Eilen piti tosiaan olla pitkästä aikaa vapaapäivä, mutta kaupan kassajonossa kello yhdeksän minut yllätettiin puhelulla. Lisätilauksella ja hälytyskorvauksen turvin minut sitten pyydettiin erääseen kohteeseen, jossa olin kerran viime keväänä samantapaisella keikalla.
Pelkäsin että ko. keikka venyisi iltaan asti niin kuin viimeksi, mutta tällä kertaa ei tarvinnut kuin olla neljään iltapäivällä. Silti periaatetasolla vitutti lähteä, sillä kyseessä oli ainoa vapaapäiväni ja nyt tästä johtuen minulle tuleekin ihan kiitettävä seitsemän päivän työputki.
Viimeksi kun työputki meinasi venyä kymmenen päivän mittaiseksi, otin kylmästi loput kaksi päivää saikkua. Se jossain määrin helpotti oloa tuolloin.
Tänään aamulla sitten täydellisen säästä johtuvan liikennekaaoksen keskellä yritin pyrkiä kohti työpaikkaa julkisen liikenteen pettäessä kaikkialla ympärilläni. Pääsin juuri ja juuri duuniin, jonka jälkeen kohteessa oli päällä aivan järkyttävä LVI-laitteistoihin liittyvä hässäkkä.
Sain soitella kolmeen eri paikkaan, kaivella apua todella epätodellisen epäselvistä kohde-ohjeista eräisiin hälytyslaitteisiin liittyen ja sitten kuunnella vielä kunnon vittuilua siltä ihan oikealta pelastuslaitoksen hälytyskeskukselta vai miltä olikaan. Homma saatiin kuitenkin hoidettua, mutta päätin että taidan kylmästi itse kirjoittaa jossain vaiheessa taas äärimmäisen tylsyyden hetkinä muutamat osiot kohde-ohjeistuksesta uusiksi. Sen verran kumminkin säälin ja tulen säälimään sitä heppua joka tänne päätyy töihin minun jälkeeni sitten joskus, että on kerrankin parempi elämässään yrittää kerätä hyvää karmaa edesauttamalla sitä seuraavaa ressukkaa, joka vahingossa tänne kuononsa tunkee ja päätyy näiden LVI-laitteistojen kanssa tekemisiin.
No joo, plussana voitakoon sanoa että tässä kohteessa oli ainakin jotain tekemistä ja vipinää pitkästä aikaa. Harmi että se kesti vain vähän aikaa ja koin useampaankin kertaan täydellisiä epäonnistumisen tunteita kun en tiennyt helvettiäkään hälytysjärjestelmästä, johon vika oli tullut.
Tuosta eilisestä tilauskeikasta sen verran, että sekin oli kokonaisuudessaan melko tylsä niin kuin viime keväänäkin. Viime keväänä tosin plussana oli se, että vaikka istuin ja pönötin saman pöydän takana sen 8h ja ylikin, niin sain vedellä kiitettävästi tarjoiluja suuhuni tilaisuuden päätyttyä. Sama kaava ei tosiaan tällä kertaa toistunut, vaan istuin radiopuhelin perstaskussa sen viisi tuntia kävellen kehää pienen eteishallin ympärillä ja aina välillä paikalle eksyneitä turisteja ulos heittäen.
Tapasin muuten eilen erään kollegan, joka oli VAT:n suorittanut. Hän oli ollut talossa jo useita vuosia, mutta vielä tähän päivään asti hän ei ollut saanut minkäänlaisia esimiestehtäviä tai ns. "parempia hommia", vaan kylmästi oli rivivaksina niin kuin minäkin kaikesta puolentoistavuoden opiskelusta huolimatta.
Tuntuu tosiaan että en enää tapaan minkäälaisia muunlaisia kollegoita kuin töihinsä väsyneitä sellaisia. Varmaan kaikista energisintä sakkia ovat juuri ne nuoret alalle saapuneet, joista kyllä valitettavasti taitaa tulla ennemmin tai myöhemmin ihan yhtä leipiintyneitä duuneihinsa kuin meistä muistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti