Niinhän siinä taas kävi että löysin itseni luvatun maanantai-päivän viettämästä hälytyskorvauksen turvin kutsuttuna päivätyövuoroon. Aulapalvelutehtäviin siis päädyin kohteeseen jossa olen ennen tätä ollut muutamisen kertaa. Onneksi kuitenkin tämän kohteen työnteon perusperiaatteet ovat minulle tutut, joten pystyn tätä pyörittämään toisen työparin kanssa ihan kiitettävästi.
Se mikä puolestaan ei ole kovin mairittelevaa ajateltavaa on se että tästä tulee taas kertaalleen seitsemän päivän työviikko. Näitä tällaisia putkia minulla on joskus ollutkin aivan työuran alussa, mutta silloin minä en vielä ollut näin uupunut tähän työhön enkä sen puoleen seurustellutkaan, joten työaikaani panostin kyllä.
Nykyään tällaiset työputket ovat vähän ikäviä, vaikka ymmärrän kyllä että rahaahan niistäkin käteen sitten jää. On kuitenkin aivan selvää että tässä vaiheessa alan ymmärtämään vapaa-ajan tärkeyden sekä sen että ehkäpä minunkin työnarkomanialleni on rajansa sitten kumminkin.
Tämä päivä menee siis leppoisasti asiakaspalvelu&aulapalveluhengessä, mutta huomenna palataan sitten kolean koneilmastoituun valvomoon ties vaikka minkä juttujen pariin. Täytyy kuitenkin sanoa että huolimatta siitä että menetin ainoan vapaapäiväni tältä viikolta, niin sainpa sentään edes hitusen sitä kauan kaipaamaani vaihtelua työkohteisiin.
Se jos mikä asia tuo aivan uudenlaisen ja raikkaan tuulahduksen tässäkin työssä jatkamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti