Kävin eilen vuoron päätteeksi erään ex-työkaverini kanssa oikein kunnolla juomassa olutta. Se oli tervetullut yllätys pitkästä aikaa,sillä kuten viimeaikaisista postauksista ilmeneekin, niin työssä on alkanut menemään taasen melko huonosti.
Aamulla hoipuin tänne töihin ja löin nämä saamarin työvaatteet päälle kylmä hiki otsalla. En nyt kuitenkaan niin huonolla ololla ole liikkeellä kun aluksi tuntui, mutta kyllä tämä päivä varmaan menee ihan jäähdytellessä eilisiltaisia tekoja.
En tiedä että onko kukaan koskaan ajatellut että miksi ihmiset keskimäärin viihtyvät niin lyhyen aikaa näissä tämän alan töissä. No, voidaan sanoa tietty että on tässäkin ammattikunnassa sitten se porukka joka jo alkujaankin on sen verran laiskaa sakkia että etsivätkin vain työtä jossa maksetaan palkkaa jääkiekko-otteluiden seuraamisesta respassa istuen tai nettipelien selailuista valvomossa. Toisaalta eipä näistäkään hommista saa ihan hirveästi huutia antaa, sillä totuushan on että useimmiten mitään muutakaan tekemistä ei ole.
No joo, mutta sanotaan näin että normaali, eteenpäin elämässä pyrkivä kaveri tai kaveritar joka näitä hommia tekee väsyy kyllä tähän tahtiin ennen pitkää. Palkat ovat työn määrään nähden todella pienet, eteneminen uralla on erittäin epätodennäköistä ja jatkuvasti sinä olet jonkun asian altavastaaja. Kolmanneksi kaikki vihaavat vartijoita ihan vaan siksi että sinua pidetään tyhmänä, laiskana tai "et sitten päässyt poliisikouluun"-vastausluokan tyyppinä automaattisesti.
Luin erästä foorumia missä ihmiset keskustelivat siitä miksi he eivät haluaisi lastensa ryhtyvän ammatin osalta. Muutamassa postauksessa mainittiin vartija, joka on kyllä kieltämättä ihan looginen vastaus. En minäkään haluaisi lapseni, mikäli sellaisen omaisin, ryhtyvän vartijaksi pikkupalkalla kaikkien solvattavaksi ties minne pimeille kujille kärsimään. Toisekseen tuntuu että vartijat ovat yleisen mielipiteen mukaan aina ja iänkaikkisen automaattisesti "pahojen puolella", johon kuuluvat ammattikuntina poliisit, HSL:n lipuntarkastajat, pysäköinninvalvojat sekä mahdollisesti erinäiset sosiaalialan työntekijät.
Piilottelen itse todella paljon ammattiani kanssaihmisiltäni. Olen pyrkinyt systemaattisesti hämärtämään toimenkuvaani läheisiltäni, sillä minusta on edelleen noloa myöntää esimerkiksi avovaimoni ystävien tai sukulaisten seurassa olevani vartija. Koko ammattinimike huutaa tietyssä seurassa vaivaannuttavasti sitä että olet juuri se ihminen joka ei ole a) viitsinyt käydä kouluja kunnolla loppuun b) olet veltto paska ilman minkäänlaista kunnianhimoa tai c) olet sairas rasistinen sadisti joka kalju kiiltäen oikein mielellään jahtaa teleskooppipatukka avattuna OC-kaasu kourassa kaikenlaisia rullalautailijoita sekä nuorisoporukoita pitkin lähintä ostoskeskusta.
Tuntuu että huomattava osa tämän alan kollegoista- mikäli siis kyseessä on nuori sellainen on vain läpikulkumatkalla tästä ammatista johonkin toiseen. En yhtään ihmettele että miksei turvallisuusala kiinnosta ainakaan nuoria ihmisiä kovin kauaa, sillä nämä perustason hommat ovat oikeasti aika puuduttavia ja itseään toistavia rutiineja päivästä toiseen kesät ja talvet. Sitten jos taas vartijana näkyy keski-ikäistä tai vähän sitä nuorempaa sakkia, niin silloinkin minusta on kyseessä vähintäänkin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jämähtäneet tähän ammattiin kun eivät ole jaksaneet tai tajunneet hakea mitään muuta työtä. En jaksa uskoa ettäkö kovinkaan montaa ihmistä oikeasti kiinnostaisi nämä tämän alan työt, vaan eiköhän kyse ole siitä että kun perhettäkin alkaa olemaan iän ohella, niin jostainhan sitä rahaa on revittävä voiksi leivän päälle.
Vaikka usein puhutaankin että vartijat tekevät mukamas "tärkeää työtä", niin siitäkin huolimatta minusta tuntuu että kyseessä on vain jonkinlainen illuusio, joka ei reaalimaailmassa toteudu yhtään sen enempää ihmisten mielipiteissä kuin käytöksessäkään meitä kohtaan.
Että joo, kieltämättä tämä pahojen puolella työskentely vaatii veronsa minulta myös henkisesti. Onneksi kaveripiirinikin kuuluu muutama ex-vartija ja eräs nykyinenkin, mutta suuremmalti osin frendit taitavat olla aikamoisia aseistakieltäytyjä-painotteisia, akateemisesti suuntautuneita ihmisiä. Tällaisissa piireissä vartijaksi ryhtymistä ei aina oikein ymmärretä, vaikka tuntuu että aika moni kaveri ja läheinen tietää että teen tätä nykyään vain rahan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti