Olen aina tykännyt kirjoittaa ja jollain tapaa taltioida kokemuksiani tavalla jos toisella.
Tämä blogi kertoo työstäni vartijana maamme pääkaupunkiseudun urbaanissa betoniviidakossa. Luultavimmin pyrin päivittämään tätä aina kun kerkeän tai jaksan- aina en kuitenkaan kerkeä enkä todellakaan jaksakaan.
Idea tälle lähti kai siitä että eräs ystäväni oli muutama kesä sitten Postilla yöjakajana, jolloin hän piti blogia töistään tuon muutaman kuukauden ajalta. Itsekin kirjoittamisesta pitävänä ihmisenä ajattelin että nyt tällainen voisi olla hyvä luoda omista töistäni- ajattelen nimittäin vastoin yleistä käsitystä hyvin paljon töitteni äärellä ja joudun näennäisen yksintyöskentelyn johdosta viettämään paljon aikaa pääni sisällä usein omasta tahdostani ja toisinaan olosuhteidenkin pakosta.
En voi luvata antaa mitään kovin ruusuista kuvaa asioista. Aion kirjoittaa kaikesta siten kun itse asiat näen, sillä koen ainakin tässä vaiheessa että tarpeeksi anonyymisti kun asioista kirjoittaa, niin tällöin liikaa informaatiota eli raskauttavia tosiasioita ei vuoda ulkopuolisille tahoille. Älkää kuitenkaan odottako tästä mitään voimankäytön ja kovien tilanteiden orgiaa, vaan pikemminkin jonkinlaista kirjoittajan itsensä testamenttia itselleen.
Kenties joskus vuosien päästä jo lopetettuani nämä työt kauan sitten kykenen palaamaan kirkkain mielin tämän blogin kirjoitusten äärelle ja tuntemaan kenties jonkinlaista nostalgiaa näitä aikoja kohtaan joista nyt pyrin melko säännöllisesti kirjoittelemaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti