Vartijoita on varmaan yhtä montaa eri lajia kuin on ihmistyyppiäkin. Jos siis ajatellaan toiminta- ja työskentelytapoja. Onneksi kuitenkin tällä alalla erilaisia työtehtäviä riittää ja kaiketi myös työkohde määrittää hiukan sitä minkälaisia ihmisiä sinne hakeutuu ja minkälainen työkohde kelpaa kellekin.
Itse halusin ihan alusta asti tekemään aulapalvelukohteita. Se jossain määrin piti aluksi paikkansa, mutta koska minut palkannut pomomies ei ollut aulakohteiden esimies, niin päädyin aika äkkiä siihen kohteeseen missä olen nyt suurimman osan ajastani pyörinytkin.
Minulle on jo ihan tämän työn alusta asti merkannut ehkä se eniten että minkälainen työporukka minulla on kohteessa. Aulakohteessani työporukka asiakasyrityksen puolesta on ollut mukava ja oikeastaan varsin lämminhenkinenkin meitä vartijoita kohtaan. Tietysti sielläkin on omat ongelmansa, mutta sanotaan näin että koen työtäni arvostettavan enemmän siinä työkohteessa kuin tässä jossa olen enimmäkseen paikalla.
Varmasti löytyy sellaisiakin vartijoita jotka nauttivat yksintyöskentelystä. Olen kuitenkin siinä määrin sosiaalinen persoona, että toivoisin ihan aidosti "työkavereita". Myös silloin tuntuvat työt menevän paremmin kun kohteessa on kaksi tai useampia vartijoita, vaikka harvemmin niitä kahta enempää juuri missään auloissa tai sensellaisissa paikoissa myymälöitä yms. järjestyksenvalvonnallisia tehtäviä lukuunottamatta onkaan.
Voin myös onnekkaasti todeta että väkivallan uhka on ollut vähäinen toistaisen urani aikana. Toisaalta kohteenikaan eivät ole sieltä rankimmasta päästä ja muutamia sanallisessa muodossa toimitettuja poistoja olen joutunut tekemäänkin. On minulle kiroiltukin ja pikkupojat muutamaan otteeseen ivalliseen sävyyn tiedustelleet työni mielekkyydestä ovela hymy naamallaan.
Onneksi olen välttynyt sen suuremmilta kahakoilta tai yhteenotoilta. Muutamilta pitempään alalla työskennelleiltä työkohteissani olen kuullut tarinoita väkivallasta, jotka eivät ole olleet kovin hohdokkaita tai mieltäylentäviä. Huomion vuoksi en edes kanna mitään voimankäyttövälineitä.
Pessimistisesti on kai todettava että palkkaan nähden juuri tässä työtehtävässä jossa olen ei tarvitse paljoa useimmitenkaan tehdä sen valvomotyöskentelyn ja illalla sulkukierrosten lomassa. Se on ainoastaan hyvä asia, sillä näillä palkoilla ei ensinnäkään kannattaisi omaa henkeään altistaa millekään sen puoleen kun tehdäkään sellaista työtehtävää, jossa pitäisi huhkia 24/7 hiki pinnassa. Palkat tuntuvat kuitenkin riittämättömiltä niillekin jotka tekevät vaativia kohteita tai töitä, mutta alalle päästäkseen ei myöskään tarvitse aivan hirvittävästi koulutuksen eteen tehdä. Ikuinen ristiriita siis kai tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti