keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Työ ennen itseäsi

Saavuin vuoroon hyvissä ajoin tänä aamuna, sillä luin eilisistä kokousilmoituksista että tänään oli eräs suurempi kokous jonka osallistujat takuulla saapuisivat paikalle ennen minun työaikojani. Vittumaista asiasta teki se tosiaan että vieraat saapuisivat paikalle ennen meitä. Nämä vieraat tarvitsisivat kulkukortit, mutta kukapa niitä olisi luovuttamassa heille kun työt alkavat vasta kahdeksalta?

Olin vaihtamassa työpukua ylle kun respan takahuoneeseen säntäsi eräskin ukko kyselemään vieraiden kulkukortteja noin 20 minuuttia ennen vuoron alkua. Kieltämättä vitutti puoliksi vielä siviilivaatteissa ja puoliksi työvaatteissa sanoa että "ODOTATKO HEI VÄHÄN ETTÄ MÄ SAAN TYÖKLEDJUT PÄÄLLE" tämän äijän pällistellessä siinä omiaan.

Tämäkin tilanne taas demonstroi upeasti sen miten kellään ei näytä olevan mitään ideaa meidän työajoistamme koskaan missään työkohteessa jossa olen paikalla. Tämä myös kertoo siitä kuinka ne omat vitun tärkeät asiat pyörivät näemmä edelleen päässä enemmän kuin mikään muu ympäröivän maailman tilanne, sillä onhan nyt niille vierailleen saatava kulkukortit yli puolta tuntia ilmoitettua ajankohtaa aiemmin vieläpä respasta vastaavan työntekijän JUMALAUTA PUKIESSA DUUNIVAATTEITA PÄÄLLE!

.. Pientä rajaa taas tähänkin egoismiin.

No mutta joo, olen kyllä tässä yrittänyt virittäytyä keväisempäänkin tunnelmaan pikkuhiljaa. Ne AMK-hakuajatkin kohta iskeytyvät päälle ja yritinkin netissä katsella vähän sitä miten AMK-haussa lasketaan jotenkin aivan täydellisen epäjärjestelmällisesti niitä pisteitä joita voi saada työkokemuksesta. Itse nyt taidan saada ne täydet (jopa!) viisi pistettä, sillä tämä vartijanura sekä asepalvelus päälle taitaa tuoda sen verran työhistoriaa muutaman muun pienen sekoilun jälkeen, että maksimipistemääriin sen pitäisi riittää tuon osa-alueen osalta.

Toivoisin kyllä pääseväni sisään tuonne oppilaitokseen, sillä nämä duunit eivät ole oikein maistuneet enää yhdeksään kuukauteen miltään muulta kuin paskalta. Pitkästä aikaa myöskin näytän tietävän mitä haluan opiskelupaikan suhteen, vaikka vaikeaa tuonne sisään pääsemiseksi voikin olla.

Vaikka tulotaso tippuisi mikäli sisään pääsisin, niin pitemmällä tähtäimellä siihen opiskelijaelämän kituuttamiseen on kuitenkin palattava mikäli mitään sen suurempaa aikoo tässä elämässä saavuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti