Tänään aamulla yleinen fiilis työkohteessani oli kumman nyrpeähkö.
Kaikki tuntuivat vain näyttävän minulle hapanta naamaa ja muutenkin olivat täysin hiljaisia noin niin kuin asiakasyritysten "työntovereiden" osalta. Oikeastaan heidänkin kutsumisensa työtovereiksi on todella vähän niin ja näin, mutta sanotaan nyt sitten että he ovat lähin vastineeni oikeille työkavereille. Minut kuitenkin erottaa heidän työvaatteistaan tämä tummanpuhuva puku sekä sen kantama "VARTIJA/VÄKTARE"-stigma rintapielessä.
No kuitenkin, he tuntuivat kaikki melko vittuuntuneilta johonkin asiaan. Reipas ja muutenkin sporttinen kassatyttökään ei tervehtinyt minua iloiseen sävyynsä tänään, vaan näytti jotenkin nyrpeältä. Väkisinkin mieleen juolahti että olisinkohan tyrinyt jotenkin perustavanlaatuisesti vaikkapa siten että blogini tekstit toistaiseksi olisivat olleet liian tunnistettavia tai joku paikka olisi jäänyt lukitsematta tai muuta paskaa. Toistaiseksi mitään syytä tälle käyttäytymiselle ei kuitenkaan ole ilmennyt.
Tänään aamulla myös eräs vanhempi henkilö tuli kyselemään eilen kuulemma asiakasyrityksen tiloihin jäänyttä lippalakkiaan. Kerroin hänelle että minulla on nyt tuolla valvomon löytötavaralaatikossa kolme eri lippalakkia ja toin näytille yhden joka eniten vastasi hänen kuvauksiaan. Se ei kuitenkaan ollut oikea, jonka jälkeen hän kumma kyllä poistui sen kummemmin rähinöimättä, vaikka ilme papparaisella kyllä oli sellainen "kumminkin ootte varastaneet sen, suatanan suatana!"
Että joo, eihän tämä taas helppoa ole. Lähden nyt tappelemaan yhden hälytysjärjestelmän kanssa ja sen jälkeen juon varmaan kahvit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti