Ne asiakkaat, ne asiakkaat..

Niin, joutuuhan tässä työssä asiakkaidenkin kanssa tekemisiin- tämä ala kun nykyään katsotaan "palvelualaksi", ja kaipa se sitten sitä onkin useiden työtehtäviensä osalta. Harmi vaan että niin kuin muissakin palvelualojen töissä, niin myös tässä ongelmaksi nousee se kuinka kauan arvoisa asiakaspalvelija jaksaa alati kasvavan ja vaativamman asiakaspohjan kanssa oikein vääntää ja kääntää.. erinäisissäkin muodoissa.

Selkeän väkivaltaisia asiakkaita en ole vielä kohdannut. Muutamia vihaisia ja aggressiivia kylläkin.

Aulapalvelukohteissa usein päädyn asiakaspalvelutilanteeseen keski-ikäisten tai sen ylittäneiden naisihmisten kanssa. Koska he ovat kohteessa asioimassa tietyn saavuttamansa yhteiskunnallisen etuuden johdosta, niin he myös olettavat että heitä palvellaan sen mukaisesti. Turhautumista aiheuttavat näille henkilöille usein se että sovittu tapaaminen ei alakaan odotetusti tai kun juuri he eivät pääse palvelutiskille ajoissa.

Toisen ääripään muodostavat sitten vahvasti alkoholisoituneet vanhemmat miehet, joista eräskin kävi tuossa paikassa samalla asialla viisi kertaa saman päivän aikana ja poikkesi seuraavana päivänä vielä pariinkin kertaan samassa paikassa taas samoilla asioilla. Näistä kerroista hän oli muutaman kerran varsin aggressiivinen ja kerrankin hän saapui vanhalta viinalta haisten eteeni ja huusi täyttä kurkkua että "MITÄ TÄÄLLÄ PITÄÄ SAATANA TEHDÄ ETTÄ SAA ASIANSA HOIDETTUA, PERKELESATTANA"

Toisen asiakaskunnan sitten muodostavat ne henkilöt jotka joudun poistamaan toisessa kohteessani. Kaikki tapaukset toistaiseksi ovat poistuneet pikaisesti kun on vaan huomauttanut ystävällisesti että alue jossa he oleskelevat sillä hetkellä pitäisi sulkea ison rautaisen veräjän taakse, että voisivatko he ystävällisesti poistua viettämään iltaa muihin tiloihin tai muussa tapauksessa he jäisivät sinne aamuun asti. Tämä kyllä tepsii.

Toisinaan sitten taas ei tepsi:

Kerran yllätin kohteemme takatiloista istuskelemasta vanhan mummon, joka oli ripustellut tuon hallin takatilan pattereille epämääräisiä valkoisia huiveja kuivumaan. Hänellä oli pattereilla kuivumassa viisi tai kuusi liinaa ja hän itsekin oli niihin kietoutunut. Nainen toi minulle mieleen jo edesmenneen Äiti Teresan.

Kerroin hänelle ystävällisesti saman litanian kuin muillekin sulkemisajasta ja muusta oleellisesta. Hetken hän tuntui olevan kuin muissa maailmoissa ja lopuksi ryhtyi vänkäämään siitä että miksei hän voisi jäädä paikoilleen. Hetken vastahakoilun jälkeen nainen kuitenkin keräsi märät rättinsä pattereilta ja antoi minulle jonkun epämääräisen "JEESUS PELASTAA OTTAKAA JESSE SYDÄMEENNE"-tason julistusjulkaisun ja häipyi sitten hiljalleen könöttäen paikalta.

Kerran yllätin vessojen sulkukierroksella jonkun äijän paskalta miestenvessasta. Tyyppi ei ollut lukinnut vessan ovea. Tämän jälkeen sitten kun pyysin häntä poistumaan tyyppi jäi istuskelemaan paskahuussiin ja lopulta ulostettuaan siellä ilmeisen kauan päätyi istumaan samoihin tiloihin jotka piti sulkea veräjällä. Kun menin sanomaan asiasta, niin tyyppi tuohtui että "pitääkö täältäkin taas nyt sitten lähteä".

Kolmas kerta jolloin tunsin aggressiivisuutta kohtaani taisi olla kun jo aiemmin mainitun tilan veräjällä suljettuani näin kameroista että sitä lähestyi keski-ikäinen pariskunta. Tuo veräjä oli lukossa, mutta näin että vissiin hiukan humaltunut mieshenkilö yritti siirtää veräjää ja rynkytti sitä edestakaisin jonkun raivonpuuskaan vallassa. Saavuttuani paikalle korotin ääntäni ja kysyin että "MOIKKA, MISSÄS ASIOISSA LIIKUTTE? VOINKO OLLA AVUKSI?", johon mies totesi että "No mä meen nyt vessaan perkele". Jouduin toteamaan että vessat joihin hän pyrki eivät olisi nyt enää auki, jolloin hän käännähti äkkiä minua kohti ja lähti hyvin vihaisesti kiroillen pois paikalta.

Onneksi kuitenkaan asiakaspalvelutilanteita ei aivan hirvittävästi tule eteen. Muilla vartijoilla voi varmaan tullakin.

Tuntuu että pohjimmiltaan tällainen asiakaspalvelutyö tässä muodossa ei taida olla juttuni. Väsyn samojen asioiden toistamiseen kuin robotti, enkä usko että asiakaskunta useimmiten edes ajattelee että miltä siitä asiakaspalvelijasta tuntuu. Harvoin saa kiitosta vaikka sanonnan mukaan ihminen ei kuulemma kiitoksesta eläkään.

Toisaalta muistan kyllä kertoja kun vähän nuoremmatkin pojat ovat kiltisti sanoneet minulle että olen rento vartija ja antaneet iltalehdenkin luettavaksi. Myös vähän vanhemmat ihmiset usein kiittelevät.

Tähän kai on lopulta tyytyminen.