Ahdistuneen yön jälkeen lähdin sitten seitsemäksi aamulla töihin. Täytyi nähdä jotain positiivista tässäkin, nimittäin seitsemään kun menee töihin niin julkiset kulkuvälineet katujen ohella ovat kyllä yllättävän tyhjiä. Se auttaa jaksamaan varsinkin keskustassa liikuttaessa.
Aika helvettiähän tämä tulee kuitenkin olemaan nyt sitten kun tässä kymmenen tai kahdentoista tunnin respassa tulen aloittamaan. Oikeastaan toistaiseksi tässä oppivuorossa minulle on valjennut vasta mm. se että tämä on onneksi aikalailla perusrespa sisältäen vieraiden opastamista oikeisiin paikkoihin ja ovien availua sähköisesti ties mille postimiehille ja kuriireille. Ongelmana onkin sitten se, että iltaa kohden tässä kohteessa toteutetaan jonkinlainen päivystysvaihe, joka ainakin toteutukseltaan vaikuttaa melko oudolta.
Ja sitten tässä mestassa on vielä loppua kohden jonkinlainen kiinteistökierroskin ulkopuolella ja sisäpuolella.
Suolaisia hetkiä tulee siis olemaan edessä varsinkin kun pitäisi yrittää vääntää tätä tämän paikan pohjapiirrustusta muistiinsa.
Saa nyt tosiaan nähdä että kuinka paskaksi nämä 10-12h vuorot muodostuvat. En suoraan sanottuna jaksaisi tehdä tällaisia päiviä, vaan se aikalailla normaali noin kahdeksan tunnin tai maksimissaan yhdeksän pitäisi riittää. Nyt kuitenkin vuoroja tässä kohteessa on edessä ainakin se viisi kertaa. Hapottavaa paskaa tämä.
Kun nyt miettii että vakinaisen vartijan tulee painaa duunia sen 120h tai lähelle sitä määrää per kolme viikkoa tehden viikkotyöajaksi usein normimäärää isomman luvun, niin aika helvetinmoisia määriä tässä kyllä tehdään töitä ottaen huomioon että kuukausittain käteen jää parhaimmillaan se noin 1700€.
Ymmärrän kyllä olevani palkkaorja, mutta kaipa tällä ihmisten hyväksikäytölläkin tulisi olla rajansa. Viime kädessähän sinä itse työntekijänä määrittelet ne rajat. Tuntuu kuitenkin että firma jolle työskentelet kylmästi kaluaa sinut loppuun ja heittää sitten ihmisen uuvuttua siihen samaan mittavaan ruumiskasaan, jossa ne sadat muutkin työuupuneet ja loppuunkalutut ihmiset mädäntyvät ties missä olosuhteissa.
Tällaiset työpäivät ja ylipäätään putket eivät tosiaankaan tee työuupuneelle ihmiselle hyvää. En tiedä vielä huomista kohdettani, mutta toivottavasti ainakin se olisi joku päivärespa eikä tämä mesta vielä vähään aikaan. Muutenkin haluaisin viettää enemmän aikaa pienimuotoisen perheeni, eli lähinnä avovaimoni seurassa ja yrittää käyttää sitä laatuaikaa niin hyvin kuin mahdollista.
En suoraan sanottuna enää tiedä että minkälaisille kaapissa asuville, enimmäkseen yöllä eläville ja vedellä ja leivällä käyville ihmisille tämä työ on oikein suunniteltu. Vaikeaksi kuitenkin menee kun pitäisi yrittää pyörittää elämäänsä ja samalla käydä mittavia työputkia sisältävässä työssä, josta ei edes kovin hyvin makseta kaikki seikat huomioonottaen. Olen jo henkisesti alkanut murtumaan aika pahasti tämän kesäloman syöksylaskun jäljiltä, joka on näkynyt kotona äärimmäisenä ärtyneisyytenä ja jatkuvana masennuksena ties mistä. Asiat eivät siis todellakaan ole hyvin.
Olen nykyisin ns. "vaeltava aave", joka lipuu työkohteesta toiseen ainaisesti väsyneenä ja pelkkä hymyilevä kuori paikoitellen rapistuen hiljalleen pois. Olen suunnattoman väsynyt ja lopen uupunut, mutta en enää tiedä että kuinka kauan tätä jaksaa ilman vähintään muutaman päivän saikkua.
Ryhdyn nyt selvittämään että missä olisin töissä huomenna, sillä sekin näemmä pitää selvittää itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti