Sunnuntain asiakkaat

Sunnuntainen vuoro alkoi tänään sitten sillä että tänne iltakohteeseeni saapui eräs varsin tuohtunut naisihminen. Näin tuon naisen jo valmiina odottelemassa kohteen sisäpuolella kun kävelin vuoroon, enkä voi suoraan sanoen todellakaan väittää ettenkö olisi arvannut mitä on tulossa.

Sanotaan näin että vanhemmat naisihmiset, eli tuttavallisemmin sekä useimmiten "mummot" ovat ehkä se kaikkein vaikein asiakasryhmä ainakin näissä kohteissa joissa olen itse pyörinyt. En aina oikein voi tajuta että mitä nämä piinallisen menopaussin riivaamat peräkammarin akat minusta oikein haluavat, mutta uskon että taidan joutua heidän kanssaan tekemisiin ihan vaan siksi kun rinnassa lukee ammattini niinkin selkeästi.

Minut kutsuttiin sitten selvittelemään tässä kohteessa erään sen työntekijän ja tämän mummon välistä dialogia joka alkoi piakkoin vuoron alettua. Mummo väitti hukanneensa erään asiakasyrityksen sisään jonkun ihmeellisen nahkalompakon tai vastaavan, joka sisälsi kuulemma suurinpiirtein hänen koko elämänsä. Totesin että valitettavasti me emme ole löytäneet mitään sellaista täältä.

Dialogi lähti käyntiin näin:

Mummo: "Minulla oli sellainen punainen nahkalompakko ja minä olin sen kanssa täällä eilen.. onko se täällä.."

Iltavaksi: "Valitettavasti emme ole löytäneet kuvailemaanne esinettä. Jos kuitenkin löydämme sen, niin saisinko yhteystietonne siltä varalta että voimme ilmoittaa"

Mummo: "No täytyyhän se teillä olla täällä! Kyllä teillä joku paikka on missä se on nyt.."

Iltavaksi: "Valitettavasti emme ole ainakaan vielä löytäneet sellaista. Jos saan yhteystiedot, niin.."

  --- PITKÄ HILJAISUUS

Mummo: "VOI VITTU!!!!"

Iltavaksi: "Öh, mitähän tähänkin nyt voisi todeta"

Mummo: "Siellä on minun koko elämäni.. kaikki on siellä..."

 -- Mummo poistuu vähän matkan päähän tuohtuneena soittelemaan jollekin kampaajalleen, varmaan.

Onneksi tämä tilanne meni ihan kohtuullisesti ohitse, sillä viime kuukausien aikana saamani treeni näiden tämän ikäryhmän asiakkaiden kanssa on kyllä siinä määrin kantanut hedelmää, että en kimpaannu heidän sanankäänteistään läheskään enää yhtä helposti kuin silloin joskus viime talvena.

Toisekseen tässä kohteessa eräs elektronisesti lukittu ovikin nyt temppuilee. Onneksi se ei ole mitenkään tärkeä ovi minulle sinänsä, mutta huomenna tai ylihuomenna sitä käyttävät ihmiset voivat hiukan tykätä kyttyrää kun ko. ovi ei aukeakaan ollenkaan kulkukortilla. Täytyypä ilmoittaa asiasta huoltomiehille.