Jälleen kerran olen päässyt muutaman tuuman edespäin kohti totaalista kyllästymistä.
Tilanne 1:
Paikalle saapuu mieshenkilö kiihtyneenä ja vaatii että lähden avaamaan kolmikerroksisen rakennuksen toisessa päässä sijaitsevaa Inva-WC:tä hänen sitä tarvitseville suojateilleen tai mitä nyt ovatkaan. Selitän hänelle että ensinnäkin en omaa avaimia sinne koska se ei ole enää minun vartiointialuettani ja on itseasiassa kokonaan toisen firman hoidossakin.
Mies vastaa "NO MUTTA KYLLÄ NYT PITÄÄ RIPEÄSTI TOIMIA HE EIVÄT VOI ODOTTAA ENÄÄ KAUAA"
VASTAUS: "JOO, MUTTA MULLA EI EDELLEENKÄÄN OLE AVAIMIA SINNE KUN SE EI OLE MINUN VARTIOINTIALUETTANI. OLE HYVÄ JA KÄÄNNY XXX:N HENKILÖSTÖN PUOLEEN KUTEN AIKAISEMMINKIN TOTESIN"
Mies lähtee kalppien tiehensä.
Tilanne 2:
Seuraavaksi yritän selvittää erästä tämän asiakaskohteen juttua erään sen vt. henkilön kanssa, jolla ei näemmä ole mitään käsitystä miten asiat hoidetaan, mutta kova tarve kuitenkin osoittaa että halveksuu minua niin ammattini kuin vissiin pärstäkertoimenkin puolesta. Juuri nämä ihmiset ovat syynä sille miksen jaksa tehdä töitä tässä kohteessa, mutta ketään ei näytä se kiinnostavan aivan hirveästi. Lopputuloksena saattaa hyvinkin olla jossain vaiheessa se kuuluisa työuupumus, eli burnout.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti