Taas näitä respatyön ihanuuksia.
Respasta voi soitella taksin hakemaan asiakasfirman työntekijöitä niin halutessaan. Homma menee niin että ensiksi soitetaan varausnumeroon, sitten isketään kyseisen työpaikan oma varauskoodi puhelimeen ja sen jälkeen odotellaan taksia. Siis näin ainakin teoriassa.
Nyt tällä viikolla homma on ruvennut menemään siten että jos työntekijä X haluaa taksin joskus tuossa 08:00-09:00 aikoihin tai sen välillä, niin mokoma vitun pirssiauto ei edes saavu paikalle! Mikä kuitenkin parasta, on se että sitten kun tuo taksi saapuu noin 45-60 minuuttia myöhemmin vain ja ainoastaan tähän aikaan päivästä, niin kusipäinen taksisuhari rupeaa vittuilemaan siitä että miksei kukaan nouse auton kyytiin ja kuinka siellä vaan joudutaan olemaan tyhjäkäynnillä?
Eli siis mitä vittua? Tuleeko teille taksisuharit jotenkin yllätyksenä että asiakas ei ole enää paikalla noin tunnin jälkeen kun teillä kestää auton saapuminen paikalle sen noin tunnin Helsingin keskustassa ilmeisesti nyt joka päivä?
Ikävintä tilanteessa oli se että tuo taksikuski rupesi väittämään että hän oli saanut kutsun joltain taksikeskukselta "juuri äsken" tähän osoitteeseen, mutta tosiasiassa ko. keskukseen oli soitettu jo tunti sitten. Vielä jokin aika sitten tämä taksin tilaaminen tässä kohteessa onnistui ja se saapuikin paikalle ihan kohtuullisessa ajassa, mutta nykyään tuo aamu on jostain syystä sellainen ettei taksia tule eikä kukaan oikein tiedä miksi. Vissiin siellä taksikeskuksen varauspalvelussa nukutaan vielä tuohon aikaan tai jotain.
Kieltämättä jotenkin turhauttavaa että kaikkialle minne menenkään tuntuvat ihmiset olevan todella töykeitä ja epäystävällisiä minua kohtaan. Usein tuntuu että syynä sille kohtelulle on tämä vartijan uniformu. Tai sitten nuo taksikuskit eivät vaan suostu kaikessa ylpeydessään myöntämään olevansa väärässä ja vieläpä hitaita vastaamaan kutsuihin ajoissa.
Jos taas asiaa katsoo toiselta kantilta, niin tiedän kyllä kollegoita jotka eivät näihin respakohteisiin edes lähde duuniin juuri tällaisen koiranhomman johdosta. Toisaalta jos nyt katsoo tätä alaa yleensäkin, niin noita koiralle suunnattuja hommiahan tämä on pullollaan. Ainoat erot löytyvät niistä enemmän tai vähemmän paskoista työkohteista.
Kieltämättä oma palveluasenne ja alttius ovat kärsineet tämän työn oikein pureutuessa minuun. Olen alkanut väsymään ja pahasti juuri niihin tyyppeihin, jotka kuvittelevat että sormiaan napsauttamalla mukamas kaikki maailman palvelut ja rikkaudet pitäisi avautua eteen niin kuin runsaudensarvesta ihan vaan siksi kun on itse oman napansa herra ja muista viis.
Työpsykologini pisti minut täyttämään viime istuntokerralla jonkinlaisen kyselylomakkeen, jossa mitattiin sitä olinko mahdollisesti masentunut vai en. Sain kympin asteikolta vitosen, joka indikoi kuulemma sitä että ehkäpä alikuormituksesta syntyneen työuupumuksen sijaan minua pitäisi alkaa hoitamaan keskivaikean tai lievän masennuksen johdosta.
Sanoisin tuon kyselyn olevan melkolailla oikeassa suhteeni. Riudun tässä työssä aikalailla enkä pidä tästä enää juuri ollenkaan, mutta lainanlyhennykset, laskut ja muut välttämättömyydet on pakko jotenkin suorittaa. Onneksi nyt tämän vuoden loppupuoli ja kevät voivat tarjota jonkinlaista valoa tämän tunnelin päässä, mutta noin pääpiirteiltään ei tämä kovin paljoa asiaa auta tai hyvältä tunnu.
Olisi toisaalta kiva saada vihdoinkin jonkinlainen masennusdiagnoosi. Minulla on ollut hyvin syviä, vaikkakin lyhytkestoisia masennuskausia elämässäni ennen tätä duunia aina isompien vastoinkäymisten jäljiltä, mutta en ole koskaan ennen sitä myöntänyt psykologeille tai lääkäreille. Työpsykiatrini kuitenkin ilmoitti miettivänsä seuraavan istuntokerran jäljiltä jonkinlaisten mielialalääkkeiden määräämistä, joka nyt sinänsä pelottaa sillä en tiedä minkälaisia sivuvaikutuksia niiden syömisellä voi olla kaikkeen muuhun paitsi masentumisalttiuteeni. Olen kuullut juttuja siitä miten nuo mielialalääkkeet kääntävät ruokahalun, sukupuolivietin ja vaikka minkä ihan päälaelleen tai tukahduttavat nekin lähes kokonaan pahimmassa tapauksessa.
Kieltämättä kuitenkin itse olen pysynyt erossa unilääkkeistä viime aikoina. Se on ihan hyvä juttu, vaikka nukunkin melko katkonaisesti nykyään lähes koko ajan muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti