Työt jatkua vois

Piinallinen työviikko jatkuu.

Eilen suuri kävijämäärä aiheutti sen että kuusi ihmistä kymmenestä ei löytänyt naisten vessaa, vaan jostain syystä päätyi painamaan inva-WC:n avaus- ja kutsupainiketta. Jostain syystä naisten WC-tilat olivat heillä täysin kadoksissa, vaikka ainakin kolmessa paikassa oli lähes kirjaimellisesti alligaattorin kokoisin kirjaimin daamien WC-tilat ilmoitettuna.

Juoksin siis ihan kiitettävästi valvomon ja Inva-huussin väliä eilen ainakin sen kuutisen kertaa saman illan aikana. Pohdin ihan vakavasti sitä että jos vaan laittaisi tuon väärinkäyttöä nähneen vessan oveen valtavan kyltin jossa lukee että "EI, ÄLÄ PAINA SIITÄ KUTSUNAPISTA KUN TÄMÄ EI OLE NAISTEN WC".

Pariin ekaan kertaan jaksoin vielä hölkätä paikalle, mutta kaikki muut kerrat sitten alkoivatkin vituttaa ja suoraan sanoen viimeisinä kertoina en enää edes jaksanut vaivautua olemaan ystävällinen, vaan sanoin että naisten WC on sitten muuten noin 20 metriä tuossa SAMASSA SUUNNASSA JOSTA JUURI TULITTE.

Summa summarum; ihmiset ovat enimmäkseen sokeita.

Toki löytyi kyllä eiliseltä vielä sitten nekin tyypit jotka miespuolisina eivät löytäneet miestenvessaan. Hohhoijaa tätä elämää ja ei voi muuta sanoa kuin että työ tekijäänsä vituttaa.


Tuli mieleen vielä jutella siitä kuinka tosi moni tuntemani ihminen vartijaksi päätyneenä ja sillä työllä kokoaikaisesti itseään elättäen pitää melko vähän ääntä ammatistaan. En ole todellakaan itse poikkeus, vaan eräs todella läheinen työkaverini joka on Facebookissakin ystäväni pyysi etten kertoisi kellekään tai viittaisi asioihin hänen työstään.

Ymmärrän sen kyllä. On lähes aina vaikeaa olla vartija, sillä ne epäammattitaitoisimmat ammattimme edustajat tekevät usein erittäin hyvää työtä mustamaalamalla kaikkien vartijoiden ammattitaitoa ja kieltämättä onhan populaarikulttuurissakin paljon pahaa verta vartijoita vastaan ja meidät usein muutenkin nähdään tyhminä, saamattomina ja äärimmäisen väkivaltaisina tapauksina. Toisinaan nämä tapaukset pitävät paikkansa ja toisinaan sitten taas eivät, mutta mediankin kautta tästä ammattiryhmästä on muodostunut tietynlainen kuva joka myös leimaa sinut aivan tasavarmana "tietynlaiseksi ihmiseksi" mikäli avoimesti ammatistasi kerrot.

Pidän siis matalaa profiilia työstäni. Muutamat ystävistäni tietävät kyllä työstäni, mutta sanotaanko että tietyille hieman vaihtoehtoisemman ja rauhanomaisemman  maailmankuvan omaaville ystävilleni olen häivyttänyt kertomuksissani työni tarkat rajat sekä yleisen toimenkuvan siten että tätä kuvitellaan nyt kai heidän tiimoiltaan jonkinlaiseksi yleiseksi "asiakaspalveluduuniksi".

Totta kai annan sitä "rispektiä" kaikille niille jotka uskaltavat rehellisesti ja avoimina olla vartijoita. Itse olen kuitenkin saanut kokea yhtä sun toista ikävää jo ennen tätäkin ammattia, joten sinänsä olen päättänyt että en viitsi nostaa itseäni sellaiselle jalustalle josta minua on helppo tähdätä tarvittaessa. Minua ei muutenkaan kiinnosta hirveästi kerätä huomiota tämän ammatin edustajana, vaan ihan tyytyväisenä pysyttelen mahdollisimman anonyymina "duunarina" asiakaspalvelutyössä ilman sen kummempia alleviivauksia.

Mutta joo, kieltämättä tämä duuni on minulle todellakin vain sitä itseään- eli työtä jolla rahoittaa vuokransa ja elämisensä niin kauan että olen kerännyt tarpeeksi paukkuja alan vaihdokseen. Myönnän kyllä että ihan alussa mietin pitkään sitä että haluaisinko kenties ainakin yrittää edetä alalla erinäisten koulutusten muodossa, mutta kuultuani ja nähtyäni moisten koulutusten todella epävarman hyödyn päätin jättää ne suurimmaksi osaksi rauhaan. En voi myöskään ymmärtää työtovereitani joille tämä saattaa hyvinkin olla se elämän kestävä kutsumusammatti, mutta ehkäpä heidänlaisilleen se tämän työn ainakin minulle kovin usein kadoksissa oleva syvin olemus on valjennut jo aikoja sitten.

Viikon positiivisiin uutisiin kuuluu muuten näin vaihteeksi se että tämä kuukausi on pian lopuillaan ja huomenna on palkkapäivä. Kauhulla lähinnä odotan että onko palkka maksettu oikein vain päin helvettiä.

Siinäpä vaarallisia tilanteita loppupäivälle.