Takaharkintaa

Täytyy myöntää että eilisen melko vittumaisen vuoron jälkeen teki mieli "riipaista alle oikein kunnon känni". Meinasin ostaa ainakin vähän yhtä sun toista tilanteen vuoksi, mutta päädyin antamaan asian olla. Mahdollisuudet ryypiskelyyn olisi kyllä ollut, sillä naisystäväni kanssa ei nähtykään eilen. Lähinnä kuitenkin se moraalinen tosiasia että joisin torstaina eli periaatteessa kuitenkin keskellä viikkoa sai minut perääntymään periaatteineni takavasemmalle.

Olen nyt aamun valjettua tyytyväinen etten langennut juomaan. Käytän alkoholia melko vähän muutenkin, mutta välillä on pakko juoda useimmiten salaa ihan vaan siksi koska tekee mieli. En kerro asiasta juurikaan naisystävälleni, sillä hän tulee siitä äärimmäisen mustasukkaiseksi ja kuvittelee minun mukamas juopottelevan jossain baareissa vaikka ihan kalsarikännien linjalla usein kotisohvalla loikoilenkin.

Tänään työpaikalla on ollut ihan rauhallista. Vaikka asiakkaita on ollutkin, niin kukaan ei ole ollut ihan ylitsepääsemättömän ilkeä tai vastenmielinen niin kuin eilen. Toisaalta taas voi myös olla että itse en ole enää kiinnittänyt heihin kovinkaan paljoa huomiota.

Keittelin muuten aamulla termokseen mukaan vihreää teetä. Se kieltämättä piristi tämän jatkuvan sumpin juomisen ja vitutuksen muodostamaan koktailiin, mutta tietty viimeistään iltapäivällä pitää kyllä alkaa jälleen ryystämään sumppia. Saa nähdä että auttaisiko tämän vihreän teen ryystäminen minua muotoutumaan jonkinlaiseksi Zen-Buddhalaiseksi äärimmäisen mielenrauhan tyyssijaksi vai joudutaanko jatkamaan samalla melko riehakkaalla linjalla.

Toisekseen nyt kun miettii, niin tämä blogi on kyllä juuri tämän "asiakaspalvelupuolen" johdosta perustavanlaatuisen erilaista luettavaa ja työstettävää verrattuna siihen kaverini blogiin jossa hän jakoi postia. Nyt jo sitä mielessään miettii että kannattaako tämän työn "puolia" tuoda esille tällaisessa blogissa jota tulen kuitenkin lukemaan joskus jossain vaineessa tämän työni loputtua. Pelkään siis että "aika kultaa muistot" vähän niin kuin armeijankin kanssa, mutta sitten pudottaa ne taas sinne lattianrakoon todellisuuden välittyessä näiden tekstien välistä.