"I don't care anymore"

Postauksissa on tosiaan ollut viime aikoina aikamoisia pausseja, sillä en ole jaksanut tai ehtinyt pahemminkaan paneutumaan tämän blogin pitämiseen. Kieltämättä töistäni kirjoittaminen on edelleen allekirjoittaneen mielestä mielekästä, mutta yhtälailla tästä ammatista poispääseminen on viime aikoina ollut päällimmäisenä tehtävänä.

Olen ollut nyt enimmäkseen tuolla yhdessä kohteessa ja viime viikolla ennen itsenäisyyspäivää vahdin siellä sitten yömyöhään kohteen porukoiden varsin kosteita pikkujouluja. Oikeastaan tuon tapahtuman jäljiltä koko mesta muistutti pitkään jonkinlaista yökerhoa, sillä tyhjät kaljatölkit ja siideripullot (pissiksineen) lähinnä käsittivät kyseisen kerroksen sisällön.  Parasta oli kyllä kun kohteen eräs varsin vähäpätöisessä asemassa ollut keski-ikäinen nainen yritti vahvassa jurrissa pomputtaa minua sieltä respan puolelta kaikenlaiseen typerään, joka lähinnä sai hänet näyttämään typerältä ja itsekeskeiseltä mulkulta.

Yöllä kohteessa kävi myös firmamme yövartija kierroksellaan juttelemassa hetkisen ja tiiraillen kameroista juhlakansan menoa huvittuneena. Molemmat totesimme että kyllähän siellä meno oli kuin paikallisessa Onnelassa, mutta mehän olimme tietysti vain töissä siellä.

Tärkeimpiin asioihin siirryttäessä olen myös hulluna hakenut töitä erinäisistäkin paikoista viime kuukausien aikana. Viikko sitten tärppäsi oikein kunnolla ja olinkin välittömästi työhaastattelussa, jonka lopullinen tulos selviää kai ensi viikolla. Olen tosi luottavainen sen suhteen ehkäpä jopa lapsellisuuteen asti, mutta kyllä tuosta nyt vähintään varovaisen positiivinen fiilis jäi EHKÄ.

Hiljainen kypsyminen tähän ammattiin ja kaikkeen siihen liittyen on ollut pitkäaikaista ja tämän blogin kantava juuri sen alkuajoista lähtien. Olen kuitenkin alkanut olemaan jo niin väsynyt tähän työhön melkein neljän vuoden sekopäisen paahtamisen, rikottujen lupausten ja jatkuvasti muuttuvan tilannekuvan vuoksi että lopettaminen on ollut vain ajan kysymys. Täytyy nyt toivoa että tämä natsaisi minne hain, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Ennen tuota haastattelua hain erääseen varastofirmaan töihin, mutta siellä sitten olisi pitänyt olla ensinnäkin "noin parikymppinen ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa oleva" henkilö, joka olisi päässyt suorittamaan työn ohella varastonhoitajan tutkintoa. Erääseen toiseen varastoduuniin jätin hakematta, sillä en olisi millään ehtinyt juosta koko ajan työhaastatteluissa kun töissäkin pitää käydä. Valitsin siis heti tämän johon minua pyydettiin, mutta lopputulos on vielä hämärän peitossa. Kyseessä ei sitten muuten ole varastoduuni, vaan ihan eri ala kuitenkin taas jälleen asiakaspalvelua sivuten valitettavasti. Duunissa on kuitenkin parempi liksa ja uusi työympäristö, joten kyllä tämä nykyiseen tilanteeseen verrattuna kannattaa.

Mutta niin, jotenkin nykyään on niin hälläväliä-fiilis kaikkea työasiaa kohtaan ja odottaa vaan pois pääsemistä tippa linssissä että on sopivaa pistää tämän hetken fiiliksiä kuvaavaa tosi vanha Phil Collinsin biisi videoideen tänne blogiin ensimmäistä kertaa koskaan.

Toivottavasti tämä kaikki alkaa olemaan pian tässä. Ensi viikolla ehkä tiedämme.

Menetyksiä

Pitkästä aikaa jälleen täällä!

Ihmeempiä ei ole tapahtunut viime postauksista, sillä edelleen olen raatanut tuolla enemmän tai vähemmän oheistöitä käsittävässä kohteessani jo useampia kuukausia putkeen. Uskoisin kuitenkin sen loppuvan viimeistään tämän vuoden vaihduttua, mutta mistäpä sitä tietää.

Edelleen on pakko todeta että kieltämättä sitä joka päivä miettii että miten helvetissä ne hommat mitä siellä teen kuuluvat muka jollekin vartijalle. Jos kuuluisin liittoon, niin varmasti näpäyttäisin ko. firmaani tällaisen tuottamisesta ja tekemisestä vartijalla, joka on oikeasti ihan hemmetin naurettavaa. Toisaalta sitten taas tämä on juuri sitä kamaa johon monet alan firmat ovat sortuneet nykyään; eli pistetään vartija tekemään kaikkea mahdollista paskaa pääasiana saada vain sopparia aikaiseksi ja oman firman osakkeenomistajille lisää massia.

Olen kyllä toisaalta saanut jälleen tapella ihan tarpeeksi erinäistä lähettien ynnä muiden tavaroiden toimittajien kanssa. Tänäänkin eräs heppu ilmaantui ilman mitään edustamansa firman ID-korttia tai vastaavaa siviilivaatteissa respaan, jolloin emme suostuneet ottamaan hänen epämääräistä pakettiaan vastaan ilman lisäselvityksiä. Tyyppi sitten soitteli ympäriinsä vihaisia puheluita ja haukkui meitä vaikka miksi puhelimen välityksellä, jolloin minulla sitten keitti yli ja heitin kunnon täyslaidallisen häntä kohti verbaalisesti siitä miten tämän asiakasfirman politiikka vastaanotettavien pakettien suhteen ei ole meidän keksimämme vaan noudatamme vain ohjeita- "just following orders".

Tyyppi oli todella EVVK purkaukseni jälkeen, josta kiihdyin enemmän ja painoin respaan istumaan. Tyyppi kuitenkin lähti sitten pikaisesti pois, mutta sivuutti purkaukseni täysin. Oikeastaan sehän siinä juuri pisti eniten vihaksi, sillä heppu ei todellakaan välittänyt ainakaan päällisin puolin siitä mitä minusta sanoi ihan julkisesti kaikkien kuullen sinne puhelimeensa.

No, sain toisaalta EHKÄ ensimmäistä kertaa koskaan kiitosta asiakasfirman taholta siitä miten hoidin tilanteen. Pääasiassa siis ehkä se että asiakasfirma- eli se ratkaisevin osa oli minun puolellani.. kerrankin.

Huomasin muuten myös että yksi lukija oli hävinnyt täältä listoilta. En nyt muista että kuka niistä seitsemästä se oli, mutta kaipa tämän blogin nykyinen anti ei sitten enää miellyttänyt. Toisaalta eipä tätä blogia nyt kai ole koskaan tehtykään lukijoiden kahmiminen mielessä, mutta onhan se kiva kun joku aina välillä ilmoittaa mielipiteensä minun viimeisimmistä koettelemuksistani.

Pommireppuhan se varmaan

Eli en saanut pitää taaskaan jäljellä olevia kesäloman päiviäni vaan tein sitten ylitöinä oikeastaan koko viime viikon vuoroni tuolla jossain määrin jo vakkarikohteessani.

Pari päivää sitten sisään ovesta astui taas se klassisen pahaenteinen "mummo", joka käveltyään respan tiskille ilmoitti että kadun toisella puolella oli epämäärinen musta reppu nököttämässä keskellä tietä eikä kukaan ollut siihen vähään aikaan kiinnittänyt mitään huomiota. Mummo myös epäili aika suoraan että kyseessä oli aivan varma pommireppu tai jotain.. eli poliisille piti ilmoitella.

No, koska aika oli kovin varhain aamusta niin kuittaisin mummolle vain tarkistavani asian jossain vaiheessa. Silmäilin respasta että tosiaan kadun toisella puolella oli epämääräinen reppu keskellä katua. Muutama ihminen käveli sen ohitse ja luimisteli sitä pikaisesti, jonka jälkeen lähdin minäkin liikkeelle kohteen sisältä ja kävelin kadun toiselle puolelle. Periaatteessahan olin siis oman vartiointialueeni ulkopuolella, mutta kaipa tämä oli nyt niin yleisen edun mukaista että tarkistamassa piti käydä.

Vaikka pidin koko juttua erittäin naurettavana, niin seisoskellessani repun vieressä sitä kyllä väkisin tajusi äkisti kuinka näinkin tavanomainen musta selkäreppu lopulta alkoikaan vaikuttamaan todella epäilyttävältä vain makaamassa keskellä katua muutaman oven edessä. Olisiko se tosiaan jonkun hämärämiehen tai paikallisen Al-Qaidan jättämä suomen ensimmäinen terrori-iskun väline? Varovasti kokeilin kengän kärjellä reppua, jolloin havaitsin että sisällä oli jotain hyvin painavaa ja vähän jotain muutakin. Alkoi kuumottamaan, vaikka tiesinkin aika varmasti ettei se nyt varmasti ollut mitään niin helvetin vaarallista kuin mielikuvitus antoi olettaa.

Hetken vielä pohdin että mitä sille tekisin, jonka jälkeen rohkaistuin avamaan repun. Tätä ennen jos joku läheisistä taloista tai ihan mistä vaan näköyhteyden päästä minua mahdollisesti seurasi, niin sai kyllä varmaan päivän naurut kun vartija seisoi repun vieressä ja pähkäili sen perimmäistä tarkoitusta milloin kokeillen sitä kenkiensä kärjillään ja vähän sitä siirrellen. 

No, avattuani repun sen sisältä paljastui kuitenkin jotain ihan konkreettista; nimittäin joku paikallinen huumeiden orja oli päättänyt jättää keskelle katua repun täynnä vähän yhtä sun toista kuvioihinsa kuuluvaa. Kaikenlaisia lääkkeitä ynnä muuta kivaa se siis oli täynnä, joka oli minulle erittäin vahva signaali soittaa paikalle poliisi hakemaan repun sisältöä.

Hetken kuluttua sitten reppu haettiinkin ja sen kummemmin en ole sen liikkeistä kuullut, mutta tulipa tuossakin kohteessa tehtyä pitkästä aikaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tavallisesti.

Joskus pärjäänkin

Pahoittelut kun viime aikoihin ei ole pahemmin ehditty mitään kirjoitella, mutta työ on lähinnä vienyt ylitöiden muodossa niin paljon aikaa etten ole ehtinyt kun käydä kotona nukkumassa ja taas uhrannut kaikki vapaat töihin.

Eipä silti, on tästä nyt seurannut sen verran hyvääkin että viime kuun palkka oli kaikkien ylitöiden ynnä muiden jälkeen oikein kohtuullinen. Oli pitkästä aikaa kiva huomata että tämänkin ammatin palkoilla pärjää, mikäli vaan tekee helvetisti ylitöitä ja uhraa kaikki vapaansa kasvottomalle työnteolle.

Taisin saada tosiaan käteen hieman yli 1800€ verojen jälkeen, joka on noin 400€ enemmän kuin normaalisti. Voidaan siis sanoa että pärjäsin oikein hyvin tuon syyskuun ja vähän tätä alkavaa lokakuutakin vielä, sillä omiin menoihin jäi melkein se tonni vuokrien maksun jälkeen ja muutenkin.

Olen myös ollut nyt taas vakionaamana tuolla oheistöiden kohteessani, josta sain tietää sen verran että se ehkä nyt kumminkin sitten loppuu tämän vuoden lopussa tai seuraavan vuoden alussa. Tavallaan tämä on kai aika huojentavaa, sillä olen siihen jo nyt kyllästynyt enkä jaksaisi tuota enää vääntää kovinkaan kauaa.

Kirjoittelen taas kun kerkeän, vaikka aika hiljaista puurtamistahan tämä nyt on.

Siellä tai täällä

Tarkoituksella on pidetty taas hiukan taukoa kirjoittelusta, sillä töissä on ollut taas sen verran kiirettä että vapaapäiviä on uhrattu saikkuja paikaten sekä viikonloput on sitten korjailtu niitä juttuja mihin ei ole ehtinyt ottaa kantaa normaalipäivinä.

Olen viettänyt aika paljon aikaa tuolla uudessa vakkarikohteessani, jossa pääasiallisiin tehtäviin kuuluu suurinpiirtein kokonaisuudessaan pelkkää oheistyötä varsinaisen vartiointityön jäädessä taka-alalle. Kieltämättä itseään kyllä ruoskii pelkästä ajatuksesta, mutta minkäs teet kun olet sinne vain päätynyt tekemään vuoroja ilman mitään sen kummempaa päätäntävaltaa itseltäsi.

Olen kuitenkin nyt jälleen täällä iltakohteessa pitkästä aikaa. Työt eivät ole vapaapäivien palamisesta huolimatta painaneet kovinkaan pahasti, sillä viime liksa oli ylitöiden sun muiden osalta kerrankin sellainen ettei tarvinnut laskea joka penniä ja taktisesti miettiä taloudellisia siirtojaan joka sekunti kauppoihin mennessään. Toki nythän tuo tili on jo sileänä, mutta voidaan todeta että kerrankin sitä rahaa tuli tarpeeksi menot huomioiden.

Työpäivät ovat olleet todellakin erinäisiä oheistöitä täynnä ja hapotus on välillä noussut pahaksikin. Viime viikolla tuli eräässä kohteessa MELKEIN poistettua aika tylysti eräs todella epäsiististi pukeutunut henkilö, joka saapui kohteeseen ja yllättäen halusikin tietää kohteen arkkitehtuurista aivan kaiken! Eli nyt kyllä kävi niin että ulkonäkö petti pahasti tässä tapauksessa ja löi ylimielistä iltavaksia vasten kasvoja, sillä hän nyt selkeästi olikin vain arkkitehtuurista kiinnostunut ulkomaalainen heppu vailla sen kummempia taka-ajatuksia. Ulkonäkö kuitenkin petti pahasti ja kieltämättä sorruin ajattelemaan häntä automaattisesti joksikin spurguksi, joka oli vain ilmaantunut paikalle sekoilemaan.

Henkilöstöpula vaivaa kuitenkin tiettyjä kohteita taas sen verran että pelkään joutuvani olemaan tuolla oheistöiden kohteesssa varmaan aika pitkään. Tuo kohde on päivävuoroja sisältävä, mutta eilen maanantaina oli jo taas sellainen ralli siellä päällänsä kaatuen tietysti vartijan niskaan että loppupäivänä sitten kotona sulattelin mennyttä työpäivää aika huolella.

Hain muutamaan uuteen työpaikkaankin, mutta eipä hakujen umpeuduttua tullut mitään positiivista sen puoleen kuin negatiivistakaan palautetta sieltä. Tämä nyt oli toisaalta aika odotettavissakin, sillä molemmat paikat olivat aloilta jotka kiinnostavat minua mutta työkokemusta aloista olisi kuitenkin pitänyt olla omatakseen edes jotain mahdollisuuksia.

Vartijat televisioissanne

Kiireiltäni olen jopa ehtinyt nyt sitten tutkailemaan muutaman osan verran tuota uusinta Foxin "Suomen Vartijat"-sarjaa oikeinkin antaumuksella.

Haluan todeta että tämä kyseinen sarja nyt sitten ilmestyttyään on kyllä aikamoinen mainospläjäys mielestäni kaikkein eniten. Sarja on sikäli hyvä veto juuri sarjan kehittäneelle firmalle, sillä sitä kautta aivan varmasti saadaan nuoria ja uusia kandidaatteja listoille nyt tämän siivittämänä sitten ainakin joksikin aikaa. Toki myös taustalla on varmasti sitten ihan se että kun palokunnasta, poliisista ja sairaankuljettajistakin on sarja ollut tullin ohella jo olemassa, niin pitäähän nyt toki vartijoita ynnä muita seurata vähintään yhtä suurella mielenkiinnolla!

Tämä sarja hakee kuitenkin minusta samanlaista fiilistä ja lähetystapaa itselleen kun vaikkapa poliisit-sarjakin sinällään. Eli välillä vähän jutustellaan työparin kanssa kivoja, sitten hätistellään puliukkoja tai muita ja lopuksi sitten vedetään aina joku hauska toteamus päivän tapahtumista. Toki onhan sisällössä muutakin, mutta minulle tulee ainakin hyvin vahvasti melko tarkoituksenhakuinen ja siloiteltu kuva koko sarjasta. Vaikea sanoa toki että minkälaisia sarjan päähenkilöt ovat oikeasti duunissaan tai "silloin kun kamera ei kuvaa", mutta tällä hetkellä kaikista kyllä välittyy sellainen aikamoisen symppis ja mukava fiilis vastapuolesta huolimatta.

Totean edelleen että en ole työskennellyt tuollaisissa tehtävissä mitä sarja kuvaa. Vartiointialan työkokemukseni olen kartuttanut pääasiassa vain aulakohteissa sekä paikallisvartioinnissa lyhyen myymälävartiointikeikankin ollessa taustalla valvomotyön ohella. En ole myöskään noin kolmen vuoden urani aikana päätynyt tekemisiin kovinkaan väkivaltaisten kohdehenkilöiden tai muunkaan väkivallan kanssa, vaikka väkivallan uhka on muutamina kertoina ollut läsnä ja muutamia kertoja olen joutunut poistamaankin porukkaa onneksi ihan vaan kehoituksin ja käskyin asiakkaan tiloista.

En nyt tiedä että mitä sarjasta pitäisi olla mieltä. Kai se on ihan hyvä idea rekrytointimateriaalina alalle, mutta toisaalta taas syytän tätä sarjaa siitä ettei se välttämättä anna totuudenmukaista kuvaa siitä minkälaista tämä työ lopulta voi olla. Vaikka poliiseista kertovat sarjat voivat hyvinkin syyllistyä samaan, niin niissä minusta ainakin on tarpeeksi vaihtelevaa sisältöä (lainvalvojat vs. poliisit-sarja) antamaan erilaisia näkökulmia siitä minkälaista poliisin työ yleensä on. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Suomen vartijat sarja on sinänsä kai väistämätön reality-tulvan tuotos, mutta näin alalla olevana on pakko todeta että se mitä ruuduissa näkyy ei todellakaan ole se maailma johon jokaisen tulevan vartijan tai järjestyksenvalvojan tulisi luottaa. Uskon että aivan varmasti tämä sarja tuo alalle hakijoita, mutta toivon samalla että hakijat pohtisivat sitä että kuinka paljon television välittämä kuva alasta todella on realistinen, sillä netti on minusta kohtuullisen täynnä kertomuksia alalla vallitsevista olosuhteista sinällään. Sitä materiaalia kannattaa hyödyntää mikäli alalle pyrkii, sillä aivan liian monta kertaa tuntuu itsekin nähneen ja kuulleen nuoren pettyneen alaan liian sympaattisten ensitilan odotusten murskauduttua siihen mitä tämä työ tuo tullessaan sen monelta kantilta.

Tossupiiri

Eilen luvattiin vapaapäivä, mutta aamulla taas soitettiin töihin sitten todellisen sekoilun keskelle.

Päädyin tällä kertaa vetämään yksinäni "tossupiiriä", eli kävelin tauottamassa useita kohteita yhden alueen sisällä tietyn ajan. Päivä oli vähintäänkin kiireinen, sillä pyörin eri osoitteissa pitkin keskustaa.

Sama temppu toteutui muutamaa päivää myöhemmin, jonka jälkeen olen nyt sitten taas paikkaamassa saikkua täällä missä istuin kesälläkin oman lomani jälkeen. Täytyy todeta että nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin hektisiä ja tapahtumarikkaita jatkuvalla syötöllä että heikompia olisi varmasti alkanut huimaamaan. Toisaalta niin on alkanut minuakin.

Olen yrittänyt mukamas pitää vapaapäiviäni pois, mutta aina kuitenkin vapaapäivä alkaa aikaisin aamulla puhelinsoiton merkeissä siksi kun joku pitäisi saada töihin tekemään vuoroa ja minun nimeni nyt aina vaan sattuu pulpahtamaan siellä toimistolla ilmeisesti esille jostain listasta. Kolme vapaapäivää on nyt mennyt sivu suun näiden äkillisten paikkausten johdosta, joten kieltämättä kotona ollaan kyllä aika kyllästyneitä ensiksi siihen että edellisenä päivänä tarjotaan vapaata ja sitten aikaisin aamusta seuraavana päivänä soitetaankin töihin. Aikamoista käytännön pilailua tällainen, suorastaan.

Olen yrittänyt kiireestä huolimatta aktivoitua vapaalla sitten juoksentelun merkeissä. Muutaman päivän olen jo iltaisin kun on ollut tarpeeksi viileätä niin ruvennyt käymään ripeillä juoksulenkeillä. Aion ostaa muutamat juoksuun liittyvät harrastevälineet seuraavasta palkasta, sillä nyt tuntuisi pitkästä aikaa taas siltä että kuntoilu tämän löhöilyn ynnä muun jäljiltä voisikin tehdä ihan hyvää pitkästä aikaa. Nykyisin nimittäin on tunnustettava että vapaa-aikanani en jaksa enää oikein tehdä mitään, vaan olen jotenkin kroonisesti väsynyt. Kai se on tämä epäsäännöllinen työ kaikessa mielessä mikä nyt stressaa, mutta jospa urheilu auttaisi siihen. Eilen oli nimittäin tosi mukavaa juoksulenkillä myöhään illalla pienen vesisateen äärellä jolkotella menemään, vaikka laskenut kuntotaso kyllä tuntui hyvin konkreettisesti koko ajan kehossa.

Odotetusti töissä tämä hullunmylly tulee jatkumaan, sillä olin havaitsevinani että kesän jälkeen miehitys on taas pienentynyt varsinkin kun kesätyöläisiä ei ole ollut tarjolla läheskään samoja mittoja enää syyskuukausille kuin keskikesälle. Toisaalta tämä nyt tietää niitä kauan odotettuja ylitöitä, mutta sitten taas kesälomalta yli jääneitä pitämättömiä vapaita ei myöskään saada nyt sitten pidettyä millään.

Paremminkin voisi mennä

Olin juuri onnistunut totuttamaan mieleni ja kehoni siihen ajatukseen että tästä olisi tullut pitkä viikonloppu maanantainkin ollessa vielä lomapäivä muutamineenkin suunnitelmineen. Toisin kuitenkin kävi.

Kotiin soiteltiin ja kyseltiin tekemään vuoroa erääseen megaluokan ärsyttävään kohteeseen. Tiesin että tämäkin keikka tulisi vituttamaan, mutta pakkohan se oli mennä koska rahaa näillä palkoilla tarvitaan aina.

Aamu tässä kohteessa on siitä ikävää, että tänne täytyy saapua aika ajoissa että kerkeää mm. hoitamaan sanomalehtien jakamisen oikeisiin pinoihin ennen vuoron varsinaista alkamista. Niinpä saavuin tänne kohteeseen melkein 45 minuuttia aiemmin että ehdin sijoitella lehdet oikeisiin pinoihin ja tyhjentämään postilaatikon kaikista viikonlopun aikana kerääntyneistä lehdistä. Välittömästi vuoron alettua joku kunnon ämmä tuli valittamaan että nimilaput jotka olin lätkäissyt lehtipinojen päälle olisi pitänyt olla kuulemma VITTU PINON ALAREUNASSA että se olisi taas tämä aamuna miellyttänyt hänen lyhyttä ja pyylevää olemustaan.

Vitutus nousi hetkellisesti, mutta sitten laantui kun tajusin että tämähän on ihan perusmeininkiä tässä kohteessa ja on aina ollutkin. Eivät nämä nyrpeät ihmiset siis minään yllätyksenä tule.

Tuossa oltiin edellisessä postauksessa mietitty sitä että pitäisikö minun keskustella johtoportaan kanssa jonkinlaisesta työkierrosta, sillä nykyisin kohteet vituttavat entistä enemmän. No, voinen kertoa tästä asiasta sellaista että olen käynyt näitä keskusteluja useastikin johtoportaan kanssa ja aina on tarjottu sitten uutta rykelmää kohteita kun vanhat ovat alkaneet vituttaa. Oikeastaan minähän lähdin näihin päivärespoihin tuolta iltakohteestani, kun se rupesi silloisen henkilöstönsä johdosta vituttamaan oikein urakalla. Toki näin jälkeenpäin on helpompi todeta että vaikka sekin oli aika ikävä paikka, niin en ollut oikeastaan nähnyt vielä mitään verrattuna nykyisiin ällö-kohteisiin joita vedän nykyisin hyvin huonolla menestyksellä lävitse päivästä päivään. Muutenkin kaipuu tuonne iltapuolelle on nykyisin aika kova, sillä siellä ovat meiningit rauhoittuneet aikalailla ja viikonloppuja siellä saa tehdä. Sinne palaaminen siis kannattaisi esimerkiksi palkallisestikin, mutta epäilen että kun sieltä nyt sitten niin kovalla melulla lähdettiin viimeksikin pois, niin tuskin on enää palaamista vakionaamaksi.

Tilanne on kieltämättä aika turhauttava. Aion nyt vain kylmästi vaihtaa firmaa tai jopa koko alaa kunhan tulee eteen sellainen työnantaja joka vain minut suurinpiirtein samalla liksalla palkkaa. Tuntuu että niin moni asia tällä alalla on niin pielessä taikka sitten minä en vaan itse ole kovin kaksinen koko alalle että tätä pyöritystä ja muutenkin ikävää menoa jaksaisi. Tämä on kuitenkin kolmas vuoteni, enkä mielelläni haluaisi enää nähdä neljättä.

Ymmärrän kyllä toisaalta jo tässä vaiheessa että eipä se työttömyyskään mikään oikea vaihtoehto taida olla näillä velkataakoilla joita minulla on takanani, mutta toisaalta henkiseltä kantilta katsottuna niin en kyllä tiedä että kuinka fiksua tällaisenkaan työn tekeminen lopulta on. Vastenmielistähän tämä duuni minulle edelleen enimmäkseen on, vaikka yritänkin asennoitua sitä kohtaan hiukan toisella tavalla kuin ennen. Nyt kuitenkin taas melkein viikon putkeen kuunneltu valitus, vittuilu ja alistaminen ovat taas saaneet minut kyllä niin kiivastuneeksi että kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä.

Viikon numero 35 kiirastuli

Kuten totesin aiemmassakin postauksessani, niin kieltämättä tämä viikko on kyllä ollut töissä yhtä helvettiä.

Kaikki mahdollinen on mennyt pieleen, asiakkaat ovat olleet entistä vittumaisempia ja sitten vielä päälle töissä on muutenkin vituttanut aivan tarpeeksi.

Olen ollut hermoromahduksen partaalla ja muutenkin huonosti menneet työpäivät ovat vaatineet veronsa kotonakin, sillä jatkuvan vittuilun kuuntelu melkein viitisen päivää putkeen ei ole mitään kivaa hommaa koskaan ollutkaan. Kotonakin on sitten ratkottu erimielisyyksiä riidellen.

Tänään perjantaina jouduin nyt sitten erääseen tosi simppeliin kohteesen jossa olen käynyt katsomassa paikat lävitse jokin aika sitten. En ole ollut täällä kuitenkaan tekemässä vuoroja koskaan ennen, joka tarkoittaa sitten sitä että minulla ei ollut tänne avainta. Se että pääsin lopulta tänne sisään oli todella vittumaisen operaation takana, eikä kohteen yhteyshenkilö sitten suostunut antamaan minulle omaa avainta tänne vaikka pyysin. Tämän kohteen vara-avain oli jossain helvetin perkeleessä taasen, joten tosiaan tapani mukaan minä jäin nuolemaan näppejäni ja vitutus alkoi taas näkymään naamasta muutenkin.

Olen todella väsynyt ollut tämän koko viikon ja nukkunut suurinpiirtein vuorojen jälkeen lopun päivää. Täytyy sanoa että pitkästä aikaa ei ole vituttanut yhtä paljon kuin nyt, mutta se nyt varmaan johtuu siitä että tätä kaikkea on täytynyt sietää melkein viikko putkeen.

Nyt siis ei oikein mene kovinkaan hyvin. Työpaikan vaihtaminen siintää mielessä hyvin vahvasti, mutta saapa nähdä että milloin voin sen toteuttaa. Toki juuri nyt ihan mikä vaan vaihtoehto tuntuu paremmalta kuin tämä koiran virka täällä palkoista huolimatta.

Ai niin, kuukauden saldo palkallisesti oli muuten vähän yli 1600€, joka olikin jo huomattavasti parempi luku sen normaalin noin 1400€ sijaan. Tuossa summassa näkyi jo ihan kivasti yksi tehty viikonloppu ja hieman ylitöitä, joten voidaan todeta että ei tässä nyt ihan oikeasti kovin paljoa tarvita että minut pidetään onnellisena näinkin vaatimattomissa töissä. Eli tuolla summalla nyt on menty jo huomattavasti paremmin verrattuna aiempaan, mutta suoraan sanoen se että saan EDES 1600€ käteen on nykyään aika harvinaista herkkua.

Nuutunutta menoa

Kesän viimeiset kuukaudet ovat jälleen käsillä, mutta iltavaksin työ ei ole juurikaan muuttunut.

Viime aikoina on jälleen seilattu kohteiden väliä ja aika paljolti oltu tuolla uudessa vakkarikohteessa säätämässä vaikka mitä ihmeellistä. Asiat eivät siellä ole oikeastaan menneet ollenkaan kovinkaan hyvin, vaan eilinen päivä oli niin täydellinen katastrofi että vieläkin näin keskiviikon vuoron alkutunteina vituttaa niin ankarasti että pää meinaa hajota.

En nyt aio mennä yksityiskohtiin, mutta palaute ja se suoranainen "kiitos" asiakkaalta olivat taas jälleen kerran todella törkeää kohtelua siinä määrin että kiitän kyllä onneani että muutkin kohteet työllistävät minua sen "uuden" ohella, jossa minun pitäisi vakkarina olla. Toisekseen erään työkaverin ja johtoportaan välillä oli ollut myös pientä välirikkoa jota pääsin valitettavasti seuraamaan eilen myöskin aitiopaikalta. Sen seuraaminen oli aika ikävää vaikka asia josta kiisteltiin oli minustakin tärkeä. Lopputulos kuitenkin oli aika negatiivinen ja taas jälleen omiaan vaurioittamaan omaakin työssä jaksamista.

Viime aikoina on jälleen ruvennut oksettamaan tämä touhu tavallista enemmän. Tänään aamulla pitkästä aikaa vitutti mennä töihin, sillä kuten totesinkin niin eiliset katastrofit kiiluivat mielessä vielä aika tehokkaasti. Olen ollut kyllä jälleen uusien töiden metsästyksessä, mutta olen saanut lähetettyä vasta yhden hakemuksen kilpailevan firman leipiin.. eli samalla toimenkuvalla mentäisiin.

Tällä hetkellä fiilikset ovat aika apeat ja "vittu mitä paskaa"-tyylillä mennään valitettavasti. Asiakkaat ovat olleet samaa laitaa, mutta juuri nyt en kyllä jaksa vetää mitään humoristista virkettä heidän seikkailuistaan.

Luin myös että telkkarissa alkaa pian pyörimään vartijoista kertova reality-sarja tyhjentävästi nimellä Suomen Vartijat. Tutustuttuani hieman ohjelman kotisivuihin huomasin että kyseessä taitaa olla kunnon mainospätkä alalle niiden kaikkein vauhdikkaimpien hommien siivittämänä. Toki uskon kyllä että mediaseksikkäintä ei suinkaan olisi näyttää asiakaspalveluun hajoavia respan tyyppejä taikka paikallisvartiointia sen kaikkein tylsimmässä muodossaan. On kuitenkin huomautettava että aika moni joka sitten varmasti tuon sarjan nähtyään alalle pyrkii tulee yllättymään siitä minkälaista tämä homma ainakin minun maailmassani enimmäkseen on.

Mielenkiinnolla kuitenkin odotan että minkälaista kuvaa tuo sarja nyt sitten oikein tulee antamaan alastamme, sillä aivan selvä rekrytointitaustahan tuollakin pätkällä periaatteessa on.

Vakkari kai ei ehkä sittenkään

Viime päivät ovat sujuneet rauhallisen seesteisesti vesisateiden ja kesän viimeisten lämminten päivien katveessa iltavaksinkin osalta.

Töissä olen vetänyt muutamia vuoroja tuolla uudessa "vakiokohteessa", mutta onneksi välillä minua on myös pompoteltu ympäriinsä muihinkin kohteisiin. Tuo uusi vakkarikohde on kyllä todella ärsyttävä paikka ja välillä ne työtehtävät siellä ovat aika raskaitakin, mutta onneksi sentään viime viikkojen aikana mitään kovin fyysistä ei ole vielä tarvinnut tehdä.

Huomenna on taiteiden yö, mutta vaikka iltakohteessa olenkin tänään niin huomenna on normaali päivävuoro tiedossa. Tavallaan kai olisin ihan mielelläni voinut heittää tuon yövuoron muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta uskonpa valitettavasti ettei onnetar suosinut tänä vuonna. Toisaalta varmaan ihan hyvä, sillä tämä vuosi ei voisi sujua välttämättä niin hyvin liikkeellä olevan populan huomioonottaen.

Sain postissa eilen myös kutsun kertausharjoituksiin! Kotiutumisesta on aikaa noin viitisen vuotta, mutta nyt vasta sitten minua muistettiin tällaisella käskyllä saapua VAPAAEHTOISESTI paikalle harjoittamaan jaloa jalkaväkisotilaan ammattia näiden kuvioiden sijasta muutamaksi päiväksi. Valitettavasti en taida voida lähteä, sillä tuo on vapaaehtoinen harjoitus eivätkä korvaukset ole aivan kohdillaan siinä siitä mitä esimerkiksi menettäisit ansiotulojen osalta työpalkasta kun riehut metsässä ase kädessä virallisesti paikalle käskettynä. Vapaaehtoisuus ei toisi siis samoja ansioturvan etuja ja toisekseen posti oli kierrättänyt tuota kirjetta aika pitkään, sillä se oli päivätty kesäkuulle ja vasta eilen ilmaantui postilaatikkoon.

Kävin asepalvelukseni ns. "itärajalla", joten täältä maamme kruunusta eli Helsingistä sinne matkaaminen olisi aikamoinen koetus jo sinänsä tätä nykyä. Vaikka sodan leikkiminen voisikin olla ihan hauskaa pitkästä aikaa ihan autenttisessa ympäristössä, niin toisaalta en kyllä tiedä että missä fyysisessä kunnossakaan enää nykyisin olen verrattuna nuorempaan minääni. Taidanpa todeta että olen sotani sotinut tämän asian osalta, mutta houkutus olisi kyllä voinut olla ehkä suuri päätyä sinne leikkimään puskiin maalit naamassa sotaa ihan vapaaehtoisvoimin. Toisaalta aselajini huomioonottaen välillä saattaisi vituttaa ja hajottaa niin kuin aikoinaan varusmiehenäkin useasti teki, joten en olisi kyllä yhtään varma että kultaisiko aika muistot sitten siinä vaiheessa kun siellä korvessa taas värjöteltäisiin kylmissään ja märkinä omaa lämmintä sänkyä ja sen jakavaa osapuolta ikävöiden.

Vielä ikävämpää voisi olla sitten se kun tapaisi jonkun vanhan samasta aliupseerikurssilta tai yksikössä palvelleen, jonka kanssa väistämättä tulisi sitten se kysymys ennen pitkää mieleen että "mitä sä muuten nykyisin hommailet?", "ööh.. oon vartija".

"No mutta sähän silloin opiskelit jossain yliopistossa.."

"No mutta kun öh...tota joo.."

War is hell, kuulkaapas.

Luvassa jälleen: LISÄÄ YLITÖITÄ

Syksyn sateet jatkuvat kadunkulmia ja niitä pitkin kiemurtelevia ihmismassoja piiskaten. Eilen olin kävelyllä kaupungilla myöhään illalla ja kuuntelin kun jostain kaukaa kantautui hälytysajoneuvojen ääniä sekä jonkun konsertin melua kilometrien päähän sieltä missä sitä parhaillaan pidettiin.

Eilen pyydettiin myöskin tekemään lauantaiksi iltakohteeseen ylitöitä kun kuulemma "ei ollut taas muitakaan" vapaana. Mentiin siis taas jälleen siitä mistä aita oli matalin eli soitettiin minulle. Lähdin kyllä tekemään lauantaita ihan mielelläni vaikka se henk-koht puolella vähän rikkoikin suunnitelmia viikonlopun viettämisen osalta.

Toisaalta ylityölisät, lauantaityölisä ja vielä hälytyskorvaus päälle eivät kuulostaneet kovinkaan pahoilta. Ihan mielellänihän minä tänne lähden.. vissiin.

Viime viikolta taisi unohtua kerrata tapaus ilmeisen ulkomaalaisesta miehestä joka täällä iltakohteessa ilmaantui hurjasti viittilöiden luokseni ja huutaen "TOILET TOILET!", joka paljasti hänet selkeästi helpostusta etsiväksi turistiksi. Yritin selittää että vessoihin ei noin vaan pääse, vaan on oltava asiakas jossain niistä yrityksistä ynnä muista tahoista joita kohteessa sijaitsee. Ilmeisesti englanninkielinen ohjeistukseni ei mennyt perille sitten kumminkaan, vaan hän turhautuneena kääntyi pois ja ryhtyi sitten taas paikkoja kierreltyään huutelemaan toiletin perään sekä kyselemään ihmisiltä raivokkaasti sen olinpaikkaa.

Tavallaan kyllä vituttaa itseäänkin että pitää tällaisena vessapoliisina toimia kaiken muun kukkuraksi. Ei huvittaisi yhtään evätä ihmisiltä perustarpeitaan ja siten vaikuttaa "perusvittumaiselta vartijalta", mutta tämä tyyppi kävi jotenkin kyllä niin vahvasti ärsyttämään tyylillään etten viitsinyt vain olla kohtelias ja viittoa häntä käyttämään jotakin lähintä vessaa. Muutenkin olen ottanut sen kannan nykyisin työssäni että jos heti alkajaisiksi olla töykeitä ja epäystävällisiä, niin ihan yhtä töykeä ja epäystävällinen olen minäkin takaisin puolestani. Täällä PK-seudulla tuntuu muutenkin olevan aivan liikaa sellaista sakkia liikkeellä jotka vaativat "kaikki heti mulle nyt"-asenteella luomakunnan polvistumista eteensä vailla mitään velvollisuuksia olla itse myöskin ystävällinen takaisin.

No joo, asioiden vatvomisesta sikseen palattakoon arkeen täällä.

Erään alueen yläkerrassa oli vieläkin jäljellä ämpäreitä täynnä katosta valunutta sadevettä. Vein ämpärit pois ja tyhjensin niljakkaat vedet pois ämpäreistä. Olipahan jotain tekemistä vähäksi aikaa, mutta sitten alkoikin taas satamaan ja tajusin että jollakulla on todennäköisesti edessään samaa settiä ämpäreiden tyhjentämisessä vielä tätä menoa.

Vuotoja ja epävarmuutta

Syksyn alku on aina siitä helppoa aikaa ainakin minulle, että heti kun alkaa sataa tavallista enemmän ja ilmat ovat muutenkin synkkiä niin tiedän että milloin voin julistaa syksyn alkaneeksi.

Täällä iltakohteessa alkoi tänään sitten keväisin ja syksyisin ilmaantuva katosta vuotavan veden paikallistamis- ja tukkimisralli. Aamusta alkaen huoltomiehiä pyöri ympäriinsä koko kiinteistöä ja minä sitten kiertelin erinäisiä kiinteistötiloja ämpärin ja taskulampun avulla varustevyö kolisten etsien mahdollisia vuotokohtia. Muutama uusi vuotokohta tuli paikallistettua tippuvan veden ääniä kuulostellen todella hiljaisissa osissa rakennusta. Iskin aina ämpärin alle löydettyäni yhden kohdan ja jatkoin sitten katon rajojen luotaamista Maglite-lampulla.

Nämä sadeilmat kyllä masentavat aikalailla. On ikäväksi taas todettava että syksy on tulossa ja sen jäljiltä PITKÄ talvi kenties kaikin tavoin epävarmempana kuin ennen. Mielessä pyörii koko ajan hokema "tarttis tehdä jotain", mutta eivätpä nuo talousuutiset ole antaneet mitään sellaista merkkiä ettäkö tällä hetkellä olisi hirveän turvallista vaihdella työpaikkaa etenkään kun niitä ei juurikaan ole tarjolla. Eräs kollega totesi minulle toissapäivänä että pitäisi kaikesta vartiointialan paskasta huolimatta olla ihan vaan tyytyväinen että on edes työpaikka, mutta kovin laihalta se palkkaorjuuskin välillä tuntuu.

Muutama postaus sitten ihmiset kyselivät että mitä haluaisin tehdä työkseni tai opiskella tämän vartiointityön tilalla. Voin nyt kertoa että minulla on todella paljon erinäisiä kiinnostuksen kohteita niin ammattipuolella kuin korkeakouluopintojenkin saralla, mutta raa'asti on todettava että kaikki sellainen minua useimmiten kiinnostaa minne on vaikea päästä ja jonne en oikein helpolla pääse sisään ilman kamalaa vaivaa. Yritin esimerkiksi vuonna 2010 Tampereen yliopistoon lukemaan valtiotieteitä, mutta päädyin varasijalle sellaisilla lukemilla ettei sisään pääsemisestä ollut sitten tietoakaan. Turvallisuusalakin kai hieman kiinnostaisi sinänsä, mutta sen alan tutkinnot ovat ainakin ammattipuolella niin epävarmoja työllistäjiä etten uskalla niihinkään hakeutua. Viime kesänä eli 2012 hain AMK-puolella myös lukemaan erästä kiinnostavaa alaa, mutta vaikka haastattelut ja motivaatio linjalle toivat hyvät pisteet, niin erään osion reputtaminen täysin sulki ovet sieltä. Nyt sitten keväällä 2013 suunnitelmat olivat jälleen suuret ja hain kolmeenkin eri paikkaan opiskelemaan, mutta kun sitten tulikin valintakoepäivien aamut niin en saanut itseäni sängystä ylös liian monen epäonnistuneen vuoden jäljiltä. Motivaationi loppui yllättäen kesken ja mielessäni pyöri vain viime vuotiset epäonnistumiset siinä määrin etten sitten kyennyt menemään minnekään paikalle sen koomin.

Olen ollut kiinnostunut jo pitkään varastotöistä ja logistiikan perustutkinnosta, Merkonomien töistä ja muutamasta muustakin. Matemaattiset ja luonnontieteelliset alat eivät aivan kauheasti kiinnosta, mutta ymmärrän myös että täällä PK-seudulla ihan minne vaan opiskelemaan hakeutuminen on vaikeaa.

Edelleen tilanteeni on aikamoista palloilua eri vaihtoehtojen välillä, vaikka sanoisin että tämä ura vartijana on jo sinänsä todella uuvuttava ollut pitkäänkin. Nyt kuitenkin haluaisin vaihtaa alaa mahdollisimman pian, mutta milloin ja miten se tapahtuu on täysin pimeyden peitossa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään tämän työn realiteetit, mutta tiettyinä päivinä asiat töihin liittyen kyllä kieltämättä painavat mieltä.

Iltavuorojen pahaenteinen kutsu

Kävipä sitten taas niin että maanantaina aloittaessani uuden "vakkarikohteen" riveissä päättyi päivä kuitenkin käskyyn saapua iltavuoroon tuonne iltakohteeseen. Sen vakkari oli saikulla, joten kaksi päivää sain nyt sitten tänne iltaan vuoroja aikaiseksi.

Olen ihan tyytyväinen että tuo uusi vakkarikohde jäi nyt taakse näinkin äkkiä. Olen ollut siellä kyllä todella paljon jo nytkin, mutta sitten taas ongelmaksi on muodostunut se että siellä se tekeminen vuoron aikana on ikävää ja henkilökunta tympeää. En tiedä että miten jaksan siellä vähintään joulukuuhun ja ehkä ylikin, sillä kohteena se on todella vastenmielinen ja aistin myös että meitä vartijoita siellä pidetään aikamoisina koiraan verrattavina otuksina, joiden pitää hoitaa heille täysin sopimattomat työt mielellään ilo kasvoilla ja kauniisti kiittäen!

Noh, eipä toisaalta täällä "illoissakaan" nyt ole kovin mairittelevasti asiat edenneet. Vaikka täällä onkin paljon tuttuja naamoja sekä ehkä jollain tapaa ystävällismielistäkin sakkia, niin tänään kuitenkin sitten eräs hiljainen ja tyyppi täällä tuli luokseni ja kyseli että oliko minulla häntä kohtaan jotakin henkilökohtaista kun en kuulemma tervehdi häntä tai huomioi päivän aikana mitenkään. Täytyy todeta etten ole kyllä ajatellut koko asiaa välillä, sillä tämä heppu joka eräässä asiakaskohteessa siellä pyörii on aina ollut todella hiljainen ja syrjäänvetäytyvä persoonallisuudeltaan. Vastasin hänelle etten tiennyt oikein että mistä hän edes puhui.

Tosiasia on etten tietenkään huomioi ihmistä joka on niin passiivinen koko ajan muutenkin, mutta ehkä tosiaan olen aamuisin jättänyt hänet huomiotta avauskierrosten aikana MELKEIN kaikkia muita tervehtien. Joka tapauksessa tuo äkkinäinen palaute oli ihan omiaan taas pilaamaan koko loppuvuoron minulle. Olen äärimmäisen herkkä kaikenlaiselle kritiikille tässä ammatissa, mutta vielä eniten kyllä harmitti se kuinka tämä tyyppi jota olen nähnyt kolmen vuoden ajan alkaa vasta nyt sitten osoittamaan mieltään aivan sattumaltaan kokemistaan vääryyksistä.

Toisaalta voineepa olla että hänkin on jonkinlainen hullu tai muuten vaan mieleltään järkkynyt. Eilen pistin merkille muutamassakin paikassa että täällä Helsingissä tuo asiakaspalvelu on kyllä todella vaikea taitolaji kaikilla tavoilla. Avovaimoni kanssa jouduimme ongelmiin mm. bussissa siitä kun hän kysyi paperisia aikatauluja kuljettajalta eikä niitä ollut, mutta kuski alkoi tivaamaan välittömästi että millä meinasimme bussimatkan maksaa. Molemmat vilauttivat kuukausikorttejaan kuskille, mutta sävy miten bussimies ensiksi ilmoitti aikatauluista ja sitten tivasi että KUKA MAKSAA TEIDÄN MATKAN sai kyllä taas veret kiehumaan. Hiukan samanlainen fiilis jäi viikonloppuna suoritetun pienen risteilyn ajoilta, jossa myöskin eräs naisihminen aukoi minulle päätään eräästä vähäpätöisestä asiasta. Kukaan ei ollut siellä humalassa, mutta tämä nainen jonka piti olla siellä töissä oli kyllä töykeydellään ihan omaa luokkaansa.

Ennalta määrittelemättömäksi ajaksi

Nukuin eilen hemmetin huonosti PK-seutua piiskanneen ukkosmyrskyn ja samalla ilmaantuneen saderintaman yhteisvaikutuksesta johtuen. Välillä tuntui että koko myrsky oli asuintalomme päällä kauhealla ryminällä sekä välähtelyllä.

Olen nyt ryhtynyt taas kertaalleen tämän työuran aikana hakemaan uusia töitä tuossa jo jokin aika sitten, mutta suoraan sanoen työkkärin sivut tai erilaisten itseään kiinnostavien työnantajien rekrytointipalvelujen sisällöt eivät ole oikein vakuuttaneet. Toisten alan firmojen leivissä lisää vartijan työtä kyllä löytyisi, mutta tiedän jo paremmin ja ehkä jopa tarpeeksi voidakseni sanoa ettei tämän touhun vaihtamista kannata juurikaan harkita toiseen samanmoiseen eri kuteissa ellei ole aivan pakko.

Palkka ei kohtaa odotuksiani monissakaan tarjolla olevissa työpaikoissa. Nykyinenkin palkka vartijana on kieltämättä pieni, mutta on se silti edes karvan verran parempi kuin lähtöpalkka monissa muissa firmoissa tai töissä joita olen lävitse selaillut.

Minulle jankataan myös koko ajan siitä kuinka opiskella pitäisi. Kyseinen homma ei tule olemaan niin yksinkertaista täällä PK-seudulla, nimittäin kaikkiin korkeakoulupaikkoihin on kova kilpailu ja oppisopimuspaikkoihin tarvittaisiin sen alan työpaikka opiskelun aloittamiseksi. Olen kyllä tutkiskellut vaihtoehtoja ryhtyä opiskelemaan merkonomiksi töihin ohella taikka sitten varastomieheksi puolestaan, mutta varastomiesten hommia ei kyllä ole juurikaan osunut fiksuin ehdoin eteen kunnollisella palkalla sen puoleen kuin mitään fiksuja työpaikkoja joissa suorittaa merkonominkaan tutkintoa.

Tulevaisuus näyttää aika synkältä, sillä kiinnostavia työpaikkoja ei ole ja opiskelemaan ei helpolla pääse. Joudun kai varustautumaan siihen että tätä työtä nyt jatketaan tasan niin pitkään kunnes jotain oikeasti mullistavaa löytyy, mutta se mullistava uusi ja mahtava duuni antaa kyllä selkeästi odottaa itseään.

Ennen olin kovin masentunut ja ahdistunut työstäni. En ollut oppinut hyväksymään tosiasioita työstäni, suhteestani työhön ja vapaa-ajan elämääni sinällään. Nykyisin en mielestäni kärsi enää samalla tavalla tämän työn mukanaan tuomista asioista niin henkisellä kuin fyysiselläkään tasolla. Olen oppinut hyväksymään tämän työn tosiasiana sinällään, mutta en tietenkään edelleenkään näe että tämä olisi minulle jokin unelma-ammatti tai kutsumustyö hamaan loppuun saakka.

Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava: en ole erityisen koulutettu ihminen. Lähes kouluttautumattomat ihmiset eivät helpolla uusiin (kunnollisesti palkattuihin) työpaikkoihin vaihtele, joten sinällään on aika nöyränä otettava se vastaan mikä milloinkin annetaan. Totta kai uutta työtä tulisi etsiä tällaisessa tilanteessa, mutta tosiasia on että kaikki minua kiinnostavat alat tai tahot jonne olisi ehkä ennen ollut edes pieni teoreettinen mahdollisuus päästä töihin, eivät palkkaa joko kokonaan taikka sitten palkka on huonompi kuin tämän hetkinen tästä työstäni.

Ei työpaikan vaihtaminen todellakaan ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Huonolla palkalla kulkevia "paskaduuneja" on oikeasti paljon tarjolla vartiointitöiden ohella, mutta tunnen kyllä ihan ytimissäni sen että tämä kolmen vuoden työ tässä firmassa on jo asettanut minut tarpeeksi riittävään asemaan siinä mielessä etten ole kovin helposti loikkaamassa toiseen ilman huomattavaa liksan korottamista.. jota tuskin tulee tapahtumaan.

Mielestäni olen nyt tämän postauksen myötä työuupumukseni käsitellyt ja nykyisen tilanteeni jo jokin aika sitten hyväksynyt. Kieltämättä vartijan työ ei ole todellakaan minua varten enkä halua sen jatkuvan osaltani yhtään sen pitempään kuin on pakko, mutta tosiasia on että jollain on elettävä ja jatkuvasti kasvavat laskupinot maksettava. Jos opiskelemaan mielii, niin siihen täytyy sitten jotenkin vaan keskittyä täysin mielin ja valita ala joka todellakin motivoi ja kiinnostaa.

Ylitöitä ja asiaa

Tiistaina alkoi näyttää aivan sopuisalta kunnes puoliltapäivin sain sitten puhelun. Joku oli sairastunut toisesta kohteesta, joten minut soiteltiin paikalle tuonne missä olen lojunut nyt kesäkuun lopusta saakka. Kiljaisin aikalailla riemusta että minua vielä muistetaan ylipäätään soitella töihin nykyisellään, sillä välillä on näyttänyt aika synkältä tuo lisärahan hankinta.

Tämä ylityö tuli kyllä nyt tarpeeseen näin pienenäkin määränä, mutta olisihan sitä toisaalta mielellään lojunut kotona muutaman päivän ihan vaan tekemättä juuri mitään keskellä viikkoa.

Täällä kohteessa ei ole ollut mitään aivan kamalan urpoa meneillään viime aikoina, mutta viime maanantain vuorossa juuri ennen vapaapäivää täällä kävi eräs kaksikko aivan normaaleja siviilihenkilöitä, joiden saapuminen sisään kohteeseen kyllä huvitti. Jätän nyt kertomatta että keitä he olivat, mutta toteanpa vain että vaikeaa oli heidän ensinnäkin tajuta että tänne ei vaan kävellä sisään ja toisekseen he eivät olleet huomaavinaan että respassa todellakin istui aulavaksi kyttäämässä heidän liikkeitään.

Olen viime päivinä lueskellut ajan kuluksi kaikenlaisia rikosuutisia ja etenkin niistä saatuja rangaistuksia. Vaikka maamme oikeusjärjestelmän järjettömyydestä voisi kirjoittaa teoksen jos toisenkin kritiikkimielessä, niin pakko on kyllä kauhistella sitä miten vähällä ja millä perustein rangaistuksia tässä maassa etenkin väkivaltarikoksista langetetaan. Sikäli minusta ainakin tuntuu täällä PK-seudulla asustellessa että yhteiskunta on muuttunut paljon väkivaltaisemmaksi sen oikeusjärjestelmän kuitenkin ollessa edelleen vain pehmeiden arvojen varassa toimiva elin.

Monet kollegat kohtaavat väkivaltaa paljon enemmän tässä ammatissa kuin minä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että minunkin kantiltani katsottuna aina löytyy mahdollisuuksia haluamattaan joutua väkivallan uhriksi. Yhteiskunta on kuitenkin edelleen väkivaltaan minusta ainakin oikeustasolla varsin leppeästi suhtautuva, sillä tuomiot väkivaltarikoksista ovat edelleen tekoihin ja niissä aiheutettuihin vammoihin suhteutettuna varsin pienet useimmiten.

Usein ihmetyttää se miten ulkomaailma pitää maatamme jotenkin edelläkävijänä tai hyvänä esimerkkinä onnistuneesta yhteiskunnasta. Minusta maailmassamme on paremmin toimivia yhteiskuntia kuin suomi, mutta aivan varmasti myös huonommin toimivia. Hyvinvointiyhteiskunta ja "lintukoto" joka maamme on joskus hetkittäin voinut olla on minusta kuitenkin nykyään enää vain historiallinen jäänne, sillä monikin yhteiskunnallinen muutosprosessi on minusta koventanut tahtia maassamme monessakin asiassa verrattuna menneisiin vuosikymmeniin. Tätä ei ehkä haluta kovin laajasti myöntää, mutta se kyllä minusta vain siltä tuntuu.

Eroa meistä ja muista

Luin ammattiliitto PAM:n kotisivuilta artikkelin kiinteistöpalvelualan tilanteesta. Siinä kerrottiin sanankääntein jos toisinkin siitä kuinka alan palkkaus on työtehtäviin ja arvostukseen nähden todella alhainen. Eniten jutussa kumminkin ehkä huvitti se miten tietyt kohdat siinä sopivat aivan täydellisesti myös meidän työmme epäkohtien tarkasteluun.

Tässä otteita artikkelista:

"- Työn tekemisen malli on muuttunut. Kiinteistöpalvelualalla pitää nykyään hallita kapea-alaisesti laaja osaamisalue eli tietää monesta asiasta vähän, PAMin sopimusasiantuntija Reijo Mattila kuvaa." 

"- Alan arvostus on edelleen alhainen. Tästä ajattelumallista on päästävä eroon ja nähtävä, että koulutus on hyvin tärkeää alan arvostuksen kannalta." 

"Koulutuksessa painotetaan aiempaa enemmän esimerkiksi uutta teknologiaa, asiakaspalvelutaitoja sekä ympäristötehokkuutta." 

Sanoisin omalta henkilökohtaiselta näkökantiltani että jos artikkelissa korvattaisiin tuo KIPA-ala vartiointialalla, niin juttu olisi edelleen sisällöltään aika korrekti esitellessään työnkuvan epäkohtia ja haastavuuksia etenkin paikallisvartioinnissa, jossa minulle on tullut vastaan nimenomaan useasti tätä peräänkuulutettua "kapea-alaisesti laajan osaamisalueen hallitsemista".

Tuossa jutussa oli muuten selkeästi ilmaistu parannusehdotus kanssa noiden koulutuslisien käytöstä. Tuolla alalla nimittäin maksetaan koulutuslisää sen mukaan minkä tason tutkinnon on suorittanut, mikä voisi motivoida porukkaa tällä alalla käymään tutkintoja ja siten nostamaan myös "paperilla" vartiointitehtävissä työskentelevien koulutustasoa.

Ei ollenkaan huonoja parannuksia nuo sinänsä, mutta kannattaa muistaa että KIPA-ala ei suinkaan ole ainoa missä painitaan huonon arvostuksen, huonon palkkauksen ja laajan tehtäväkentän pyhässä kolminaisuudessa. Olen myös tietoinen että toisinaan vartija saattaa päätyä tekemään KIPA-hommia tavalla tai toisella, joten sinänsä tämä raja on entistä häilyvämpi.

Hiljenemään päin

Lauantaisen ja sunnuntaisen vuoron osalta täällä "illoissa" on ollut onneksi paljon rauhallisempaa.
Eilisen lauantain en tehnyt paljon mitään muuta kuin ohjailin ihmisiä oikeisiin paikkoihin kun he siitä kyselivät sekä käyskentelin pitkin kohdetta useampaankin kertaan kun ei muuta tekemistä ollut. Ulkona paistoi helakasti aurinko ja ihmiset ilakoivat iltavaksin tuijottaessa ulos valvomon ikkunasta heidän onnellista eloaan asteluvun mittarissa ja varmaan vähän promilleissakin noustessa tunnelman tason ohella.

Annoin sunnuntaisessa vuorossa ensiapua eräälle pienelle tytölle, joka oli loukannut jalkansa sekä muutaman varpaansa eräässä asiakasyrityksessä. Sain tehtyä tytölle laastarista ja sidetaitoksesta ihan kohtuullisen paketin, jolla sitten isä ja vielä toinen tytär pääsivät jatkamaan matkaansa kotiin tai kenties terveysasemalle. En tiedä että miten tuo haaveri oli päässyt tapahtumaan, mutta kerrankin voin sanoa että tunsin pitkästä aikaa tehneeni merkitysellistä työtä auttaessani tytön haavan sitomisessa keskellä käytävää. Tytön isä oli myös todella kiitollinen ja pääsin hiomaan ensiaputaitojani pitkästä aikaa, sillä melko harvoin kuitenkin olen päätynyt näihin toimiin kumminkaan ammatissani. Toisinaan kuitenkin on joutunut soittelemaan ambulansseja, hakemaan ja laittamaan paikoilleen kylmäpakkauksia sekä ylipäätään hoitamaan jotain ensiapua tarvitsevaa tehtävää vuoron aikana.

Kumma kyllä tällä kertaa paikalle ei osunut yhtäkään Youtube-kuvaajaa, jotka olisivat voineet ottaa minusta harhaanjohtavaa videokuvaa ja mainita että "VARTIJA REPII IRTI PIKKUTYTÖN VARPAITA!!111"-otsikolla. Niinhän se taitaa olla tässäkin ammatissa että kukaan ei huomaa sitä kun teet työtäsi onnistuneesti ja PR-myönteisesti, mutta annapa olla sitten kun väärä hetki koittaa.. Siihen ottavat sitten osaa kaikki tiedotusvälineet ja vähän päälle.

Illat töissä

Viitisen viikkoa ehdin valittaa toimettomuuttani respassa, mutta nyt aloittaessani taas pienen iltavuoroputken tämä kaikki sai jälleen melko villejä piirteitä etenkin eilisen jäljiltä.

Työtehtäviä oli runsaasti eilisen iltavuoron tekijälle, nimittäin sain taas ruveta selvittelemään mm. sitä miksi joukko vammaisia lapsia oli saanut itsensä lukittua tämän kohteen surullisiin ja samalla kuuluisiin vessoihin. Toisekseen todistin nuoren teinipojan temppuilua alaspäin kulkevassa liukuportaassa, joka päättyi siihen että poika satutti polvensa täysin omaa tyhmyyttään portaissa väkisin ylöspäin kulkiessa ja loput hänen mukanaan olleista pikkuviikareista lopettivat aikeensa sitten siinä vaiheessa kun vartija-setä eli minä saavuin paikalle. Tuolle pojalle totesin aika kylmästi (näin jälkeenpäin ajatellen) että olisi kannattanut vielä lyödä päänsäkin siinä samassa rytäkässä, niin oltaisiin voitu soitella vielä ambulanssiakin iltapäivän ratoksi paikalle.

Jos nyt joku ymmärtäjä ihmettelee ja samalla kauhistelee että miksei vartija mennyt silittämään poikaa päästä ja tarjonnut hänelle laastaria polveen omasta henkilökohtaisesta ensiapupakkauksestaan, niin voin kertoa ettei sitä todellakaan tule tapahtumaan niin kauan kun tuollainen urpoilu eli omaa tyhmyyttään aiheutettu sekoilu sitoo turhaan resursseja muutenkin vilkkaassa kohteessa.

Eräs asiakas oli ottanut käyttöönsä erään tämän kohteen rullatuoleista, josta hän oli kuitenkin katsonut tarpeelliseksi irrottaa sen "tukijalat" ja jättää tuolin jalat lojumaan keskelle lattiaa. Kyttäsin tyyppiä rullatuoleineen jonkin aikaa ja kun hän sitten poistui, niin ystävällisesti ilmoitin että rullatuolin tukijalat voisi kyllä laittaa takaisin kun on tuolia kerran käyttänyt. Tyyppi laittoi sitten jalat takaisin tuoliin ja häipyi, mutta meinasi ilmeisesti että vaivihkaa ottaisi ja lähtisi tuolin "tukijalat" irrotettuina ja jättäisi ne lojumaan nurkkaan.

Sain myös toimia taas jälleen kerran palautteen vastaanottavana osapuolena noista vessoista, sillä kovaääninen vanhempi naisihminen sitten esitti asiaan taas tähän tyyliin: "KÄLÄ KÄLÄ KÄLÄ KÄLÄ"... Iltavaksin ilmoittaessa lopuksi että "kiitos palautteestanne, viemme kehitysehdotuksenne eteenpäin".

No juu, mainittavaa kai olisi myös se että kohteessa kävi myös eilen eräs ihan oikea kriminaali pyörähtämässä. Jätän kertomatta että kuka oli kyseessä ja mistä tiedän hänen olevan pahaa laatua oleva paha setä, mutta voin todeta että hänen ilmaantumisensa paikalle kyllä kruunasi kakun. Jostain syystä tyyppi ei kyllä alkanut keuhkoamaan yhtään siitä että vartija seisoi tavallista hanakammin erään kohteen edustalla, vaikka odotin tyypin räjähtävän jossain vaiheessa "PERKELE SAATANA VARTIAT SEURAAAHH MUAAHH!!!111"-tasoisella ulosannilla. Tämä tyyppi vain keskittyi lähinnä kinaamaan mukanaan olevan naisen kanssa, mutta myönnän kyllä että kyllähän siinä varuillaan KERRANKIN oltiin.

Eli kaikki ei tosiaan ole sitä yhtä ja ihanaa pullamössöä respan ulkopuolella, kuten voidaan tämänkin päivän toimintakertomuksesta päätellä. Tämä lauantai- ja huominen sunnuntai kuitenkin pitäisi nyt vielä jaksaa täällä pitkästä aikaa vääntään.

Kuukausi numeroina ja vähän muuta

NO JES! Älkää hätäilkö, vaan uskokaa että on taas jälleen aika puhua ihan vähän vaan palkasta.

Tänään oli nimittäin sitten palkkapäivä numero kaksi meillä täällä.

Kuukauden käteen jäänyt liksa jatkoi samaa mallia kuin aina ennenkin, eli on ollut ihan helvetin vaikeaa päästä edes siihen 1500 € käteen jäävään summaan. Tämän kuun liksa oli siis tarkalleen muistaakseni 1423,07€ verojen jälkeen veroprosentin ollessa 16%.

Eihän tässäkään sikäli vielä mitään kun nykyään tietää aina että mitä tuleman pitää, mutta eilen kyllä suoraan sanoen meinasi tukka räjähtää päästä kun huomasin että eräs tuttava oli juuri saanut käteensä ansiosidonnaista päivärahaa about saman verran kun minä saan käteen näistä välillä täysin hautausmaata ja välillä hullujenhuonetta muistuttavista töistäni. Siltikin se ajatus että joku vetää saman summan työttömänä kyllä vähän puistatti, mutta tämä tuttava onkin opettaja tätä nykyä.

Duunipaikalla toivon mukaan on tänään aika hiljaista, sillä tämä on minun viimeinen vuoroni tässä kohteessa vähään aikaan näin pitempiä aikoja. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä että tulen tänne takaisin erillisinä päivinä vielä ensi viikolla, mutta suuremmalti osin tämä kykkiminen on nyt sitten osaltani ohitse.

No, uuden työpaikan haku jatkuu kuumeisena kaiketi? En ole kyllä löytänyt mitään ihan hirveän mahtavaa työpaikkaa jota hakea, mutta täytyy myös myöntää että olen aika avoin kokeilemaan ihan mitä vaan kunhan palkka olisi melkein sama kun tällä hetkellä.

Jaksamisen testaamista

Toiseksi viimeinen vuoro tässä kohteessa.

Hiljaista ja rauhallista. Muutama vierailijakin on käynyt erinäisen huoltohenkilöstön ohella.

Olen hiljalleen luodannut erinäisiä työvaihtoehtoja sillä seurauksella että varastotyötä löytyikin jo jossain muodossa. Palkka olisi karvaa vaille 11€, mutta kyseessä olisi keikkaluontoista hommaa välitysfirman kautta. Työsuhde olisi siis äärimmäisen epävarma, mutta ainakin se voisi tuoda mukanaan uuden alun ja erilaisen työn. Työttämänä vetkutteleminen tämän ja tuollaisen jälkeen voisi ehkä olla vähäksi aikaa suoranainen siunaus.

Olen kuitenkin aika epävarma siitä miten tätä asiaa pitäisi hoidella. Veri vetäisi tekemään jonkinlaista kakkosduunia eli firaabelihommia tämän huonopalkkaisen päätyön ohella, mutta sitten toisaalta taas samalla pitäisi kuitenkin vaihtaa töitä kokonaan parhaimman lopputuloksen saamiseksi.

Erehdyin kyllä tutustumaan vielä muutamiin tämän "oman"(?) alan työmahdollisuuksiin ihan vaan työkkärin ja alan firmojen kotisivujen kautta. Sinänsä kyllä helvetin kieroutunutta että alaa näinkin pahasti inhoava ja sen arkirealismiin kyllästynyt juippi mukamas haluaisi vielä työskennellä vartiointiliikkeille, mutta kaipa noihin tuli tutustuttua ihan vaan yleisesti. Fakta taitaa kuitenkin olla että firman vaihtoa lähtisin tekemään vain jos palkkaluokka olisi sitten IV eli "nelonen" ja hommat siihen nähden kohtuulliset.

Nyt kun tämä kohde osaltani loppuu ja iltakohteessakin on käyty kääntymässä viikonlopun verran, niin onkin aika palata jälleen tuonne oheistöiden kehtoon. Se mikä tekee tuosta paikasta varsin ikävän on ihan se että kyseisessä mestassa pitää tehdä kaikenlaista fyysistä, täysin tämän alan töihin liittymätöntä tauhkaa ja kohteen omat porukatkaan eivät todellakaan ole mitenkään kivaa sakkia. En kyllä tiedä että kuinka kauan tuolla jaksan vääntää sen sorttista hommaa tällä palkalla, sillä nykyään tuntuu että kaikkein parhain vaihtoehto olisi ihan jatkaa kohteita kiertelevänä heittopussina. Olen nimittäin huomannut etten tahdo enää jaksaa olla yhdessä ja samassa kohteessa kuin maksimissaan sen kaksi viikkoa putkeen, jota tapahtuu kyllä harvoin etenkin nykyään. Tämä viiden viikon istumalakko täällä nykyisessäkin paikassa on kyllä saanut minut todella tylsistyneeksi kun mitään tekemistä ei oikeastaan ole ollut.

Tuo oheistöiden kyllästämä kohde minne olen menossa vakionaamaksi on kuitenkin aika inha mesta ollut jo silloin kun olin siellä pitkiä aikoja viimeksikin. Ongelmalliseksi sen tekee ehkä todella vihamieliset kohteen omat porukat sekä sitten fyysisesti raskaat oheistyöt. Pelkään että tuo kohde saattaa hyvinkin olla se minun viimeinen naulani arkkuun ennen poistumista alalta.

Aika paljon "vain hyvää" saa kuulua kyllä arkirutiineihin siellä että tätä enää jaksaa.

Mitäs pienistä

Iltavaksin reviiri on muutaman päivän päästä päättymässä tämän kohteen osalta. Yhden toivon mukaan vapaapäiväksi luettavan suorituksen jälkeen onkin sitten taas aika sonnustautua kantelemaan ihan VK-välineistöä myöhäiskesän iltoihin palatessani alkuperäiselle lähteelle, eli "iltakohteeseen" railakkaan viikonlopun viettoon. 

Täällä kohteessa on nyt jatkunut sama kuollut ilmapiiri. Sinänsä vähän harmi että tämä nyt pian loppuu, sillä aloin tottumaan tähän mestaan ja vieläpä siihen ettei täällä ihan niitä kaikkein pahimpia urpoja ollutkaan sitten töissä. Suurin osa on ollut minua kohtaan ihan mukavia, joka on kyllä ihan oikeasti äärimmäinen harvinaisuus ammattikuntani huomioonottaen.

Ehkä konkreettisin työtehtävä tälle päivälle oli kun kohteen taka-oven edustalta oli kuulemma viikonlopun aikana löytynyt kyseisen kohteen osoitteella varustetut kulkuavaimet. Avaimet olivat siis lojuneet keskellä katua, mutta onneksi kukaan ei ollut yrittänyt niillä sisään tänne. Myöhemmin selvisi että avaimet olivat erään jätekuskin vierailuja varten luovutetut, mutta tämä kaveri oli sitten päättänyt heittää ne ainakin toivon mukaan keskelle vilkkaasti liikennöityä katua ja ihan varmuuden vuoksi laittaa siihen vielä osoitetarran kiinni. Noilla avaimilla olisi päässyt harhailemaan kohteen autotalliin tiettyinä vuorokauden aikoina, mutta onneksi tosiaan kukaan ei ollut yrittänyt. Sinänsä sekin on jo minusta kyllä ihme sinänsä, mutta parempi näin ehdottomasti kaiken kannalta. 

Toisaalta saa nyt nähdä että milloin huolimaton jätekuski päätyy saapumaan tänne respaan ihmettelemään kadonneita avaimiaan. Valpas aulavartija voikin sitten ojentaa nuo avaimet hänelle hiukan kenties tyyppiä toruen ja muistuttaen että taloudellinen katastrofi olisi voinut olla todella lähellä mikäli ne olisivat joutuneet vääriin käsiin.

Muuten niin olen hengaillut kaverieni kanssa viikonlopun ja etsinyt melko aktiivisesti uusia töitä netin kautta. Mitään kovinkaan lupaavaa ei ole oikeastaan tarttunut haaviin, sillä kaikissa minua kiinnostavissa paikoissa tarvittaisiin ajokorttia taikka sitten pitäisi olla valmiiksi työtön sen kyseisen duunin saadakseen. Meno on siis ollut melko absurdia. 

Varastotöitä on ollut tarjolla kyllä, mutta suurin osa on ollut vuokrapaikkoja. Kiinnostaisi lähinnä tietää että mikä palkkaus noissa hommissa on, sillä vuokratyöpaikoissa harvemmin on kuitenkaan mitenkään kohtuullisia liksoja näissä logistiikka-alan töissä ymmärtääkseni. Sinänsä kyllä todella paskaa että paikkailmoituksissa ei kerrota palkoista mitään, joka on minulle ainakin aika ensisijainen syy siihen miksi olen tässä ylipäätään työpaikkaa vaihtamassa. En kyllä jaksa uskoa että saisin vuokratyöläisenä jollain varastolla paljoa tätä palkkaa parempaa hommaa ja tuskin edes vakituisesti, joten kieltämättä uuden duunin etsiminen on kyllä ehkä haastavinta nyt tässä elämänvaiheessa kuin koskaan ennen on ollut.

Kuitenkin tässäpä sitä nyt sitten punnitaan se pelkällä YO-tutkinnolla työelämässä pinnistävän ihmisen kekseliäisyys, kestävyys ja muutoksenhalu. Juuri tänään olikin juttua jossain iltapäivälehdessä että pelkällä YO-tutkinnolla vääntävät ihmiset ovat kuulemma työllistyneet "hyvin", joka tarkoittaa ainakin jutun esimerkin mukaan kuulemma sitä että joku satunnainen naisihminen on viihtynyt kaupan kassalla ihan kohtuullisen hyvin ilman jatkokoulutusta.

No, ristiretki jatkukoon.. vai sanotaanko että räpiköinti jatkukoon?

Verkko kiristyy

Jees vaan taas kertaalleen!

Aiemmassa postauksessa kerroinkin iloisesti siitä kuinka eräs kulkukortti oli mystisesti kadonnut ohitse kuittauslistojen täällä kohteessa. Yleensähän tällaiset tilanteet aiheuttavat todella infernaalista päänvaivaa monellekin osapuolelle ja etenkin yleensä sille vartijalle, sillä hänpä sitä joutuu selvittämään että minne kortti on kadonnut ja miksi.

Soittelin aamulla muutamaankin eri paikkaan jonne epäilin kortin kadoneen. Vesiperän jos toisenkin vedin niissä hukkasoitoissa, kunnes tajusimme sitten yhteistuumin ruveta jäljittämään sitä missä korttia oli käytetty ennen sen katoamisen huomaamista.

Vääntämisen ja kääntämisen jälkeen selvisi että ihan yksinkertaisesti kortti oli lähtenyt vapaapäivänäni vuoron vetäneen kollegan taskuun. Koska en tiennyt kollegan puhelinnumeroa, niin soitin asiasta sitten firmamme hälytyskeskukseen ja yritin sitä kautta saada tietää sopivaa puhelinnumeroa tälle tyypille jolla avain oli.

Hälytyskeskus yhdisti minut yllättävän mutkattomasti sitten eteenpäin. PAITSI että kun puhelu yhdistyi, niin toisesta päästä vastasi naisääni äärimmäisen vittuuntuneena. Aluksi tämä nainen todellakin sätti minua kun kysein sanotaanko nyt vaikkapa "Ilmarin" nimeä ja tajusinkin sitten melkein samantien että todellakin minut oli yhdistetty väärin. Pahintahan tässä oli selkeästikin se että tämä vanha vittuuntunut mummo selkeästi toisti koko ajan että tämä oli varmaan miljoonas kerta kun hänen numeroonsa soitellaan kysellen "Ilmaria".

Pahoittelin vuolaasti tätä erehdystäni. Toisaalta aika helvetin hauskaa että tyyppi jolle pitäisi yhdistää vartiointiliikkeen hälytyskeskuksesta meneekin jollekin äärimmäisen pottuuntuneelle vanhalle akalle, joka todellakin antaa kuulla kunniansa jokaiselle joka erehtyy soittamaan tiedustellen tätä "Ilmaria".  Pahinta tässä kai on se että kyseinen numero on siis ilmeisesti YHÄ hälytyskeskuksen listoilla ilmoitettuna tämän vartijan numeroksi, vaikka tosiaan näin ei ole ymmärtääkseni ollut enää pitkään aikaan.

Hetki kyllä meni sen puhelun alussa kuitenkin tajuta se että kyseessä ei tosiaankaan ollut se miespuolinen kollega, vaan sanotaanko että tuon naisen rääkyvä ääni ja äärimmäisen hyökkäävä asenne saivat kyllä minut aseettomaksi puhelimen toisessa päässä aivan kauttaaltaan.

Lopulta sain kyllä tämän oikean kollegan sitten kiinnikin. Se oli ihan lyhyt soitto vailla mitään dramatiikkaa, eikä mieleen tullut kyllä huomauttaa että firmalla on ehkä hieman harhaanjohtavaa informaatiota puhelinnumerosi osalta.

Muihin uutisiin mentäessä olen tässä taas seesteisen päivän ratoksi naputellut muutaman yleisluontoisen työhakemuksen muutamaankin eri paikkaan. Saa nähdä kuinka hauilla käy pitemmän päälle, mutta onpahan tässä nyt taas ainakin yritetty poistua yksityisten turvallisuuspalvelujen muodostamasta oravanpyörästä kertaan jos toiseenkin.

Hukassa ja kiinni

Tässä kohteessa jossa olen nyt homehtunut melkein kuukauden päivät on nyt sitten taas päästy äärirajoille kaiken muun tähdellisen tekemisen loputtua.

Kohteessa on takapihalla iso lastauslaiturin ovi jonka kautta päivittäin tuodaan mitä erilaisimpia tavaroita eri puolille rakennusta. Tämä ovi lähtee näille ulkopuolisille auki vain jos minä sen oven avaan heille, jota tapahtuu päivittäin aika paljonkin. Talon oma väki kulkee omilla avaimilla tuosta portista.

Viimeisen parin viikon aikana tuo lastausovi on nyt sitten jäänyt ammolleen aika kiitettävästi päivän aikana kun olen ensiksi päästänyt tavaroiden toimittajat sisään rullakoineen, laatikoineen sun muine kantamuksineen. Olen jättänyt oven auki ihan tarkoituksella siksi etten aina tiedä että kuinka pitkään heillä menee noiden tavaroiden toimittamisessa, mutta ilmeisesti osa on sitten päässyt luikahtamaan harvinaisen nopeasti asioilleen kun toisilla menee helposti parisenkymmentäkin minuuttia siirrellessä tavaraa autosta tuon portin toiselle puolelle.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että monet tahot kohteessa ovat tyytymättömiä siihen kun tuo ovi jää aina auki. Minulle on asiasta huomauteltu muutamankin ihmisen johdosta kuukauden ajan ja olen yrittänyt selvittää että miksi pidän sitä auki noin kymmenenkin minuuttia yhteen pötköön tarvittaessa. Eilen kuitenkin melkein vuoron loppumetreillä kun tuo ovi oli taas jäänyt auki niin asiakastaho oli ilmeisesti sitten päättänyt ihan omaksi  kiusakseni soittaa firman piirivartijan paikalle sulkemaan tuon oven. Katselin kameroista kun paikalle kaarsi firman piiriauto ja sisältä hyppäsi solakka nuori kollega ensiksi pällistelemään ovea ja lyhyen kierroksen jälkeen hän sitten sulki taas oven ja lähti matkoihinsa.

Olen todella turhautunut tuohon oveen ja sen ympärillä pyörivään älyttömään kyttäämiseen. Muutamakin tämän muuten ihan kohtuullisen kohteen ihmisistä on asian tiimoilta minulle kuittaillut, mutta nyt kyllä päätin että homman on muututtava harvinaisen natsimaiseksi että saadaan se toimimaan kunnolla ja minä vältän loput motkotukset.

Toisekseen tänään tai oikeastaan jo eilen selvisi että eräs kulkuavain talon sisällä on kadonnut. Se on kuitattu respasta muttei kuitenkaan palautettu, joten sen metsästäminen ulkopuolisilta tahoilta tulee olemaan todella jännää. Olen joutunut aiemminkin tällaisten sotkujen keskipisteeseen eri kohteissa, jolloin lopputulos on aina ollut melkoisen seikkailun takana.

Eilen myös paikalla kävi eräs kunnon hoipertelija taasen, joka tällä kertaa oli vanhemman mummon hahmossa liikkeellä. Ensiksi hän sivuutti täysin koko rakennuksen ulkoa, mutta palasi teitään takaisin. Kun hän pääsi sisään aulaan, niin hän ei mitenkään huomioinut (onneksi?) minua, vaan ryhtyi heti kyselemään yhdeltä talon työntekijältä että pääsisikö tänne vessaan. Tällaisten kassialmojen suhteen en kyllä tee enää koskaan poikkeusta sen yhden kerran jälkeen, kun erehdyin erään varsin stereotyyppisen heppulin päästämään asioimaan erään kohteen WC-tiloissa. Onneksi kuitenkin tämä mummo lähti samantien ulos kun talon oma väki ilmoitti ettei tänne nyt ihan noin vaan vessaan tultaisi.

Muuten niin eilen alkoi taas tämä työperäinen vitutus jotenkin kasvamaan. Se ei olekaan saanut minusta hirveää yliotetta pitkään aikaan, sillä tämä heinäkuu on melkeinpä ollut kesäloman jatko-osaa kokonaisuudessaan muutenkin. Toisaalta taas on kyllä huomattu että tämä työ voi olla ihan tasan yhtä tylsää silloin kun istut takamuksellasi sen yhdeksän tuntia päivässä kuin että tekisit ihan ensimmäisestä tunnista viimeiseen jotain rankempaa hommaa.

Tätä kohdetta on nyt sitten jäljellä kaiketi ainakin parisen viikkoa, mutta sitten tarkoitus olisi siirtyä muutaman iltavuoron jälkeen takaisin tekemään tuota "oheistöiden kehtoa", joka saattaa kyllä ruveta olemaan tämän työn viimeisiä saarekkeita niin työtehtävien mielekkyyden kuin kohteessa viihtymisenkin osalta.

Eri maailmoista

Aamulla kuljetin itseäni kohti duunikohdetta ihan metrolla.

Vaunuun tuli sisään joku ilmeinen kollega puoleksi työvaatteisiin ja puoliksi siviilivaatteisiin pukeutuneena. Varusteena hänellä oli mustat reisitaskuhousut aitoon kovien jätkien tyyliin sekä sitten jostain syystä päälle jäänyt varustevyö tyhjällä kaasukotelolla sekä vielä vyöhön kiinnitettynä "vartijan ensiapupakkaus"-nimellä kulkeva ensiapupaketti. Vyöllä kellui myös muutama avain ja maiharit olivat myös tukevasti jalassa.

Tyyppi oli kaikessa Ramboudessaan helvetin irvokas näky. En nyt tiedä että mitä hän oikein yritti sillä asullaan todistaa, mutta kävi kyllä samalla sääliksi sekä vähän ihmetytti että miksei niitä kamppeitaan voisi kuljettaa tasan siten etteivät ne toisi mieleen mitään 40-tuntisen vartijakurssin kolmatta kertaa uudelleen käynyttä herraa vailla mitään käsitystä siitä minkälaista kuvaa itsestään antaa muille ammattinsa puolesta. Eipä siinä sikäli mitään että vaikka duunihousut päällä kulkee ympäriinsä, mutta sitten kun päälle unohtuu vielä puoliksi tyhjä varustevyö (??) sekä varustevyöhön on ihan kiinnitetty "VARTIJAN ENSIAPUPAKKAUS"-nimellä kulkeva vehje niin vähän alkaa kyllä iltavaksinkin suupielet ensiksi taipumaan hymyyn ja sitten sen jälkeen nolonsekaiseen ihmetykseen.

Toki täältä respasta nyt on helppoa sinne kenttäpuolelle tosiaan huudella että "PITÄKÄÄ NE MAILAT JA KAASUT IHAN SIELLÄ LAUKUSSA SEN DUUNIMATKAN AJAN" vaikka kaikki nyt tietääkin että työmatkahan on juuri aina tasan se kohta päivää missä tulee kaikkein eniten näyttää vartijalta itseltään kaikille ulkopuolisille. Mutta noin muuten ihan vaan tiedoksi että teidän touhu on vähän "just joo"-pohjalla.

Kivaa maanantaita vaan!

Yksi tyhmimmistä jutuista mitä vartija voi itselleen vuoron aikana tehdä on avainten unohtaminen valvomoon itsensä ollessa valvomon oven ulkopuolella.

Juuri näin nimittäin pääsi käymään tänään aamulla maanantaisen vuoron alkumetreillä. Olisi pitänyt vissiin saada vähän enemmän pääkopassa valoja päälle ennen kuin laahusti Zombina työpaikalle taas jälleen melko vähän nukutun yön jälkeen. Oli kuitenkin aika noloa toimiasu päällä unohtaa kulkuavaimensa valvomon pöydälle kun meni toimittamaan muutamaakin asiaa sen ulkopuolelle. Siellä sitten urpona koputtelin muutamaankin oveen vuoron alkumetreillä ainoana oljenkortenani saada apua, sillä tämä on sellainen kohde että täällä ei sitten mennä suurinpiirtein yhtikäs minnekään ilman niitä kulkuavaimia.

Tuota klassista asiaa minulle ei tosiaan ole käynytkään kuin kerran ennen, jonka jälkeen päätin etten kovin usein unohtaisi kulkuavaimia minnekään toisaalle. Aina välillä tuo lupaus ei kuitenkaan pidä kuten nyt tänään ja kerran aikaisemminkin muistan iltakohteestani tapauksen jossa hemmetin iso avainnippu jäi valvomon pöydälle ja minä valvomon ulkopuolelle kiireessä. Onneksi kuitenkin kohteen oma työntekijä päästi sitten valvomoon sisälle, mutta muisti kyllä sarkastisesti kuitata siitä miten vartijan ja avaimien kannattaisi USEIMMITEN olla kyllä samassa paikassa. Sen jälkeen rupesinkin sitten käyttämään tuota Keybak-avainhihnaa erityisesti paikallisvartiointikohteissa, joka on muuten ihan hemmetin kätevä vehjes vaikkakin aika kallis sellainen. Kannattaa kuitenkin tutustua tuohon "Keybak"-avainhihnaam, sillä vaikka tämä mainokselta kuulostaakin kokonaisuudessaan niin hemmetin paljon kätevämpi se on ollut kuin sellainen nepparilla suljettava ja avattava staattinen avainkotelo taikka lenkki. Hankkikaa siis kaikki hyvät kollegat sun muut heppulit se KEYBAK ja ÄKKIÄ!

Huomenna pitäisi myös olla vapaapäivä, mutta jäänee taas nähtäväksi että tuleeko se toteutumaan. Tavallaan sitä kai toivoisi ettei toteutuisi, sillä se tietäisi taas hiukan enemmän ylityörahaa ja myöskin hyvää tekosyytä olla lähtemättä avovaimon sukulaisten omistamalle kesämökille raatamaan kesäauringon alle. Toisaalta voinee olla etten ole menossa tekemään ylitöitä, sillä vuorojen perään katselijat varmasti ovat jo miettineet valmiiksi sen että joku mielellään vähemmän firmalle maksava taho voisi hoitaa ylityöt ettei meitä kuukausiliksalla pyörittäviä tarvitsisi vaivata.

Lisäksi aamulla ilmeni myös teknisiä ongelmia erään laitteen kanssa. Se oli toiminut iästään huolimatta aivan hemmetin hyvin nämä ensimmäiset kolme viikkoa täällä kyhjöttämisestä, mutta kun neljäs viikko ja maanantai osui mittariin, niin eikös se perkele jättänyt kokonaan käynnistymättä! Siinä sitten vääntelin, kääntelin ja kirosin kyseisen vehkeen käynnistysvipua aikansa jos toisenkin, kunnes sain sen sitten käynnistymään. Toivon mukaan tuo ei ole merkki siitä että se on menossa kokonaan paskaksi, sillä jos se menee rikki niin loppuajasta täällä tulee kyllä hemmetin vaikeaa.

Toisekseen viime viikon lopulla käväisi taas eräs hapannaama avautumassa tässä respassa. Kävimme tuijotuskilpailun lyhyesti kun hän ei päässyt isään hoitamaan asioitaan joista hän ei edes halunnut mitään kertoa. Keskustelu joka käytiin hänen kanssaan oli aika tyly etenkään kun hän ei suostunut kertomaan että millä asioilla hän olisi ollut liikkeellä, joten on aika vaikeaa neuvoa tai ohjata kyseistä tyyppiä yhtikäs minnekään sellaisilla lähtötiedoilla. Tyyppi kuitenkin poistui rauhallisesti sen jälkeen kun huomasi että mikäli tohti sisään niin piti itse nähdä hiukan vaivaa ottamalla selvää että miten sisään pääsi oikeastaan asioimaan.

P*skuuden paluu?

Vaikka sama hiljainen meno on jatkunutkin, niin hiljalleen on ruvennut myöskin paljastumaan se että vaikka tämäkin kohde on kesäisin hiljainen kuin hautakivi, niin kyllä sen sisässä näytetään siitäkin huolimatta aika taitavasti kyttäävän toisia tarpeen niin vaatiessa.

Olen käyttänyt erästä henkilökunnan kahviautomaattia ihan muutaman kohteen oman henkilön rohkaisemana. Tämä automaatti sisältää siitä hyvin mielenkiintoisen puolen että vääntäessä sen sivussa olevaa avainta saa kahvin täysin ilmaiseksi käyttöönsä. 

Olen tuota konetta aina tauoilla käytellyt suhteellisen ahkeraan kunnes nyt sitten iloisena kahvikuppi kädessä tänä aamuna huomasinkin että koneen avain oli tylysti hävinnyt paikoiltaan ja tilalla oli lappu jossa mumistiin siitä ettei konetta saa käyttää ilmaisavaimella, vaan pitää jumalauta maksaa kahvinsa niin kuin jokainen lainkuuliainen veronmaksaja. Tekisi mieli printata netistä se Clint Eastwoodin naamalla koristeltu "OFFICIAL SEAL OF VITTU MITÄ PASKAA"-lätkä tuohon koneeseen kiinni ihan vaan piruuttani.

Eilen myös koettiin sikäli vammaisia hetkiä, että päästiin oikeastaan tämän kohteen osalta ensimmäiseen kunnon "vierailijasekoiluun" parhaimmasta päästä kun paikalle oli kutsuttu täysin meille mitään ilmoittamattomana ryhmänä kymmenpäinen joukko ulkomaalaisia vieraita. Kokouksen isäntä otti suurimman osan vieraistaan vastaan ja lähti taluttamaan heitä kohti kokoustilaa, mutta huomasin nimilistasta että paikalle saapumattomia oli vielä varmaan sata. Arvasin aivan oikein kun tajusin että taas meidän harteillemme se jää ensinnäkin huolehtia näistä jälkeensä jätetyistä vierailijoista parhaimpamme mukaan sekä sitten myös ohjata heidät perille vaikka respasta ei mielellään ihan noin vaan poistuttaisi.

 Tosiaan yksittäisiä vieraita alkoi pääjoukon lähdettyä tippumaan paikalle tasaisin väliajoin, jonka jälkeen kesti ensinnäkin hetken kun selvitin missä kokoushuoneessa tämä porukka oikein pyöri ja minne nämä aulaan jätetyt oli tarkoitus toimittaa perille. Kävin vielä tiedustelemassa oikean kokoushuoneen sekä kerroksen ennen kuin vein ihmiset paikalle.

Tämä on ihan klassinen probleema näissä aulakohteissa, joissa tapaamisen isäntä vaan unohtaa ne loputkin mahdollisesti paikalle vielä saapuvat vieraansa ja häipyy jonnekin kauas pois. Vaikka aula voikin ohjeistaa vierailijaa aika pitkälle siitä että minne pitää mennä, niin tässä kohteessa kukaan ei kyllä mene vieraana minnekään ilman kulkuavainta.  

Asiasta toiseen vaihdettaessa sain onneksi uuden vuorolistan tässä jokin aika sitten käsiini. Pitkästä aikaa sain jopa kolme vuoroa vanhassa iltakohteessani, joka on kyllä minulle ihan taivaasta tippunutta lahjatavaraa noin niin kuin mielekkyyden osalta. Onneksi sain siis viikonlopun ja yhden vuoron yli sieltä, sillä tämä respassa pelleily on tosiaan alkanut taas hapottamaan ihan hienoisen vähän.. tokikaan ei niin paljoa vielä kuin monissa muissa paikoissa.  

Toisenlaisia näkökulmia

Silmiin osui hyvä artikkeli "alasta", joita nykyään tulee aika vähin määrin postailtua muutenkaan blogiin:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3023135/satakiloisen-taltuttamiseen-vartija-kayttaa-puhejudoa

Artikkelissa on muutamakin osuva kohta, jotka tosiaankin taas kertaalleen pitävät omien kokemusteni perusteella täysin paikkansa:

Vartiointipuolella jengi jakautuu kahtia. On niitä, jotka vain tarvitsevat rahaa ja niitä, joilla on joku halu auttaa muita ainakin jollakin tasolla. Halu suojella ihmisiä.

Minäkin näen itseasiassa että meitä ja etenkin lähimpiä kollegoitani on vain kahden eri tyypin väliltä valittavissa. Huomattavan moni on tosiaan jumiutunut syystä tai toisesta näihin hommiin ihan vaan toimeentulon takia, mutta kaipa sitä välillä törmää niihinkin joita tämä ala ja se mitä voi itse sille antaa on se pääasia työskentelyyn tällä alalla ylipäätään.

Pakko kyllä nostaa hattua niille jotka tätä työtä jaksavat tehdä päivästä toiseen tuollaisissakin paikoissa kun nyt vaikkapa Helsingin metroasemilla ja metrojunissa.

Ei kiirettä laisinkaan?

Kolmas viikko samassa kohteessa MA-PE päivävuoroilla.

Vaikka usein tässä blogissa tulee itkettyä palkan pienuutta tehtävien määrään nähden, niin nyt täytyy kyllä todeta että tällä kertaa voidaan kysyä ihan siltä itseltään respapöydän takana että mistä tässä touhussa pitäisi mukamas maksaa yhtikäs mitään kun eihän täällä tehdä yhtikäs mitään?

Pääasiallisesti on siis kulutettu penkkejä sekä istumalihaksia yleensäkin. Välillä tulee käveltyä kohteen sisäpihalla ja huilailtua penkillä istuen, kun täällä sisällä on kuuma kuin bunkkerissa. Ei tässä kuitenkaan nyt voi millään hyvälläkään väittää että hommia olisi kiireen pintaan meneillään tai että hommat olisivat erityisen vaativia.

Sehän tässä duunissa on sinänsä ikävää että kaikki hommat menevät sykleissä ja ovat täysin riippuvaisia kohteesta. Toisaalla voidaan tosiaan vetää lonkkaa se koko vuoro, kun toisaalla sitten rehkitään ihan fyysisesti melkein koko aika. Aika monet kohteet ovat toisaalta jotain siltä väliltä vaativuudeltaan tällä hetkellä rasittavuuden ollessa aika alamaissa kokonaisuudessaan.

Toisaalta käyhän tuossa kaikenlaista hörhöä pyörähtämässä välillä, mutta en nyt laskisi heitä kenties siitä kaikkein pahimmista päästä oleviksi tyypeiksi ainakaan tässä kohteessa.

Aamulla tuli näihin huoltomies-teemoihin palattaessa mieleen taas eräs hissikorjaaja, joka käveli sisään respaan ja heitti vaan että olisi tulossa korjaamaan hissejä ja että sisään pitäisi päästä. Tyyppi oli kovasti kummissaan kun pysäytin hänet sanallisesti ja ryhdyin ensinnäkin tivaamaan ko. työn tilaajaa, yhteyshenkilötä kohteessa sekä vähän sitä että kuka tämä liikkeellä ollut mies oikein oli. Hän näytti aidon hölmistyneeltä ja jotenkin vaikutti jopa loukkaantuneelta kun näitä seikkoja häneltä kyselin, mutta tosiaan sitten alkoi sitä kontaktia löytymään ja oman firman tunnuskorttikin vilahti esille. Kenties joku kollega pitää minua täydellisenä aasina kun en päästänyt selkeissä firman työvaatteissa sisään saapastelevaa kaveria heti peremmälle, mutta kokemuksieni mukaan se että sinulla on firman X haalarit tai työvaate päälläsi ei vielä välttämättä takaa että olet todella ko. firman palveluksessa. Itse olen löytänyt esimerkiksi UFF-vaatemyymälästä kerran vuosia sitten Postin työvaatteita sekä kerran löytyi eräästä roskiksesta ISS:n työpaita ihan ehjänä kenen vaan käytettäväksi. Minulle siis työvaatteisiin pukeutunut heppu ei vielä takaa mitään etenkään jos hän tulee tyhjin käsin peremmälle tai lähtökohdat vaikuttavat puutteellisilta. Minulle siis on aika tärkeää sisään pyrkivästä tyypistä että hän todellakin englanninkielistä ilmaisia käyttäen "seems legit".

Hetken pohdin että jos olisin ostanut ne Postin taikka Itellan kledjut sieltä myymälästä, lyönyt päälle ja mennyt lähimmän viraston sisään selittäen että tulin hakemaan posteja, niin olisinkohan päässyt lävitse tärvelemään ihmisten posteja ilman kenenkään huomaamatta ihan vaan firman X työvaatteissa.

Tähän kategoriaan liittyen kerronpa vielä yhden tarinan: en nyt toisaalta muista että kerroinko tässä blogissa jo viikko tai pari sitten sisään saapuneesta mieshenkilöstä, joka kanssa myöskin ilmaantui respaan selittäen siviilivaatteissa käynninsä syyksi "huoltotyön". Tämä tyyppi oli todella tuohtunut kun kyselin häneltä tosi tarkkaan vierailun syytä ja mikä oudointa hänessä oli vielä se että hän oli kuulemma saapunut tekemään huoltotyötä X, mutta ei kuulemma omannut mukanaan MITÄÄN HENKILÖLLISYYSTODISTUKSIA. No mitä tällaisen tyypin kanssa pitäisi sitten tehdä?

Parasta hänen suustaan taisi olla että "kum tässä on ollut aina se sama kaveri, niin se on kyllä päästänyt mut sisään ja emmä voinu tietää että tässä on joku uusi". Pidin sitten hänelle puhuttelun aiheesta "vartiointialan työntekijöiden vapaat- ja loma-ajat" ihan satunnaisessa järjestyksessä. Seuraavalla viikolla täällä asioidessaan heppu kuitenkin sitten oli jopa varustautunut ajokortilla.

Tämä työvaatteisiin pukeutunut kaveri tänään oli toisaalta sen verran lupsakka tai lähinnä ADHD, että kun hän asioi tiskillä minun kanssani ja olin selvittämässä hänen nimeään ja tarkoitusperiään, niin tyyppi meinasi livetä ovesta sisään lähettimiehen mukana! Siis mitä helvettiä!? Varmaan odotetaan ihan kiltisti siinä tiskillä eikä lähdetä hortoilemaan siten että vartijasetä joutuu huutamaan perään aika ilkeästi että "ODOTATKO HEI IHAN RAUHASSA VIELÄ SIINÄ VIERESSÄ NIIN SELVITELLÄÄN VÄHÄN TÄTÄ ASIAA".

Miten voi olla noin urpo kaveri, että ensinnäkin luulee kaikkien tuntevan hänen naamansa ja tarkoitusperänsä sekä sitten asiaa selvittämään lähtiessään yrittää puikahtaa sisään ilman mitään ennakkovaroitusta.

Vartija vs. huoltomies

Viime päivät ovat olleet aika seesteistä jälleen kerran.

Yhtä viikonlopun odottelemista ja netin selailua erinäisten kiinteistöhälytysten eteenpäin delegoimisen osalta vuorot ovat pitäneet sisällään. Toisaalta täällä nyt on ollut aika rento tunnelma jo sen muutaman viikon mitä olen täällä ollut, mutta tietysti kääntöpuolena on se ettei täällä kyllä ihan hirveästi ehdi aika kulumaan satunnaisia sekolijoita ja eilen sisään rynnännyttä lapsikatrasta lukuunottamatta.

Eli eilen tosiaan sisään pölähti pari nuorta poikaa, jotka ilmeisesti leikkiensä tohinoissa päättivät sitten mennä toisiaan pakoon tänne. Luonnollisesti ensimmäinen ovi mikä avautui tarjosi turvapaikan kesken leikkien, mutta heti kun näin pari nuorta viikaria tuulikaapissa niin menin paikalle ihmettelemään. Vartijasedän saapuminen heidän eteensä aiheutti välittömän pakoreaktion, vaikka he kyllä vähän katselivatkin minua aluksi.

Toisaalta vituttavimpiin asioihin kohteessa on ruvennut kuulumaan eräs huoltomies, jonka toimintaan olen jo aikalailla hajonnut. Mehän olemme aika tiuhaan tekemisissä erinäisten huoltomiesten kanssa lähes kohteessa kuin kohteessa, jolloin sitä tulee kyllä tavattua senkin ammatin edustajia todella tiuhaan nykyisin. Osa näistä huoltomiehistä on todella mukavia ja lupsakoita tyyppejä rennosti aina keskustellen, mutta tämä tyyppi täältä kohteesta vetää kyllä nyt taas pohjamudat jälleen kerran.

Tämä huoltomies on sellainen että jos ilmoittaa hänelle jostakin kiinteistön probleemasta, niin hän hirveän vaivautuneesti ryhtyy hoitamaan asiaa. Eli saan kuvan hänestä sellaisena joka suorastaan loukkaantuu jos viitsiikin mainita että nyt pitäisi käydä katsomassa vaikka jotain tukosta tai muuta. Eikö se ole sinun hommasi hoitaa niitä asioita tässä kiinteistössä? Saan aina sellaisen käsityksen hänet nähdessäni tai puhelimella soittaessani että vähintäänkin pitäisi pahoitella tyypille omaa ja asiansa olemassaoloa. Joudun usein toteamaan hepulle että "no tämmöinen viesti me nyt täältä saatiin teille välitettäväksi" syyksi siihen ylipäätään miksi häntä vaivaan.

Muutenkin tässä työssä on oppinut sen että sinä siellä respapöydän tai valvomon oven toisella puolella olet ensinnäkin usein se jonka täytyy viedä viestiä eteenpäin jostain asiasta, mutta vaikka oletkin vain se viestinviejä niin sinut useammin kuin joka kerta "ammutaan" toimittaessasi vain viestiä eteenpäin. Sinänsä vaan vituttaa tuo huoltomies siinä mielessä, että luulisi toimeksiantojen joita hän saa kuuluvan tosiaankin hänen hoidettavakseen. En minäkään paikallisvartiointikohteissa voi sanoa etten mene tarkistamaan jotain tilaa mitä minua pyydetään tarkistamaan. Ihme juttu kyllä sinänsä ettei kukaan täällä ole tehnyt tyypistä valitusta, mutta ehkä se on siinä että hän ei ole vaan tekemisissä sellaisten kanssa jotka hanakammin niitä tekevät.

Valitettavasti joudun tämän tyypin kanssa tehtailemaan varmasti vielä paljon, mutta asiointi on tosiaan vaikeaa kun tyyppi on usein sitä mieltä että loukattu on kun on ylipäätään töillä vaivattu sillä kertaa. Sinänsä kyllä huvittaisi tietää tuonkin tyypin palkkatasosta vaikka isolla firmalla työskenteleekin, sillä juuri nyt jos kuulisin että huoltomies tienaa enemmän tiuskien, valittaen ja yleisesti duuneistaan laistaen, niin varmasti repisin pelihousuni kirjallisesti täällä blogissa jälleen kerran.

Sisäänpääsyn vaikeus

Eilisen todella hiljaisen päivän päätteeksi respassa kävi taas eräs tällainen "hankalampi asiakas", joka vissiin oli liikkeellä ihan vaan siksi että oli helvetin kuumat ilmat ja elämä nyt vaan taisi vituttaa tavallista enemmän.

Tämä kaveri oli ilmeisesti joku vakionaama, joka käy aina välillä jättämässä jotain kirjallisia viestejä erinäisille tahoille ja sitten vaatii toki klassisen elegantisti päästä kohteen pääjohtaja-ylipäällikön puheille kuin mikäkin kuninkaallinen lakeija.

Arvasin tyypin ilmeistä ja eleistä että tosiaan pitäisi alkaa vääntää asioinnista vähän enemmän tällä kertaa, joka tosiaan osoittautui todeksikin sitten käytännössä. Tyyppi ei oikein ottanut uskoakseen kun kerroin että jos hänellä on jotain kirjallisia viestejä, niin voisi vaikkapa jättää ne siihen respaan ja minä sitten toimittaisin ne eteenpäin. Tyyppi kuitenkin intti vastaan aika lahjakkaasti eri tavoin väittäen että hänen oli henkilökohtaisesti kuulemma päästävä viemään viestit, vaikka moinen tapa ei ole kyllä mitenkään tässä kohteessa käytäntönä.

Tyyppi ei suostunut siihen ratkaisuun että minä toimittaisin hänen "viestinsä" perille suljetussa kirjekuoressa, vaan hänen oli siis itse päästävä ratkaisemaan asioitaan ja toimittamaan viestejään. Tämä tyyppi on kuulemma aikaisemmissa vaiheissaan päästetty sisään asioimaan, mutta on kuitenkin ruvennut pitämään sen kokoluokan älämölöä paikalla, että asiointi on käynyt vähän vaikeaksi. Sinänsä kyllä ihmettelen että miksei kukaan kollega ole lähtenyt kaveria poistamaan sitten vaikka vähän ikävämmillä keinoilla etenkin jos asiakastahon edustaja on sitä pyytänyt. Toisaalta tällaiseen kohteeseen nyt voisi soittaa vaikkapa ihan sen poliisinkin tuollaisia tyyppejä kohtaan, jotka kuulemma alkavat käyttäytymään aggressiivisesti heti kun asiat eivät hoidu heidän haluamallaan tavalla.

No, aikani intin tämän kanssa siitä että minne hän saisi tulla ja minne mennä. Lopulta eräs asiakasfirman tyyppi ilmaantui selän taakse ja sanoi että kun heppu kerran oli tuttu tavoiltaan, niin hän voisi ottaa nuo viestit huomaansa. Tähän heppu jopa suostui, mutta hetken vielä arpoi jotain omiaan ennen kuin sitten saatuaan viestinsä toimitetuksi häipyi matkoihinsa.

Sikäli kyllä ihmettelen että miksi tuon tyypin karkoittamisesta on mukamas tehty niin helvetin vaikeaa? Jos tyyppi menee väkisin sisälle kiinteistöön eikä tottele kiinteistön työntekijöiden poistumiskäskyjä, niin kyllä se vartijakin voidaan aivan hemmetin hyvin pyytää poistamaan äijä muutaminkin perustein mikäli hankalaksi heittäytyy. Päälle kannattaa vielä soittaa poliisi sekoittamaan soppaa.

Niin no joo, oikeastaan eniten tällaisissa tyypeissä ärsyttää se miten he automaattisesti päättävät että vähintäänkin tahon ylipääjohtajan puheille on päästävä mikäli on kohdeltu väärin. Sillä ei ole mitään väliä että onko sellainen mitenkään realistisesti toteutettavissa tai edes mitenkään VITUN JÄRKEVÄÄ ihan sitä kokonaisuutta eli käsiteltävää asiaa ajatellen. En sitten tiedä että onko kyseessä tosiaan sellainen ihminen joka on niin onnettoman urpo että kuvittelee heti menevänsä pääylijohtajien puheille ongelmissaan vai  kuvitteleeko hän tosiaan että hän ja hänen probleemansa nyt ovat vaan luonnollisessa järjestyksessä niin paljon korkeammalla kaikkea muuta ihmiselämää, että heti on päästävä ylimmän johdon puheille aina ja iänkaikkisesti kun asiat eivät mene niin kuin haluaa.

Olen kohdannut tämän ajattelusuunnan ihmisiä todella useasti työtehtävissä, enkä oikeastaan vieläkään ole tottunut siihen kiivaaseen tyyliin miten he maailman napoina yrittävät iskeä kiilaa asioihin. Ymmärrän kyllä että monikin asia etenkin byrokraattinen sellainen ärsyttää sekä vituttaa, mutta kannattaa miettiä ehkä vähän sitä että mihin sitä tarmoaan suuntaa mikäli mielii asioitaan hoitaa.

Työt eivät kai paina

Heinäkuu ja helteet ison betonimöhkäleen ulkopuolella respan katsellessa ulos lasien takaa aamu- ja iltapäivien aurinkoon.

On todettava että tämän vuoden kesäloman jälkeinen aika on ollut kyllä rauhallisempaa kuin viime vuonna. Siinä missä viime kesäloman jälkeen eksyttiin mm. myymälävuoroon ja sekoiltiin jopa 12-tunnin penkinvenytyksien parissa, niin tämä kesänä on ihan vaan istuskeltu puolityhjässä respassa kahvia juoden, keltaisen lehdistön julkaisuja tutkien ja nettiä selaillen.

Helpolla on siis päästy tällä kertaa, vaikka kauhulla odotankin paluutani tuonne ilmeisen tulevaan vakiokohteeseeni elokuussa. Siellä hommat ovat aivan eri maata ja keskittyvät minusta kyllä johonkin ihan muuhun kuin vartiointiin ja turvallisuuteen, mutta minkäs teet kun tällainenkin toimi on nyt sitten vartijoiden niskoille siellä heitetty. Kysymysmerkkejä kyllä kieltämättä herää asian suhteen, mutta minkäs teet.

Vaikka aika hiljaista onkin, niin sain eilen ohjeistuksen ettei erästä sinänsä ihan asiallista naisihmistä saisi enää päästää ollenkaan sisään rakennukseen asioimaan. Toisaalta vaikka hän nyt kuulemma onkin epätoivottu henkilö, niin on pakko todeta että hän on kyllä vuosien varrella tapaamistani epätoivotuista henkilöistä kenties se kaikkein kohteliain ja käytökseltään hillitty verrattuna muihin. Toisaalta on hänet kuitenkin nyt sitten pidettävä loitolla rakennuksen sisätiloista mikäli hän taas paikalle saapuu, mutta en kyllä aio todellakaan suhtautua häneen mitenkään alentavasti niin kuin valitettavasti muutamiin ihan täysiin spurguihin on tietyissä kohteissa joutunut suhtautumaan. Sanoisin siis että tässä tapauksessa käyttäytyminen on luonut käyttäytymistä, joten en näe mitään tarvetta olla häntä kohtaan ilkeä kun on kerran kuitenkin siististi aina totellut täältä respavartijan pyyntöjä, kehotuksia ja käskyjä.

Tällaisina todella hiljaisina viikkoina ja päivinä sitä usein toisinaan miettii sanojaan siitä kuinka palkkaus tällä alalla on kuulemma niin retuperällään. Miksi tällaisesta netin selailusta, kengän kuluttamisesta ja täysin turhasta oleilusta pitäisi maksaa paria tonnia kuussa? No ei todellakaan pitäisi, mutta kyllä toisaalta tyhjäntoimittajia riittää muissakin ammattikunnissa ja usein vielä kovemmilla palkoilla. Joka tapauksessa nyt on kyllä fiilis tasan sellainen etten edes ansaitsisi sitä vähää mitä saan enemmän verrattuna kaikkiin hikisesti ahkeroiviin myymäläpuolen porukoihin tai järjestyksenvalvojiin.

Juuri kesäloman loputtua olen ollut käytännöllisesti katsottuna täysin rahaton ja tulen olemaankin vielä jonkin aikaa ennen seuraavaa palkkapäivääni. Huvittavinta oli ehkä nähdä se ero nyt tämän kesän palkoissa ja lomarahassa, kun olen käytännöllisesti katsottuna lopettanut illat sekä viikonloput kokonaan. Se ei ilmeisesti kuitenkaan estänyt kesäloman aikana suoritettua armotonta tanhuamista ja kulutusjuhlaa, jolla nyt oli tasan sama lopputuloskin nyt sitten kuin viime vuonna. Eli täysin PA:na sitä sitten vaan palailtiin lomilta vaikka minkä teki.

Olen ruvennut katumaan sitä että lähdin noista iltavuoroista 99% pois. Toisaalta siinä iltakohteessa oli tuolloin omat ongelmansa, joiden johdosta en todellakaan ollut kiinnostunut tekemään sitä silloin. Ilmapiiri kuitenkin parani siellä sen jälkeen kun muutama paskamainen työntekijä irtisanoutui, mutta niille asiakkaille sun muille siellä pyöriville hiippareillehan ei mitään vieläkään valitettavasti voi. Uskoisin kuitenkin taas jälleen kestäväni heitä enemmän verrattuna paskamaisiin "talon" omiin tyyppeihin.

Taisin kuitenkin ampua itseäni jalkaan kun nyt miettii. Viikonlopuista nettosi ihan kivasti rahaa ja lopulta pienemmällä vaivalla kuin nykyään päivärespassa kituuttaen sain viettää päiväni. On vaan jotenkin niin naiivia taas myöntää itselleen että haluaisi takaisin vanhaan kohteeseen, josta lähdin niin helvetinmoisen kitinän ja ulinan siivittämänä silloin joskus. Kaipa sitä kuvitteli että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen, mutta eipä se sitä sitten ollutkaan kun alkoi aivan uudenlainen kituuttaminen 1800€:n peruspalkalla ilman minkäänlaisia lisiä tai ylitöitä.

Palautuksia arkeen

No jospa nyt sitten rauhoitetun viikonlopun jäljiltä voisi taas alkaa tähän blogiinkin kirjoittamaan.

Eli olen tässä nyt painanut about yhdeksän tunnin vuoroa kesälomien tuuraajana eräässä kohteessa johon sain oppivuorot ihan vaan vasta viime viikolla. Onneksi kuitenkin nyt on heinäkuu, joten täällä kohteessa on aika hiljaista eikä liikennettä juurikaan ilmene suuntaan taikka toiseen. Voisi kai sanoa että ihan hirveä shokki tämä kesälomani lopetus ei nyt sitten olekaan ollut kunhan alkujärkytyksestä selvittiin.

Toisaalta viime viikolla kyllä käväisi joku tärähtänyt papparainen tässä respassa sekoilemassa. Hän halusi puhua jostain ilmeisen tärkeistä asioistaan (ilmeisesti taas kertaalleen), mutta luonnollisesti en päästänyt pappaa respaa eikä sen lukittua ovea pitemmälle. Tämä vanha mies kuitenkin selitteli tovin jos toisenkin epämääräisiä asioitaan, mutta lopulta sitten tyytyi häipymään kun tarpeeksi monta kertaa jaksoin toistaa ettei sisään olisi ihan oikeastikaan asiaa ennen kuin hänellä olisi se sovittu tapaaminen täällä jonkun kanssa.

Noh, tyyppi sitten luimisteli minua respahuoneen nurkasta aikansa ja sopotti jotain muun muassa siitä kuinka hänellä on "27 miljoonaa neuvostoliiton pankeissa" eli jo ihan netto-omaisuudenkin puolesta sisään olisi ilmeisesti kuulemma pitänyt päästä.

Tyyppi poistui taksiin sitten lopulta ja sain sellaisen kuvan että heppu oli lähtenyt hoitelemaan asioitaan ilmeisesti ne 27 miljoonaa ruplaa takataskussaan vähän kauempaa kuin vaan Helsingin rajojen sisäpuolelta. Ihan kuitenkin kotimainen henkilöhahmo hän oli, mutta veikkaan että vähän kauempaa oli kuitenkin lähtenyt hoitelemaan hommiaan tällä kertaa. Onneksi hän kuitenkin luovutti heti kättelyssä henkilöllisyystodistuksiaan minulle sen verran paljon nähtäville, että otin tiedot ylös nimen osalta mikäli hän eksyy jälleen tänne sekoilemaan jossain vaiheessa.

Muuten niin arki on ollut aika seesteistä eikä voi sanoa että elämäntilanteeni olisi nyt sen parempi kuin ennenkään. Vaikka aika montaa kiinnostaakin aivan varmana se että miten tämän kevään opiskelupaikkojen haeskelussa kävi, niin minun täytyy nyt todeta aivan suoralta kantilta etten sitten lopulta kyennyt menemään niihin pääsykokeisiin joihin minun oli tarkoituskin mennä. Tämä on sinänsä aika mittava takaisku, sillä aiempina vuosina olen kuitenkin aina mennyt aivan kiltisti paikalle vaikka kertoimet olisivatkin olleet minua vastaan. ja pahasti.

En suoraan sanottuna oikein tiedä että mikä minuun meni sen päivän aamuna kun piti herätä aikaisin ja lähteä paarustamaan kohti pääsykoetta. Kaipa aloin kokemaan jonkinlaista "jo ennalta hävittyä taistelua", sillä tuonnekin jonne olin menossa pääsykokeisiin oli ja on aika helvetin vaikeaa päästä sisään. Viime vuosien epäonnistumiset pääsykokeissa aiheuttivat sitten taistelumoraalin laskun ja jäin kotiin sitten istumaan luuserimaisella "en mä kuitenkaan sinne pääse vaikka kuinka yritän"-asenteella.

Eli joo, se sitten niistä tämän vuoden hauista. Nyt en enää tiedä että haenko kenties syksyn hauissa jonnekin AMK-puolelle enää uudelleen vai ryhdynkö vain kylmästi hakemaan sitä uutta duunipaikkaa muodossa tai toisessa... tai vääntämään jotakin niistä ammattitutkinnoista joita olen pähkäillyt jo tovin.

Kehityssuunta ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä. Olen yhä tässä samassa työssä ja hapotus sitä kohtaan nousee välillä kattoon. Lisäksi alan olemaan nyt ainoa työntekijä tästä porukasta jolla on huonompi palkka, mutta kuitenkin samat hommat kuin muilla.

Olen nyt asettanut tavoitteekseni sen että syyskuuhun mennessä mikäli tahti ei ole parantunut, niin jotain lopullista on sitten keksittävä. Vaikka kuulostankin nykyään joltain hallitusohjelmalta tavoitteissani ja takarajojen jatkuvissa muuttamisissa, niin totuus kai kuitenkin piilee siinä että minulla on aika vähän liikkumatilaa sen suhteen että mitä teen.

Lisäksi minun on kai nyt sitten pakko myöskin taipua menemään vakiotekijäksi erääseen jo aiemmin parjattuun kohteeseen. Siellä tosin tuo työnkuva on aikalailla juuri niiden pelättyjen "oheistöiden" sävyttämä ja siksikin fyysisesti raskasta, joten kahteen kertaan pitää miettiä että kuinka pitkään sitä oikein jaksaa tällä nykymenolla.

MITÄ HELVETTIÄ TÄMÄ ON

Tämä on nyt kolmas päivä töissä loman äkillisen loppumisen ansiosta.

Perjantain istuskelin lävitse helpon vuoron eräässä vakiorespassani, jonka jälkeen lauantaina pääsin tekemään erästä varsin puisevaa tilauskeikkaa erääseen kohteeseen jossa olen tehnyt vuosien saatossa erinäisiä tilauksia kerran jos toisenkin.

Tämä keikka sattui lauantaille, mutta tehtävänä oli jälleen kerran perusluontoisesti seilata pitkin muutamaa käytävänväliä ja töllistellä ihmisiä. Tyhjäntoimittamista säesti aivan perkeleellinen kirkkomusiikki sen seitsemän tuntia, jonka aikana kyllä sitä sai aikalailla uppoutua omiin ajatuksiinsa saadakseen ajan kulumaan. Onneksi kuitenkin kohteessa oli todella puhelias kollega, joten kuluihin tuo aika varsinkin vuoron loppua kohden ihan kohtalaisen kivasti asioista kuin asioista jutustellen.

Tämä sama keikka olisi kuulemma jatkunut vielä sunnuntaillekin (tuoden mukanaan helppoa rahaa), mutta työnjohto olikin sitten päättänyt että minulle sitä sunnuntain vuoroa ei ainakaan anneta vaan hätiin oli kutsuttu se kuuluisa "joku muu". Sinänsä aika paska homma että minut oli hälytetty perkele kesälomilta tekemään vuoroja kun kuulemma porukasta oli taas hemmetillistä pulaa, mutta sitä sunnuntain keikkaa ei sitten kuitenkaan minulle annettu samaan paikkaan enää.
Noh, sunnuntai oli sitten aikamoinen hengähdystauko kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta. Fiiliksiä kuitenkin latisti se että maanantaina eli tänään alkaisi uuden kohteen oppivuoro, eli nyt sitten käytyjä kohteita on 18kpl kertynyt vyön alle tämän kahden ja puolen vuoden työuran jälkeen.

Oikeastaan kun tämä 18. kohde nyt sitten iskeytyi olkaimiin, niin se helvetti sitten alkoikin lävähtää silmille. Oltuani oppivuorossa muutaman tunnin minulle ilmoitettiin että "tämä oli tässä" ja olisi välittömästi lähdettävä saikkua paikkaamaan tähän erääseen paskaan respaan jota viimeksi tein yli puoli vuotta sitten silmittömän raivon, masennuksen, vihan ja alakulon partaalla aina vähän päivästä riippuen. Kahvin sentään ehdin juoda tuolla oppivuorossa, mutta kulkuavaimet jäivät saamatta perinteiseen tyyliin.

Tämä kohde kuitenkin on siis ehkä inhokkilistani ykkösenä, enkä ole tänne enää joutunutkaan sen jälkeen kun kohteen henkilökunnan ja minun välilläni menivät sukset ristiin sekä siihen päälle tappouhkauksia latelevat asiakkaat muuten vaan mursivat selkärankani puhelimitse. Vannoin syvään henkeen etten enää palaisi tänne, mutta kyllä se nyt vaan on niin ettei tässä työssä ole enää mitään häpyä.. moraalia tai muutakaan.

Kun pääsin pikakyydillä tänne kohteeseen, niin kauhukseni huomasin että systeemit kohteen sisällä lähinnä PC-laitteiden sun muun osalta olivat lähes täysin muuttuneet. Se olikin tosiaan helvetin kiva homma, kun en ollut saanut niihin mitään koulutusta ja siihen päälle vielä kohteen vakkari jonka olin aikoinaan itse tänne kouluttanut oli lähdössä kotiin sairastamaan jotain enemmän tai vähemmän ikävää tautiaan.

Selvisin alussa aika helvetin huonosti kaikesta ja tässä respassa kokemani pahat muistot nousivat pintaan. Vieläkin tätä kirjoittaessani on vähän vaikeaa uskoa että todella istun taas täällä hajoilemassa. 

Täytyy todeta että tämä vuoden 2013 kesäloma on ollut ehkä kaoottisin vaihe tässä työssä ja firmassa aikoihin. Ensinnäkin kesälomat poltettiin loppupäästä, ensimmäinen oppivuoro taas uuteen kohteeseen katkaistiin ja minut lykättiin ihan kylmiltään tekemään vuoroa täysin muuttuneisiin olosuhteisiin.

Jo eilen havaitsin aikamoista työmotivaation laskua ennen tuon uuden kohteen oppivuoroa, mutta nykyään tuntuu että enää mikään ei päde tai pidä kutiaan asioissa. Olenkin asettanut tavoitteekseni syyskuun, jonka jälkeen nämä hommat on lyötävä naulaan etenkin nykyisellä palkkaluokalla ja tehtävien sisällön huomioonottaen.