Ensimmäinen viikko respaa melkein takana ja muutama vielä edessä. Kieltämättä viikonloppuvuorojen täydellinen puuttuminen listoilta tulee näkymään tulevissa palkoissa, mutta on se vaan itselleen myönnettävä että parempi se on välillä olla poissakin töistä kun koko ajan jököttää samoissa äärimmäistä vitutusta aiheuttavissa kohteissa päivästä toiseen ja lähinnä ilta-aikaan.
Täällä respakohteessa meno on ollut melko lunkia ja suurinta päänvaivaa ovatkin aiheuttaneet vain avaimia hukkailleet vakkarityöntekijät. Heistä kantautuvat probleemat ovat kuitenkin melko vähäisiä, sillä täällä kuitenkaan meihin ei suhtauduta kuin mihin tahansa apinoihin, vaan veikkaisin että tänne ovat valikoituneet sellaiset ihan kohtuullisen edustavat tapaukset, jotka ovat tehneet tästä fiksun työkohteen omalla panoksellaan ja esiintymiselläänkin.
Yksityiselämän asioista tuo iänikuinen toimeentulo näillä palkoilla alkaa vituttamaan aika ankarasti. Viime kuussa jäi muutama lasku maksamatta, eikä kiskurivuokranikaan kyllä enää kauaa naurata. Hainkin kylmästi kaupungilta kämppää, vaikka ymmärrän että olen vissiin sen ensimmäinen potentiaalinen stadin kämpän omistaja heti kunhan ne 23,000 muuta ovat kämppänsä saaneet ennen minua. Muutenkaan en ole kovin vahvoilla stadin kämpän saadakseni, mutta aina sitä on yritettävä jos nyt vaikka joku hikinen yksiö jostain Kontulasta tipahtaisi syliin ihan noin vaan. Toisaalta en nyt tiedä tarkalleen että miten tämä tulee menemään muutenkaan, sillä ideana olisi kai ennen pitkää muuttaa yhteen naisystäväni kanssa, mutta juuri nyt sekään ei ole niin mahdollista kun haluaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti