänyt vaihtoa jo ennemminkin.
Ehkä tähän päätökseen vaikuttaa eniten se että olen alkanut väsymään tyhjänpäiväisiin asiakkaiden raivon- tai turhautumispurkauksien vastaanottajaksi päätymiseen. En nyt toki sitten tiedä että paraneeko asia vaihtamalla kohdetta, mutta se on nyt paras vaihtoehto tälle helvetilliselle seisoskelulle ja penkinkuluttamiselle mitä tämäkin kohde enimmäkseen on. Toisekseen kuten totesinkin, niin tässä kohteessa erinäisten asiakkaiden "palveleminen" on muodostunut sikäli vittumaiseksi, että positiivinen asiakaspalveluasenteeni on tässä yli vuoden työuralla alkanut kärsimään hyvin rajusti. Ymmärrän kyllä myös sen että kaikki asiakaspalvelutyö on ennen pitkää täyttä paskaa luonteeltaan, joten en varmasti ole ainut joka kokee äärimmäisiä turhautumisen hetkiä.
Monet ystäväni ovat todenneet, että olen itseasiassa tainnut kypsyä tähän duuniin ylipäätään melko äkkiä verrattuna siihen kuinka raskasta tämä noin niin kuin työtehtävien osalta lopulta onkaan. Muistan tällä hetkellä hyvin sen että noin puolen vuoden sompailun jälkeen se paskan maku tähän työhön alkoi tarttumaan. Epäilisin että syynä saattoi olla juuri tämä kohde, jossa periaatteessa niin asiakkaat kuin asiakasyritystenkin henkilökunta ovat sinua vastaan aina vuorotellen tasaisin väliajoin.
Tässä on nyt kyse kunnioituksesta niin toisia kuin itseäänkin kohteen. Ei kenenkään pitäisi kokea tällaista paskaa suunnattuna itseään kohtaan ihan vaan kylmästi töitä tehdessään ja varsinkin ilman provokaatioita ketään tai mitään tahoja kohtaan. Minua vaan on alkanut vituttamaan se miten tässä kohteessa meitä vartijoita pidetään välttämättöminä paheina, joita ei edes tervehditä tiettyjen paskiaisten toimesta aamuisin vaan kävellään konkkanokat pystyssä mukamas parempina ihmisinä eteenpäin.
Sanon sen suoraan, että tämän työn kestäisi todella huonojen työaikojen, vastuuseen nähden pienen palkan sekä yleisesti täydellisen arvostuksenpuutteenkin nojalla jos vaan olisi kiva työkohde alla. Toisinaan näin minulla alussa olikin, mutta nykyään kun palaute on vitun tympeää teki sitten mitä vaan ja muutenkin täydellisen alikuormitettuna istumisen seurauksena olen päätynyt jo työpsykiatrillekin. Toisekseen elämäntilannekin on alkanut luisumaan vaarallisille vesille huonon työssäviihtymisen johdosta.
Tämä taitaa olla valehtelematta kolmas kerta kun olen aivan ystävälliseen sävyyn anonut toista kohdetta, sillä tässä työkohteessani jossa olen vaikuttanut suurimnan osan vartiointiurastani on viimeisen neljän tai kuuden kuukauden jälkeen yleinen ilmapiiri ruvennut menemään niin tympeäksi, että olen yrittänyt vaihtoa jo ennemminkin.
Ehkä tähän päätökseen vaikuttaa eniten se että olen alkanut väsymään tyhjänpäiväisiin asiakkaiden raivon- tai turhautumispurkauksien vastaanottajaksi päätymiseen. En nyt toki sitten tiedä että paraneeko asia vaihtamalla kohdetta, mutta se on nyt paras vaihtoehto tälle helvetilliselle seisoskelulle ja penkinkuluttamiselle mitä tämäkin kohde enimmäkseen on. Toisekseen kuten totesinkin, niin tässä kohteessa erinäisten asiakkaiden "palveleminen" on muodostunut sikäli vittumaiseksi, että positiivinen asiakaspalveluasenteeni on tässä yli vuoden työuralla alkanut kärsimään hyvin rajusti. Ymmärrän kyllä myös sen että kaikki asiakaspalvelutyö on ennen pitkää täyttä paskaa luonteeltaan, joten en varmasti ole ainut joka kokee äärimmäisiä turhautumisen hetkiä.
Monet ystäväni ovat todenneet, että olen itseasiassa tainnut kypsyä tähän duuniin ylipäätään melko äkkiä verrattuna siihen kuinka raskasta tämä noin niin kuin työtehtävien osalta lopulta onkaan. Muistan tällä hetkellä hyvin sen että noin puolen vuoden sompailun jälkeen se paskan maku tähän työhön alkoi tarttumaan. Epäilisin että syynä saattoi olla juuri tämä kohde, jossa periaatteessa niin asiakkaat kuin asiakasyritystenkin henkilökunta ovat sinua vastaan aina vuorotellen tasaisin väliajoin.
Tässä on nyt kyse kunnioituksesta niin toisia kuin itseäänkin kohteen. Ei kenenkään pitäisi kokea tällaista paskaa suunnattuna itseään kohtaan ihan vaan kylmästi töitä tehdessään ja varsinkin ilman provokaatioita ketään tai mitään tahoja kohtaan. Minua vaan on alkanut vituttamaan se miten tässä kohteessa meitä vartijoita pidetään välttämättöminä paheina, joita ei edes tervehditä tiettyjen paskiaisten toimesta aamuisin vaan kävellään konkkanokat pystyssä mukamas parempina ihmisinä eteenpäin.
Sanon sen suoraan, että tämän työn kestäisi todella huonojen työaikojen, vastuuseen nähden pienen palkan sekä yleisesti täydellisen arvostuksenpuutteenkin nojalla jos vaan olisi kiva työkohde alla. Toisinaan näin minulla alussa olikin, mutta nykyään kun palaute on vitun tympeää teki sitten mitä vaan ja muutenkin täydellisen alikuormitettuna istumisen seurauksena olen päätynyt jo työpsykiatrillekin. Toisekseen elämäntilannekin on alkanut luisumaan vaarallisille vesille huonon työssäviihtymisen johdosta.
Lyhyttä historiaa
Kertoilen vielä tässä hiukan urani "etenemisestä" erään maamme vartiointiliikkeen palveluksessa, jotta kaikki mahdolliset lukijat saavat tietää hiukan miten homma yleisimmin menee ainakin minun tapauksessani.
Eli suoritin nuo peruskurssit 40h+60h omaan pussiini tuossa alkusyksystä 2010. Syy miksi kävin kurssit omaan pussiin oli ihan siinä, että tiesin firman vaativan sitoutumista tietyksi ajaksi jos he maksaisivat kurssit. Olin kuullut hyvin ristiriitaista palautetta siitä miten voi käydä mikäli päätyy paskoihin työkohteisiin ja täytyy kuitenkin olla sitoutettuna firman palvelukseen.
Sain aika nopeasti kursseilta valmistuttuani töitä, vaikka alussa seurasinkin pienehkö rekrytointisekoilu. Päädyin töihin "firmaan" ns. "freelance-periaatteella", eli neljän kuukauden normaalin koeajan aikana pystyin lähtemään firmasta ihan milloin vaan. Olin siis osa-aikaistyöntekijä, jonka työtunnit 3 viikon työjaksoissa saivat olla aina jotain muistaakseni 60-120h väliltä. Yleisempää on kai se että mennään firmaan töihin ja firma sitten maksaa kurssit.
Tuo alku oli minulle melko kiireistä aikaa, sillä silloin sain juosta kohteista toiseen ympäri kaupunkia. Minulla oli kuitenkin vain muutama kohde, mutta suurinpiirtein joka toinen päivä täytyi aina lähteä seuraavaan paikkaan jotakuta lomittamaan. Sähelsin muutaman respakohteen ja paikallisvartiointikohteen väliä. Palkka lähenteli tästä sähellyksestä huolimatta usein sosiaalikorvaustasoa, sillä työtunnit eivät olleet täysiä kovinkaan usein eikä lomiakaan kertynyt palkallisten vapaapäivien ohella samaan tapaan kuin nyt vakinaistettuna kuukausipalkkaisena.
Alamme työehtosopimuksessa sanotaan että mikäli vartija X tekee muistaakseni yhdeksää jaksoa täydellä listalla, niin hänet tulisi siirtää kiinteälle kuukausipalkalle. Tämä prosessi kesti minulla yli kymmenen kuukautta, jonka jälkeen tähän kohteeseen sitoutuminen oli edellytyksenä kuukausipalkalle pääsyyn. Myös siis sieluni kohtuullisen vittumaiseen kohteeseen 1689 €:n hintaan lisineen joksikin aikaa.
Eräät työkaverini ovat kertoneet muutama vuosi sitten alalle tultuaan, että kun he tulivat töihin pääsi kuukausipalkoille lähes heti. Nykyään se ei kai ole enää mahdollista, vaan porukka roikotetaan osa-aikaisina lähes työttömyyskorvausta vastaavilla palkoilla hyvinkin pitkään. Osa-aikaisia on halvempaa pitää palkkalistoilla kun nostaa heidät täyspäiväisiksi.
Nykytilanne on nyt sitten se että teen enimmäkseen iltatöitä täällä isomman kokonaisuuden valvomokohteessani ja välillä saan päivävuoroja respoista. Työvuorot kestävät sen noin yhdeksän tuntia per päivä ja viikonloppuisin tasan yhdeksän tuntia.
Eli suoritin nuo peruskurssit 40h+60h omaan pussiini tuossa alkusyksystä 2010. Syy miksi kävin kurssit omaan pussiin oli ihan siinä, että tiesin firman vaativan sitoutumista tietyksi ajaksi jos he maksaisivat kurssit. Olin kuullut hyvin ristiriitaista palautetta siitä miten voi käydä mikäli päätyy paskoihin työkohteisiin ja täytyy kuitenkin olla sitoutettuna firman palvelukseen.
Sain aika nopeasti kursseilta valmistuttuani töitä, vaikka alussa seurasinkin pienehkö rekrytointisekoilu. Päädyin töihin "firmaan" ns. "freelance-periaatteella", eli neljän kuukauden normaalin koeajan aikana pystyin lähtemään firmasta ihan milloin vaan. Olin siis osa-aikaistyöntekijä, jonka työtunnit 3 viikon työjaksoissa saivat olla aina jotain muistaakseni 60-120h väliltä. Yleisempää on kai se että mennään firmaan töihin ja firma sitten maksaa kurssit.
Tuo alku oli minulle melko kiireistä aikaa, sillä silloin sain juosta kohteista toiseen ympäri kaupunkia. Minulla oli kuitenkin vain muutama kohde, mutta suurinpiirtein joka toinen päivä täytyi aina lähteä seuraavaan paikkaan jotakuta lomittamaan. Sähelsin muutaman respakohteen ja paikallisvartiointikohteen väliä. Palkka lähenteli tästä sähellyksestä huolimatta usein sosiaalikorvaustasoa, sillä työtunnit eivät olleet täysiä kovinkaan usein eikä lomiakaan kertynyt palkallisten vapaapäivien ohella samaan tapaan kuin nyt vakinaistettuna kuukausipalkkaisena.
Alamme työehtosopimuksessa sanotaan että mikäli vartija X tekee muistaakseni yhdeksää jaksoa täydellä listalla, niin hänet tulisi siirtää kiinteälle kuukausipalkalle. Tämä prosessi kesti minulla yli kymmenen kuukautta, jonka jälkeen tähän kohteeseen sitoutuminen oli edellytyksenä kuukausipalkalle pääsyyn. Myös siis sieluni kohtuullisen vittumaiseen kohteeseen 1689 €:n hintaan lisineen joksikin aikaa.
Eräät työkaverini ovat kertoneet muutama vuosi sitten alalle tultuaan, että kun he tulivat töihin pääsi kuukausipalkoille lähes heti. Nykyään se ei kai ole enää mahdollista, vaan porukka roikotetaan osa-aikaisina lähes työttömyyskorvausta vastaavilla palkoilla hyvinkin pitkään. Osa-aikaisia on halvempaa pitää palkkalistoilla kun nostaa heidät täyspäiväisiksi.
Nykytilanne on nyt sitten se että teen enimmäkseen iltatöitä täällä isomman kokonaisuuden valvomokohteessani ja välillä saan päivävuoroja respoista. Työvuorot kestävät sen noin yhdeksän tuntia per päivä ja viikonloppuisin tasan yhdeksän tuntia.
Päivän asiakaspalvelutilanne jälleen:
Tapahtui muistaakseni viime viikon loppupuolella.
Seison noin viiden metrin päässä asiakasyrityksen sisäänkäynnin edessä kahta minuuttia vaille sen sulkeutumisen. Yhtäkkiä paikalle porhaltaa keski-ikäinen pariskunta, jonka nainen selkeästi lähtee pyrkimään kohti ao. liikkeen ovia.
Iltavaksi: "Hei anteeksi! tuo menee kiinni kahden minuutin kuluttua! Kannattaa tulla vasta huomenna uudelleen!"
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "Mitä helvettiä!? Minä menen nyt tuonne koska minä tulen sinne huomennakin ja minun täytyy päästä katsomaan sieltä esitteitä!"
Iltavaksi: "Ymmärrän kyllä sen, mutta siellä ei ole muita esitteitä kuin tämä sama mikä on tässä oven ulkopuolellakin!" * Ojennan esitteen naiselle*
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "Jaahas vai niin, KIELLÄTKÖ SINÄ MINUA ASTUMASTA TUONNE SISÄÄN!"
Iltavaksi: "Liike menee kiinni kahden minuutin päästä ja tämä on todellakin ainoa esite mitä heillä on antaa. Tulkaa toki huomenna uudelleen"
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "KIELLÄTKÖ SINÄ MINUA MENEMÄSTÄ TUONNE SISÄÄN!"
Iltavaksi: En tosiaankaan, mutta ystävällisesti vain kerron että liike menee nyt kiinni
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "VAI NIIN VAI NIIN, SITÄ YSTÄVÄLLISYYTTÄ NÄYTTÄÄ OLEVAN KAHDENLAISTA JA PÄLÄ PÄLÄ"
Iltavaksi: ??????????
Nainen poistuu puujumalana seisseen miehensä kanssa jonnekin hevon vittuihin..
Seison noin viiden metrin päässä asiakasyrityksen sisäänkäynnin edessä kahta minuuttia vaille sen sulkeutumisen. Yhtäkkiä paikalle porhaltaa keski-ikäinen pariskunta, jonka nainen selkeästi lähtee pyrkimään kohti ao. liikkeen ovia.
Iltavaksi: "Hei anteeksi! tuo menee kiinni kahden minuutin kuluttua! Kannattaa tulla vasta huomenna uudelleen!"
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "Mitä helvettiä!? Minä menen nyt tuonne koska minä tulen sinne huomennakin ja minun täytyy päästä katsomaan sieltä esitteitä!"
Iltavaksi: "Ymmärrän kyllä sen, mutta siellä ei ole muita esitteitä kuin tämä sama mikä on tässä oven ulkopuolellakin!" * Ojennan esitteen naiselle*
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "Jaahas vai niin, KIELLÄTKÖ SINÄ MINUA ASTUMASTA TUONNE SISÄÄN!"
Iltavaksi: "Liike menee kiinni kahden minuutin päästä ja tämä on todellakin ainoa esite mitä heillä on antaa. Tulkaa toki huomenna uudelleen"
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "KIELLÄTKÖ SINÄ MINUA MENEMÄSTÄ TUONNE SISÄÄN!"
Iltavaksi: En tosiaankaan, mutta ystävällisesti vain kerron että liike menee nyt kiinni
Vittumainen keski-ikäinen nainen: "VAI NIIN VAI NIIN, SITÄ YSTÄVÄLLISYYTTÄ NÄYTTÄÄ OLEVAN KAHDENLAISTA JA PÄLÄ PÄLÄ"
Iltavaksi: ??????????
Nainen poistuu puujumalana seisseen miehensä kanssa jonnekin hevon vittuihin..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)