Tämä kysymys on kuulemma sellainen mitä aika moni tälle alalle työllistynyt miettii enemmän tai vähemmän hiljaa yksinään työuransa aikana jossain vaiheessa.
Täytyy sanoa että kyllä itsekin olen tätä pohtinut useitakin kertoja ja siihen liittyvien valintojen seurauksia jopa öitä myöten.
Parempi kuitenkin kai kerrata hieman taustoja:
Tätä blogia kirjoittaa nuori parikymppinen mieshenkilö. Olen ylioppilas koulutukseltani ja takanani on muutama vuosi varsin katkonaisia korkeakouluopintoja. Asevelvollisuuteni olen suorittanut ihan varusmiespalveluksessa sen pitemmän kaavan kautta. Ennen tätä työtä olen tehnyt kaikenlaista hanttihommaa silloin kun olen voinut.
Sanottakoon vielä että niin kaukana tämä ammatti oli minulle abiturienttivuonna että jos joku olisi sanonut minulle silloin että noin kuuden vuoden päästä olet vartija ja korkeakouluopintosi eivät ole kiinnostaneet sinua enää pitkään aikaan, niin olisin varmaan nauranut kyseisen tyypin ulos ovesta. Elämällä on kuitenkin hassu tapa kääntää ihmisten halut, toiveet ja odotukset ympäriinsä mitä odottamattomimmilla tavoilla.
Ennen kuin suoritin molemmat vakinaiseksi vartijaksi oikeuttavat koulutukset, niin olin vuoden enemmän tai vähemmän tekemättä mitään. Olin kyllä aktiivisesti hakenut työpaikkoja mm. Postilta ja muutamalta muulta yksityiseltä firmalta, mutta missään ei ollut tärpännyt. Eräs tuttavani toimi tuolloin myymälävartijana, ja häneltä pintapuolisesti kuulin tämän ammatin pääsyvaatimuksista. Hakeuduin kevättalvella 2010 ensiksi 40h kestävälle työn perusteiden kurssille, jonka jälkeen piakkoin suoritin 60h peruskurssin. Molemmat kurssit sekä voimankäytölliset lisäkurssit teleskooppipatukasta ja kaasusumuttimesta kustannnin itse omista säästöistäni.
En oikein ollut varma että mitä odottaa näillä lähtökohdilla alalle lähtevänä. Maksoin tosiaan kurssit itse, sillä päätin että se voisi lisätä mahdollisuuksia työllistyä alalle, eivätkä kurssit nyt hinnoiltaan aivan ylitsepääsemättömiäkään olleet. Tämä helpompi työllistyminen oli tottakin, sillä valmistuttuani kursseilta sain melko välittömästi töitä eräältä alan firmalta jonka vetimissä nytkin istun. Toki ennen työllistymistä nykyisen esimieheni alle seurasi noin viikon kestävä sekoilu, jonka jälkeen erästä henkilöstöpäällikköä kohtaan olen tuntenut syvää epäluottamusta.
Minun oli aluksi tarkoitus olla täällä töissä vain vähän aikaa. Luin samalla pääsykokeisiin erääseen toiseen yliopistoon, mutta jos olisin sinne päässyt niin olisin taas joutunut jättämään taakseni montakin asiaa ja päätin olla menemättä pääsykokeisiin sitten kesällä. Näin teinkin, mutta sitä ennen oli melkein puoli vuotta töissä vartijana ja olen luonnollisesti edelleen.
En ole kuitenkaan missään vaiheessa pohtinut jääväni alalle uraa tekemään. Siihen juttuun tämä on monessakin mielessä aivan liian epävarma ja huonosti palkattu ala. Epäilen että esimiehenikin vaistoavat että minulla on vielä aivan liian monta korttia pakassa jäljellä ettäkö olisin pakotettu jäämään tälle alalle, mutta jonkun aikaa minun on täällä työskenneltävä erinäisistäkin pakottavista syistä.
Tässä vaiheessa ja tässä tekstissä haluankin alleviivata sitä että minunkin kohdallani on käynyt juuri niin että aluksi tykkäsin työstäni ja halusin todella painaa duunia, johon sinkkuna ja edellisen vuoden tulojen varsin pienellä veroprosentilla tienasin ihan kohtuullisesti. Hyvin pian kuitenkin se kuuluisa "työn luonne" kääntyi minua vastaan, ja nyt jo pian vuodenkin töissä olleena olen alkanut huomaamaan kuinka paljon menetänkään vapaa-ajassa, sosiaalisissa suhteissa sekä muutenkin yleisessä jaksamisessa tämän työn myötä.
Yritän seuraavassa postauksessani käsitellä hiukan sitä mitä teen nyt työkseni sekä sitä mitä kaikkea siihen oikeastaan kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti