Pitkällisten ja sinnikkäiden ahdisteluyritysten seurauksena sain vihdoinkin työnjohdolta edes pientä vihreää valoa mahdolliselle kohteenvaihdolle. Mitään aikataulua ei annettu sille että milloin olisi mahdollista päästä johonkin toiseen kohteeseen pitkästä aikaa, mutta sen mahdollisuus kuitenkin otettiin nyt lukuun.
Tämä taitaa olla valehtelematta kolmas kerta kun olen aivan ystävälliseen sävyyn anonut toista kohdetta, sillä tässä työkohteessani jossa olen vaikuttanut suurimnan osan vartiointiurastani on viimeisen neljän tai kuuden kuukauden jälkeen yleinen ilmapiiri ruvennut menemään niin tympeäksi, että olen yrittänyt vaihtoa jo ennemminkin.
Ehkä tähän päätökseen vaikuttaa eniten se että olen alkanut väsymään tyhjänpäiväisiin asiakkaiden raivon- tai turhautumispurkauksien vastaanottajaksi päätymiseen. En nyt toki sitten tiedä että paraneeko asia vaihtamalla kohdetta, mutta se on nyt paras vaihtoehto tälle helvetilliselle seisoskelulle ja penkinkuluttamiselle mitä tämäkin kohde enimmäkseen on. Toisekseen kuten totesinkin, niin tässä kohteessa erinäisten asiakkaiden "palveleminen" on muodostunut sikäli vittumaiseksi, että positiivinen asiakaspalveluasenteeni on tässä yli vuoden työuralla alkanut kärsimään hyvin rajusti. Ymmärrän kyllä myös sen että kaikki asiakaspalvelutyö on ennen pitkää täyttä paskaa luonteeltaan, joten en varmasti ole ainut joka kokee äärimmäisiä turhautumisen hetkiä.
Monet ystäväni ovat todenneet, että olen itseasiassa tainnut kypsyä tähän duuniin ylipäätään melko äkkiä verrattuna siihen kuinka raskasta tämä noin niin kuin työtehtävien osalta lopulta onkaan. Muistan tällä hetkellä hyvin sen että noin puolen vuoden sompailun jälkeen se paskan maku tähän työhön alkoi tarttumaan. Epäilisin että syynä saattoi olla juuri tämä kohde, jossa periaatteessa niin asiakkaat kuin asiakasyritystenkin henkilökunta ovat sinua vastaan aina vuorotellen tasaisin väliajoin.
Tässä on nyt kyse kunnioituksesta niin toisia kuin itseäänkin kohteen. Ei kenenkään pitäisi kokea tällaista paskaa suunnattuna itseään kohtaan ihan vaan kylmästi töitä tehdessään ja varsinkin ilman provokaatioita ketään tai mitään tahoja kohtaan. Minua vaan on alkanut vituttamaan se miten tässä kohteessa meitä vartijoita pidetään välttämättöminä paheina, joita ei edes tervehditä tiettyjen paskiaisten toimesta aamuisin vaan kävellään konkkanokat pystyssä mukamas parempina ihmisinä eteenpäin.
Sanon sen suoraan, että tämän työn kestäisi todella huonojen työaikojen, vastuuseen nähden pienen palkan sekä yleisesti täydellisen arvostuksenpuutteenkin nojalla jos vaan olisi kiva työkohde alla. Toisinaan näin minulla alussa olikin, mutta nykyään kun palaute on vitun tympeää teki sitten mitä vaan ja muutenkin täydellisen alikuormitettuna istumisen seurauksena olen päätynyt jo työpsykiatrillekin. Toisekseen elämäntilannekin on alkanut luisumaan vaarallisille vesille huonon työssäviihtymisen johdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti