Tein muutaman päivävuoron vakiorespassani ja nyt sitten kolme päivää on luvassa täällä iltakohteessani.
Päivät menevät menojaan, mutta työperäinen vitutus ja ahdistus sen kuin kasvaa ja alkaa olemaan terminaalista. Mainostin aikoinaan tämän blogin aloittaessani että työ on niin tylsää että ainoa syy miksi tätä kestää näillä palkoilla on juuri se ettei tarvitse tehdä mitään sen rahan eteen.
No nyt sitten ollaan siinä tilanteessa että en voi oikeastaan sanoa enää noinkaan. Työpäivät toistaiseksi ovat olleet helvetin pitkiä, helvetin rasittavia ja täynnä vaikka mitä vittumaista.
Aion kävellä maanantaina, eli seuraavana vapaapäivänäni suoraan työkkäriin ja katsoa korttini sen puolelta. En totta puhuen jaksa tätä enää, enkä suoraan sanottuna usko ettäkö tällainen paskaduunissa kituuttaminen on sen arvoista. Kuvittelin ja kuvittelen edelleen että jaksaisin tämän vuoden loppuun, mutta se negatiivisuus joka tästä nyt uhkuu on jo niin kuolettavaa että kenties parempi jättää homma sikseen jo nyt.
Vieläkin kyllä vituttaa ja ihmetyttää se touhu siellä kaupan puolella, jossa olin tekemässä sitä vuoroa tässä taannoin. Ehkä eniten ihmetytti se että jos minut oli kerran palkattu sinne mm. estämään hävikkiä ja toimimaan myös myymälätarkkailijana esim. varkaiden ja näpistelijöiden varalta, niin miksi helvetissä työhöni kuului joku ostoskorien keräily? Aloitin muutenkin niiden kusisten korien keräilyn vasta vuoron loppupuolella ja ostoskärryihin en koskenut kertaakaan, sillä ymmärtääkseni tehtäväni oli siellä estää näpistelyitä ja varkauksia sekä muutenkin pitää yllä edes jonkinlaista järjestystä kaikenlaisten sekopäisten alkoholistien ja huumehemmojen porhaltaessa sisään joka viides sekunti.
Se että keräilin koreja pitkin myymälää sitoi minut kaikenlaiseen oheishömppään, joka tosiaankin söi aikaa siitä myymälän tarkkailemisesta jatkuvilla kierroksilla. Ilmeisesti näiden aiheiden kanssa painimisesta on tullut ihan arkipäivää myymäläpuolen vartijoille, joille on edelleen pakko nostaa hattua moisen täysin vihamielisen työympäristön kanssa painimisesta.
No joo, kaupan puolen hommat ovat kyllä aikamoinen mysteeri muutenkin. En kuitenkaan taida enää kovinkaan hevillä lähteä enää myymälöihin, vaikka todettavahan se oli että tuo vuoro siellä kaupassa oli pitkästä aikaa jotain sellaista joka tarjosi sitä paljon odotettua "erilaista työtehtävää" kuin yleensä.
Oikeastaan taitaapa olla niinkin että kaikki on lähtenyt luisumaan sen jälkeen entistä huonompaan suuntaan kun silloin kevättalvella aloin valittelemaan työnjohdolle siitä kun täällä iltakohteessani jonne minut alunperin palkattiinkin oikeastaan tekijäksi alkoi olemaan melko tylsää. Vaikka välillä jo ennen sitäkin tein respavuoroja, niin olivat ne kuitenkin melko satunnaisia kokonaisuuteen nähden.
Olisi oikeastaan pitänyt pitää turpansa visusti kiinni ja olla ihan hiljaa koko asiasta, sillä sitten sen jälkeen olen joutunut taas melko pitkälti kiertäväksi eikä minulle ole annettu "vaihtoehdoiksi" kuin sellaisia kohteita jotka ovat olleet ihan ylipitkillä vuoroilla varustettuja sekä ilmapiiriltään ihan paskoja muutenkin. Nytkin olen joutunut hoitamaan tuota erästä 12h vuoron sisältämää respakohdetta sekä joudunkin vielä sinne. Syynä tähän on se että eräs sen vakioduunari lähtee vetämään koko paikasta sen tylsistyttävän vaikutuksen johdosta.
Olen päättänyt olla tämän työurani loppuajan mahdollisimman vähän tekemisissä asioista päättävien elinten kanssa. Tunnen heitä kohtaan lähinnä täyttä turhautumista, eikä se nyt sinänsä olekaan mikään ihme että tällä alalla ei ihmeitä tapahdu näissä asioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti