Olen puhunut aikaisemminkin siitä kuinka tosi moni pettyy tämän alan töihin tavalla tai toisella ennen pitkää. Itsekin odotin näistä töistä hektisempiä kuin ne ovatkaan, vaikka kieltämättä on paljon turvallisuusalan duuneja, joissa kyllä sattuu ja tapahtuu. Tämä vaan ei ole yksi sellaisista.
Nuoret ihmiset tälle alalle päätyessään omaavat varmasti kaikista vahvimmin jonkinlaisen kuvan siitä että mitä tämän alan duuni on ja vielä tarkemmin mitä sen pitäisi olla. Myös sellaiset tyypit tuntuvat pettyvän tämän alan duuneihin kaikista eniten, jotka pitävät vartijan tai vartiointiliikkeen palveluksessa olevan järjestyksenvalvojan duunia jonkinlaisena kutsumusammattina.
Suurin osa työkavereistani, kuten olen ennenkin kertonut, on vähäisen koulutustaustansa johdosta vain jämähtänyt näihin töihin. Suurin osa heistä on nuoria, mutta sitten taas vanhemmat ihmiset tällä alalla jotka tunnen ovat tehneet tätä joko hyvin pitkään eri vartiointiliikkeiden palveluksessa taikka sitten tekevät tätä vain osa-aikaisesti. Nuorimmat työntekijät kuitenkin lähtevät näistä töistä nopeammin, sillä aika monella tuntuu olevan haku päällä parempiin hommiin taikka ihan vaan rehellisesti enemmän aikaa itsensä kouluttamiseen.
Sanoisin että itse en ole ehkä siinä kaikista suurimman vaihtuvuuden omaavassa firmassa, mutta olen minäkin muutaman äkkilähdön todistanut jo tämän hiukan yli vuoden työkokemukseni aikana. Tänään mietin itsekin omaa tulevaisuuttani jälleen sadannen kerran tämän ammatin edustajana, ja päätin kylmästi että taidan irtisanoutua näistä hommista tämän vuoden lopussa.
Aion hakea keväällä yhteishaussa johonkin korkeakouluun, sillä minusta tuntuu että jotain kiinnostusta minulla voisi vielä olla jäljellä kunhan vaan se oma ala vihdoinkin löytyisi. En kuitenkaan ole aivan varma siitä, että miten saan talouteni kestämään tällaiset notkahdukset ja siirtymiset takaisin opiskelijaelämään.
Toivoisin kovasti että tämä päätös nyt sitten pitäisi. Fakta on kuitenkin se että kukaan ei oikein tiedä miltä maailma sen puoleen kuin oma henkilökohtainen tilanteenikaan näyttää noin yhdentoista kuukauden kuluttua. En kuitenkaan usko että jaksan enää näin henkisesti puuduttavaa ja alikuormittavaa duunia.
Jääkööt siis tämä ammatti ensimmäisiin ikälisiin.
perjantai 27. tammikuuta 2012
Valokuvia
Eilen oli työlistaan merkitty vapaapäivä erään jutun johdosta, jonka vietin pääasiallisesti yrittäen nukkua huomattavia univelkojani pois. Eräs paska sivujuonne jonka olen huomannut tämän epäkiitollisen työurani sivutuotteeksi kehkeytyneen ovat nämä univaikeudet. Nykyisin nukun noin viisi tuntia yössä, johon valitettavasti kroppa rupeaa jo tottumaan.
Toissapäivänä työvuoro täyttyi jälleen lähinnä seisoskelusta ympäriinsä kädet tomerasti vyölle asetettuina ja erinäisiä "puhutusasentoja" treenaillen. Muutama vähän vanhempi täysin spontaanisti paikalle saapunut asiakas yritti jututtaa minua kun he kummastelivat erinäisiä aukioloaikoja sekä muuta paskaa. Yritin vaihtelevasti näyttää ja kuulostaa kiinnostunelta- etenkin siinä vaiheessa kun eräs nainen tuli juttelemaan minulle jostain lapsuutensa leluista. Mietin hetken että vaikutinko jotenkin erityisen lapselliselta hänestä kun piti tällaisista asioista ruveta minua jututtamaan, vai olinko se klassinen sivullinen uhri, joka nyt vaan päätyi tämän tädin tulilinjalle sille hetkelle.
En tiedä että onko se noloa vai huojentavaa todeta, että huomattava osa päivästäni tosiaan kuluu netissä surffatessa sekä ihmisten kanssa juttelemiseen. Toisinaan on kyllä työtehtäviäkin, mutta enimmäkseen etenkin nyt tässä kohteessa päivät kuluvat lonkkaa vetäen. Luonnollisesti kyllä tiedän että aivan kaikkialla näin ei ole.
Juttelin eilen erään kilpailevan firman kollegan kanssa, ja hän naispuolisena vartijana valitettavasti valitteli aivan samanlaisista asioista kun minäkin näin julkisesti blogini sivuilla. Olen kohdannut tässä työssä vaan kahdenlaisia vartijoita, joista toinen puoli pitää tätä jonkinlaisena moraalis-eettisenä kutsumuksena, sekä sitten heitä joille tämä on vain valitettavasti työ ja jopa sellainen työ johon on vaan päädytty.
Oli kuitenkin huojentavaa tavata toinen lähes samanlainen henkilö, joka myös suunnitteli pakoa alalta heti kun vaan jotain muuta löytyisi tilalle. Hän oli kuitenkin ollut töissä alalla jo aika pitkään, mutta edusti selkeästi tätä alalle ajautunutta karikatyyriä, niin kuin minäkin. Hän lohdutti minua toteamalla kerta toisensa jälkeen että kyseessä tosiaan oli ja on useimmille ihmisille se kuuluisa "pelkkä välivaiheammatti", mutta totta puhuen sitä asiaa mitä kukaan ei koskaan kysykään taitaa olla se että kuinka pitkään se kuuluisa välivaihe sitten tulee kestämään.
Toisiin asioihin mennäkseni eräs asia josta on ollut kieltämättä hyötyä tässä työssä on eräänlainen valokuvamuisti, jonka omaan. Tietenkään tämä "valokuvamuistini" ei ole aivan pilkuntarkka, mutta sen verran tarkka että jos olen joskus jonkun ihmisen tavannut, niin muistan kyllä hänet ja hänen kasvonsa lähes välittömästi mikäli kohtaan hänet pitemmänkin ajanjakson jälkeen uudestaan.
Tämä kyky on ollut siitä hyvä, että olen tässäkin kohteessa todella pelottavasti nähnyt useita henkilöitä menneisyydestäni täällä kävijöinä. En aio sen enempää eritellä että keitä he ovat olleet, mutta sanotaan näin että varmaan tusinan verran olen edellisistä elämistäni nähnyt porukkaa täällä aina tasaisin väliajoin. Käsittääkseni yksikään ei ole tunnistanut minua, sillä taidan olla nykyään aika erinäköinen verrattuna itseeni vaikkapa pari vuotta sitten. Uskon siis vahvasti siihen että tämä ammatin tuoma stigma, eli unvormuni peittää useimmiten kasvoni ja piirteeni siten, että minut nähdään vain eräänä nimettömänä yksityisen turvafirman käskyläisenä niiden muiden tuhansien joukossa, jotka partioivat pitkin pääkaupunkimme ympäristöjä.
Hyvä kasvomuisti kantaa tässä ammatissa pitkälle, sillä olen muutamankin kerran nähnyt metrossa täältä poistamiani teini-ikäisiä poikia ja he ovat kiltisti sekä täysin tunnistamatta kävelleet ohitseni. Uskoisin siihen mitä eräs vanhempi, jo hommat lopettanut vartija kertoili minulle aikoinaan siitä että siviilivaatteet päällä sinua eivät entiset "pokat" niinkään tunnistakaan ainakaan tämän kokoisessa kaupungissa ihan joka kerta. Muistan kuitenkin aika pitkälti jokaisen kasvot jonka kanssa olen joutunut työni puolesta asioimaan- onneksi melko vähän kuitenkin noin kokonaisuudessaan.
Toissapäivänä työvuoro täyttyi jälleen lähinnä seisoskelusta ympäriinsä kädet tomerasti vyölle asetettuina ja erinäisiä "puhutusasentoja" treenaillen. Muutama vähän vanhempi täysin spontaanisti paikalle saapunut asiakas yritti jututtaa minua kun he kummastelivat erinäisiä aukioloaikoja sekä muuta paskaa. Yritin vaihtelevasti näyttää ja kuulostaa kiinnostunelta- etenkin siinä vaiheessa kun eräs nainen tuli juttelemaan minulle jostain lapsuutensa leluista. Mietin hetken että vaikutinko jotenkin erityisen lapselliselta hänestä kun piti tällaisista asioista ruveta minua jututtamaan, vai olinko se klassinen sivullinen uhri, joka nyt vaan päätyi tämän tädin tulilinjalle sille hetkelle.
En tiedä että onko se noloa vai huojentavaa todeta, että huomattava osa päivästäni tosiaan kuluu netissä surffatessa sekä ihmisten kanssa juttelemiseen. Toisinaan on kyllä työtehtäviäkin, mutta enimmäkseen etenkin nyt tässä kohteessa päivät kuluvat lonkkaa vetäen. Luonnollisesti kyllä tiedän että aivan kaikkialla näin ei ole.
Juttelin eilen erään kilpailevan firman kollegan kanssa, ja hän naispuolisena vartijana valitettavasti valitteli aivan samanlaisista asioista kun minäkin näin julkisesti blogini sivuilla. Olen kohdannut tässä työssä vaan kahdenlaisia vartijoita, joista toinen puoli pitää tätä jonkinlaisena moraalis-eettisenä kutsumuksena, sekä sitten heitä joille tämä on vain valitettavasti työ ja jopa sellainen työ johon on vaan päädytty.
Oli kuitenkin huojentavaa tavata toinen lähes samanlainen henkilö, joka myös suunnitteli pakoa alalta heti kun vaan jotain muuta löytyisi tilalle. Hän oli kuitenkin ollut töissä alalla jo aika pitkään, mutta edusti selkeästi tätä alalle ajautunutta karikatyyriä, niin kuin minäkin. Hän lohdutti minua toteamalla kerta toisensa jälkeen että kyseessä tosiaan oli ja on useimmille ihmisille se kuuluisa "pelkkä välivaiheammatti", mutta totta puhuen sitä asiaa mitä kukaan ei koskaan kysykään taitaa olla se että kuinka pitkään se kuuluisa välivaihe sitten tulee kestämään.
Toisiin asioihin mennäkseni eräs asia josta on ollut kieltämättä hyötyä tässä työssä on eräänlainen valokuvamuisti, jonka omaan. Tietenkään tämä "valokuvamuistini" ei ole aivan pilkuntarkka, mutta sen verran tarkka että jos olen joskus jonkun ihmisen tavannut, niin muistan kyllä hänet ja hänen kasvonsa lähes välittömästi mikäli kohtaan hänet pitemmänkin ajanjakson jälkeen uudestaan.
Tämä kyky on ollut siitä hyvä, että olen tässäkin kohteessa todella pelottavasti nähnyt useita henkilöitä menneisyydestäni täällä kävijöinä. En aio sen enempää eritellä että keitä he ovat olleet, mutta sanotaan näin että varmaan tusinan verran olen edellisistä elämistäni nähnyt porukkaa täällä aina tasaisin väliajoin. Käsittääkseni yksikään ei ole tunnistanut minua, sillä taidan olla nykyään aika erinäköinen verrattuna itseeni vaikkapa pari vuotta sitten. Uskon siis vahvasti siihen että tämä ammatin tuoma stigma, eli unvormuni peittää useimmiten kasvoni ja piirteeni siten, että minut nähdään vain eräänä nimettömänä yksityisen turvafirman käskyläisenä niiden muiden tuhansien joukossa, jotka partioivat pitkin pääkaupunkimme ympäristöjä.
Hyvä kasvomuisti kantaa tässä ammatissa pitkälle, sillä olen muutamankin kerran nähnyt metrossa täältä poistamiani teini-ikäisiä poikia ja he ovat kiltisti sekä täysin tunnistamatta kävelleet ohitseni. Uskoisin siihen mitä eräs vanhempi, jo hommat lopettanut vartija kertoili minulle aikoinaan siitä että siviilivaatteet päällä sinua eivät entiset "pokat" niinkään tunnistakaan ainakaan tämän kokoisessa kaupungissa ihan joka kerta. Muistan kuitenkin aika pitkälti jokaisen kasvot jonka kanssa olen joutunut työni puolesta asioimaan- onneksi melko vähän kuitenkin noin kokonaisuudessaan.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Mieti vielä.
Kuten olette ehkä huomanneet, niin syy miksi tätä blogia päivitellään näinkin tiuhaan tahtiin on yksinkertaisesti se että työn ollessa näin tylsää riittää aikaa valvomon koneella istumiseen vaikka tuomiopäivään saakka.
Se on sikäli hyvä juttu, sillä blogin pitämisen ideanahan on juuri tehdä niin monta postausta kuin mahdollista potentiaalisten lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Tietenkään kaikki eivät ajattele noin, mutta veikkaisin että vartijan ylläpitämään blogiin voisi hyvinkin olla edes pientä kiinnostusta, sillä netissä ei tunnu tällä hetkellä olevan kovinkaan montaa vartijan kirjoittamaa blogia työtä ja etenkin sen nurjaa puolta käsittelevältä kantilta katsottuna.
On tosiaan kumma juttu ettei kovinkaan moni vartijablogi tunnu pysyvän hengissä. En sitten tiedä että väsyvätkö oikeasti hyvin tapahtumarikkaissa kohteissa työskentelevät alan miehet ja naiset kirjoittelemaan, vai katsotaanko blogin pitämistä "turvallisuusriskinä" siten, että joku asiakas, työtoveri tai vaikka esimies tajuaisi blogin sisältämistä jutuista jotakin salassapitovelvollista.
Ennen kuin tämän blogin perustin, olin jo pitkään vuosien ajan taltioinut elämääni. Tätä nykyä sitä oman elämänvaiheiden taltiointia on helppo tehdä julkisesti ihan internetin välityksellä mm. blogin muodossa, josta minulla onkin kokemusta tätä ennen oman varusmiespalvelukseni ajalta. Pidin siis perinteisesti ilmaistuna "inttiblogia" aikoinaan ihan alusta loppuun, mutta myönnettäköön että sitä en ehtinyt läheskään yhtä antaumuksellisesti kirjoittelemaan toisin kun tätä koettelemustani. Tuo mainitsemani inttiblogi on kyllä tosiaan vielä varmaan olemassa jossain netin syövereissä, mutta se ei ole kovin erikoinen ihan vaan sen takia, että silloin kun sitä kirjoitin, olisi joku voinut melko helposti tajuta kuka olin ja mitä siellä tein. Pidin siis sen jutut melko pintapuolisina ihan loppuun saakka, joka toisaalta oli aikalailla periaatteitteni vastaista; halusin nimittäin ihan palvelukseni alussa taltioida varusmiespalvelukseni juuri niin raadollisena kuin se niin hyvine kuin huonoinekin puolineen eteeni avautuisi. Väsyin kuitenkin koulutuksen tahdin ja silloisen elämäntilanteeni takia blogin kirjoitteluun ja siksi siitä tulikin aikalailla suppeampi kun mitä silloin joskus ajattelin.
Tätä blogia on helpompaa kirjoittaa useastakin syystä verrattuna siihen. Teen tätä blogia kyllä lähinnä vain kahdesta syystä- ensisijaisesti muistioksi itselleni sitten joskus niille päiville kun pääsen tästä ammatista irrottautumaan ja toisekseen ihan siksi että ihan jokainen tälle sivulle eksyvä saisi tietää mitä tämä hohdokas "turvallisuusalan duuni" todella voi pahimmillaan olla. Minusta tuntuu että muutama tätä blogia lukenut onkin alkanut jo miettimään jotain vähän muuta ammatikseen tai ainakin luonut varasuunnitelmia sille varalle että vartijaksi tai vastaavaksi alan tekijäksi sattuisi päätymään.
Toivon että tästä on jollekulle hyötyä siinä mielessä, että he lukisivat näitä juttuja ennen näihin töihin ryhtymistä tai siinä vaiheessa kun tämän alan varjopuolet alkavat ankarasti vituttamaan. Itse käytän tätä blogia paljolti turhautumisen purkamiseen nurkkaan ajetun villieläimen asemassa, joka ymmärtää että on sotkeutunut niin pahasti metsästäjän ansalankaan ettei pääse vähään aikaan siitä pois, mutta sen verran äänijänteitä on vielä jäljellä, että kykenee valittamaan ja uikuttamaan aina silloin tällöin.
Minun paras neuvoni jokaiselle alalle pyrkivälle on ihan yksinkertaisesti se että aina säilyttää jonkinlaisen varasuunnitelman tai unelman jostain toisesta ammatista tai työstä mielessään siinä vaiheessa jos alkuperäiset kuvitelmat eivät toteudukaan. Tämä varmasti pätee moneen muuhunkin ammattiin, mutta tämän alan luonne ja työtehtävät pakottavat minut alleviivaamaan neuvojani kaikille urilleen juuttuneille vartijoille ja sellaisiksi haluaville entistä enemmän.
Se on sikäli hyvä juttu, sillä blogin pitämisen ideanahan on juuri tehdä niin monta postausta kuin mahdollista potentiaalisten lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Tietenkään kaikki eivät ajattele noin, mutta veikkaisin että vartijan ylläpitämään blogiin voisi hyvinkin olla edes pientä kiinnostusta, sillä netissä ei tunnu tällä hetkellä olevan kovinkaan montaa vartijan kirjoittamaa blogia työtä ja etenkin sen nurjaa puolta käsittelevältä kantilta katsottuna.
On tosiaan kumma juttu ettei kovinkaan moni vartijablogi tunnu pysyvän hengissä. En sitten tiedä että väsyvätkö oikeasti hyvin tapahtumarikkaissa kohteissa työskentelevät alan miehet ja naiset kirjoittelemaan, vai katsotaanko blogin pitämistä "turvallisuusriskinä" siten, että joku asiakas, työtoveri tai vaikka esimies tajuaisi blogin sisältämistä jutuista jotakin salassapitovelvollista.
Ennen kuin tämän blogin perustin, olin jo pitkään vuosien ajan taltioinut elämääni. Tätä nykyä sitä oman elämänvaiheiden taltiointia on helppo tehdä julkisesti ihan internetin välityksellä mm. blogin muodossa, josta minulla onkin kokemusta tätä ennen oman varusmiespalvelukseni ajalta. Pidin siis perinteisesti ilmaistuna "inttiblogia" aikoinaan ihan alusta loppuun, mutta myönnettäköön että sitä en ehtinyt läheskään yhtä antaumuksellisesti kirjoittelemaan toisin kun tätä koettelemustani. Tuo mainitsemani inttiblogi on kyllä tosiaan vielä varmaan olemassa jossain netin syövereissä, mutta se ei ole kovin erikoinen ihan vaan sen takia, että silloin kun sitä kirjoitin, olisi joku voinut melko helposti tajuta kuka olin ja mitä siellä tein. Pidin siis sen jutut melko pintapuolisina ihan loppuun saakka, joka toisaalta oli aikalailla periaatteitteni vastaista; halusin nimittäin ihan palvelukseni alussa taltioida varusmiespalvelukseni juuri niin raadollisena kuin se niin hyvine kuin huonoinekin puolineen eteeni avautuisi. Väsyin kuitenkin koulutuksen tahdin ja silloisen elämäntilanteeni takia blogin kirjoitteluun ja siksi siitä tulikin aikalailla suppeampi kun mitä silloin joskus ajattelin.
Tätä blogia on helpompaa kirjoittaa useastakin syystä verrattuna siihen. Teen tätä blogia kyllä lähinnä vain kahdesta syystä- ensisijaisesti muistioksi itselleni sitten joskus niille päiville kun pääsen tästä ammatista irrottautumaan ja toisekseen ihan siksi että ihan jokainen tälle sivulle eksyvä saisi tietää mitä tämä hohdokas "turvallisuusalan duuni" todella voi pahimmillaan olla. Minusta tuntuu että muutama tätä blogia lukenut onkin alkanut jo miettimään jotain vähän muuta ammatikseen tai ainakin luonut varasuunnitelmia sille varalle että vartijaksi tai vastaavaksi alan tekijäksi sattuisi päätymään.
Toivon että tästä on jollekulle hyötyä siinä mielessä, että he lukisivat näitä juttuja ennen näihin töihin ryhtymistä tai siinä vaiheessa kun tämän alan varjopuolet alkavat ankarasti vituttamaan. Itse käytän tätä blogia paljolti turhautumisen purkamiseen nurkkaan ajetun villieläimen asemassa, joka ymmärtää että on sotkeutunut niin pahasti metsästäjän ansalankaan ettei pääse vähään aikaan siitä pois, mutta sen verran äänijänteitä on vielä jäljellä, että kykenee valittamaan ja uikuttamaan aina silloin tällöin.
Minun paras neuvoni jokaiselle alalle pyrkivälle on ihan yksinkertaisesti se että aina säilyttää jonkinlaisen varasuunnitelman tai unelman jostain toisesta ammatista tai työstä mielessään siinä vaiheessa jos alkuperäiset kuvitelmat eivät toteudukaan. Tämä varmasti pätee moneen muuhunkin ammattiin, mutta tämän alan luonne ja työtehtävät pakottavat minut alleviivaamaan neuvojani kaikille urilleen juuttuneille vartijoille ja sellaisiksi haluaville entistä enemmän.
Heräämisiä
Eilinen tilanne oli tosiaan vaihteeksi taas aika kusinen, kun iltavaksimme tömähti paikalle jonkun huipputärkeän kokouksen aikana ihan normaalilla sulkukierroksellaan. Luonnollisesti kukaan ei ollut muistanut kertoa minulle tästä työaikaani noin tunnilla pidentävästä tuikitärkeästä tapahtumasta, mutta eniten ehkä vitutti se miten minun spontaani ilmaantumiseni paikalle jotenkin pisti muutaman kokoustelijan naaman norsunvitulle.
Luonnollisesti taas ruvettiin kyselemään valvomon numeroa (joka oli jaettu erinäisissä yhteyksissä jo varmaan sata kertaa ennenkin) ja päivittelemään että kuinkas nyt näin kävikään.
Voi anteeksi. Unohdimme ilmoittaa kokonaan. Pahoittelumme. Tätä sattuu. ... JA NIIN EDELLEEN.
Kokouksesta poistui vielä muutamakin ihminen, joista eräs sitten jutteli minun kanssani ulkopuolella siitä että palkankorotuksia oli omalle väelle nyt jaossa viisaiden päätösten jäljiltä. Moinen juttu lähinnä vitutti, sillä itse en edes kuulu saman työehtosopimuksen piiriin luonnollisestikaan kuin nämä asiakasyrityksen porukat. Tosi vitun kiva kun äijä vielä totesi että "toivottavasti tykkäät työstäsi".
Nukuin taas viime yön kahdella unilääkkeellä. Hämäriä muistikuvia on vielä siitä kun naisystävä lähti aamulla töihin- taisin kumminkin nukkua ihan reilusti sen jälkeen.
Luonnollisesti taas ruvettiin kyselemään valvomon numeroa (joka oli jaettu erinäisissä yhteyksissä jo varmaan sata kertaa ennenkin) ja päivittelemään että kuinkas nyt näin kävikään.
Voi anteeksi. Unohdimme ilmoittaa kokonaan. Pahoittelumme. Tätä sattuu. ... JA NIIN EDELLEEN.
Kokouksesta poistui vielä muutamakin ihminen, joista eräs sitten jutteli minun kanssani ulkopuolella siitä että palkankorotuksia oli omalle väelle nyt jaossa viisaiden päätösten jäljiltä. Moinen juttu lähinnä vitutti, sillä itse en edes kuulu saman työehtosopimuksen piiriin luonnollisestikaan kuin nämä asiakasyrityksen porukat. Tosi vitun kiva kun äijä vielä totesi että "toivottavasti tykkäät työstäsi".
Nukuin taas viime yön kahdella unilääkkeellä. Hämäriä muistikuvia on vielä siitä kun naisystävä lähti aamulla töihin- taisin kumminkin nukkua ihan reilusti sen jälkeen.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Päivän yllätysmomentti:
Kuva antaa tuntumaa fiiliksistä:
Fiilikset siinä vaiheessa, kun saa tietää että työkohteessasi on täysin sinulle ilmoittamatta päätetty pitää todella myöhään iltaan asti joku paskantärkeä kokous, joka estää nyt sinun pääsysi edes jotenkin ihmisten ajoissa pois töistä. Itsehän olit juuri aikeissa lähteä, sillä vuorosi oli juuri päättymässä.
.. Tästä työkohteesta on kyllä päästävä pois ja äkkiä.
Fiilikset siinä vaiheessa, kun saa tietää että työkohteessasi on täysin sinulle ilmoittamatta päätetty pitää todella myöhään iltaan asti joku paskantärkeä kokous, joka estää nyt sinun pääsysi edes jotenkin ihmisten ajoissa pois töistä. Itsehän olit juuri aikeissa lähteä, sillä vuorosi oli juuri päättymässä.
.. Tästä työkohteesta on kyllä päästävä pois ja äkkiä.
Taudinkuvauksia
Sain unilääkereseptin muutama kuukausi sitten lähdettyäni työterveyden vastaanotolle työssäjaksamisongelmistani. Tällöin minulle oli jo tullut vuosi täyteen tässä työssä.
Eilen otin pitkästä aikaa pari unitablettia, sillä pyörin sängyssä naisystäväni vieressä kolmisen tuntia yön aikana enkä saanut unta. Vapaapäiviä oli taas vain yksi seuraavan parin päivän jälkeen, jota edeltävänä viikkona olin ollut vain sen kuusi päivää töissä. En ehtinyt henkisesti palautua ollenkaan näistä töistä, vaan paahdin suoraan seuraavaan vuoroon ihan niin kuin maanantaita ei olisi ollut siinä välissä ollenkaan.
En ole nyt kieltämättä tarvinnut unilääkkeitä pariin viikkoon, mutta olen päättänyt ottaa niitä jokainen kerta kun rupeaa ahdistamaan ennen työpäivää vaikkapa yön pikkutunteina. Ne toisinaan auttavat nukahtamaan, mutta huomaan että itselleni kaksi tablettia kaataa varmasti.
Aamulla oli melko tokkurainen olo. Heräsin tuntia aikaisemmin, sillä naisystävällä oli menoa johon minäkin sitten lähdin mukaan. Sen enempää en aio kertoa että missä aika vietettiin, mutta sanotaanko näin että kun sitten pääsin sieltä tänne työpaikalle, niin olo oli alkanut taas normalisoitumaan.
En ole ollut yhteyksissä esimieheeni tai juuri mihinkään työnjohdolliseen tahoon vähään aikaan. Omasta suorasta esimiehestäni en ole kuullut kuukausiin, mutta edelleen kerään rohkeutta lähestyä häntä tämän varsin ikävän työkohde-ongelman tiimoilta, josta työpsykiatrikin minua varoitteli. En vaan suoraan sanoen usko että sieltä ison pöydän päästä löytyy nyt hirveästi halua vaihtaa työkohdetta vain yhdelle vartijanretaleelle. Mielelläni kuitenkin kuulisin mitä pomo sanoisi siitä jos työpsykiatri antaisi lausunnon hänelle siitä kuinka tämä nykyinen meno on kaikessa alikuormittavuudessaan "työkyvyn vaarantamista" minun kohdallani.
Oma pomoni on ihan kohtuullinen ihminen, vaikka olenkin alun lämpimistä väleistä uskonut jo että mitä vähemmän on yhteyksissä pomoonsa, niin sitä parempi. En siis pyri pitämään itseäni mitenkään pinnalla hänen listoissaan. Pelkään jopa että tällaisen asian esille tuominen voi tulla hänelle yllätyksenä.
Eilen otin pitkästä aikaa pari unitablettia, sillä pyörin sängyssä naisystäväni vieressä kolmisen tuntia yön aikana enkä saanut unta. Vapaapäiviä oli taas vain yksi seuraavan parin päivän jälkeen, jota edeltävänä viikkona olin ollut vain sen kuusi päivää töissä. En ehtinyt henkisesti palautua ollenkaan näistä töistä, vaan paahdin suoraan seuraavaan vuoroon ihan niin kuin maanantaita ei olisi ollut siinä välissä ollenkaan.
En ole nyt kieltämättä tarvinnut unilääkkeitä pariin viikkoon, mutta olen päättänyt ottaa niitä jokainen kerta kun rupeaa ahdistamaan ennen työpäivää vaikkapa yön pikkutunteina. Ne toisinaan auttavat nukahtamaan, mutta huomaan että itselleni kaksi tablettia kaataa varmasti.
Aamulla oli melko tokkurainen olo. Heräsin tuntia aikaisemmin, sillä naisystävällä oli menoa johon minäkin sitten lähdin mukaan. Sen enempää en aio kertoa että missä aika vietettiin, mutta sanotaanko näin että kun sitten pääsin sieltä tänne työpaikalle, niin olo oli alkanut taas normalisoitumaan.
En ole ollut yhteyksissä esimieheeni tai juuri mihinkään työnjohdolliseen tahoon vähään aikaan. Omasta suorasta esimiehestäni en ole kuullut kuukausiin, mutta edelleen kerään rohkeutta lähestyä häntä tämän varsin ikävän työkohde-ongelman tiimoilta, josta työpsykiatrikin minua varoitteli. En vaan suoraan sanoen usko että sieltä ison pöydän päästä löytyy nyt hirveästi halua vaihtaa työkohdetta vain yhdelle vartijanretaleelle. Mielelläni kuitenkin kuulisin mitä pomo sanoisi siitä jos työpsykiatri antaisi lausunnon hänelle siitä kuinka tämä nykyinen meno on kaikessa alikuormittavuudessaan "työkyvyn vaarantamista" minun kohdallani.
Oma pomoni on ihan kohtuullinen ihminen, vaikka olenkin alun lämpimistä väleistä uskonut jo että mitä vähemmän on yhteyksissä pomoonsa, niin sitä parempi. En siis pyri pitämään itseäni mitenkään pinnalla hänen listoissaan. Pelkään jopa että tällaisen asian esille tuominen voi tulla hänelle yllätyksenä.
Oodeja ammatin yksinäiselle puolelle
Eräs aspekti jota tässä työssä myös usein miettii ovat työkaverit. Toisinaan paikallisvartijapoloisella voi olla samassa kohteessa työkavereitakin jos nyt puhutaan jostain isommasta paikasta kun vaikkapa kauppakeskuksesta tai toimistorakennuksista. Toisinaan taas rakennus tai vartioitavat kokonaisuus voi olla iso, mutta siitäkin huolimatta vartija vastaa yksin kohteestaan.
On aina suurta herkkua, kun saa jonkun työkaverin- samaa stigmaa kantavan haalari- tai teryleenipukumiehen kaverikseen oppivuoroille. Muutenhan sitä sitten seurakseen saa vain lähinnä jutella asiakasyritysten porukoiden kanssa.
Tiedän kyllä toisaalta kohteita, nimittäin etenkin aulakohteita jossa on töissä kaksikin vartijaa samassa vuorossa. Se on varmasti mukavaa, kun saa kuitenkin olla toisen samanlaisen kanssa töissä sekä juttuakin sitten piisaa. Useimmiten siviilityöntekijät tuntuvat karttavan meidän kanssa pörräämistä erinäisistäkin syistä.
Myönnän että työvuorojen aikana tulee vietettyä aika paljon sitä omaa elämää pään sisällä. Ajattelen ja havainnoin paljon aivan hiljaa. Kykenen myös valitettavasti tulkitsemaan sen miltä joltakulta tuntuu kun vartija saapuu paikalle. Jotkut osoittavat inhonsa ilmein- toiset eivät sano tai pidä juuri minään.
Mietin usein että jos eräät asiakasyrityksen edustajat tuntisivat minut siviilissä, niin he tuskin yhtä nyrpeästi suhtautusivat minuun niin kuin nyt. Tämä uniformu todellakin pilaa todella paljon ensivaikutelman osalta varsinkin jos kohteessa on ollut ennen sinua tai sinun aikanasi vartijana sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole tulleet toimeen asiakasyrityksen henkilökunnan kanssa.
Muut näkevät vain univormun, eikä heitä juuri kiinnosta ihminen sen alla.
Kai tämä on se mistä tässä vartijan yksinäisyydessä on lopulta kyse.
On aina suurta herkkua, kun saa jonkun työkaverin- samaa stigmaa kantavan haalari- tai teryleenipukumiehen kaverikseen oppivuoroille. Muutenhan sitä sitten seurakseen saa vain lähinnä jutella asiakasyritysten porukoiden kanssa.
Tiedän kyllä toisaalta kohteita, nimittäin etenkin aulakohteita jossa on töissä kaksikin vartijaa samassa vuorossa. Se on varmasti mukavaa, kun saa kuitenkin olla toisen samanlaisen kanssa töissä sekä juttuakin sitten piisaa. Useimmiten siviilityöntekijät tuntuvat karttavan meidän kanssa pörräämistä erinäisistäkin syistä.
Myönnän että työvuorojen aikana tulee vietettyä aika paljon sitä omaa elämää pään sisällä. Ajattelen ja havainnoin paljon aivan hiljaa. Kykenen myös valitettavasti tulkitsemaan sen miltä joltakulta tuntuu kun vartija saapuu paikalle. Jotkut osoittavat inhonsa ilmein- toiset eivät sano tai pidä juuri minään.
Mietin usein että jos eräät asiakasyrityksen edustajat tuntisivat minut siviilissä, niin he tuskin yhtä nyrpeästi suhtautusivat minuun niin kuin nyt. Tämä uniformu todellakin pilaa todella paljon ensivaikutelman osalta varsinkin jos kohteessa on ollut ennen sinua tai sinun aikanasi vartijana sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole tulleet toimeen asiakasyrityksen henkilökunnan kanssa.
Muut näkevät vain univormun, eikä heitä juuri kiinnosta ihminen sen alla.
Kai tämä on se mistä tässä vartijan yksinäisyydessä on lopulta kyse.
Ihminen on vartijalle susi
Viime päivinä on jälleen saanut aikalailla keskittyä ainoastaan eräänlaisena seisovana infopisteenä toimimiseen. Vaikka täällä ovatkin tietyt asiakasliikkeet kiinni, niin kaikenlaista kyselijää, ymmärtäjää, ymmärrettävää ja turistia on pyörinyt pitkin käytäviä.
Jossain määrin pakko edelleen todeta että selkeästi vittumaisin asiakaskunta on kyllä keski-ikäisten naisten keskuudesta kumpuava aines. Ylimielisyyttä ja "minä, minä, minä"-asennetta riittää vaikka koko maailmalle ammenettavaksi.
Ensinnäkin vituttaa ehkä eniten se miten eräät asiakasyrityksen henkilöt, joiden pitäisi oikeastaan jollain tapaa olla yhteyshenkilöitä myös meidän suuntaamme ovat koko ajan harvinaisen vittuuntuneita ja katsovat meitä, ihan tavallisia töitä tekeviä ihmisiä pitkin nenää. Vituttaa olla koko ajan tällaisten moukkien altavastaajana, vaikka yrittää vaan tehdä oman työnsä ja olla vähän ystävällinenkin siinä sivussa.
Juuri nuo edellä mainitut asiat ovat eräitä niistä "probleemista" jotka käyvät psyykkeen päälle lähes koko ajan. Olen yrittänyt puhua tästä työpsykologin kanssa ja hän on todennutkin että työkohteen vaihto olisi paikallaan. Panttaan vielä sitä pyyntöä esimieheltäni jonkin aikaa, sillä pääsen muutaman viikon päästä lomatuuraukseen päivävuoron puolelle kokonaan toisaalle.
Pahoittelen purkaustani ja totean, että enimmäkseen täällä kuitenkin on melko tylsää. Aikaa tulee kulutettua lähinnä erinäisten tarkastuskierrosten ja asiakashenkilökunnan kanssa jutustelun muodossa. Eräs hapannaama täällä näyttää pitävän kanssakäyntiäni muiden työntekijöiden parissa ärsyttävänä, sillä hänellä itsellään ei juuri näytä tuo kanssakäynti kollegojensa kanssa sujuvan. Vai ottaako tuota vanhaa kääkkää vaan päähän se että juttelen aina kaikkien naispuolisten kanssa niin ystävällisesti ja sivuutan hänet kuin eltaantuneen koiranjätöksen :)
Viime aikoina tänne blogiin on myös näemmä saapunut lukijoiksi tuon turvallisuusalan perustutkinnon suorittajien tai siihen liittyvän suorittamisen tiimoilta. Noh, vaikka olenkin kieltämättä luonut tietynlaisen kuvan tämän alan töistä ja etenkin sen koulutuksesta, niin toivon hartaasti että nekin ihmiset jotka tätä blogia lukevat ja jotain tutkintoa suorittavat eivät lannistuisi. Toivon mukaan olette kaikki nuoria parhaassa iässä, joten jos se JV:n tai vartijan työ ei kolahdakaan, niin kouluttaudutte sitten taas johonkin fiksumpaan duuniin että pääsette muuallekin töihin kun vartiointiliikkeelle.
Sen verran voin kertoa, että luonnollisesti Suomesta löytyy porukkaa jotka kituuttavat kyllä jonain muunakin kuin vartijana tai vastaavana sen tutkinnon turvin, mutta tuskin varmasti ilman mainittavaa työkokemusta. Uskallan väittää, että suurin osa Turvallisuusalan PT:n opiskelijoista joutuu olemaan vartiointilikkeen palkkalistoilla jossain vaiheessa ja sille tielleen varmaan jäävätkin niin kauan kun yksityisen turvallisuuden palveluksessa ahertavat.
Opiskelkaa sen perustutkinnon aikana niin paljon kuin mahdollista noista rikosilmoitinjärjestelmistä sun muusta tekniikasta, niin kenties pääsette asentelemaankin moisia. Siitä touhusta onneksi maksetaankin jopa vartiointiliikkeen puolellakin hiukan enemmän kuin tästä penkinkulutuksesta.
Jossain määrin pakko edelleen todeta että selkeästi vittumaisin asiakaskunta on kyllä keski-ikäisten naisten keskuudesta kumpuava aines. Ylimielisyyttä ja "minä, minä, minä"-asennetta riittää vaikka koko maailmalle ammenettavaksi.
Ensinnäkin vituttaa ehkä eniten se miten eräät asiakasyrityksen henkilöt, joiden pitäisi oikeastaan jollain tapaa olla yhteyshenkilöitä myös meidän suuntaamme ovat koko ajan harvinaisen vittuuntuneita ja katsovat meitä, ihan tavallisia töitä tekeviä ihmisiä pitkin nenää. Vituttaa olla koko ajan tällaisten moukkien altavastaajana, vaikka yrittää vaan tehdä oman työnsä ja olla vähän ystävällinenkin siinä sivussa.
Juuri nuo edellä mainitut asiat ovat eräitä niistä "probleemista" jotka käyvät psyykkeen päälle lähes koko ajan. Olen yrittänyt puhua tästä työpsykologin kanssa ja hän on todennutkin että työkohteen vaihto olisi paikallaan. Panttaan vielä sitä pyyntöä esimieheltäni jonkin aikaa, sillä pääsen muutaman viikon päästä lomatuuraukseen päivävuoron puolelle kokonaan toisaalle.
Pahoittelen purkaustani ja totean, että enimmäkseen täällä kuitenkin on melko tylsää. Aikaa tulee kulutettua lähinnä erinäisten tarkastuskierrosten ja asiakashenkilökunnan kanssa jutustelun muodossa. Eräs hapannaama täällä näyttää pitävän kanssakäyntiäni muiden työntekijöiden parissa ärsyttävänä, sillä hänellä itsellään ei juuri näytä tuo kanssakäynti kollegojensa kanssa sujuvan. Vai ottaako tuota vanhaa kääkkää vaan päähän se että juttelen aina kaikkien naispuolisten kanssa niin ystävällisesti ja sivuutan hänet kuin eltaantuneen koiranjätöksen :)
Viime aikoina tänne blogiin on myös näemmä saapunut lukijoiksi tuon turvallisuusalan perustutkinnon suorittajien tai siihen liittyvän suorittamisen tiimoilta. Noh, vaikka olenkin kieltämättä luonut tietynlaisen kuvan tämän alan töistä ja etenkin sen koulutuksesta, niin toivon hartaasti että nekin ihmiset jotka tätä blogia lukevat ja jotain tutkintoa suorittavat eivät lannistuisi. Toivon mukaan olette kaikki nuoria parhaassa iässä, joten jos se JV:n tai vartijan työ ei kolahdakaan, niin kouluttaudutte sitten taas johonkin fiksumpaan duuniin että pääsette muuallekin töihin kun vartiointiliikkeelle.
Sen verran voin kertoa, että luonnollisesti Suomesta löytyy porukkaa jotka kituuttavat kyllä jonain muunakin kuin vartijana tai vastaavana sen tutkinnon turvin, mutta tuskin varmasti ilman mainittavaa työkokemusta. Uskallan väittää, että suurin osa Turvallisuusalan PT:n opiskelijoista joutuu olemaan vartiointilikkeen palkkalistoilla jossain vaiheessa ja sille tielleen varmaan jäävätkin niin kauan kun yksityisen turvallisuuden palveluksessa ahertavat.
Opiskelkaa sen perustutkinnon aikana niin paljon kuin mahdollista noista rikosilmoitinjärjestelmistä sun muusta tekniikasta, niin kenties pääsette asentelemaankin moisia. Siitä touhusta onneksi maksetaankin jopa vartiointiliikkeen puolellakin hiukan enemmän kuin tästä penkinkulutuksesta.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Sunnuntaityöstä kumpuavaa mietintää
En muista tarkalleen että milloin olin viimeksi sunnuntaina töissä. Siitä nyt on jo kai vähän aikaa.
Eilen tuli taas oltua hyvin rankalla kädellä juomareissuilla. Muutama päivä sitten olin eräissä illanistujaisissa, jotka huipentuivat liian kovan karaoke-laulannan ja juopuneiden nuorten ihmisten kohtaamiseen poliisin kanssa. Poliisipartiolla oli sen verran kiirus, että kehottivat vaan pistämään musiikit ja örinät hiljaisemmalle. Niin teimmekin.
On todella masentavaa todeta että syy miksi nämä alkoholi yms. ongelmat ovat lisääntyneet saattaa olla tämän työn ansiota. Työ on niin tylsää, aliarvostettua ja virikkeetöntä, että huomaan väkisinkin viettäväni vapaa-aikani aivan toisenlaisten haasteiden muodossa. Toisekseen uniongelmat ovat kyllä taas vaihteeksi laantuneet, mutta kaikenlaista muuta pientä ja kivaa on sitten ollut horisontissa. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä faktaa että yhä edelleen koen työni eräänlaiseksi vankeusrangaistukseksi.
Ennen kuin työllistyin vartiointiliikkeelle hiukan yli vuosi sitten, mietin kustannettuani itselleni 40h+60h vartijakurssit voimankäyttöineen, että pitäisikö ryhtyä kenties käymään vielä tuota JV-korttia oikeuttavaa kurssia. Se oli ja on kuitenkin melko kallis- nimittäin 250€ ainakin tuolloin.
Mietin lyhyesti vaikkakin hartaasti niitä hyötyjä joita tuon kurssin suorittaminen olisi voinut taata. Hinta oli kuitenkin liian suolainen ja nyt tarkemmin ajatellen olisi saattanut olla fiksumpaa jopa yrittää saada joku alan firma maksamaan nuo alkuperäiset kurssitkin. Toki ongelmana olisi sitten ollut se sitoutuminen, joka olisi ollut helvetillistä mikäli olisin saanut jonkun firman maksamaan vartijakurssit minulle. Toisekseen aloituspalkkakin olisi ollut huonompi kuin nyt.
Vartijana työskentelemisen näemmä kykenen nielemään ihan kohtuullisestikin. Sen sijaan JLJV-tehtävät tai joku räkälän portsari ei välttämättä istuisi minun sielunmaailmaani kovinkaan hyvin. Eräällä lähisukulaisella on JV-kortti, mutta hänet koulutettiin sen omaavaksi työnsä luonteen vuoksi ihan työnantajan toimesta. Ehkäpä oli parempi etten koskaan lähtenyt sille tielle.
Täällä töissä on ollut koko viikon ja seuraavatkin viikot melko hiljaista. Täällä on asiakasyrityksen porukkaa vain kourallinen paikalla, mutta heidänkin kanssakäymistään on toisinaan ilkeää katsoa sen pikkumaisen konfliktiperäisen ilmentymisen muodossa.
Eilen tajusin illalla tarkastuskierroksen aikaan puoli seitsemältä että olin talossa ainoa ihminen paikalla. Oli pelottavaa kävellä yksin avainketju heiluen pitkin käytäviä ja pimennettyjä huoneita. Joskus mietin että mitä tekisin mikäli vastaan hiippailisi joku tunkeilija tai vastaava hämäräheimolainen. Tänne niitä nyt kumminkaan ei varmaan kovin usein eksy.
Useimmiten tämä vartijan työ on kyllä kovin yksinäistä etenkin ilta- tai yötöiden tullessa mukaan kuvioihin. Toisekseen vaikka olisit kohteessa missä ihmisiä vilisee koko ajan ympärilläsi, sinut kuitenkin erottaa muusta lähes täysin homogeenisestä massasta se ikävä tosiasia, että perseesi kuuluu vartiointiliikkeelle ja olet ikuisesti ulkoistettu vuokratyöläinen.
Eilen tuli taas oltua hyvin rankalla kädellä juomareissuilla. Muutama päivä sitten olin eräissä illanistujaisissa, jotka huipentuivat liian kovan karaoke-laulannan ja juopuneiden nuorten ihmisten kohtaamiseen poliisin kanssa. Poliisipartiolla oli sen verran kiirus, että kehottivat vaan pistämään musiikit ja örinät hiljaisemmalle. Niin teimmekin.
On todella masentavaa todeta että syy miksi nämä alkoholi yms. ongelmat ovat lisääntyneet saattaa olla tämän työn ansiota. Työ on niin tylsää, aliarvostettua ja virikkeetöntä, että huomaan väkisinkin viettäväni vapaa-aikani aivan toisenlaisten haasteiden muodossa. Toisekseen uniongelmat ovat kyllä taas vaihteeksi laantuneet, mutta kaikenlaista muuta pientä ja kivaa on sitten ollut horisontissa. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä faktaa että yhä edelleen koen työni eräänlaiseksi vankeusrangaistukseksi.
Ennen kuin työllistyin vartiointiliikkeelle hiukan yli vuosi sitten, mietin kustannettuani itselleni 40h+60h vartijakurssit voimankäyttöineen, että pitäisikö ryhtyä kenties käymään vielä tuota JV-korttia oikeuttavaa kurssia. Se oli ja on kuitenkin melko kallis- nimittäin 250€ ainakin tuolloin.
Mietin lyhyesti vaikkakin hartaasti niitä hyötyjä joita tuon kurssin suorittaminen olisi voinut taata. Hinta oli kuitenkin liian suolainen ja nyt tarkemmin ajatellen olisi saattanut olla fiksumpaa jopa yrittää saada joku alan firma maksamaan nuo alkuperäiset kurssitkin. Toki ongelmana olisi sitten ollut se sitoutuminen, joka olisi ollut helvetillistä mikäli olisin saanut jonkun firman maksamaan vartijakurssit minulle. Toisekseen aloituspalkkakin olisi ollut huonompi kuin nyt.
Vartijana työskentelemisen näemmä kykenen nielemään ihan kohtuullisestikin. Sen sijaan JLJV-tehtävät tai joku räkälän portsari ei välttämättä istuisi minun sielunmaailmaani kovinkaan hyvin. Eräällä lähisukulaisella on JV-kortti, mutta hänet koulutettiin sen omaavaksi työnsä luonteen vuoksi ihan työnantajan toimesta. Ehkäpä oli parempi etten koskaan lähtenyt sille tielle.
Täällä töissä on ollut koko viikon ja seuraavatkin viikot melko hiljaista. Täällä on asiakasyrityksen porukkaa vain kourallinen paikalla, mutta heidänkin kanssakäymistään on toisinaan ilkeää katsoa sen pikkumaisen konfliktiperäisen ilmentymisen muodossa.
Eilen tajusin illalla tarkastuskierroksen aikaan puoli seitsemältä että olin talossa ainoa ihminen paikalla. Oli pelottavaa kävellä yksin avainketju heiluen pitkin käytäviä ja pimennettyjä huoneita. Joskus mietin että mitä tekisin mikäli vastaan hiippailisi joku tunkeilija tai vastaava hämäräheimolainen. Tänne niitä nyt kumminkaan ei varmaan kovin usein eksy.
Useimmiten tämä vartijan työ on kyllä kovin yksinäistä etenkin ilta- tai yötöiden tullessa mukaan kuvioihin. Toisekseen vaikka olisit kohteessa missä ihmisiä vilisee koko ajan ympärilläsi, sinut kuitenkin erottaa muusta lähes täysin homogeenisestä massasta se ikävä tosiasia, että perseesi kuuluu vartiointiliikkeelle ja olet ikuisesti ulkoistettu vuokratyöläinen.
Jälleen koulutuksesta
Tuli tänä aamuna selailtua muutamia uutissivustoja, josta poimin tällaisen ei niin kovin yllättävän uutisen:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119533-ts-vartijakoulutus-taantuu
Jutussa kerrotaan tiivistettynä siitä, kuinka yli puolet vartijoista sun muista alan ihmisistä pitää näitä meidän peruskurssejamme todella riittämättöminä alan monipuolisiin työtehtäviin ajateltuna.
Kuten olen aiemmissa postauksissani ilmaissutkin, niin minusta nuo 40h+60h kurssit ovat äärimmäisen riittämättömiä moneenkin alan hommaan, mutta vielä vähemmän niistä on hyötyä sellaiselle joka istuu jossain valvomossa tai respassa työpäivänsä. Respatyöstä oli minun käymilläni peruskursseilla hyvin vähän mitään asiaa ihan ymmärrettävistä syistä. Pääasiassa keskityttiin jonkinlaisen myymälä- tai kauppakeskusvartijan kouluttamiseen näillä avuilla mitä kursseissa käsiteltiin.
En nyt sitten tiedä että kuinka moni on vaikkapa henkilösuojaustehtävissä tai vastaavissa pelkästään peruskurssit käyneenä. Veikkaan että alla pitää olla vähän muutakin, kuten vaikkapa huomattavaa työkokemusta vastaavanlaisista tehtävistä. Harvemmin varmaan kukaan tekee tuollaisia alan töitä ihan peruskurssipohjalta.
Tärkein anti noista peruskursseista on kenties se lakitekninen puoli, jota tulisi lisätä kunnollisten voimankäyttöharjoitusten ohella. Toisaalta tuollaiset voimankäyttöjutut sun muut ovat kieltämättä aika turhia osalle "vartijoista", jotka päätyvät aulojen puhelinvastaajiksi, kukkienkastelijoiksi tai homehtumaan erinäisiin valvomoihin, joissa puhdas asiakaspalvelutyö tulee olemaan kuitenkin aina pääosassa.
Mutta joo, lyhyesti sanottuna jos tämä on kerran yleinen mielipide, niin ei kai siinä muuta kun nostamaan VAT pakolliseksi kaikille niille jotka aikovat viiden vuoden kortin tälle alalle suorittaa. Peruskurssit käyneet voisivat sitten vaikka ryhtyä väliaikaisiksi vartijoiksi sillä neljän kuukauden vakanssilla. Muutenkin tuntuu että yhä edelleen kaikenlaista tutkintoon johtavaa koulutusta tällä alalla ei arvosteta tarpeeksi, sillä jo se että kaveri lähtee jotakin tämän alan tutkintoa suorittamaan pitäisi kertoa jonkinlaisesta eteenpäin pyrkivästä persoonallisuudesta. Harmi vaan että näitä asioita kukaan ei näytä päättävissä elimissä hirveästi huomioivan.
Lisäksi vieläpä tuntuu siltä että alan kaikkia firmoja ympyröi vankka lasikatto johtoportaan ja kenttäportaan työntekijöiden välillä, josta rehellisellä työllä ja periksiantamattomuudella ei kuitenkaan aina nousta niihin kuuluisiin "parempiin hommiin", vaan ihan kylmästi ollaan se koko työurassa yksittäisellä firmalla samoissa tehtävissä potentiaalista huolimatta.
Tuosta itse artikkelista vielä sen verran, että kiinnittäkääpä huomiota jälleen kerran siihen todellisuuteen että vaikka Turun sanomien esimerkkinä käyttämä vartija oli käynyt kolmivuotisen turvallisuusalan perustutkinnon, oli hän vartija ammatiltaan siitäkin huolimatta.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119533-ts-vartijakoulutus-taantuu
Jutussa kerrotaan tiivistettynä siitä, kuinka yli puolet vartijoista sun muista alan ihmisistä pitää näitä meidän peruskurssejamme todella riittämättöminä alan monipuolisiin työtehtäviin ajateltuna.
Kuten olen aiemmissa postauksissani ilmaissutkin, niin minusta nuo 40h+60h kurssit ovat äärimmäisen riittämättömiä moneenkin alan hommaan, mutta vielä vähemmän niistä on hyötyä sellaiselle joka istuu jossain valvomossa tai respassa työpäivänsä. Respatyöstä oli minun käymilläni peruskursseilla hyvin vähän mitään asiaa ihan ymmärrettävistä syistä. Pääasiassa keskityttiin jonkinlaisen myymälä- tai kauppakeskusvartijan kouluttamiseen näillä avuilla mitä kursseissa käsiteltiin.
En nyt sitten tiedä että kuinka moni on vaikkapa henkilösuojaustehtävissä tai vastaavissa pelkästään peruskurssit käyneenä. Veikkaan että alla pitää olla vähän muutakin, kuten vaikkapa huomattavaa työkokemusta vastaavanlaisista tehtävistä. Harvemmin varmaan kukaan tekee tuollaisia alan töitä ihan peruskurssipohjalta.
Tärkein anti noista peruskursseista on kenties se lakitekninen puoli, jota tulisi lisätä kunnollisten voimankäyttöharjoitusten ohella. Toisaalta tuollaiset voimankäyttöjutut sun muut ovat kieltämättä aika turhia osalle "vartijoista", jotka päätyvät aulojen puhelinvastaajiksi, kukkienkastelijoiksi tai homehtumaan erinäisiin valvomoihin, joissa puhdas asiakaspalvelutyö tulee olemaan kuitenkin aina pääosassa.
Mutta joo, lyhyesti sanottuna jos tämä on kerran yleinen mielipide, niin ei kai siinä muuta kun nostamaan VAT pakolliseksi kaikille niille jotka aikovat viiden vuoden kortin tälle alalle suorittaa. Peruskurssit käyneet voisivat sitten vaikka ryhtyä väliaikaisiksi vartijoiksi sillä neljän kuukauden vakanssilla. Muutenkin tuntuu että yhä edelleen kaikenlaista tutkintoon johtavaa koulutusta tällä alalla ei arvosteta tarpeeksi, sillä jo se että kaveri lähtee jotakin tämän alan tutkintoa suorittamaan pitäisi kertoa jonkinlaisesta eteenpäin pyrkivästä persoonallisuudesta. Harmi vaan että näitä asioita kukaan ei näytä päättävissä elimissä hirveästi huomioivan.
Lisäksi vieläpä tuntuu siltä että alan kaikkia firmoja ympyröi vankka lasikatto johtoportaan ja kenttäportaan työntekijöiden välillä, josta rehellisellä työllä ja periksiantamattomuudella ei kuitenkaan aina nousta niihin kuuluisiin "parempiin hommiin", vaan ihan kylmästi ollaan se koko työurassa yksittäisellä firmalla samoissa tehtävissä potentiaalista huolimatta.
Tuosta itse artikkelista vielä sen verran, että kiinnittäkääpä huomiota jälleen kerran siihen todellisuuteen että vaikka Turun sanomien esimerkkinä käyttämä vartija oli käynyt kolmivuotisen turvallisuusalan perustutkinnon, oli hän vartija ammatiltaan siitäkin huolimatta.
torstai 19. tammikuuta 2012
Tuloja sekä menoja
Eräs toinen asia näissä vartijan töissä on myös tämä iki-ihana palkkaus, joka tulee iskemään lähes jokaisen tainnoksiin jossain vaiheessa. Nimittäin siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa miettimään että paljonko sitä tuli tienattua koko vuonna.
Vartiointialallahan palkat maksetaan aina ja iänkaikkisesti tehtyjen tuntien mukaan, eli saat juuri niin paljon palkkaa kun olet tuntien määrässä ollut töissäkin. Kuukausipalkkaisilla vartijoilla, jotka tekevät sen noin 120h kolmeen viikkoon taataan sopimuksessa se työaika, mutta tietysti ylikin se voi tarpeen mukaan mennä. Tällöin sinulle taataan myös joku tietty peruspalkkasumma, jonka tulet saamaan vähintään käteen kuussa palveluksistasi yksityisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Lisät sun muut korvaukset tulevat sitten siihen päälle.
No, joka tapauksessa sanotaan näin että normaali vartija voinee tienata sen noin 20-22,000€ vuodessa. Joku paljon yötöitä tekevä vaksi voi tienata hiukan enemmänkin- puhumattakaan jatkuvista yötöistä tai muusta vastaavasta. Ansiot voivat kuitenkin poiketa kuukaudessa paljonkin jos tekee paljon tai enimmäkseen iltatöitä, yötöitä tai viikonloppuja.
Tällaiset heittelyt tekevät verotuksesta toisinaan vaikeaa. On vaikeaa arvioida tulojaan tarkkaan, sillä iltatöitä sun muita tekevälle tulot ovat kumminkin sitten hiukan suuremmat kuin pelkän päivävuorolaisen. Itse teen erilaisina kausina sekä päivätöitä sekä iltatöitä sekaisin, joten kaikki riippuu aina vähän siitä että mitä työvuorosuunnittelija ajattelee seuraavaksi kolmen viikon jaksoksi.
Jos kuitenkin vartija tekee pelkkää 08.00-16.00 virastotyöaikaa tai jotakin sen pientä variaatiota, ei palkka tule olemaan kovinkaan häävi. Ilta- ja viikonlopputöillä ansioitaan voi hieman kasvattaa puhumattakaan yötöistä, mutta yleisesti ottaen erotus on kai sen verran suuri, että tuntuu aika monen miehen kieltäytyvän noista aulavuoroista, joilla ei juuri palkkapussi suurene.
Nyt täytyy toivoa että vaksin laskutaidot ovat olleet pettämättömät tai edes lähelle sitä, sillä laskin hieman veroprosenttia viime vuodelta, jolloin tuli todennäköisimmin tehtyä enemmän töitä kuin nyt.
Vartiointialallahan palkat maksetaan aina ja iänkaikkisesti tehtyjen tuntien mukaan, eli saat juuri niin paljon palkkaa kun olet tuntien määrässä ollut töissäkin. Kuukausipalkkaisilla vartijoilla, jotka tekevät sen noin 120h kolmeen viikkoon taataan sopimuksessa se työaika, mutta tietysti ylikin se voi tarpeen mukaan mennä. Tällöin sinulle taataan myös joku tietty peruspalkkasumma, jonka tulet saamaan vähintään käteen kuussa palveluksistasi yksityisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Lisät sun muut korvaukset tulevat sitten siihen päälle.
No, joka tapauksessa sanotaan näin että normaali vartija voinee tienata sen noin 20-22,000€ vuodessa. Joku paljon yötöitä tekevä vaksi voi tienata hiukan enemmänkin- puhumattakaan jatkuvista yötöistä tai muusta vastaavasta. Ansiot voivat kuitenkin poiketa kuukaudessa paljonkin jos tekee paljon tai enimmäkseen iltatöitä, yötöitä tai viikonloppuja.
Tällaiset heittelyt tekevät verotuksesta toisinaan vaikeaa. On vaikeaa arvioida tulojaan tarkkaan, sillä iltatöitä sun muita tekevälle tulot ovat kumminkin sitten hiukan suuremmat kuin pelkän päivävuorolaisen. Itse teen erilaisina kausina sekä päivätöitä sekä iltatöitä sekaisin, joten kaikki riippuu aina vähän siitä että mitä työvuorosuunnittelija ajattelee seuraavaksi kolmen viikon jaksoksi.
Jos kuitenkin vartija tekee pelkkää 08.00-16.00 virastotyöaikaa tai jotakin sen pientä variaatiota, ei palkka tule olemaan kovinkaan häävi. Ilta- ja viikonlopputöillä ansioitaan voi hieman kasvattaa puhumattakaan yötöistä, mutta yleisesti ottaen erotus on kai sen verran suuri, että tuntuu aika monen miehen kieltäytyvän noista aulavuoroista, joilla ei juuri palkkapussi suurene.
Nyt täytyy toivoa että vaksin laskutaidot ovat olleet pettämättömät tai edes lähelle sitä, sillä laskin hieman veroprosenttia viime vuodelta, jolloin tuli todennäköisimmin tehtyä enemmän töitä kuin nyt.
Taas kajahtaa
Lyhyen kirjoittelutauon aikana iltavaksi on ihan vaan hiljaa ja rauhallisesti puurtanut iltavuorojaan lumisen pääkaupunkimme syövereissä ja siinä ohessa ollut neljä päivää pois töistäkin.
Muutama päivä sitten oli taas työpsykiatrilla käynnin vuoro. Tällä kertaa hän painosti minua suoranaisesti vaatimaan uutta kohdetta itselleni, jos kerran tämä nykyinen oli ja on ilmapiiriltään niin huono. Kerään tässä nyt voimia lähestyä esimiestäni asiasta, jolle olen kyllä näistä jutuista puhunut jo ennenkin. Laihoin tuloksin.
Onneksi täällä valvomokohteessani on tällä hetkellä ihan rauhallista vielä jonkin aikaa. Kävijämäärät ovat minimissä, joten enemmänhän tämä muistuttaa lomaa kuin mitään muuta. Olisi kuitenkin ihan kivaa jos olisi konkreettista tekemistä aina välillä, eikä tällaista perseen puuduttamista.
Olen myös ryhtynyt kuittailemaan asiakasyrityksen kaikista vittumaisimmille työntekijöille. Vaikka tämä ei olekaan varsinaisen fiksua käytöstä sinänsä, niin toimii se kuitenkin erinomaisena vastavoimana sille että minua ja meitä täällä ammattiryhmänä pidetään lähinnä simpanssien tasolla olevina.
Muutama päivä sitten oli taas työpsykiatrilla käynnin vuoro. Tällä kertaa hän painosti minua suoranaisesti vaatimaan uutta kohdetta itselleni, jos kerran tämä nykyinen oli ja on ilmapiiriltään niin huono. Kerään tässä nyt voimia lähestyä esimiestäni asiasta, jolle olen kyllä näistä jutuista puhunut jo ennenkin. Laihoin tuloksin.
Onneksi täällä valvomokohteessani on tällä hetkellä ihan rauhallista vielä jonkin aikaa. Kävijämäärät ovat minimissä, joten enemmänhän tämä muistuttaa lomaa kuin mitään muuta. Olisi kuitenkin ihan kivaa jos olisi konkreettista tekemistä aina välillä, eikä tällaista perseen puuduttamista.
Olen myös ryhtynyt kuittailemaan asiakasyrityksen kaikista vittumaisimmille työntekijöille. Vaikka tämä ei olekaan varsinaisen fiksua käytöstä sinänsä, niin toimii se kuitenkin erinomaisena vastavoimana sille että minua ja meitä täällä ammattiryhmänä pidetään lähinnä simpanssien tasolla olevina.
perjantai 13. tammikuuta 2012
Työt, joilla ei ole tarkoitusta
Ikävää huomata nyt tämän vähän yli vuoden vartijanuran tässä vaiheessa, että oikeastaan olen henkisesti toistaisen elämäni huonoimmassa kunnossa.
Työssä ei oikein tahdo jaksaa koska kaikki tuntuu melko päämäärättömältä. Sen ohella olen tullut myös siihen tulokseen, että ainoa syy miten joku voisi ja voi jaksaa tässä työssä on varmaan se jos hän saa alleen hyvän työkohteen, jossa vartijan läsnäolo koetaan työntekijöiden ja kenties vähän asiakkaidenkin osalta oleelliseksi. Tässä nykyisessä työkohteessani minä olen fifty-fifty sekoitussuhteella hyödyksi. Osa porukasta kohtelee minua kuin apinaa ja ajattelee, että olen perimmäisimmiltäni vain välttämätön paha sekä sitten se joku paskakuski joka saa aina päivän lopuksi sammuttaa valot ja sulkea ovet.
Tuo onkin varsin vittumainen piirre. Kun ihmiset poistuvat näissä toimistovartiointikohteissa duunipaikoiltaan, niin usein nämä sitten jättävät valoja päälle sekä työhuoneiden ovia auki ihan vaan sillä periaatteella, että he "tietävät" jonkun vartijan kumminkin saapuvan sulkemaan ne heidän jälkeensä. Kerrankin eräs tyyppi jätti ovet auki, radion päälle ja valotkin siinä sivussa.
Mietin usein että onko tuollainen jokinlaista omaa autuaaseen tilaansa tuudittautumista, missä aina vaan luotetaan siihen että jos paskoo lattialle tai jättää työhuoneensa valot päälle, että aina sieltä kumminkin tulee joku luuseri jossain univormussa siivoamaan sonnat tai sammuttamaan lamput? Jättävätkö nämä aasit todella valot päälle kotiinsakin sieltä poistuessaan? Haistakaa paska, te kurjat!
Toisekseen eräätkin isommat toimihenkilöt näissä kohteissa voisivat opetella ihan aikuisinakin ihmisinä kellonaikoja sekä niiden noudattamista. On vittumaista paimentaa aikuisia ihmisiä lähtemään kotiinsa, kun he eivät tiedosta sen puoleen muun yhteiskunnan kellonaikoja sen puoleen kuin minunkaan työaikojani.
Kolmanneksi eräänä päivänä lastauslaiturille oli jätetty varmaan kolmeen kertaan valot päälle ja minä apinana menin sammuttamaan ne joka kerta uudelleen. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin huomatakseni niiden olevan taas päällä.
Olen alkanut olemaan tyytyväinen siitä että kirjoittelen tätä blogia. Se on saanut kai ihan vähän lukijoitakin satunnaisesti, mutta sitäkin tärkeämpää on saada kaikille potentiaalisille uusille vartijoille hieman tietoa siitä että mitä tämä työ käytännössä päivästä päivään on. Takaan että jokainen alalla työskentelevä tulee turhautumaan jossakin vaiheessa, sillä jos meidän omat kiemuramme asiassa kuin asiassa eivät vituta, niin sitten varmasti viimeistään ne asiakaskohteet, joissa sinua kohdellaan kuin eläintä erinäisistäkin syistä.
Kannattaa tosiaan miettiä että lähteäkö tälle alalle. Pitäkää joku muu asia kiintopisteenä mielessänne mikäli vartijoiksi tai muiksi päädytte; tämän kaiken tulisi pikemminkin olla välivaihe. Luoja heitä paratkoon jotka päätyvät tekemään tätä vuosikymmeniksi.
Vaikka tämä onkin oikeastaan pitkäaikaisin työpaikkani, niin siltikin minusta tuntuu että pätkätyösuhteissa puistotyöntekijänä, postilla sekä siivoojana sain jotain konkreettisempaa aikaiseksi. Lisäksi päivät ja illat kuluivat nopeammin, eikä kukaan samaan tapaan vihannut sinua tuon VARTIJA/VÄKTARE-tunnuksen johdosta rinnassasi tai missä lie.
Tämä on kyllä omituista työtä kaikenkaikkiaan. Siivoojana työ oli alipalkattua ja aliarvostettua, mutta duunin tarkoitus kumminkin oli selkeänä mielessäsi ja edessäsi. Tässä työssä lähinnä toimit sylkykuppina koko ajan tietäen, että periaatteessa koulutettu apinakin voisi hoitaa valvomotehtäviäsi niin halutessaan. Sitä paitsi tiedän useitakin akateemisia siivoojia, joille ammatin arvostus on aivan toista luokkaa kun meidän alallamme. Yhtään akateemista vartijaa en tunne, vaikkakin opiskelunsa lopettanutta vartijaa kyllä tunnen. Olenhan itsekin sellainen.
Työssä ei oikein tahdo jaksaa koska kaikki tuntuu melko päämäärättömältä. Sen ohella olen tullut myös siihen tulokseen, että ainoa syy miten joku voisi ja voi jaksaa tässä työssä on varmaan se jos hän saa alleen hyvän työkohteen, jossa vartijan läsnäolo koetaan työntekijöiden ja kenties vähän asiakkaidenkin osalta oleelliseksi. Tässä nykyisessä työkohteessani minä olen fifty-fifty sekoitussuhteella hyödyksi. Osa porukasta kohtelee minua kuin apinaa ja ajattelee, että olen perimmäisimmiltäni vain välttämätön paha sekä sitten se joku paskakuski joka saa aina päivän lopuksi sammuttaa valot ja sulkea ovet.
Tuo onkin varsin vittumainen piirre. Kun ihmiset poistuvat näissä toimistovartiointikohteissa duunipaikoiltaan, niin usein nämä sitten jättävät valoja päälle sekä työhuoneiden ovia auki ihan vaan sillä periaatteella, että he "tietävät" jonkun vartijan kumminkin saapuvan sulkemaan ne heidän jälkeensä. Kerrankin eräs tyyppi jätti ovet auki, radion päälle ja valotkin siinä sivussa.
Mietin usein että onko tuollainen jokinlaista omaa autuaaseen tilaansa tuudittautumista, missä aina vaan luotetaan siihen että jos paskoo lattialle tai jättää työhuoneensa valot päälle, että aina sieltä kumminkin tulee joku luuseri jossain univormussa siivoamaan sonnat tai sammuttamaan lamput? Jättävätkö nämä aasit todella valot päälle kotiinsakin sieltä poistuessaan? Haistakaa paska, te kurjat!
Toisekseen eräätkin isommat toimihenkilöt näissä kohteissa voisivat opetella ihan aikuisinakin ihmisinä kellonaikoja sekä niiden noudattamista. On vittumaista paimentaa aikuisia ihmisiä lähtemään kotiinsa, kun he eivät tiedosta sen puoleen muun yhteiskunnan kellonaikoja sen puoleen kuin minunkaan työaikojani.
Kolmanneksi eräänä päivänä lastauslaiturille oli jätetty varmaan kolmeen kertaan valot päälle ja minä apinana menin sammuttamaan ne joka kerta uudelleen. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin huomatakseni niiden olevan taas päällä.
Olen alkanut olemaan tyytyväinen siitä että kirjoittelen tätä blogia. Se on saanut kai ihan vähän lukijoitakin satunnaisesti, mutta sitäkin tärkeämpää on saada kaikille potentiaalisille uusille vartijoille hieman tietoa siitä että mitä tämä työ käytännössä päivästä päivään on. Takaan että jokainen alalla työskentelevä tulee turhautumaan jossakin vaiheessa, sillä jos meidän omat kiemuramme asiassa kuin asiassa eivät vituta, niin sitten varmasti viimeistään ne asiakaskohteet, joissa sinua kohdellaan kuin eläintä erinäisistäkin syistä.
Kannattaa tosiaan miettiä että lähteäkö tälle alalle. Pitäkää joku muu asia kiintopisteenä mielessänne mikäli vartijoiksi tai muiksi päädytte; tämän kaiken tulisi pikemminkin olla välivaihe. Luoja heitä paratkoon jotka päätyvät tekemään tätä vuosikymmeniksi.
Vaikka tämä onkin oikeastaan pitkäaikaisin työpaikkani, niin siltikin minusta tuntuu että pätkätyösuhteissa puistotyöntekijänä, postilla sekä siivoojana sain jotain konkreettisempaa aikaiseksi. Lisäksi päivät ja illat kuluivat nopeammin, eikä kukaan samaan tapaan vihannut sinua tuon VARTIJA/VÄKTARE-tunnuksen johdosta rinnassasi tai missä lie.
Tämä on kyllä omituista työtä kaikenkaikkiaan. Siivoojana työ oli alipalkattua ja aliarvostettua, mutta duunin tarkoitus kumminkin oli selkeänä mielessäsi ja edessäsi. Tässä työssä lähinnä toimit sylkykuppina koko ajan tietäen, että periaatteessa koulutettu apinakin voisi hoitaa valvomotehtäviäsi niin halutessaan. Sitä paitsi tiedän useitakin akateemisia siivoojia, joille ammatin arvostus on aivan toista luokkaa kun meidän alallamme. Yhtään akateemista vartijaa en tunne, vaikkakin opiskelunsa lopettanutta vartijaa kyllä tunnen. Olenhan itsekin sellainen.
13. päivä
Tämän päivän työvuoron jälkeen valvomokohteeni hiljenee joksikin aikaa. Tietyt asiakastahot sulkevat ovensa. Hommien pitäisi teoriassa vähän helpottua, kun asiakasmäärät kokevat noin 95% laskun.
No joo, olen huomioinut että a) tänään on perinteikäs 13. päivä perjantaita sekä b) tämä on tosiaan viimeinen vuoroni ennen hommien helpottumista kohteessa. Vaikea uskoa että mitään tapahtuisi, vaikka toisaalta nyt viime aikoina erinäiset pienet työtehtävät ovat kyllä lisääntyneet.
Eilen joku punkkaripoika varasti omaan käyttöönsä erään asiakasyrityksen rullatuolin, jonka kanssa hän rullaili pitkin käytäviä ihmisten seassa. Seurasin tämän anarkistisella tavalla angstisen nuoren miehen touhuja kameroista hetken aikaa, jonka jälkeen päätin odottaa vielä hetken. Saavuin sitten valvomosta suoraan tilanteeseen, jossa erään asiakasyrityksen työntekijä nuhteli nuorta mistä hänen rullailuistaan.
Selvisi että kaveri oli joku ulkomaalainen pösilö, jonka kaksi likkakaveria istuskelivat läheisyydessä ja hihittelivät nolosti kun vartija nyt jopa saapui paikalle selvittämään tilannetta. Vaihdoin välittömästi englanniksi ja kyselin että oliko pojan liikkumakyvyssä jotain vikaa, vai ihan huvikseenko hän sekoili ympäriinsä.
Pojan mielestä hän oli lainaten "henkisesti liikuntakyvytön", jonka jälkeen päätin hänen argumenttiensa olevan enimmäkseen täyttä paskaa. Ilmoitin hänelle tiukkasanaisesti että poistaisin kylmästi koko sakin (niin minkä armeijan avustuksella?) mikäli hänen rullailuistaan tulisi vielä valituksia.
Suomalaisen asiakkaan kanssa tämä tuskin olisi tehonnut, mutta nämä ulkomaan elävät tuskin olivat selvillä vartijan toimivaltuuksista sekä oikeuksista sen vertaakaan ettäkö olisivat kyenneet nauramaan minut ulos tilanteesta. Tällaisen henkisen yliotteen saaminen tietämättömistä ulkomaalaisista oli kuitenkin huojentavaa, sillä harvemmin minusta vartija kykenee enää dominoimaan häiriötilanteita samaan tapaan kotimaisten nuorten ollessa niissä osallisena. En tarkalleen tiedä minkälaiset toimivaltuudet vaikkapa vartijoilla tai vastaavilla Jenkkilässä ja Briteissä on, mutta minulle kyllä kelpaa kaiken lukemani ja näkemäni perusteella että ulkomaalaiset pitävät vartijoita täällä vähintään samanlaisen toimivallan tai sanotaanko että "kyvyn puuttua asioihin" omaavina kuin sielläkin.
Toisaalta voin kertoa että tässä kohteessa tuollaiset tilanteet ovat kuitenkin melko harvinaisia. Kerran tai pari joku lapsikatras on saapunut sekoilemaan ihan urani alussa, mutta enimmäkseen on ollut kyllä hiljaisempaa nuorten suhteen. Oikeastaan nuoret ovat vähemmän vittumaisempaa asiakaskuntaa kun töykeät keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naishenkilöt, joille kaikki pitäisi tapahtua hetkessä ja mielellään hopealautaselta tarjoiltuna.
Uhkaavimmat tilanteet ovat myös tulleet ihan aikuisilta ihmisiltä vastaan. Voi olla että monella nuorella on vartijoista jo jonkinlainen negatiivinen ensikokemus, joten sen jälkeen heiltä löytyy varmasti kokemusperäistä tietoa siitä mitä voi tapahtua jos vartijan kanssa joutuu ikäviin tilanteisiin. Samanlaista tietoa ei aina ole vähän vanhemmilla ihmisillä, mutta kenties ylpeyttä sitä omaa itseään ja asiaan kohtaan sitäkin enemmän.
No joo, olen huomioinut että a) tänään on perinteikäs 13. päivä perjantaita sekä b) tämä on tosiaan viimeinen vuoroni ennen hommien helpottumista kohteessa. Vaikea uskoa että mitään tapahtuisi, vaikka toisaalta nyt viime aikoina erinäiset pienet työtehtävät ovat kyllä lisääntyneet.
Eilen joku punkkaripoika varasti omaan käyttöönsä erään asiakasyrityksen rullatuolin, jonka kanssa hän rullaili pitkin käytäviä ihmisten seassa. Seurasin tämän anarkistisella tavalla angstisen nuoren miehen touhuja kameroista hetken aikaa, jonka jälkeen päätin odottaa vielä hetken. Saavuin sitten valvomosta suoraan tilanteeseen, jossa erään asiakasyrityksen työntekijä nuhteli nuorta mistä hänen rullailuistaan.
Selvisi että kaveri oli joku ulkomaalainen pösilö, jonka kaksi likkakaveria istuskelivat läheisyydessä ja hihittelivät nolosti kun vartija nyt jopa saapui paikalle selvittämään tilannetta. Vaihdoin välittömästi englanniksi ja kyselin että oliko pojan liikkumakyvyssä jotain vikaa, vai ihan huvikseenko hän sekoili ympäriinsä.
Pojan mielestä hän oli lainaten "henkisesti liikuntakyvytön", jonka jälkeen päätin hänen argumenttiensa olevan enimmäkseen täyttä paskaa. Ilmoitin hänelle tiukkasanaisesti että poistaisin kylmästi koko sakin (niin minkä armeijan avustuksella?) mikäli hänen rullailuistaan tulisi vielä valituksia.
Suomalaisen asiakkaan kanssa tämä tuskin olisi tehonnut, mutta nämä ulkomaan elävät tuskin olivat selvillä vartijan toimivaltuuksista sekä oikeuksista sen vertaakaan ettäkö olisivat kyenneet nauramaan minut ulos tilanteesta. Tällaisen henkisen yliotteen saaminen tietämättömistä ulkomaalaisista oli kuitenkin huojentavaa, sillä harvemmin minusta vartija kykenee enää dominoimaan häiriötilanteita samaan tapaan kotimaisten nuorten ollessa niissä osallisena. En tarkalleen tiedä minkälaiset toimivaltuudet vaikkapa vartijoilla tai vastaavilla Jenkkilässä ja Briteissä on, mutta minulle kyllä kelpaa kaiken lukemani ja näkemäni perusteella että ulkomaalaiset pitävät vartijoita täällä vähintään samanlaisen toimivallan tai sanotaanko että "kyvyn puuttua asioihin" omaavina kuin sielläkin.
Toisaalta voin kertoa että tässä kohteessa tuollaiset tilanteet ovat kuitenkin melko harvinaisia. Kerran tai pari joku lapsikatras on saapunut sekoilemaan ihan urani alussa, mutta enimmäkseen on ollut kyllä hiljaisempaa nuorten suhteen. Oikeastaan nuoret ovat vähemmän vittumaisempaa asiakaskuntaa kun töykeät keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naishenkilöt, joille kaikki pitäisi tapahtua hetkessä ja mielellään hopealautaselta tarjoiltuna.
Uhkaavimmat tilanteet ovat myös tulleet ihan aikuisilta ihmisiltä vastaan. Voi olla että monella nuorella on vartijoista jo jonkinlainen negatiivinen ensikokemus, joten sen jälkeen heiltä löytyy varmasti kokemusperäistä tietoa siitä mitä voi tapahtua jos vartijan kanssa joutuu ikäviin tilanteisiin. Samanlaista tietoa ei aina ole vähän vanhemmilla ihmisillä, mutta kenties ylpeyttä sitä omaa itseään ja asiaan kohtaan sitäkin enemmän.
torstai 12. tammikuuta 2012
Ajankäyttöä, ajankäyttöä!
Paluu kylmään arkeen seurasi jälleen eilistä, jolloin taas periaatteessa palattiin kylmään arkeen.
Kun tätä työtä nyt taas kerran miettii, niin periaatteessa fiksut ihmiset kykenevät tämän lähes täydellisen luppoajan käyttämään usein hyödykseen. Eräs entinen vartija oli täällä soitellut kitaraa, toinen tuubaa ja kolmas opiskeli korkeakoulujen opintoja siinä sivussa.
Itse kuulun niihin ihmisiin jotka saavat jonkinlaisia morkkiksia siitä että työajalla kulutetaan periaatteessa vapaa-aikaa. Alussa se ei haitannut minua ollenkaan, mutta nyt kun aivan hirveästi ei ole mitään tekemistäkään, niin sitä usein toivoisi edes jotain työtehtäviä. Eipä tämä toimettomuus toisaalta ole yhtään sen vähäisempää vaikka tekisi respavuorojakin.
Haluan kuitenkin sanoa, että jos vartijaksi päätyy jonnekin työskentelemään ja kyseessä sattuu olemaan valvomo tai vastaava todella hiljainen kohde, niin käyttäkää se kuollut ja pysähtynyt aika hyväksenne jollain fiksulla tavalla! Tosi moni nuori ihminen tekee näitä hommia opintojen ohella, jolloin opiskelusta maksetaan ihan kohtuullista tuntipalkkaa.
Sitten tietysti jos sattuu tilanne olemaan tällainen niin kuin minulla, joka ei nyt juuri omaa sen kummempia opiskeluhaluja vaikkakin kiinnostuksia kyllä, niin vaihtoehdoiksi päivän kuluttamiselle tarjoutuu satunnaiset tarkastuskierrokset, internetin selaaminen, leffojen katselu sekä lukeminen.
Varmaan aika montaa ihmistä nolottaisi myöntää tällaista, mutta jotenkin se aika on aina saatava kulumaan.
Kun tätä työtä nyt taas kerran miettii, niin periaatteessa fiksut ihmiset kykenevät tämän lähes täydellisen luppoajan käyttämään usein hyödykseen. Eräs entinen vartija oli täällä soitellut kitaraa, toinen tuubaa ja kolmas opiskeli korkeakoulujen opintoja siinä sivussa.
Itse kuulun niihin ihmisiin jotka saavat jonkinlaisia morkkiksia siitä että työajalla kulutetaan periaatteessa vapaa-aikaa. Alussa se ei haitannut minua ollenkaan, mutta nyt kun aivan hirveästi ei ole mitään tekemistäkään, niin sitä usein toivoisi edes jotain työtehtäviä. Eipä tämä toimettomuus toisaalta ole yhtään sen vähäisempää vaikka tekisi respavuorojakin.
Haluan kuitenkin sanoa, että jos vartijaksi päätyy jonnekin työskentelemään ja kyseessä sattuu olemaan valvomo tai vastaava todella hiljainen kohde, niin käyttäkää se kuollut ja pysähtynyt aika hyväksenne jollain fiksulla tavalla! Tosi moni nuori ihminen tekee näitä hommia opintojen ohella, jolloin opiskelusta maksetaan ihan kohtuullista tuntipalkkaa.
Sitten tietysti jos sattuu tilanne olemaan tällainen niin kuin minulla, joka ei nyt juuri omaa sen kummempia opiskeluhaluja vaikkakin kiinnostuksia kyllä, niin vaihtoehdoiksi päivän kuluttamiselle tarjoutuu satunnaiset tarkastuskierrokset, internetin selaaminen, leffojen katselu sekä lukeminen.
Varmaan aika montaa ihmistä nolottaisi myöntää tällaista, mutta jotenkin se aika on aina saatava kulumaan.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
"Yllättävä" uutinen
Huomasin tämän uutisen eräältä foorumilta, MTV3:n nettisivut uutisoivat:
Yllättävä etu metrovartijan työssä: kannattaa olla nuori nainen
Sukupuoli voi olla vartijantyössä työsuhde-etu. Tätä mieltä on puolitoista vuotta Securitaksen vartijana työskennellyt Iines Kaarakainen.
Kaarakainen partioi työssään Helsingin metroissa ja silloin tällöin raitiovaunuissa. Vaikka viime päivinä uutisissa on kerrottu julkisissa liikennevälineissä sattuvasta väkivallasta, kohtaa Kaarakainen vakavaa väkivaltaa harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. Suurin osa uhkista jää suunsoiton tasolle.
– Pari kertaa on sanottu, että löisin turpaan, mutta en kehtaa, kun olet noin pieni tyttö, Kaarakainen sanoo.
Kaarakaista ei pelota töissä. Hänellä on oikeus lähteä karkuun, jos siltä tuntuu, ja apua kuuluu hälyttää ajoissa paikalle.
Yleensä väkivaltaan taipuvaiset ovat humalaisia miehiä, jotka rähisevät keskenään ja tuntuvat vihaavan koko maailmaa. Kaarakaisen mielestä oma väkivallanuhka riippuu siitä, miten tapausta käsittelee: yrittääkö neuvotella vai ratkaista tilanteen fyysisemmin.
– Taktiikkani on houkutella rähisijä rauhallisesti ulos. Huomion kiinnittäminen itseen ei ole vaikeaa, koska kaikki vihaavat vartijoita niin paljon, Kaarakainen sanoo.
Niinpä niin..
Uralla etenemisestä
Tulipa mieleeni taas hiukan tuoda julki omia huomioitani siitä että miten tällä yksityisellä turvallisuusalalla tämä työura voi edetä tai olla ylipäätään etenemättä.
Tosi monihan aloittaa niillä 40h+60h peruskursseilla, ja niiden ensimmäisten kuukausien (tai ehkä jopa vuosien) aikana saattaa innostua suorittamaan jonkun alan ammattitutkinnon. Yleinen, vaikkakaan ei kovin avoimesti myönnetty fakta on kuitenkin se että aika monta asiaa pitää mennä täydellisesti putkeen, jotta vartijan ammattitutkinto tai se turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto hyödyttää sinua urakehityksessäsi.
Kaiken nähdyn ja kuullun perusteella vartiointialalla on vaikeaa edetä urallaan, vaikka kävisi työhön liittyviä koulutuksia ja tutkintoja. Tämä johtuu lähinnä kai siitä, että esimiespaikkoja on vähemmän kuin halukkaita sekä niihin koulutettuja ihmisiä. Samaan tapaan kun elämässä kaikista ei voi tulla yhtä rikkaita kuin Bill Gates, ei myöskään yksityisissä vartiointiliikkeissä riitä jokaiselle ylipääjohtajan vakanssia näin kärjistetysti ilmaistuna.
Muutamat nuoret alalle tulleet ihmiset ovat kenties jo ennen työsuhdettaan suorittaneet tai ovat suorittamassa turvallisuusalan perustutkintoa, jossa luvataan monipuolisia työtehtäviä alalla. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan aivan heti, vaan kaikesta kuullusta ja nähdystä päätellen sinä turvallisuusalan perustutkinnon suorittanut lähes ilman työkokemusta vartiointiliikkeelle hakeva olet samassa asemassa kun se peruskurssitkin käynyt. Tämä on varmaan aika masentava ja yllättävä fakta monelle.
Vartiointialalla on vaikea edetä urallaan. Aina voi koettaa siirtyä työtehtävästä toiseen; eli vaikkapa piirivartioinnista järjestyksenvalvontaan tai auloista hälytyskeskukseen. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä että onko vapaita paikkoja olemassa, sillä tuntuu että aika moni vähän korkeammille nelos- tai vitostason palkoille päässyt pitää kyllä kiinni duunistaan kynsin ja hampain. Sama pätee esimiespaikkoihin, joihin on mahdollista päästä kiinni vain kaikkein isoimmissa alan yrityksissä, sillä pienemmissä niitä paikkoja on luonnollisesti vähemmän ja ihmiset niissä asemissa usein haluttomia siirtymään pois sen palkkaluokan tehtävästä.
Suomi on myös siitä mielenkiintoinen maa, että yksityinen turvallisuusala on aikamoisen ylikilpailtu kokonaisuus täällä. Meillä on Suomen kokoisessa maassa kolme suurta, ylikansallista ja puhtaan kansainvälistä vartiointiliikettä sekä siihen päälle kaikki pienet maakuntien liikkeet ja oma keskisuuri kotimaisemme. Vartijoita valmistuu lisäksi uusi erä uunista ympäri maata joka viikko. Silti joka viikko varmaan kymmenpäinen joukko vaihtaa alalta pois. Työsuhteet kuulemma kestävät turvallisuusalalla keskimäärin sen noin parisen vuotta nuoren ihmisen osalta- hyvä jos sitäkään.
Aika moni normaali ihminen olettaa että kun menee töihin firmaan X ja hoitaa tehtävänsä hyvin sekä kenties vielä kouluttautuukin, niin hänen potentiaalinsa huomioidaan. Näin ei kuitenkaan vartiointialalla ole, vaan kaikki on niin monen eri asian hyvin menemisestä kiinni, että minun neuvoni on unohtaa kokonaan alalla kouluttautuminen ja hankkia fiksu siviiliammatti. Sitä suosittelen kaikille, jotka nyt haaveilevat sitä kohde-esimiehen paikkaa tai jotain muuta esimiestyötä ammattitutkintopaperit kourassa.
Jos kuitenkin päättää yrittää edetä urallaan, niin neuvoisin hakeutumaan töihin alan isoimpiin firmoihin ihan sen logiikan perusteella, että mitä isompi firma on kyseessä, niin sitä suuremmat mahdolliset on että sieltä myöskin löytyy muitakin tehtäviä kuin perusvartijan tossunkuluttaminen tai respassa istuminen. Aika moni pitkään alalla ollut joutuu kiertämään eri firmoissa ennen lopullista jämähtämistään jonkun vartiointiliikkeen palvelukseen, sillä usein käy niin että se firma jonka palveluksessa olet sillä hetkellä ei omaakaan enää mitään kiinnostavaa tai mahdollista jatkoa. Usein siis ihmiset vaihtavat firmoja siksi, että toivovat ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.
Ei kannata kuitenkaan odottaa liikoja näilläkään resepteillä. Kaikkein fiksuinta on käyttää se aika vartijana työskennellessä jonkinlaiseen asioiden ja elämänuran pohdiskeluun, sillä olen huomannut että aika monelle tupsahtaa joku idea mieleen juuri erilaisia paskaduuneja tehdessä siitä, mitä he haluaisivat olemassaolollaan tehdä etenkin työn suhteen. Tuntuu että tosi moni tällä alalla työskentelevä nuori ihminen on kuitenkin tosi hukassa, ja tekee tätä nyt paremman puutteessa sen aikaa jos jotakin keksisi tai parempaa putkahtaisi eteen.
Tämä vartijan duuni tulee varmaan aika pitkään ellei jopa ikuisesti olemaan se läpimenotyö, joka jätetään kintereiltä heti kun jotain fiksumpaa tippuu eteen. Toki on kai niitäkin ihmisiä tällä alalla, jotka tekevät tätä työtä ihan mielellään ja jonkinlainen ammattieettinen päämäärä tai tavoite kirkkaana mielessä. Olen kohdannut heistä muutaman, enkä voi suoraan sanoen todeta ettäkö heidän korkeahko työmoraalinsa sitten kuitenkaan inspiroisi minua aivan hirvittävästi.
Toisekseen vartijan työllä on huono maine, vaikkakin viime vuosina alaa on yritetty siivota palkkaamalla hiukan fiksumpaa porukkaa erilaisiin kohteisiin. Aina tämä ei kuitenkaan ole onnistunut, vaan hyvin kirjavan taustan omaavaa sakkia tuntuu minullakin olevan työkavereina noin niin kuin työhistoriaa ajatellen. Totta puhuen minullekin tämä vartiointi on ensimmäinen "oikea" työpaikka, sillä kaikki edelliset työsuhteeni ovat olleet pätkätyösuhteita. Tämä ala on kuitenkin siitä otollinen monelle, että sinne on helppo työllistyä useimmitenkin.
Oikeastaan en niin halua sanoa mitään pahaa työkavereistani, mutta sen verran voin valitettavasti todeta, että usein tuntuu asiakasyritysten edustajien pitävän vartijoita jonkinlaisina välttämättöminä pahoina. Eräs entinen vartija tuttavana kertoi, että kun hän aloitti työnsä eräässä kohteessa, tietyt ihmiset siellä pitivät häntä niin idioottina että he melkein tavuttivat lauseensa aina hänelle puhuessaan. Olen kohdannut itsekin paljon halveksuntaa erinäisten asiakasyritysten työntekijöiden taholta, joka on sinänsä vähän hassua kun meidän pitäisi olla siellä kohteessa usein heitä ja heidän työntekoaan turvaamassa.
Eipä siis ihme että työssä ei oikein tahdo enää jaksaa.
Tosi monihan aloittaa niillä 40h+60h peruskursseilla, ja niiden ensimmäisten kuukausien (tai ehkä jopa vuosien) aikana saattaa innostua suorittamaan jonkun alan ammattitutkinnon. Yleinen, vaikkakaan ei kovin avoimesti myönnetty fakta on kuitenkin se että aika monta asiaa pitää mennä täydellisesti putkeen, jotta vartijan ammattitutkinto tai se turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto hyödyttää sinua urakehityksessäsi.
Kaiken nähdyn ja kuullun perusteella vartiointialalla on vaikeaa edetä urallaan, vaikka kävisi työhön liittyviä koulutuksia ja tutkintoja. Tämä johtuu lähinnä kai siitä, että esimiespaikkoja on vähemmän kuin halukkaita sekä niihin koulutettuja ihmisiä. Samaan tapaan kun elämässä kaikista ei voi tulla yhtä rikkaita kuin Bill Gates, ei myöskään yksityisissä vartiointiliikkeissä riitä jokaiselle ylipääjohtajan vakanssia näin kärjistetysti ilmaistuna.
Muutamat nuoret alalle tulleet ihmiset ovat kenties jo ennen työsuhdettaan suorittaneet tai ovat suorittamassa turvallisuusalan perustutkintoa, jossa luvataan monipuolisia työtehtäviä alalla. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan aivan heti, vaan kaikesta kuullusta ja nähdystä päätellen sinä turvallisuusalan perustutkinnon suorittanut lähes ilman työkokemusta vartiointiliikkeelle hakeva olet samassa asemassa kun se peruskurssitkin käynyt. Tämä on varmaan aika masentava ja yllättävä fakta monelle.
Vartiointialalla on vaikea edetä urallaan. Aina voi koettaa siirtyä työtehtävästä toiseen; eli vaikkapa piirivartioinnista järjestyksenvalvontaan tai auloista hälytyskeskukseen. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä että onko vapaita paikkoja olemassa, sillä tuntuu että aika moni vähän korkeammille nelos- tai vitostason palkoille päässyt pitää kyllä kiinni duunistaan kynsin ja hampain. Sama pätee esimiespaikkoihin, joihin on mahdollista päästä kiinni vain kaikkein isoimmissa alan yrityksissä, sillä pienemmissä niitä paikkoja on luonnollisesti vähemmän ja ihmiset niissä asemissa usein haluttomia siirtymään pois sen palkkaluokan tehtävästä.
Suomi on myös siitä mielenkiintoinen maa, että yksityinen turvallisuusala on aikamoisen ylikilpailtu kokonaisuus täällä. Meillä on Suomen kokoisessa maassa kolme suurta, ylikansallista ja puhtaan kansainvälistä vartiointiliikettä sekä siihen päälle kaikki pienet maakuntien liikkeet ja oma keskisuuri kotimaisemme. Vartijoita valmistuu lisäksi uusi erä uunista ympäri maata joka viikko. Silti joka viikko varmaan kymmenpäinen joukko vaihtaa alalta pois. Työsuhteet kuulemma kestävät turvallisuusalalla keskimäärin sen noin parisen vuotta nuoren ihmisen osalta- hyvä jos sitäkään.
Aika moni normaali ihminen olettaa että kun menee töihin firmaan X ja hoitaa tehtävänsä hyvin sekä kenties vielä kouluttautuukin, niin hänen potentiaalinsa huomioidaan. Näin ei kuitenkaan vartiointialalla ole, vaan kaikki on niin monen eri asian hyvin menemisestä kiinni, että minun neuvoni on unohtaa kokonaan alalla kouluttautuminen ja hankkia fiksu siviiliammatti. Sitä suosittelen kaikille, jotka nyt haaveilevat sitä kohde-esimiehen paikkaa tai jotain muuta esimiestyötä ammattitutkintopaperit kourassa.
Jos kuitenkin päättää yrittää edetä urallaan, niin neuvoisin hakeutumaan töihin alan isoimpiin firmoihin ihan sen logiikan perusteella, että mitä isompi firma on kyseessä, niin sitä suuremmat mahdolliset on että sieltä myöskin löytyy muitakin tehtäviä kuin perusvartijan tossunkuluttaminen tai respassa istuminen. Aika moni pitkään alalla ollut joutuu kiertämään eri firmoissa ennen lopullista jämähtämistään jonkun vartiointiliikkeen palvelukseen, sillä usein käy niin että se firma jonka palveluksessa olet sillä hetkellä ei omaakaan enää mitään kiinnostavaa tai mahdollista jatkoa. Usein siis ihmiset vaihtavat firmoja siksi, että toivovat ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.
Ei kannata kuitenkaan odottaa liikoja näilläkään resepteillä. Kaikkein fiksuinta on käyttää se aika vartijana työskennellessä jonkinlaiseen asioiden ja elämänuran pohdiskeluun, sillä olen huomannut että aika monelle tupsahtaa joku idea mieleen juuri erilaisia paskaduuneja tehdessä siitä, mitä he haluaisivat olemassaolollaan tehdä etenkin työn suhteen. Tuntuu että tosi moni tällä alalla työskentelevä nuori ihminen on kuitenkin tosi hukassa, ja tekee tätä nyt paremman puutteessa sen aikaa jos jotakin keksisi tai parempaa putkahtaisi eteen.
Tämä vartijan duuni tulee varmaan aika pitkään ellei jopa ikuisesti olemaan se läpimenotyö, joka jätetään kintereiltä heti kun jotain fiksumpaa tippuu eteen. Toki on kai niitäkin ihmisiä tällä alalla, jotka tekevät tätä työtä ihan mielellään ja jonkinlainen ammattieettinen päämäärä tai tavoite kirkkaana mielessä. Olen kohdannut heistä muutaman, enkä voi suoraan sanoen todeta ettäkö heidän korkeahko työmoraalinsa sitten kuitenkaan inspiroisi minua aivan hirvittävästi.
Toisekseen vartijan työllä on huono maine, vaikkakin viime vuosina alaa on yritetty siivota palkkaamalla hiukan fiksumpaa porukkaa erilaisiin kohteisiin. Aina tämä ei kuitenkaan ole onnistunut, vaan hyvin kirjavan taustan omaavaa sakkia tuntuu minullakin olevan työkavereina noin niin kuin työhistoriaa ajatellen. Totta puhuen minullekin tämä vartiointi on ensimmäinen "oikea" työpaikka, sillä kaikki edelliset työsuhteeni ovat olleet pätkätyösuhteita. Tämä ala on kuitenkin siitä otollinen monelle, että sinne on helppo työllistyä useimmitenkin.
Oikeastaan en niin halua sanoa mitään pahaa työkavereistani, mutta sen verran voin valitettavasti todeta, että usein tuntuu asiakasyritysten edustajien pitävän vartijoita jonkinlaisina välttämättöminä pahoina. Eräs entinen vartija tuttavana kertoi, että kun hän aloitti työnsä eräässä kohteessa, tietyt ihmiset siellä pitivät häntä niin idioottina että he melkein tavuttivat lauseensa aina hänelle puhuessaan. Olen kohdannut itsekin paljon halveksuntaa erinäisten asiakasyritysten työntekijöiden taholta, joka on sinänsä vähän hassua kun meidän pitäisi olla siellä kohteessa usein heitä ja heidän työntekoaan turvaamassa.
Eipä siis ihme että työssä ei oikein tahdo enää jaksaa.
Ovet sisään
Eilen eräs isokokoinen naisihminen hajotti inva-WC:n oven lukon potkaisemalla sitä useaan kertaa voimakkaasti. Hän sai jonkinlaisen paniikkikohtauksen takalukittuaan itsensä vessaan.
Olen aina sanonut tuota Inva-WC:n kaksoislukitusjärjestelmää vaaralliseksi. Toistaiseksi aivan liian moni ihminen on lukinnut itsensä sinne ja viime kesänä sinne lukittautui Jenkkituristipariskunnan naispuolinen edustaja, joka oli aivan kauhuissaan.
Noh, tästäkin tapauksesta sain minä luonnollisesti haukut. Kävin vapauttamassa naisen ja soittelin huoltomiehen korjaamaan lukon. Eräs asiakaskohteen vastaava ei kuitenkaan jakanut mielipidettäni siitä että tuo ovi ja sen lukitusjärjestelmä on valitettavasti aivan liian monimutkainen tavalliselle asiakkaalle. Jälleen kerran tunsin itseni jonkinlaiseksi esihistorialliseksi apinamieheksi, joka yritti parhaimmalla tavallaan artikuloida ja argumentoida paremman ratkaisun puolesta, mutta kun ennakkomielipiteet minua kohtaan nyt olivat ja ovat vaan niin kylmän kovia, niin kaikki sitten sysättiin ties minkä piikkiin. Vartija nyt vaan on näiden elitistien mielestä pelkkä apina, jonka käytännön osoittamat kokemukset ovat sellaisia, ettei niitä kannata ottaa huomioon.
Oikeastaan kun miettii tätäkin tapausta, niin ei voi olla toteamatta että tässä vartijan työssä sitä on useimmiten nykyään enemmän vahtimestari. Sellainen ammattinimike kun vahtimestari on aika vanhahtava, sillä suurelti vahtimestarit on nykypäivänä korvattu joko suoraan vartijoilla taikka sitten virastomestareilla, jotka voivat toisinaan myös olla sama asia. Toisinaan taas ei.
Vartijat kuitenkin tulevat halvemmiksi ja ovat aina vuokratyövoimaa jonkun yrityksen palveluksessa.
Nykyään ei myöskään- tai sanotaanko että enää ei pitkään aikaan ole riittänyt se että olet vain pelkkä kalju, mahdollisesti kookas heppu jossain myymälässä tai aulassa läsnäolollasi turvaamassa henkilökuntaa jotain potentiaalista vaaraa odottelessa. Enemmänkin nykyaikana vartijan työssä olen törmännyt siihen että aika paljon pitää omata erinäisiä ATK-taitoja sekä teknisestä tuntemuksesta ja pienistä korjaustaidoistakaan ei todellakaan ole haittaa.
Auloissa työskennellessäni olen usein tuntenut itseni jonkinlaisen toimistopalvelunhoitajan, vastaanottovirkailijan ja sihteerin välimuodoksi.
No, sitten on tietysti tämä ammattiryhmä vartijoissa jotka eivät halua olla siivoojan, toimistoapulaisen ja huoltomiehen välimuotoja. Jotkut firmat hämärtävät rajansa sille että mitä vartija oikeastaan tekee, joka on ymmärrettävästi helvetin alentavaa jo muutenkin aliarvostetun alan työntekijöitä kohtaan. Fiksuimmat painuvatkin pois näistä töistä heti kun joku käskee lähteä hoitamaan marketin pullokonetta tai iskee siivousmopin käteen.
Siihen kannattaa siis varautua kumminkin, että jonkinlaisena "yleismiehenä" sinua tullaan vartijana pitämään. Oikeastaan vähän kaikenlaista pitäisi osata ja tehdä, mutta siinä sivussa sitten pitäisi huolehtia lähimmäistesi turvallisuudesta noin niin kuin työasioita ajatellen.
Aina tähän ei kuitenkaan pysty, jos vaan ei osaa.
Olen itsekin tämän yli vuoden vartijauran jäljiltä toiminut eräänlaisena lähettinä, korjausmiehenä poistellut katkenneita avaimia lukkopesistä, toiminut useasti ATK-tukihenkilönä, antanut pintapuolista ensiapua, laatinut opastuskylttejä, jakanut elokuvalippuja sekä työmatkaseteleitä. Kerran autoin erästä varastomiestä purkamaan autonsa lastin eräälle lastaussillalle pumppukärryjen avulla ja siirtämään sen kahteen eri kerrokseen.
Olen sinänsä yllättynyt, että olen kyennyt vähän kaikenlaisiin hommiin näiden kuukausien aikana. En ole kieltämättä kovinkaan tekninen tyyppi siinä mielessä, että omat kädentaitoni ovat olleet aika mimimaaliset ihan aina. Pakottava tarve on kuitenkin opettanut minut soveltamaan aika rankasti.
Olen aina sanonut tuota Inva-WC:n kaksoislukitusjärjestelmää vaaralliseksi. Toistaiseksi aivan liian moni ihminen on lukinnut itsensä sinne ja viime kesänä sinne lukittautui Jenkkituristipariskunnan naispuolinen edustaja, joka oli aivan kauhuissaan.
Noh, tästäkin tapauksesta sain minä luonnollisesti haukut. Kävin vapauttamassa naisen ja soittelin huoltomiehen korjaamaan lukon. Eräs asiakaskohteen vastaava ei kuitenkaan jakanut mielipidettäni siitä että tuo ovi ja sen lukitusjärjestelmä on valitettavasti aivan liian monimutkainen tavalliselle asiakkaalle. Jälleen kerran tunsin itseni jonkinlaiseksi esihistorialliseksi apinamieheksi, joka yritti parhaimmalla tavallaan artikuloida ja argumentoida paremman ratkaisun puolesta, mutta kun ennakkomielipiteet minua kohtaan nyt olivat ja ovat vaan niin kylmän kovia, niin kaikki sitten sysättiin ties minkä piikkiin. Vartija nyt vaan on näiden elitistien mielestä pelkkä apina, jonka käytännön osoittamat kokemukset ovat sellaisia, ettei niitä kannata ottaa huomioon.
Oikeastaan kun miettii tätäkin tapausta, niin ei voi olla toteamatta että tässä vartijan työssä sitä on useimmiten nykyään enemmän vahtimestari. Sellainen ammattinimike kun vahtimestari on aika vanhahtava, sillä suurelti vahtimestarit on nykypäivänä korvattu joko suoraan vartijoilla taikka sitten virastomestareilla, jotka voivat toisinaan myös olla sama asia. Toisinaan taas ei.
Vartijat kuitenkin tulevat halvemmiksi ja ovat aina vuokratyövoimaa jonkun yrityksen palveluksessa.
Nykyään ei myöskään- tai sanotaanko että enää ei pitkään aikaan ole riittänyt se että olet vain pelkkä kalju, mahdollisesti kookas heppu jossain myymälässä tai aulassa läsnäolollasi turvaamassa henkilökuntaa jotain potentiaalista vaaraa odottelessa. Enemmänkin nykyaikana vartijan työssä olen törmännyt siihen että aika paljon pitää omata erinäisiä ATK-taitoja sekä teknisestä tuntemuksesta ja pienistä korjaustaidoistakaan ei todellakaan ole haittaa.
Auloissa työskennellessäni olen usein tuntenut itseni jonkinlaisen toimistopalvelunhoitajan, vastaanottovirkailijan ja sihteerin välimuodoksi.
No, sitten on tietysti tämä ammattiryhmä vartijoissa jotka eivät halua olla siivoojan, toimistoapulaisen ja huoltomiehen välimuotoja. Jotkut firmat hämärtävät rajansa sille että mitä vartija oikeastaan tekee, joka on ymmärrettävästi helvetin alentavaa jo muutenkin aliarvostetun alan työntekijöitä kohtaan. Fiksuimmat painuvatkin pois näistä töistä heti kun joku käskee lähteä hoitamaan marketin pullokonetta tai iskee siivousmopin käteen.
Siihen kannattaa siis varautua kumminkin, että jonkinlaisena "yleismiehenä" sinua tullaan vartijana pitämään. Oikeastaan vähän kaikenlaista pitäisi osata ja tehdä, mutta siinä sivussa sitten pitäisi huolehtia lähimmäistesi turvallisuudesta noin niin kuin työasioita ajatellen.
Aina tähän ei kuitenkaan pysty, jos vaan ei osaa.
Olen itsekin tämän yli vuoden vartijauran jäljiltä toiminut eräänlaisena lähettinä, korjausmiehenä poistellut katkenneita avaimia lukkopesistä, toiminut useasti ATK-tukihenkilönä, antanut pintapuolista ensiapua, laatinut opastuskylttejä, jakanut elokuvalippuja sekä työmatkaseteleitä. Kerran autoin erästä varastomiestä purkamaan autonsa lastin eräälle lastaussillalle pumppukärryjen avulla ja siirtämään sen kahteen eri kerrokseen.
Olen sinänsä yllättynyt, että olen kyennyt vähän kaikenlaisiin hommiin näiden kuukausien aikana. En ole kieltämättä kovinkaan tekninen tyyppi siinä mielessä, että omat kädentaitoni ovat olleet aika mimimaaliset ihan aina. Pakottava tarve on kuitenkin opettanut minut soveltamaan aika rankasti.
tiistai 10. tammikuuta 2012
Siitähän mulle maksetaan
Palattuani tänä aamuna vanhalle asemapaikalleni iltavuoroon luin tapahtumaraporttien kansiosta taas kaikenlaista.
Pääasiallisesti toki oli ollut taasen melko kuollutta, mutta muutamia päiviä sitten oli ollut joku ihmeen hälytysjärjestelmän kanssa tapahtunut hässäkkä, jossa piirivartiointi oli saapunut paikalle ja vähän muutkin tahot kaikki samaan aikaan. Periaatteessa tuosta tuli aika kova lasku eri tahoille, joka osoitti taas kerran että toinen käsi ei taaskaan tiennyt mitä toinen teki. No mutta, laskuhan meni sitten vähän firman kuin firman piikkiin.
Luin viime viikolla siitä kun joku Securitaksen kohde-esimiehenä toiminut kaveri oli jäänyt kiinni mittavista varkauksista asiakaskohteestaan. Kyseessähän oli varsin likainen temppu sinänsä, mutta se myös osoitti että tilaisuus jos mikä tekee varkaan tässä maailmassa. Kaipa se on houkuttelevaa toimia periaatteessa kymmenpäisen vartijajoukon esimiehenä kaupanalan kohteessa, jossa materiaa kuin materiaa vilisee silmien edessä koko ajan.
Toisekseen tuossa taustalla taitaa olla muitakin syitä, jotka eivät välttämättä valkene sellaiselle kansalaiselle, joka tällaisia töitä ei ole tehnyt. Ensinnäkin vartija on jo työnimikkeenä sellainen, että esimerkiksi itse en edes halua kertoa tietyssä seurassa tekeväni vartiointityötä, sillä pelkään ja samalla häpeän niitä reaktioita joita ihmisistä putkahtaa ulos kuullessaan että ihminen on vartija. Tietyssä seurassa siis puhun vain tekeväni "valvontatöitä" tai "turvallisuushommaa", jonka jälkeen ihmiset usein yhdistävät sen jotenkin täysin epäloogisesti ATK-töihin. Toisaalta ihan hyvä että he niin tekevät, sillä ikuinen kiertely ja kaartelu ihmisten seurassa on henkisesti raastavaa.
Eräs työkaverini kertoi kymmenvuotisen vartijauransa jäljiltä, ettei ollut koskaan kertonut tietyille kavereilleen tarkalleen mitä teki työkseen. Ymmärrän hänen päätöksensä vallan hyvin, sillä ihmiset voivat tehdä sinusta tietynlaisia johtopäätöksiä välittömästi teennäisten hymyjensä ja nyökyttelyidensä varjossa vaikka vaikuttaisitkin äärimmäisen fiksulta ja filmaattiselta siviilielämässä.
Tämä on vaikea työ henkisesti ja toisinaan fyysisestikin. Olen useasti kirjoittanut tässä blogissa, että vartijan työ on tekijälleen stigma, eli polttomerkki. Kun ihmiset kuulevat sinun olevan vaikkapa opettaja, he heti ajattelevat sinun olevan älykäs, hyvä lasten kanssa sekä muutenkin vaikka mitä. Jos ihmiset tietävät sinut vartijaksi, he heti ajattelevat sinun lopettaneen peruskoulun kesken, omaavan sumuisten vuorten Gorillan älykkyysosamäärän ja siinä samalla tyrineen useaan kertaan poliisikoulun pääsykokeetkin. Negatiivista ensivaikutelmaa tukee myös kalju pää, jota minulla ei onneksi ole.
Yleisin syy miksi tälle alalle päädytään on kuulemma joko se että nuorena ihmisenä koetaan jonkinlaista suurta vetoa "yksityistä turvallisuusalaa" kohtaan, joka ei kuitenkaan sitten loppupeleissä tarjoakaan sitä jotain mitä sieltä lähdetään hakemaan. Toinen vähintään yhtä yleinen metodi miten vartijaksi tai muuksi vastaavaksi päädytään on ajautuminen paremman koulutuksen tai työn puuttuessa. Joillekin tämä voi myös olla melko helppo sivutyö kakkosduunina tai opintojen rahoittamiseksi.
Omien kokemusten perusteella sellaiset ihmiset jotka tätä työtä kuitenkin päätyvät tekemään täyspäiväisesti, eli "vakituisena" ovat kyllä jollain tapaa joko ammatillisesti hukassa tai eivät muihin töihin juuri sillä hetkellä pääse. Kolmas ryhmä on sitten tietysti se nuori ja idealistinen VAT:n, TVEAT:n tai turva-alan perustutkinnon käynyt tyttö tai poika, joiden mielikuvat ammatista eivät sitten todellakaan kohtaa työssä vallitsevaa käytännön todellisuutta.
Olen tavannut yllättävän vähän sitä tämän alan ns. "terävää kärkeä" edustavaa sakkia, jotka tätä työtä jaksaisivat todella tehdä koko sydämestään ja tunteella. Moni turhautuu, tylsistyy taikka pettyy.
Pääasiallisesti toki oli ollut taasen melko kuollutta, mutta muutamia päiviä sitten oli ollut joku ihmeen hälytysjärjestelmän kanssa tapahtunut hässäkkä, jossa piirivartiointi oli saapunut paikalle ja vähän muutkin tahot kaikki samaan aikaan. Periaatteessa tuosta tuli aika kova lasku eri tahoille, joka osoitti taas kerran että toinen käsi ei taaskaan tiennyt mitä toinen teki. No mutta, laskuhan meni sitten vähän firman kuin firman piikkiin.
Luin viime viikolla siitä kun joku Securitaksen kohde-esimiehenä toiminut kaveri oli jäänyt kiinni mittavista varkauksista asiakaskohteestaan. Kyseessähän oli varsin likainen temppu sinänsä, mutta se myös osoitti että tilaisuus jos mikä tekee varkaan tässä maailmassa. Kaipa se on houkuttelevaa toimia periaatteessa kymmenpäisen vartijajoukon esimiehenä kaupanalan kohteessa, jossa materiaa kuin materiaa vilisee silmien edessä koko ajan.
Toisekseen tuossa taustalla taitaa olla muitakin syitä, jotka eivät välttämättä valkene sellaiselle kansalaiselle, joka tällaisia töitä ei ole tehnyt. Ensinnäkin vartija on jo työnimikkeenä sellainen, että esimerkiksi itse en edes halua kertoa tietyssä seurassa tekeväni vartiointityötä, sillä pelkään ja samalla häpeän niitä reaktioita joita ihmisistä putkahtaa ulos kuullessaan että ihminen on vartija. Tietyssä seurassa siis puhun vain tekeväni "valvontatöitä" tai "turvallisuushommaa", jonka jälkeen ihmiset usein yhdistävät sen jotenkin täysin epäloogisesti ATK-töihin. Toisaalta ihan hyvä että he niin tekevät, sillä ikuinen kiertely ja kaartelu ihmisten seurassa on henkisesti raastavaa.
Eräs työkaverini kertoi kymmenvuotisen vartijauransa jäljiltä, ettei ollut koskaan kertonut tietyille kavereilleen tarkalleen mitä teki työkseen. Ymmärrän hänen päätöksensä vallan hyvin, sillä ihmiset voivat tehdä sinusta tietynlaisia johtopäätöksiä välittömästi teennäisten hymyjensä ja nyökyttelyidensä varjossa vaikka vaikuttaisitkin äärimmäisen fiksulta ja filmaattiselta siviilielämässä.
Tämä on vaikea työ henkisesti ja toisinaan fyysisestikin. Olen useasti kirjoittanut tässä blogissa, että vartijan työ on tekijälleen stigma, eli polttomerkki. Kun ihmiset kuulevat sinun olevan vaikkapa opettaja, he heti ajattelevat sinun olevan älykäs, hyvä lasten kanssa sekä muutenkin vaikka mitä. Jos ihmiset tietävät sinut vartijaksi, he heti ajattelevat sinun lopettaneen peruskoulun kesken, omaavan sumuisten vuorten Gorillan älykkyysosamäärän ja siinä samalla tyrineen useaan kertaan poliisikoulun pääsykokeetkin. Negatiivista ensivaikutelmaa tukee myös kalju pää, jota minulla ei onneksi ole.
Yleisin syy miksi tälle alalle päädytään on kuulemma joko se että nuorena ihmisenä koetaan jonkinlaista suurta vetoa "yksityistä turvallisuusalaa" kohtaan, joka ei kuitenkaan sitten loppupeleissä tarjoakaan sitä jotain mitä sieltä lähdetään hakemaan. Toinen vähintään yhtä yleinen metodi miten vartijaksi tai muuksi vastaavaksi päädytään on ajautuminen paremman koulutuksen tai työn puuttuessa. Joillekin tämä voi myös olla melko helppo sivutyö kakkosduunina tai opintojen rahoittamiseksi.
Omien kokemusten perusteella sellaiset ihmiset jotka tätä työtä kuitenkin päätyvät tekemään täyspäiväisesti, eli "vakituisena" ovat kyllä jollain tapaa joko ammatillisesti hukassa tai eivät muihin töihin juuri sillä hetkellä pääse. Kolmas ryhmä on sitten tietysti se nuori ja idealistinen VAT:n, TVEAT:n tai turva-alan perustutkinnon käynyt tyttö tai poika, joiden mielikuvat ammatista eivät sitten todellakaan kohtaa työssä vallitsevaa käytännön todellisuutta.
Olen tavannut yllättävän vähän sitä tämän alan ns. "terävää kärkeä" edustavaa sakkia, jotka tätä työtä jaksaisivat todella tehdä koko sydämestään ja tunteella. Moni turhautuu, tylsistyy taikka pettyy.
maanantai 9. tammikuuta 2012
Peruskursseista ja keskuspäivystyksestä
Jatketaan hieman näitä lyhyitä tietoiskuja.
Mietin aikoinaan tässä työni kaikkein synkimpien tylsyyden ja apaattisuuden hetkinä hakeutumista vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen päivystäjäksi.
Aina välillä näitä paikkoja hälypäivystäjäksi avautuu, vaikkakin tuntuu että sinnekin on kyllä tarvittaessa tunkua. Paikat kyllä myös täten sulkeutuvat äkkiä.
On vaikea sanoa että minkälaista työ hälyssä oikeastaan on. Varmaa kuitenkin on se että siellä on kiireistä ja hektistä- sekä kolmivuorotyötä. Palkkaus on käsittääkseni ainakin nelostasoa (ilman kahden vuoden kokemuslisää perustuntipalkka 11,13€ tunnilta, kuukausipalkka ilman lisiä 1803€) ellei jopa korkeampikin.
Veikkaisin että hälytyspäivystäjäksi täytyy osata vähän kaikenlaista niin rikosilmoitinjärjestelmiin kuin aluetuntemukseenkin liittyen. Vaarana voi tosiaan olla, että tässä työtehtävässä et kuolekaan tylsyyteen, vaan alat tuumata että kaikkeen siihen kiireeseen ja hektisyyteen verrattuna palkkasi ei edes nelos- tai vitostasolla juuri korreloi työn vaativuutta. Vaan milloinpa se missään työssä korreloisi työn vaativuutta?
Olen kuullut että jotkut ovat päätyneet työkkärin koulutusten jälkeen vartiointiliikkeiden hälytyskeskuksiin töihin. Toisaalta olen taas kuullut että pitkä ja monipuolinen palvelus vartiointifirmoille on poikinut sinne paikan. Varmasti myös tekninen tuntemus auttaa saamaan tämän homman, vaikkakin vastuu voi olla tässä työtehtävässä perus vartijanretaletta huomattavasti isompi.
Olisi tuollaista kai ihan jännä kokeilla. Harmi vaan että omassa firmassani tänne pääsy on melko vaikeaa.
Toinen asia josta voisin vielä puhua hieman ovat nämä vartijan "peruskurssit", eli vartijan työn perusteet (kestoltaan 40h) ja vartijan peruskurssi (kesto 60h). Parissa viikossa nuo saa suoritettua, jos haluaa.
Tuo ensimmäinen 40h kurssi oli omana aikanani noin vuosi sitten (joskus loppupuolella 2010) aika teoriapainotteinen. Siinä lähdettiin ihan perusasioista lainsäädännön osalta sekä käsiteltiin sitä että mitä vartija saa ja mitä se ei saa tehdä.
Käytännön harjoituksia tuolla ensimmäisellä kurssilla oli varsin vähän. Oikeastaan voimankäyttökoulutusta oli hyvin vähän- jopa muistaakseni niin vähän että ensimmäiset ja ainoat harjoitteet käsiraudoista, patukasta sekä erinäisistä kuljetusotteista osuivat samalle päivälle kuin koko kurssin loppukoe! Emme me siis hirveästi käytäntöä harjoitelleet. Yksikin päivä kului SPR:n hätäensiapu-kurssin suorittamiseen, ja siitä sai kivan kortinkin sitten lompakkoon muistoksi.
Kieltämättä olisi pelottanut mennä töihin tuon melkein viikon kestäneen kurssin jäljiltä. Onneksi kuitenkin päätin vetää siihen perään tuon 60h kestäneen, jossa oli (jo kumma kyllä) melkein kaikki osallistujat jo tehneet jotain tämän alan hommia ainakin parisen kuukautta.
Tuossa 60h kestäneessä peruskurssissa sitten jopa oli pari päivää voimankäyttökoulutusta, suoritettiin tulityökortti sekä EA1-ensiapukurssikin siihen sisältyi. Noihin oheishommiin meni parisen päivää sen varsinaisen "vartijakoulutuksen" ohella.
Yleisesti ottaen tuo 60h kurssi oli huomattavasti vakavemmin otettava. Oikeastaan minusta noiden molempien kurssien suorittamisen pitäisi olla pakollista että saisi toimia alalla edes sen kalenterivuoden neljä väliaikaista kuukautta. Totta puhuen minusta vartijan minimikoulutustaso voisi olla vähintään se ammattitutkinto, jonka jälkeen näillä 40h+60h kursseilla saisi toimia ainoastaan väliaikaisena vartijana.
Toisekseen tuntui että tuossa 60h kurssissa oli muutama täysin vartijan työhön liittymätön "osio", joista ehkä turhin oli järjestyksenvalvonta. Tuo JV-hommahan on täysin eri koulutus ja eri korttikin sinänsä, joten en tajua että miksi sitä piti "raapaista" tuohon tapaan vartijakurssilla, jolla koulutetaan vartijoita eikä järjestyksenvalvojia portsareiksi, JLJV-tyypeiksi sun muiksi.
Ja jos nyt mietitään ylipäätään noiden kurssien sisällön hyödyllisyyttä, niin tärkeintä on ehkä muistaa ne kaikki lakitekniset asiat. Minä ainakin koin heti sitten nämä työt aloitettuani, että niistä jutuista mitä näillä kursseilla opetettiin oli hyvin vähän- jos ollenkaan hyötyä sitten itse töissä.
Omalta kohdaltani kun nimittäin työ muuttui hyvin äkkiä pelkäksi respassa istumiseksi taikka epämukavilla työajoilla varustettuna iltavaksiksi jumalanhylkäämiin valvomoihin päätymiseksi. Varmaan joku kuvitteli myös jouduttuaan Kontulan ostarille että niillä muutamalla kuljetusotteella ja rouhealla "SEIISSS!! VARTIJA!"-huudolla saisi jotkut paatuneet pirinistit ojennukseen.
Varmasti siis olemme kukin kurssilta valmistuttuamme kokeneet niin positiivisia kuin negatiivisiakin yllätyksiä osaksemme.
Yksi asia joka on myös tullut mieleen noiden peruskurssien voimankäyttökoulutuksesta on ollut se, että sitä kuulee usein ns. "voimankäyttötilanteiden" menevän oikeassa elämässä täysin eri tavalla kun kursseilla opetetaan. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että jos hämärähemmo vetää puukon esiin, niin tilanne muuttuukin aika äkkiä hätävarjeluksi, jossa keinot ovatkin yllättäen aivan toisenlaiset kun siten miten siellä tunneilla opetettiin. Aina siis ei todellakaan voi toimia siten kun ohjekirjat määräävät- etenkin jos oman tai sivullisten henki on kyseessä.
Minusta tämä on äärimmäisen käytännönläheinen ammatti, jonka äärimmäiset perusasiat oppii vain teoriatunneilla- kun kaiken muun joutuu sitten usein "yritys ja erehdys"-periaatteella oppimaan ihan kylmästi töitä tehdessään.
Tämä asia kannattaa sitten sisäistää mahdollisen uransa alkuvaiheessa.
Mietin aikoinaan tässä työni kaikkein synkimpien tylsyyden ja apaattisuuden hetkinä hakeutumista vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen päivystäjäksi.
Aina välillä näitä paikkoja hälypäivystäjäksi avautuu, vaikkakin tuntuu että sinnekin on kyllä tarvittaessa tunkua. Paikat kyllä myös täten sulkeutuvat äkkiä.
On vaikea sanoa että minkälaista työ hälyssä oikeastaan on. Varmaa kuitenkin on se että siellä on kiireistä ja hektistä- sekä kolmivuorotyötä. Palkkaus on käsittääkseni ainakin nelostasoa (ilman kahden vuoden kokemuslisää perustuntipalkka 11,13€ tunnilta, kuukausipalkka ilman lisiä 1803€) ellei jopa korkeampikin.
Veikkaisin että hälytyspäivystäjäksi täytyy osata vähän kaikenlaista niin rikosilmoitinjärjestelmiin kuin aluetuntemukseenkin liittyen. Vaarana voi tosiaan olla, että tässä työtehtävässä et kuolekaan tylsyyteen, vaan alat tuumata että kaikkeen siihen kiireeseen ja hektisyyteen verrattuna palkkasi ei edes nelos- tai vitostasolla juuri korreloi työn vaativuutta. Vaan milloinpa se missään työssä korreloisi työn vaativuutta?
Olen kuullut että jotkut ovat päätyneet työkkärin koulutusten jälkeen vartiointiliikkeiden hälytyskeskuksiin töihin. Toisaalta olen taas kuullut että pitkä ja monipuolinen palvelus vartiointifirmoille on poikinut sinne paikan. Varmasti myös tekninen tuntemus auttaa saamaan tämän homman, vaikkakin vastuu voi olla tässä työtehtävässä perus vartijanretaletta huomattavasti isompi.
Olisi tuollaista kai ihan jännä kokeilla. Harmi vaan että omassa firmassani tänne pääsy on melko vaikeaa.
Toinen asia josta voisin vielä puhua hieman ovat nämä vartijan "peruskurssit", eli vartijan työn perusteet (kestoltaan 40h) ja vartijan peruskurssi (kesto 60h). Parissa viikossa nuo saa suoritettua, jos haluaa.
Tuo ensimmäinen 40h kurssi oli omana aikanani noin vuosi sitten (joskus loppupuolella 2010) aika teoriapainotteinen. Siinä lähdettiin ihan perusasioista lainsäädännön osalta sekä käsiteltiin sitä että mitä vartija saa ja mitä se ei saa tehdä.
Käytännön harjoituksia tuolla ensimmäisellä kurssilla oli varsin vähän. Oikeastaan voimankäyttökoulutusta oli hyvin vähän- jopa muistaakseni niin vähän että ensimmäiset ja ainoat harjoitteet käsiraudoista, patukasta sekä erinäisistä kuljetusotteista osuivat samalle päivälle kuin koko kurssin loppukoe! Emme me siis hirveästi käytäntöä harjoitelleet. Yksikin päivä kului SPR:n hätäensiapu-kurssin suorittamiseen, ja siitä sai kivan kortinkin sitten lompakkoon muistoksi.
Kieltämättä olisi pelottanut mennä töihin tuon melkein viikon kestäneen kurssin jäljiltä. Onneksi kuitenkin päätin vetää siihen perään tuon 60h kestäneen, jossa oli (jo kumma kyllä) melkein kaikki osallistujat jo tehneet jotain tämän alan hommia ainakin parisen kuukautta.
Tuossa 60h kestäneessä peruskurssissa sitten jopa oli pari päivää voimankäyttökoulutusta, suoritettiin tulityökortti sekä EA1-ensiapukurssikin siihen sisältyi. Noihin oheishommiin meni parisen päivää sen varsinaisen "vartijakoulutuksen" ohella.
Yleisesti ottaen tuo 60h kurssi oli huomattavasti vakavemmin otettava. Oikeastaan minusta noiden molempien kurssien suorittamisen pitäisi olla pakollista että saisi toimia alalla edes sen kalenterivuoden neljä väliaikaista kuukautta. Totta puhuen minusta vartijan minimikoulutustaso voisi olla vähintään se ammattitutkinto, jonka jälkeen näillä 40h+60h kursseilla saisi toimia ainoastaan väliaikaisena vartijana.
Toisekseen tuntui että tuossa 60h kurssissa oli muutama täysin vartijan työhön liittymätön "osio", joista ehkä turhin oli järjestyksenvalvonta. Tuo JV-hommahan on täysin eri koulutus ja eri korttikin sinänsä, joten en tajua että miksi sitä piti "raapaista" tuohon tapaan vartijakurssilla, jolla koulutetaan vartijoita eikä järjestyksenvalvojia portsareiksi, JLJV-tyypeiksi sun muiksi.
Ja jos nyt mietitään ylipäätään noiden kurssien sisällön hyödyllisyyttä, niin tärkeintä on ehkä muistaa ne kaikki lakitekniset asiat. Minä ainakin koin heti sitten nämä työt aloitettuani, että niistä jutuista mitä näillä kursseilla opetettiin oli hyvin vähän- jos ollenkaan hyötyä sitten itse töissä.
Omalta kohdaltani kun nimittäin työ muuttui hyvin äkkiä pelkäksi respassa istumiseksi taikka epämukavilla työajoilla varustettuna iltavaksiksi jumalanhylkäämiin valvomoihin päätymiseksi. Varmaan joku kuvitteli myös jouduttuaan Kontulan ostarille että niillä muutamalla kuljetusotteella ja rouhealla "SEIISSS!! VARTIJA!"-huudolla saisi jotkut paatuneet pirinistit ojennukseen.
Varmasti siis olemme kukin kurssilta valmistuttuamme kokeneet niin positiivisia kuin negatiivisiakin yllätyksiä osaksemme.
Yksi asia joka on myös tullut mieleen noiden peruskurssien voimankäyttökoulutuksesta on ollut se, että sitä kuulee usein ns. "voimankäyttötilanteiden" menevän oikeassa elämässä täysin eri tavalla kun kursseilla opetetaan. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että jos hämärähemmo vetää puukon esiin, niin tilanne muuttuukin aika äkkiä hätävarjeluksi, jossa keinot ovatkin yllättäen aivan toisenlaiset kun siten miten siellä tunneilla opetettiin. Aina siis ei todellakaan voi toimia siten kun ohjekirjat määräävät- etenkin jos oman tai sivullisten henki on kyseessä.
Minusta tämä on äärimmäisen käytännönläheinen ammatti, jonka äärimmäiset perusasiat oppii vain teoriatunneilla- kun kaiken muun joutuu sitten usein "yritys ja erehdys"-periaatteella oppimaan ihan kylmästi töitä tehdessään.
Tämä asia kannattaa sitten sisäistää mahdollisen uransa alkuvaiheessa.
Kannattaako kuulua liittoon?
Tämä on kanssa eräs ihan kohtuullisen polttava kysymys; nimittäin se että kannattaako tämän alan työntekijänä ylipäätään kuulua isoon ja ylhäiseen palvelualojen ammattiliittoon, eli PAM:iin.
Aikoinaan kun PAM:n edeltäjä, eli liitto nimeltä TEKERI lopetti olemassaolonsa, niin vartiointiala päätyi myös suoranaisesti osaksi "palvelualoja". Vaikka onhan se totta että tämäkin ala on sinällään "(asiakas)palveluala" siinä missä ravintoloissa tarjoilukin, niin kyllä sanoisin tämän kuitenkin sisältävän muutamia erityispiirteitä, joiden mukaan tätä ihan perinteisesti voi sellaisena pitää.
PAM:n jäsenmaksu taitaa olla kuukaudessa sen noin 20€. Jos mietitään nopealla laskukaavalla, että maksat kaksitoista kertaa sen noin tai tasan 20€ jäsenmaksua kuukaudessa tehden koko vuoden potin sellaiset noin 240€ jo valmiiksi pienistä palkoista. Toki tämä on verovähennyskelpoista rahaa.
Itse kuulin hyvin aikaisin siitä että PAM:n jäsenmaksut ja siitä saatava hyöty eivät korreloidu. Toki aika moni aina neuvoo että liittoon kannattaa liittyä jos tulee ongelmia työnantajan kanssa sekä liiton jäsenyys takaa tuon työttömyysturvan. No, itselläni ei vielä niin raakoja erimielisyyksiä ole työnantajan kanssa ollut ettäkö liittoa oltaisiin tarvittu apuun, mutta luonnollisesti sellaisia voi aina tulla. En kuitenkaan piittaa tästä työpaikastani niin paljoa, ettäkö haluaisin ryhtyä penäämään oikeuksiani mikäli ongelmia ilmaantuisi. Niin rakasta tämä työ ei minulle ole eikä tule koskaan olemaan.
Toisekseen saman työttömyysturvan saa kuulumalla YTK:hon, eli tuttavallisemmin Loimaan kassaan. Siellä jäsenmaksu on vuodessa vain noin sata euroa, eikä sillä rahalla tueta mitään epämääräisiä oman edun tavoittelemisia samaan tapaan kuin PAM:lla, joka on jäänyt kiinni pariinkin kertaan sellaisten yritysten tukemissa, joiden päämääränä on ollut huonontaa tiettyjen turvallisuusalan työntekijöiden työehtosopimuksia.
Ei ainakaan minun käsityksiäni edistävä pulju tuo PAM minusta ole. Siksi en siihen kuulu, vaikka tiedän kyllä kollegoita jotka niin tekevät. Tietysti jotkut kuuluvat siihen ihan velvollisuudesta ja hyvä niin, mutta itse en koe saavani sieltä mitään sellaista mitä halvemmista vaihtoehdoista ei voisi saada samaan, ellei jopa halvempaan hintaan.
Olen pariin kertaan jutellut työtoverieni kanssa tästä asiasta, ja heistä tosiaan osa kuuluu ihan sumeilematta PAM:n puolelle ja toiset sitten taas eivät. Moni pelkää kai jonkinlaista kollektiivista hylkäämistä mikäli liittoon ei kuulu, vaikka moinen onkin ihan yleinen probleema muissakin työpaikoissa.
Tämä liittoon kuuluminen ja kuulumattomuus on nyt sitten kai jokaisen oma asia päättää. Itse en ole kokenut oman alan liittoa hyödyttäväksi, joten olen jättäytynyt pois sen tukemisesta aivan kylmästi.
Aikoinaan kun PAM:n edeltäjä, eli liitto nimeltä TEKERI lopetti olemassaolonsa, niin vartiointiala päätyi myös suoranaisesti osaksi "palvelualoja". Vaikka onhan se totta että tämäkin ala on sinällään "(asiakas)palveluala" siinä missä ravintoloissa tarjoilukin, niin kyllä sanoisin tämän kuitenkin sisältävän muutamia erityispiirteitä, joiden mukaan tätä ihan perinteisesti voi sellaisena pitää.
PAM:n jäsenmaksu taitaa olla kuukaudessa sen noin 20€. Jos mietitään nopealla laskukaavalla, että maksat kaksitoista kertaa sen noin tai tasan 20€ jäsenmaksua kuukaudessa tehden koko vuoden potin sellaiset noin 240€ jo valmiiksi pienistä palkoista. Toki tämä on verovähennyskelpoista rahaa.
Itse kuulin hyvin aikaisin siitä että PAM:n jäsenmaksut ja siitä saatava hyöty eivät korreloidu. Toki aika moni aina neuvoo että liittoon kannattaa liittyä jos tulee ongelmia työnantajan kanssa sekä liiton jäsenyys takaa tuon työttömyysturvan. No, itselläni ei vielä niin raakoja erimielisyyksiä ole työnantajan kanssa ollut ettäkö liittoa oltaisiin tarvittu apuun, mutta luonnollisesti sellaisia voi aina tulla. En kuitenkaan piittaa tästä työpaikastani niin paljoa, ettäkö haluaisin ryhtyä penäämään oikeuksiani mikäli ongelmia ilmaantuisi. Niin rakasta tämä työ ei minulle ole eikä tule koskaan olemaan.
Toisekseen saman työttömyysturvan saa kuulumalla YTK:hon, eli tuttavallisemmin Loimaan kassaan. Siellä jäsenmaksu on vuodessa vain noin sata euroa, eikä sillä rahalla tueta mitään epämääräisiä oman edun tavoittelemisia samaan tapaan kuin PAM:lla, joka on jäänyt kiinni pariinkin kertaan sellaisten yritysten tukemissa, joiden päämääränä on ollut huonontaa tiettyjen turvallisuusalan työntekijöiden työehtosopimuksia.
Ei ainakaan minun käsityksiäni edistävä pulju tuo PAM minusta ole. Siksi en siihen kuulu, vaikka tiedän kyllä kollegoita jotka niin tekevät. Tietysti jotkut kuuluvat siihen ihan velvollisuudesta ja hyvä niin, mutta itse en koe saavani sieltä mitään sellaista mitä halvemmista vaihtoehdoista ei voisi saada samaan, ellei jopa halvempaan hintaan.
Olen pariin kertaan jutellut työtoverieni kanssa tästä asiasta, ja heistä tosiaan osa kuuluu ihan sumeilematta PAM:n puolelle ja toiset sitten taas eivät. Moni pelkää kai jonkinlaista kollektiivista hylkäämistä mikäli liittoon ei kuulu, vaikka moinen onkin ihan yleinen probleema muissakin työpaikoissa.
Tämä liittoon kuuluminen ja kuulumattomuus on nyt sitten kai jokaisen oma asia päättää. Itse en ole kokenut oman alan liittoa hyödyttäväksi, joten olen jättäytynyt pois sen tukemisesta aivan kylmästi.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Vuoroja ja vaihtoja
Sain olla viikonlopun pois töistä, mutta mikäli en olisi sitä tehnyt, niin perjantaina pääasiallisessa kohteessani olisi ollut joku melko suolainen 11:00-18:00 vuoro loppiaisena. Kysynpä vaan että mikä helvetin paikka se on avoinasena mukamas loppiaisena. No, tiedänpä nyt ainakin erään.
Olisihan tuosta vuorosta voinut kerätä kai jonkinlaista pyhälisää, mutta suoraan sanottuna olen ruvennut olemaan melko väsynyt tekemään pitkiä iltavuoroja (varsinkin viikonloppuisin!), sillä vapaa-aika taitaa sittenkin olla tällä hetkellä tärkeämpää kuin ne hikiset päälle 1700€ mitä tästäkin sekoilusta kuussa saa. Toivon mukaan seurustelukumppaninikin tajuaa edes vähän aikaa olla onnellinen tästä edusta- vaikkakin varsin köyhdyttävästä sellaisesta.
Iltavuorojen ja päivävuorojen tekeminen sekaisin on joskus todella rankkaa puuhaa. Ihmisen kroppa tottuu usein sen iltavuoronkin rytmiin (nuku myöhempään, mene myöhempään nukkumaan) kun niihin joidenkin työvuorojen 08:00-16:00 rytmiin, jossa pitää herätä aikaisin poispääsyn ollessa kuitenkin ns. "ihmisten ajoissa".
Helvettiä on tehdä tällaisia vuoroja sekaisin.
Tuli mieleeni myös kertoa siitä että onko tässä työssä ollut mitään erityisen palkitsevaa? No, sanotaan näin että se mitä tästä työstä yleisesti sanotaan sen suhteen kuinka paljon saa olla erinäisten tahojen sylkykuppina pitää yleisesti ottaen paikkansa. Välillä kuitenkin positiivista palautettakin jopa tulee- lähinnä kuitenkin asiakkailta.
Muistan muutaman kerran kun asiakas on antanut "sille mukavalle vartijalle" iltalehden tai iltasanomat ihan vaan sen takia että hän nyt sattui olevan useimpia ihmisiä poikkeavampi ja siten mukavampi. Se on lämmittänyt mieltä.
Kerran myös eräässä kohteessa soitettuani poliisin liittyen erääseen hämäräperäiseen löytöön eräästä tallelokerosta, saimme 112-puhelinsoittoni avulla pidäteltyä kaksikkoa, joista toisella oli haku päällä ja hän päätyikin sitten poliisin haaviin sitä kautta. Se oli yllätyksellistä, sillä olin tuolloin niin kuin yhä edelleenkin täysin aseeton eli vailla mitään voimankäyttövälineitä. Nuo jehut olisivat voinee kävellä helposti ylitseni jos olisivat niin halunneet- onneksi kuitenkin molemmat olivat kohtuullisen tietämättömiä tilanteen etenemisestä.
Nuo olivatkin niitä eräitä harvoja kertoja kun mitään "actioniä" on tupsahtanut kohdalleni. Älkää siis kuvitelko että tässä työssä tuollaiset jutut olisivat jokapäiväisiä- vaikka joissain suurissa kauppakeskuksissa sun muissa moiset hyvinkin voisivat ollakin.
Monia saattaa yllättää että en kanna maamme pääkaupungin maineen huomioonottaen minkäänlaisia voimankäyttövälineitä. Osittain se on oma valintani ja osittain kai myös uskalluskysymys. Olen useasti pohtinut kaasusumuttimen hankintaa, sillä muutamalla työtoverillani sellainen on omasta takaa ja he ovat kertoneet sen tulleen tarpeeseen työkohteissa, jotka ovat kyllä kieltämättä olleet hieman erilaisia kuin ne mitä itse teen. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää minkälaista sakkia kävelee sisään ihan rauhalliseenkin toimistovartiointikohteeseen.
Kävin aikoinaan sekä teleskooppipatukan ja kaasusumuttimen kantoon oikeuttavan koulutuksen vielä siinä vaiheessa, kun en oikein tiennyt että mihin päätyisin vartijaksi töihin. En ole kantanut kumpaakaan mukanani, mutta sen sanon että molemmat olivat kyllä kursseina hyvin erikoisia. Noin 8h kestävällä sumutinkurssilla opiskeltiin sumuttimen teoreettista puolta, jonka jälkeen sitten siirryttiin kokeilemaan kyseisiä sumuttimia vesiversioina toisiinsa. Kukaan ei saanut oikeaa OC-sumutetta päälleen sillä kertaa.
Teleskooppipatukkakurssi oli hiukan samantyyppinen, jossa ensiksi opiskeltiin sitä mikä kyseinen vehje oikein on ja tämän jälkeen loppupäivä sitten lyötiin harjoitustyynyjä kyseisellä vehkeellä. Päivä huipentui siihen että eräs kouluttajista iski päälleen vahvasti topatun suojapuvun, joka päällään sitten hyökkäili meitä kohden aina välillä meidän taholtamme kukin vuorollaan patukan iskuja vastaanottaen.
Olivathan nuo kurssit ihan hauskoja, vaikkakin varsin hintavia maksaa omasta pussista. Useasti kai näitä välineitä kantavat sellaiset vartijat, joille moisten käyttö voisi ruveta olemaan todennäköistä. Itselleni on kyllä osunut muutama kuumottava tilanne eteen, mutta kertaakaan en ole esim. sumutinta kantanut mukanani pelokkuutta hillitäkseni.
Strategiani on, että niin kauan aion selvitä ilman sumutinta ja rautoja kunnes jotain todella mullistavaa osuu tielle. Olen selvinnyt kaikista tilanteista toistaiseksi puhumalla, mutta ymmärrän että mitä pitempään tätä työtä tekeekään, niin todennäköisyydet sille että tilanteet joissa pelkkä puhe ei riitä tulevat lisääntymään.
Kun miettii, niin suurin osa työtovereistani tällä osastolla ei kanna minkäänlaisia voimankäyttövälineitä. Ainoat työkalut tuntuvat olevan korvien välissä taskulampun ja kohdepuhelimen (kännykän) ohella.
Olisihan tuosta vuorosta voinut kerätä kai jonkinlaista pyhälisää, mutta suoraan sanottuna olen ruvennut olemaan melko väsynyt tekemään pitkiä iltavuoroja (varsinkin viikonloppuisin!), sillä vapaa-aika taitaa sittenkin olla tällä hetkellä tärkeämpää kuin ne hikiset päälle 1700€ mitä tästäkin sekoilusta kuussa saa. Toivon mukaan seurustelukumppaninikin tajuaa edes vähän aikaa olla onnellinen tästä edusta- vaikkakin varsin köyhdyttävästä sellaisesta.
Iltavuorojen ja päivävuorojen tekeminen sekaisin on joskus todella rankkaa puuhaa. Ihmisen kroppa tottuu usein sen iltavuoronkin rytmiin (nuku myöhempään, mene myöhempään nukkumaan) kun niihin joidenkin työvuorojen 08:00-16:00 rytmiin, jossa pitää herätä aikaisin poispääsyn ollessa kuitenkin ns. "ihmisten ajoissa".
Helvettiä on tehdä tällaisia vuoroja sekaisin.
Tuli mieleeni myös kertoa siitä että onko tässä työssä ollut mitään erityisen palkitsevaa? No, sanotaan näin että se mitä tästä työstä yleisesti sanotaan sen suhteen kuinka paljon saa olla erinäisten tahojen sylkykuppina pitää yleisesti ottaen paikkansa. Välillä kuitenkin positiivista palautettakin jopa tulee- lähinnä kuitenkin asiakkailta.
Muistan muutaman kerran kun asiakas on antanut "sille mukavalle vartijalle" iltalehden tai iltasanomat ihan vaan sen takia että hän nyt sattui olevan useimpia ihmisiä poikkeavampi ja siten mukavampi. Se on lämmittänyt mieltä.
Kerran myös eräässä kohteessa soitettuani poliisin liittyen erääseen hämäräperäiseen löytöön eräästä tallelokerosta, saimme 112-puhelinsoittoni avulla pidäteltyä kaksikkoa, joista toisella oli haku päällä ja hän päätyikin sitten poliisin haaviin sitä kautta. Se oli yllätyksellistä, sillä olin tuolloin niin kuin yhä edelleenkin täysin aseeton eli vailla mitään voimankäyttövälineitä. Nuo jehut olisivat voinee kävellä helposti ylitseni jos olisivat niin halunneet- onneksi kuitenkin molemmat olivat kohtuullisen tietämättömiä tilanteen etenemisestä.
Nuo olivatkin niitä eräitä harvoja kertoja kun mitään "actioniä" on tupsahtanut kohdalleni. Älkää siis kuvitelko että tässä työssä tuollaiset jutut olisivat jokapäiväisiä- vaikka joissain suurissa kauppakeskuksissa sun muissa moiset hyvinkin voisivat ollakin.
Monia saattaa yllättää että en kanna maamme pääkaupungin maineen huomioonottaen minkäänlaisia voimankäyttövälineitä. Osittain se on oma valintani ja osittain kai myös uskalluskysymys. Olen useasti pohtinut kaasusumuttimen hankintaa, sillä muutamalla työtoverillani sellainen on omasta takaa ja he ovat kertoneet sen tulleen tarpeeseen työkohteissa, jotka ovat kyllä kieltämättä olleet hieman erilaisia kuin ne mitä itse teen. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää minkälaista sakkia kävelee sisään ihan rauhalliseenkin toimistovartiointikohteeseen.
Kävin aikoinaan sekä teleskooppipatukan ja kaasusumuttimen kantoon oikeuttavan koulutuksen vielä siinä vaiheessa, kun en oikein tiennyt että mihin päätyisin vartijaksi töihin. En ole kantanut kumpaakaan mukanani, mutta sen sanon että molemmat olivat kyllä kursseina hyvin erikoisia. Noin 8h kestävällä sumutinkurssilla opiskeltiin sumuttimen teoreettista puolta, jonka jälkeen sitten siirryttiin kokeilemaan kyseisiä sumuttimia vesiversioina toisiinsa. Kukaan ei saanut oikeaa OC-sumutetta päälleen sillä kertaa.
Teleskooppipatukkakurssi oli hiukan samantyyppinen, jossa ensiksi opiskeltiin sitä mikä kyseinen vehje oikein on ja tämän jälkeen loppupäivä sitten lyötiin harjoitustyynyjä kyseisellä vehkeellä. Päivä huipentui siihen että eräs kouluttajista iski päälleen vahvasti topatun suojapuvun, joka päällään sitten hyökkäili meitä kohden aina välillä meidän taholtamme kukin vuorollaan patukan iskuja vastaanottaen.
Olivathan nuo kurssit ihan hauskoja, vaikkakin varsin hintavia maksaa omasta pussista. Useasti kai näitä välineitä kantavat sellaiset vartijat, joille moisten käyttö voisi ruveta olemaan todennäköistä. Itselleni on kyllä osunut muutama kuumottava tilanne eteen, mutta kertaakaan en ole esim. sumutinta kantanut mukanani pelokkuutta hillitäkseni.
Strategiani on, että niin kauan aion selvitä ilman sumutinta ja rautoja kunnes jotain todella mullistavaa osuu tielle. Olen selvinnyt kaikista tilanteista toistaiseksi puhumalla, mutta ymmärrän että mitä pitempään tätä työtä tekeekään, niin todennäköisyydet sille että tilanteet joissa pelkkä puhe ei riitä tulevat lisääntymään.
Kun miettii, niin suurin osa työtovereistani tällä osastolla ei kanna minkäänlaisia voimankäyttövälineitä. Ainoat työkalut tuntuvat olevan korvien välissä taskulampun ja kohdepuhelimen (kännykän) ohella.
torstai 5. tammikuuta 2012
Hieman alan koulutuksista
Tuntuu että tosi moni on tavallaan kiinnostunut hiukan tietämään siitä että millä tavoin tällä alalla voi kouluttautua. Olen itse tässä hiukan yli vuoden kokemuksella nähnyt vähän kaikenlaista siihen liittyen, että mihin hommiin päätyy mikäli jonkun tämän alan tutkinnon sattuu suorittamaan.
Lopputulokset voivat yllättää.
Yleisin tutkinto jonka kuulee ihmisten suorittaneen tällä alalla on tuo Vartijan ammattitutkinto (eli VAT), joka yleisimmin kai käydään oppisopimuksella työn ohessa. Luonnollisesti se parantaa tietotaitoa ammatissa ja oikeuttaa sinut siihen 40€ koulutuslisään, mutta käytännön kokemukset ovat osoittaneet että työuran kannalta se ei välttämättä pitkään aikaan mahdollista minkäänlaista etenemistä. Jos VAT:n haluaa jollain tapaa urankin osalta hyödyttävän, kannattaa hakeutua alan isoimmille firmoille töihin, sillä heillä esimiestehtäviä on tarjolla enemmän kuin pienemmillä firmoilla. Eteneminen ei kuitenkaan ole automaatio, joten siihen saa varautua että aika pitkään saat olla oikein ammattikoulutettu vartija vain sillä 40€:n koulutuslisällä hyödykkeenä koko hommasta.
Toinen vähintään yhtä hyödyllinen tutkinto alalta on tuo Turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto (TVEAT), jota voi tosiaan suorittaa jo varmaan ammattikouluissa tai sitten työn ohessa oppisopimuksella. Tämän tutkinnon pitäisi periaatteessa olla alan "esimiestutkinto", vaikka olen nähnyt ja kuullut monen siviiliammatissakin olevan käyneen sen syystä tai toisesta.
TVEAT:ssa on kuitenkin samat ongelmat kun VAT:ssakin- eli se että vaikka kuinka hienon ja paikoitellen haastavan tutkinnon kävisitkin, niin lopulta ei ole takuita ettäkö pääsisit mihinkään esimiestehtäviin sen käytyäsikin. Oikeastaan TVEAT:n käyneistä on ylitarjontaa niin kuin VAT:nkin käyneistä, joten paljon tulee etenkin nuoremmille työntekijöille pettymyksenä ettei sen hienon esimiestutkinnon suoritettuaan päätynytkään kansainvälisen vartiointiliikkeen pääjohtajaksi, vaan ihan tavalliseksi myymälävaksiksi pahimmillaan vuosikausiksi taas vaan sillä 40€:n koulutuslisällä. TVEAT on myös aika pitkälti teoriapainotteinen VAT:n sijaan, jossa käytännönläheisyyttä on ehkä enemmälti tähän verrattuna.
Kolmas vähintään yhtä yleinen alan tutkinto on tuo Turvallisuusalan perustutkinto, joka on periaatteessa ja käytännössä laajennettuna Vartijan ammattitutkinto. Sen hyödyistä voi olla montaa mieltä, sillä vaikka tätäkin markkinoidaan kovin monipuolisena kokonaisuutena, niin käytännössä valmistuttuasi olet kaikesta huolimatta todennäköisimmin työllistyvä vartijaksi tai vastaavaksi kenttätason hemmoksi. Toki tällä tutkinnolla voi yrittää ponnistaa joihinkin siviiliduuneihinkin, mutta todellisuus on usein vartijaa tai järjestyksenvalvojaa sun muuta.
Tässä siis ovat ne alan yleisimmät tutkinnot. Syy miksi en nyt mainitse Virastomestarin ammattitutkintoa sekä muutamia koulutuslisään oikeuttavia tutkintoja on ihan se, että aika moni päätyy suorittamaan esim. virastomestarin jo vartijan työtehtävissä ollessaan. Toisekseen se ei näytä muutenkaan tilastollisesti olevan kovin suosittu tutkinto, vaikka sillä onkin ihan kohtuulliset mahdollisuudet saada sitten muita töitä muilta aloilta verrattuna nyt vaikkapa VAT:n tai TVEAT:n tapauksissa, joissa molemmat lähes ainoastaan turvallisuusalan tarpeisiin räätälöidyt tutkinnot on myös kehitetty vain turvallisuusfirmojen tarpeisiin vastatakseen. Enimmäkseen.
No, se seuraava kysymys on että kannattaako näitä tämän alan koulutuksia nyt sitten käydä? Urakehityksellisesti ne eivät takaa mitään, mutta jos meinaa alalla viettää vuoden jos toisenkin, niin tietotaitoa niistä voi karttua (sen verran kun teoriatilanteissa on näinkin käytännönläheisellä alalla mahdollista mitään käytännöllistä oppia). Toki jos työtehtäväsi ei mitään ihmeempää tietotaitoa vaadi, niin sinusta saattaa ruveta tuntumaan melko turhauttavalta upottaa vuotta tai puoltatoista tutkintoon, jonka käytännön hyöty yhä edelleen on vain ja ainoastaan se 40€:n koulutuslisä.
Tuntuu että aika moni nuori tälle alalle pyrkivä käy usein VAT tai TVEAT:n. TVEAT-tutkinnolla ei juuri tee mitään ilman työkokemusta, mutta luonnollisesti alalle aikovalle tuo VAT voi olla aluksi ilman sen suurempaa käytännön työkokemusta ihan fiksukin valinta. Ei kuitenkaan kannata elää siinä käsityksessä, että vaikka näitä tämän alan tutkintoja koluaisi lävitse ettäkö ura kääntyisi mitenkään positiiviseen nousuun edes pitemmän aikajakson jälkeen.
Nämä huomiot perustuvat ihan omiin kokemuksiin lähinnä työkaverien suusta kuultuna. Luotan aikalailla niihin ihmisiin, jotka ovat noita tutkintoja käyneet ja sen perusteella muutaman vuoden töitä tehneitä olleet.
Lopputulokset voivat yllättää.
Yleisin tutkinto jonka kuulee ihmisten suorittaneen tällä alalla on tuo Vartijan ammattitutkinto (eli VAT), joka yleisimmin kai käydään oppisopimuksella työn ohessa. Luonnollisesti se parantaa tietotaitoa ammatissa ja oikeuttaa sinut siihen 40€ koulutuslisään, mutta käytännön kokemukset ovat osoittaneet että työuran kannalta se ei välttämättä pitkään aikaan mahdollista minkäänlaista etenemistä. Jos VAT:n haluaa jollain tapaa urankin osalta hyödyttävän, kannattaa hakeutua alan isoimmille firmoille töihin, sillä heillä esimiestehtäviä on tarjolla enemmän kuin pienemmillä firmoilla. Eteneminen ei kuitenkaan ole automaatio, joten siihen saa varautua että aika pitkään saat olla oikein ammattikoulutettu vartija vain sillä 40€:n koulutuslisällä hyödykkeenä koko hommasta.
Toinen vähintään yhtä hyödyllinen tutkinto alalta on tuo Turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto (TVEAT), jota voi tosiaan suorittaa jo varmaan ammattikouluissa tai sitten työn ohessa oppisopimuksella. Tämän tutkinnon pitäisi periaatteessa olla alan "esimiestutkinto", vaikka olen nähnyt ja kuullut monen siviiliammatissakin olevan käyneen sen syystä tai toisesta.
TVEAT:ssa on kuitenkin samat ongelmat kun VAT:ssakin- eli se että vaikka kuinka hienon ja paikoitellen haastavan tutkinnon kävisitkin, niin lopulta ei ole takuita ettäkö pääsisit mihinkään esimiestehtäviin sen käytyäsikin. Oikeastaan TVEAT:n käyneistä on ylitarjontaa niin kuin VAT:nkin käyneistä, joten paljon tulee etenkin nuoremmille työntekijöille pettymyksenä ettei sen hienon esimiestutkinnon suoritettuaan päätynytkään kansainvälisen vartiointiliikkeen pääjohtajaksi, vaan ihan tavalliseksi myymälävaksiksi pahimmillaan vuosikausiksi taas vaan sillä 40€:n koulutuslisällä. TVEAT on myös aika pitkälti teoriapainotteinen VAT:n sijaan, jossa käytännönläheisyyttä on ehkä enemmälti tähän verrattuna.
Kolmas vähintään yhtä yleinen alan tutkinto on tuo Turvallisuusalan perustutkinto, joka on periaatteessa ja käytännössä laajennettuna Vartijan ammattitutkinto. Sen hyödyistä voi olla montaa mieltä, sillä vaikka tätäkin markkinoidaan kovin monipuolisena kokonaisuutena, niin käytännössä valmistuttuasi olet kaikesta huolimatta todennäköisimmin työllistyvä vartijaksi tai vastaavaksi kenttätason hemmoksi. Toki tällä tutkinnolla voi yrittää ponnistaa joihinkin siviiliduuneihinkin, mutta todellisuus on usein vartijaa tai järjestyksenvalvojaa sun muuta.
Tässä siis ovat ne alan yleisimmät tutkinnot. Syy miksi en nyt mainitse Virastomestarin ammattitutkintoa sekä muutamia koulutuslisään oikeuttavia tutkintoja on ihan se, että aika moni päätyy suorittamaan esim. virastomestarin jo vartijan työtehtävissä ollessaan. Toisekseen se ei näytä muutenkaan tilastollisesti olevan kovin suosittu tutkinto, vaikka sillä onkin ihan kohtuulliset mahdollisuudet saada sitten muita töitä muilta aloilta verrattuna nyt vaikkapa VAT:n tai TVEAT:n tapauksissa, joissa molemmat lähes ainoastaan turvallisuusalan tarpeisiin räätälöidyt tutkinnot on myös kehitetty vain turvallisuusfirmojen tarpeisiin vastatakseen. Enimmäkseen.
No, se seuraava kysymys on että kannattaako näitä tämän alan koulutuksia nyt sitten käydä? Urakehityksellisesti ne eivät takaa mitään, mutta jos meinaa alalla viettää vuoden jos toisenkin, niin tietotaitoa niistä voi karttua (sen verran kun teoriatilanteissa on näinkin käytännönläheisellä alalla mahdollista mitään käytännöllistä oppia). Toki jos työtehtäväsi ei mitään ihmeempää tietotaitoa vaadi, niin sinusta saattaa ruveta tuntumaan melko turhauttavalta upottaa vuotta tai puoltatoista tutkintoon, jonka käytännön hyöty yhä edelleen on vain ja ainoastaan se 40€:n koulutuslisä.
Tuntuu että aika moni nuori tälle alalle pyrkivä käy usein VAT tai TVEAT:n. TVEAT-tutkinnolla ei juuri tee mitään ilman työkokemusta, mutta luonnollisesti alalle aikovalle tuo VAT voi olla aluksi ilman sen suurempaa käytännön työkokemusta ihan fiksukin valinta. Ei kuitenkaan kannata elää siinä käsityksessä, että vaikka näitä tämän alan tutkintoja koluaisi lävitse ettäkö ura kääntyisi mitenkään positiiviseen nousuun edes pitemmän aikajakson jälkeen.
Nämä huomiot perustuvat ihan omiin kokemuksiin lähinnä työkaverien suusta kuultuna. Luotan aikalailla niihin ihmisiin, jotka ovat noita tutkintoja käyneet ja sen perusteella muutaman vuoden töitä tehneitä olleet.
Pohdintoja alalta
Olen kuullut ja nähnyt muutaman kerran sen miten nuori ihminen pettyy tämän alan töihin. Todella moni saapuu alalle sinisilmäisenä ja valmiina tarmoa- lähtee kuitenkin kohtuullisen pian pettyessään moneenkin tämän alan työn mukanaan tuomaan seikkaan.
Aika moni varmasti pettyy siihen että tämä ns. "vartiointityö" on lopulta aika tylsää. Aina ei tosiaan nuori ja innokas vartija tai järjestyksenvalvoja päädy kohteeseen, jossa sattuisi ja tapahtuisi niin paljon että action-nälkä lievenisi, vaan saattaapa vaan aivan kylmästi päätyä johonkin todella puuduttavaan aulakohteeseen yleiseksi nakkikoneeksi, iltavuoroihin iltavahtimestariksi lähes jumalanhylkäämiin kolkkiin taikka sitten sellaiseen kohteeseen jossa sattuu ja tapahtuu aivan liikaa.
Elämä on toisinaan todella pirullinen ihmiselle, jolla on jonkinlaisia tavoitteita tai unelmia.
Vaihtuvuus tällä alalla kenttätason henkilöstössä on valitettavasti suurta. Omassa firmassani olen nähnyt muutaman nopean ja menestyksekkään ammatinvaihdoksen, jonka seurauksena itseasiassa suurin osa miespuolisista iltatöitä tekevistä taitaakin olla enää vähän vanhempia miehiä. Heillehän moiset työajat sopivat, sillä vaimot tai muut naiset siellä kotona tuskin enää samaan tapaan odottelevat kotiin miestä tai ylipäätään "menoja" ei ole enää siinä määrin että työajat sotkisivat aikatauluja.
Mietin tuossa juuri tätä älytöntä iltatyöaikaani. Joskus saatan tehdä kuuden päivän työviikon noin yhdeksän tunnin kestolla, joista lauantain ja sunnuntainkin olen töissä. Sunnuntaista saa kyllä tuplapalkan ja lauantaityötunneista kahden euron lisän tuntipalkkaan, mutta siltikään ansiot eivät todellakaan ole huimat.
Joku tässä palkkauksessa mättää ja pahasti. Vika on ehdottomasti työehtosopimuksessa ja siinä, että alalle saapuu niin paljon lähes täysin kouluttautumatonta sakkia, että he kyllä tyytyvät jo tällaiseenkin työhön kunhan vaan jotain hommia saavat. Toki toinen puoli tämän alan työntekijöistä on sitten näitä "vain alalla oleskelevia", kuten vaikkapa nyt minä. Heille ammattiliiton jäsenyyksistä ei ole niin väliä, sillä he kovasti pyrkivät irti tästä työstä ja tekevät sitä kukin mistäkin syystä. Aika moni nuorempi vartija tuntuu olevan täällä joko ensimmäisenä työpaikkanaan tai ns. "läpimenotyöpaikalla", josta sitten mahdollisuuksien mukaan jatketaan johonkin suuntaan.
Itsellenikin tämä vartiointiala on kai vain väliaikainen työ. Olen nyt tehnyt tätä väliaikaisesti vuoden päivät- alunperin piti tehdä vain noin puoli vuotta. Jäin ja olen jäänyt alalle kuitenkin lähinnä taloudellisista syistä, sillä ilman tätä työtä en kykenisi maksamaan aikoinaan täysin turhaan hassattua, vaikkakin pientä opintolainaa. On kuitenkin varsin ikävää herätä joka aamu ja tajuta, että on itseasiassa melkolailla "pallo jalassa" tämän työn kanssa. Aika usein tämä tuntuu vankilatuomiolta ja vieläpä rangaistukselta siihen päälle. Siksi hakeuduinkin noin kuukausi takaperin työpsykiatrille ja olen ruvennut mussuttamaan unilääkkeitäkin välillä, jottei ahdistus työtä kohtaan sekaannuttaisi yöunta liikaa.
Ymmärrän aivan hyvin ihmisiä jotka lähtevät tältä alalta jo pelkästään palkkauksenkin surkeuden takia. Eräs tuttuni joka ajoi piirivartiointia öisin noin 12-15h työtunneilla kehui että sai kovasti palkkaa noina aikoinaan, mutta kun miettii että työvuorot olivat tuota luokkaa ja sosiaalinen elämä varmaan kuoli siinä sivussa, niin tuskinpa oli lopulta sen arvoista. Helvetillistä hyväksikäyttöähän tuollainen on, vaikkakin tämä kaveri olikin jo aikoja sitten päässyt todella hyviin töihin muualle. Hän kuitenkin piti piirivartiointia jonkinlaisena kulmakivenä, josta sai "hyvin rahaa" tarpeen niin vaatiessa.
No joo, eipä minulla ole ajokorttiakaan jottako tuollaisia töitä voisi hirveästi tehdäkään. Kyseisen lirpakkeen hankkiminen on aina ollut rahakysymys, eikä mikään minun edellisistä työsuhteistani ole kestänyt tarpeeksi kauan jottako olisin ehtinyt mitään säästelläkään. Pätkätyöhelvetti ennen tätä työtä oli ihan todellinen juttu elämässäni.
Ehdin olla ennen kohtalokasta vartijan uraani puistotyöntekijänä, toimistotyöntekijänä tilitoimistossa, siivoojana sekä erinäisillä muilla enemmän tai vähemmän virallisilla tavoilla itseni elättävänä. Olisin halunnut lähteä tästä työstä jo varmaan puoli vuotta sitten, mutta talous ei vaan salli moista ratkaisua vieläkään tässä vaiheessa.
Osa ystäväpiiristä painaa tällä hetkellä itsekin paskaduuneja, mutta osa on muuttanut pois PK-seudulta opintojen perässä ja hoiteleekin niitä asioita ihan mallikkaasti. On toki totta että tässä minun työtehtävässäni ei useinkaan aivan kauhean paljon tarvitse tehdä sen pikkupalkan eteen mikä tästä kaksi kertaa kuussa irtoaa, mutta on tietysti ikävää tehdä työtä jonka tietää olevan sellaista minkä yläpuolella sinun yksilölliset taitosi helposti ovat. Onhan se kuitenkin todettava että tämä on ns. "helppoa rahaa" verrattuna moneen muuhun paskaduuniin, kuten nyt vaikkapa McDonaldsin tai ylipäätään tarjoilijan duuneihin verrattuna- mutta yhtälailla tämä tylsyys ja virikkeettömyys voi tappaa.
En oikein tiedä että millä tätä omaa työssäjaksamistaan enää edistäisi. Kaipa jonkinlaisella rotaatiolla eri kohteiden välillä tästä voisi saada mielenkiintoisen, mutta työ on kuitenkin pohjimmiltaan tasan sitä mitä se on.
Aika moni varmasti pettyy siihen että tämä ns. "vartiointityö" on lopulta aika tylsää. Aina ei tosiaan nuori ja innokas vartija tai järjestyksenvalvoja päädy kohteeseen, jossa sattuisi ja tapahtuisi niin paljon että action-nälkä lievenisi, vaan saattaapa vaan aivan kylmästi päätyä johonkin todella puuduttavaan aulakohteeseen yleiseksi nakkikoneeksi, iltavuoroihin iltavahtimestariksi lähes jumalanhylkäämiin kolkkiin taikka sitten sellaiseen kohteeseen jossa sattuu ja tapahtuu aivan liikaa.
Elämä on toisinaan todella pirullinen ihmiselle, jolla on jonkinlaisia tavoitteita tai unelmia.
Vaihtuvuus tällä alalla kenttätason henkilöstössä on valitettavasti suurta. Omassa firmassani olen nähnyt muutaman nopean ja menestyksekkään ammatinvaihdoksen, jonka seurauksena itseasiassa suurin osa miespuolisista iltatöitä tekevistä taitaakin olla enää vähän vanhempia miehiä. Heillehän moiset työajat sopivat, sillä vaimot tai muut naiset siellä kotona tuskin enää samaan tapaan odottelevat kotiin miestä tai ylipäätään "menoja" ei ole enää siinä määrin että työajat sotkisivat aikatauluja.
Mietin tuossa juuri tätä älytöntä iltatyöaikaani. Joskus saatan tehdä kuuden päivän työviikon noin yhdeksän tunnin kestolla, joista lauantain ja sunnuntainkin olen töissä. Sunnuntaista saa kyllä tuplapalkan ja lauantaityötunneista kahden euron lisän tuntipalkkaan, mutta siltikään ansiot eivät todellakaan ole huimat.
Joku tässä palkkauksessa mättää ja pahasti. Vika on ehdottomasti työehtosopimuksessa ja siinä, että alalle saapuu niin paljon lähes täysin kouluttautumatonta sakkia, että he kyllä tyytyvät jo tällaiseenkin työhön kunhan vaan jotain hommia saavat. Toki toinen puoli tämän alan työntekijöistä on sitten näitä "vain alalla oleskelevia", kuten vaikkapa nyt minä. Heille ammattiliiton jäsenyyksistä ei ole niin väliä, sillä he kovasti pyrkivät irti tästä työstä ja tekevät sitä kukin mistäkin syystä. Aika moni nuorempi vartija tuntuu olevan täällä joko ensimmäisenä työpaikkanaan tai ns. "läpimenotyöpaikalla", josta sitten mahdollisuuksien mukaan jatketaan johonkin suuntaan.
Itsellenikin tämä vartiointiala on kai vain väliaikainen työ. Olen nyt tehnyt tätä väliaikaisesti vuoden päivät- alunperin piti tehdä vain noin puoli vuotta. Jäin ja olen jäänyt alalle kuitenkin lähinnä taloudellisista syistä, sillä ilman tätä työtä en kykenisi maksamaan aikoinaan täysin turhaan hassattua, vaikkakin pientä opintolainaa. On kuitenkin varsin ikävää herätä joka aamu ja tajuta, että on itseasiassa melkolailla "pallo jalassa" tämän työn kanssa. Aika usein tämä tuntuu vankilatuomiolta ja vieläpä rangaistukselta siihen päälle. Siksi hakeuduinkin noin kuukausi takaperin työpsykiatrille ja olen ruvennut mussuttamaan unilääkkeitäkin välillä, jottei ahdistus työtä kohtaan sekaannuttaisi yöunta liikaa.
Ymmärrän aivan hyvin ihmisiä jotka lähtevät tältä alalta jo pelkästään palkkauksenkin surkeuden takia. Eräs tuttuni joka ajoi piirivartiointia öisin noin 12-15h työtunneilla kehui että sai kovasti palkkaa noina aikoinaan, mutta kun miettii että työvuorot olivat tuota luokkaa ja sosiaalinen elämä varmaan kuoli siinä sivussa, niin tuskinpa oli lopulta sen arvoista. Helvetillistä hyväksikäyttöähän tuollainen on, vaikkakin tämä kaveri olikin jo aikoja sitten päässyt todella hyviin töihin muualle. Hän kuitenkin piti piirivartiointia jonkinlaisena kulmakivenä, josta sai "hyvin rahaa" tarpeen niin vaatiessa.
No joo, eipä minulla ole ajokorttiakaan jottako tuollaisia töitä voisi hirveästi tehdäkään. Kyseisen lirpakkeen hankkiminen on aina ollut rahakysymys, eikä mikään minun edellisistä työsuhteistani ole kestänyt tarpeeksi kauan jottako olisin ehtinyt mitään säästelläkään. Pätkätyöhelvetti ennen tätä työtä oli ihan todellinen juttu elämässäni.
Ehdin olla ennen kohtalokasta vartijan uraani puistotyöntekijänä, toimistotyöntekijänä tilitoimistossa, siivoojana sekä erinäisillä muilla enemmän tai vähemmän virallisilla tavoilla itseni elättävänä. Olisin halunnut lähteä tästä työstä jo varmaan puoli vuotta sitten, mutta talous ei vaan salli moista ratkaisua vieläkään tässä vaiheessa.
Osa ystäväpiiristä painaa tällä hetkellä itsekin paskaduuneja, mutta osa on muuttanut pois PK-seudulta opintojen perässä ja hoiteleekin niitä asioita ihan mallikkaasti. On toki totta että tässä minun työtehtävässäni ei useinkaan aivan kauhean paljon tarvitse tehdä sen pikkupalkan eteen mikä tästä kaksi kertaa kuussa irtoaa, mutta on tietysti ikävää tehdä työtä jonka tietää olevan sellaista minkä yläpuolella sinun yksilölliset taitosi helposti ovat. Onhan se kuitenkin todettava että tämä on ns. "helppoa rahaa" verrattuna moneen muuhun paskaduuniin, kuten nyt vaikkapa McDonaldsin tai ylipäätään tarjoilijan duuneihin verrattuna- mutta yhtälailla tämä tylsyys ja virikkeettömyys voi tappaa.
En oikein tiedä että millä tätä omaa työssäjaksamistaan enää edistäisi. Kaipa jonkinlaisella rotaatiolla eri kohteiden välillä tästä voisi saada mielenkiintoisen, mutta työ on kuitenkin pohjimmiltaan tasan sitä mitä se on.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Normia
Eilen tein yhden 08:00-16:00 kestäneen respavuoron. Se kyllä kieltämättä teki hyvää olla pitkästä aikaa päivätöissä, mutta ongelmaksi muodostuikin se että noita päivävuoroja on aivan liian vähän.
Tällä alalla nuo aulapalvelutyöt ovat "aitojen vartijoiden" keskuudessa melko aliarvostettuja. Niitä pidetään vähäisen turvallisuuspainotteisuutensa johdosta usein naisten töinä- joka taas näkyy toisinaan palkkauksessa. Toki aulakohteita voi tehdä työkseen iltaisin ja öisinkin, mutta taitavatpa ne enimmäkseen painottua virastotyöaikoihin lähes kohteessa kuin kohteessa.
No, eilinen päivä kyllä kului nopeasti kun oli edes vähän kaikenlaista "asiakaspalvelullista työtoimintaa". Lähinnä opastin ihmisiä oikeisiin paikkoihin, vaikka siellä seassa olikin eräs vanha nainen joka ei millään suostunut uskomaan että eräässä asiakaspalvelupisteessä tosiaan piti mennä ohuen lasioven lävitse, jotta pääsi itse asiakaspalvelijan luo. Voi perkele.
Toinen vituttava asia oli, kun kyseisen rakennuksen ulko-oven isot ovenkahvat olivat menneet rikki siten, että ovea ei saanut kunnolla auki vetämällä. Tätä asiaa sitten tuli minulle selvittämään varmaan arviolta 15 eri ihmistä, jotka kaikki aloittivat lauseensa sanoilla "ANTEEKSI, MUTTA OLETTEHAN HUOMANNUT ETTÄ ULKO-OVEN KAHVAT OVAT RIKKI JA..".
Kiitos vaan, mutta ulko-ovi on aulan edessä ja minulla on siihen koko ajan suora näköyhteys. Soitin myös huoltomiehelle asiasta jo puoli tuntia sitten, enkä kykene nyt tekemään asialle enempää.
Näistä tällaisista pienistä ärsytyksistä huolimatta päivä sujui kuitenkin ihan kivasti. Huomenna menen taas toiseen aulaan tekemään päivävuoroa, jonka jälkeen saan olla toivottavasti kolme päivää rauhassa. Se kieltämättä näkyy palkassa että en ole viikonloppua duunissa, mutta en suoraan sanottuna nyt jaksaisikaan noita viikonloppuja upottaa moiseen paskaan kun olen niin jo monta kertaa tehnyt vuoden sisään.
Jotenkin hassua ajatella, että olen nyt tosiaan tehnyt tätä työtä vuoden päivät. Silti on vielä alle vuoden päivät, eli ainakin jotain 360 jäljellä siihen ensimmäiseen ikälisään. Tuo pieni kokemuslisä ja sen karttuminen ovatkin lähes ainoita asioita, joita odottaa.
No joo, olen nyt tänään palaillut tänne normikohteeseeni. Luvassa on siis vielä tämän päivän verran iltavuoroa, jonka jälkeen sitten vielä torstaille yksi päivävuorossa respassa. Sen jälkeen varmaan ehkä muutama päivä vapaata.
En ole muuten vieläkään saanut niitä sairausloman ajan palkkoja kahden päivän osalta. Vaikka selvitinkin asian palkanlaskennan kanssa, niin noita rahoja ei kuitenkaan tilillä ole näkynyt vieläkään. Kenties ne sitten laitetaan seuraavaan palkkaan, mutta luulisi niiden nyt tulevan tähänkin jos kerran ovat tullakseen.
Tällä alalla nuo aulapalvelutyöt ovat "aitojen vartijoiden" keskuudessa melko aliarvostettuja. Niitä pidetään vähäisen turvallisuuspainotteisuutensa johdosta usein naisten töinä- joka taas näkyy toisinaan palkkauksessa. Toki aulakohteita voi tehdä työkseen iltaisin ja öisinkin, mutta taitavatpa ne enimmäkseen painottua virastotyöaikoihin lähes kohteessa kuin kohteessa.
No, eilinen päivä kyllä kului nopeasti kun oli edes vähän kaikenlaista "asiakaspalvelullista työtoimintaa". Lähinnä opastin ihmisiä oikeisiin paikkoihin, vaikka siellä seassa olikin eräs vanha nainen joka ei millään suostunut uskomaan että eräässä asiakaspalvelupisteessä tosiaan piti mennä ohuen lasioven lävitse, jotta pääsi itse asiakaspalvelijan luo. Voi perkele.
Toinen vituttava asia oli, kun kyseisen rakennuksen ulko-oven isot ovenkahvat olivat menneet rikki siten, että ovea ei saanut kunnolla auki vetämällä. Tätä asiaa sitten tuli minulle selvittämään varmaan arviolta 15 eri ihmistä, jotka kaikki aloittivat lauseensa sanoilla "ANTEEKSI, MUTTA OLETTEHAN HUOMANNUT ETTÄ ULKO-OVEN KAHVAT OVAT RIKKI JA..".
Kiitos vaan, mutta ulko-ovi on aulan edessä ja minulla on siihen koko ajan suora näköyhteys. Soitin myös huoltomiehelle asiasta jo puoli tuntia sitten, enkä kykene nyt tekemään asialle enempää.
Näistä tällaisista pienistä ärsytyksistä huolimatta päivä sujui kuitenkin ihan kivasti. Huomenna menen taas toiseen aulaan tekemään päivävuoroa, jonka jälkeen saan olla toivottavasti kolme päivää rauhassa. Se kieltämättä näkyy palkassa että en ole viikonloppua duunissa, mutta en suoraan sanottuna nyt jaksaisikaan noita viikonloppuja upottaa moiseen paskaan kun olen niin jo monta kertaa tehnyt vuoden sisään.
Jotenkin hassua ajatella, että olen nyt tosiaan tehnyt tätä työtä vuoden päivät. Silti on vielä alle vuoden päivät, eli ainakin jotain 360 jäljellä siihen ensimmäiseen ikälisään. Tuo pieni kokemuslisä ja sen karttuminen ovatkin lähes ainoita asioita, joita odottaa.
No joo, olen nyt tänään palaillut tänne normikohteeseeni. Luvassa on siis vielä tämän päivän verran iltavuoroa, jonka jälkeen sitten vielä torstaille yksi päivävuorossa respassa. Sen jälkeen varmaan ehkä muutama päivä vapaata.
En ole muuten vieläkään saanut niitä sairausloman ajan palkkoja kahden päivän osalta. Vaikka selvitinkin asian palkanlaskennan kanssa, niin noita rahoja ei kuitenkaan tilillä ole näkynyt vieläkään. Kenties ne sitten laitetaan seuraavaan palkkaan, mutta luulisi niiden nyt tulevan tähänkin jos kerran ovat tullakseen.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Tuuli kääntyy loivasti?
Vuosi vaihtui melko korkeissa promilleissa ja kylmässä säässä. Luntakin sateli alas melkein heti kun vuosi oli vaihtunut.
Minä taas puolestani en saanut lauantaisen neljän tunnin minivuoron jälkeen pitää kolmea päivää vapaana putkeen, vaan maanantai-iltana soiteltiin tekemään päivävuoroa. Tästä häväistyksestä sain tilalle viikonlopun vapaaksi.
Nämä tällaiset vaihtokaupat ovat toisinaan mahdollisia, vaikka tietenkään palkallisesti ne eivät juuri kannata. Viikonloput ovat kohtuullisen rahakkaita vuoroja, mutta ongelma niissä onkin juuri se että ne ovat viikonloppuja, eikä moisia päiviä väärinkäytön osalta katsota kovin hyvällä "rakkaan" naisystäväsi tai vaimosi osalta.
Ja myönnettävähän se on, että on oikeasti aika paskaa olla viikonloput töissä iltaan asti pari kertaa kuukaudessa. On kuitenkin oltava tyytyväinen siihen että tämä viikko itsessään ei ole kovin paha sinänsä, vaikka nyt joudunkin juoksemaan vähän ympäri kaupunkia kolmessa eri kohteessa.
Toisaalta kyllä sekin vituttaa juosta kolmen eri kohteen välillä jo tälläkin viikolla, kun tosi monella (töistään alati alisuoriutuvalla) kollegalla on ollut yksi ja sama kohde jo varmaan tosi pitkään. Oikeastaan minullekin tarjottiin jo nyt taas uutta kohdetta toisella puolella kaupunkia, mutta kerrankin fiksuna päätin olla menemättä sinne, koska se olisi sitten merkinnyt taas yhtä uutta työkohdetta, jonne minut oltaisiin voitu lähettää tiukan paikan tullen.
Tällä alalla- tai sanotaanko että ainakin tässä firmassa tuppaa olemaan sellainen politiikka, että mitä enemmän kohteita rupeat tekemään, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös päädyt niitä sitten tekemään kun jollain on saikkua, lomia tai muita kiireitä. On harvinaisen vittumaista juosta ympäri kaupunkia melkein tasan saman rahan perään kun jotkut saavat yhdestä kohteesta kuukausittain. Kannattaa siis taktikoida itsensä vain muutamaan kohteeseen tai mielellään vain yhteen, sillä muussa tapauksessa saat sitten ruveta juoksemaan ympäri kaupunkia pahimmassa tapauksessa tasaisin väliajoin. Sellaiseen työrytmiin tulee kyllä väsymään ennen pitkää, sillä vaikka vaihtelu varmisti virkistää ketä vaan, niin aina se kaipaamasi vaihtelu ei kuitenkaan osu sellaiseksi kun ehkä olisit odottanut.
Itse nyt hiukan yli vuoden tätä työtä tehtyäni en haluaisi juurikaan mitään uusia kohteita, ellei niissä sitten olisi korkeampaa palkkaluokkaa, luonnollisesti. Näin ei kuitenkaan taida käydä, vaikka olenkin ollut halukas siirtymään tekemään enemmän pelkkää päivävuoroa noiden infernaalisten iltavuorojen sijaan. Muutenkin tuo valvomokohteeni on maistunut paskalta viimeiset puoli vuotta, mutta väkisin olen sitä tehnyt kun muuta ei ole juurikaan annettu.
Täytyypä muuten todeta, että tuo viime viikko ja sanotaanko että viime viikot ovat olleet aivan infernaalisen raskaita tuossa kohteessa jossa nyt olen enimmäkseen ollut. Nämä respat kyllä tasapainottavat tuota giganttista paskamyrskyä, jonka silmässä olin yli viikon.
Paras tapahtuma tuolta lyhyeltä lauantaivuorolta taisi olla se, kun viime postauksessa kertomani pahasuinen vanhempi naisihminen taas ilmantui kinastelemaan naistenvessan käyttöoikeudesta kanssani suureen ääneen. Itsekin olin melkoisen kireällä pinnani suhteen ja yritin kovasti säilyttää ystävällisyyteni hänen kinatessaan pääsyä jälleen kerran WC-tiloihin SULKEMISAJAN JÄLKEEN. Tunsin kyllä itseni aikalailla joksikin kusiseksi vessavahdiksi, mutta jos olisin päästänyt tuon naisen touhottamaan WC-tiloihin, niin sulkukierrokseni olisi taas venynyt ja venynyt. Halusin nimittäin oikein helvetin mielelläni kotiin tuolloin uuden vuoden aattona.
Jollain ihmisillä kuitenkin oli vähän vaikeuksia kunnioittaa tiettyjen julkisten palveluiden aukioloaikoja.
Noh, tuo tilanne sitten kärjistyi siihen pisteeseen että pyysin naista poistumaan ylipäätään koko tiloista ja päätin lyödä vielä "minä soitan poliisit"-kortinkin pöytään. Hetken nainen sitten haukkui minua ja kierteli selittämässä "hätäänsä" kotiin lähteville työntekijöille, jonka jälkeen hän ilmoitti tekevänsä valituksen minusta. Tätä ennen hän viime kerralla kertoi kirjoittavansa minusta Helsingin Sanomiin, mutta ainakaan vielä tuota kauan odotettua mielipidekirjoitusta ei ole ilmestynyt.
Nainen onneksi sitten häipyi jonnekin ja minä kalpin tieheni vuoron päätyttyä. Oli kuitenkin ikävää saada nyt sitten tällainen ihmeen piinaaja-nainen tuohon kohteeseen, jonka pelkään todennäköisimmin nyt saapuvan aina paikalle sekoilemaan sopivan tilaisuuden tullen. Todella vittumaista tuuria.. mutta taas jälleen niin minun tuuriani.
Todettakoon vielä se, että totta puhuen jos olisin sinkku niin nuo tuollaiset paskoilla työajoilla varustetut iltavuorotkin varmaan kävisivät rytmiini oikein hyvin. Nyt kun seurustelen, niin myönnettäköön että nuo iltatyöajat kyllä murskaavat haaveita monestakin asiasta ja usein saa kuulla näistä työajoista vaikka minkälaista valitusta. Sitähän sanotaan että tämä yksityinen turvallisuusala on kanssa eräs todella hyvä tapa päätyä poikamieheksi halusi sitä sitten tai ei, mutta olen kyllä sen verran jo tämänkin vuoden aikana nähnyt ja saanut itsekin kokea, että en voi olla kuin samaa mieltä asiasta.
Olen kuitenkin päättänyt että jos tämä vittumainen työ nyt sitten tulee suhteemme väliin (jo kaiken muunkin muodostuneen kuonan ohella), niin sitten se saa tullakin. Tällä hetkellä vittumaiseksi tilanteen tekee myös se, että tämä naisystäväni ei itse käy töissä, mutta kehtaa valittaa omista työajoistani. Huvittavaahan tämä kyllä kieltämättä on, mutta en onneksi ole ensimmäistä kertaa dominoivan naisihmisen kanssa parisuhteessa. Ikävää vaan olisi jos tämäkin suhde nyt sitten tämän työn vuoksi hajoaisi, mutta olen kyllä oppinut että tällaiset koetinkivet suhteessa eivät aina pelkästään tuhoa asioita itsessään, vaan kyllä siellä pitää olla jotain muutakin paskaa välissä.
Onneksi kuitenkin nyt on välillä edes vähän päivävuoroa. Siitä olen ihan tyytyväinen.
Minä taas puolestani en saanut lauantaisen neljän tunnin minivuoron jälkeen pitää kolmea päivää vapaana putkeen, vaan maanantai-iltana soiteltiin tekemään päivävuoroa. Tästä häväistyksestä sain tilalle viikonlopun vapaaksi.
Nämä tällaiset vaihtokaupat ovat toisinaan mahdollisia, vaikka tietenkään palkallisesti ne eivät juuri kannata. Viikonloput ovat kohtuullisen rahakkaita vuoroja, mutta ongelma niissä onkin juuri se että ne ovat viikonloppuja, eikä moisia päiviä väärinkäytön osalta katsota kovin hyvällä "rakkaan" naisystäväsi tai vaimosi osalta.
Ja myönnettävähän se on, että on oikeasti aika paskaa olla viikonloput töissä iltaan asti pari kertaa kuukaudessa. On kuitenkin oltava tyytyväinen siihen että tämä viikko itsessään ei ole kovin paha sinänsä, vaikka nyt joudunkin juoksemaan vähän ympäri kaupunkia kolmessa eri kohteessa.
Toisaalta kyllä sekin vituttaa juosta kolmen eri kohteen välillä jo tälläkin viikolla, kun tosi monella (töistään alati alisuoriutuvalla) kollegalla on ollut yksi ja sama kohde jo varmaan tosi pitkään. Oikeastaan minullekin tarjottiin jo nyt taas uutta kohdetta toisella puolella kaupunkia, mutta kerrankin fiksuna päätin olla menemättä sinne, koska se olisi sitten merkinnyt taas yhtä uutta työkohdetta, jonne minut oltaisiin voitu lähettää tiukan paikan tullen.
Tällä alalla- tai sanotaanko että ainakin tässä firmassa tuppaa olemaan sellainen politiikka, että mitä enemmän kohteita rupeat tekemään, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös päädyt niitä sitten tekemään kun jollain on saikkua, lomia tai muita kiireitä. On harvinaisen vittumaista juosta ympäri kaupunkia melkein tasan saman rahan perään kun jotkut saavat yhdestä kohteesta kuukausittain. Kannattaa siis taktikoida itsensä vain muutamaan kohteeseen tai mielellään vain yhteen, sillä muussa tapauksessa saat sitten ruveta juoksemaan ympäri kaupunkia pahimmassa tapauksessa tasaisin väliajoin. Sellaiseen työrytmiin tulee kyllä väsymään ennen pitkää, sillä vaikka vaihtelu varmisti virkistää ketä vaan, niin aina se kaipaamasi vaihtelu ei kuitenkaan osu sellaiseksi kun ehkä olisit odottanut.
Itse nyt hiukan yli vuoden tätä työtä tehtyäni en haluaisi juurikaan mitään uusia kohteita, ellei niissä sitten olisi korkeampaa palkkaluokkaa, luonnollisesti. Näin ei kuitenkaan taida käydä, vaikka olenkin ollut halukas siirtymään tekemään enemmän pelkkää päivävuoroa noiden infernaalisten iltavuorojen sijaan. Muutenkin tuo valvomokohteeni on maistunut paskalta viimeiset puoli vuotta, mutta väkisin olen sitä tehnyt kun muuta ei ole juurikaan annettu.
Täytyypä muuten todeta, että tuo viime viikko ja sanotaanko että viime viikot ovat olleet aivan infernaalisen raskaita tuossa kohteessa jossa nyt olen enimmäkseen ollut. Nämä respat kyllä tasapainottavat tuota giganttista paskamyrskyä, jonka silmässä olin yli viikon.
Paras tapahtuma tuolta lyhyeltä lauantaivuorolta taisi olla se, kun viime postauksessa kertomani pahasuinen vanhempi naisihminen taas ilmantui kinastelemaan naistenvessan käyttöoikeudesta kanssani suureen ääneen. Itsekin olin melkoisen kireällä pinnani suhteen ja yritin kovasti säilyttää ystävällisyyteni hänen kinatessaan pääsyä jälleen kerran WC-tiloihin SULKEMISAJAN JÄLKEEN. Tunsin kyllä itseni aikalailla joksikin kusiseksi vessavahdiksi, mutta jos olisin päästänyt tuon naisen touhottamaan WC-tiloihin, niin sulkukierrokseni olisi taas venynyt ja venynyt. Halusin nimittäin oikein helvetin mielelläni kotiin tuolloin uuden vuoden aattona.
Jollain ihmisillä kuitenkin oli vähän vaikeuksia kunnioittaa tiettyjen julkisten palveluiden aukioloaikoja.
Noh, tuo tilanne sitten kärjistyi siihen pisteeseen että pyysin naista poistumaan ylipäätään koko tiloista ja päätin lyödä vielä "minä soitan poliisit"-kortinkin pöytään. Hetken nainen sitten haukkui minua ja kierteli selittämässä "hätäänsä" kotiin lähteville työntekijöille, jonka jälkeen hän ilmoitti tekevänsä valituksen minusta. Tätä ennen hän viime kerralla kertoi kirjoittavansa minusta Helsingin Sanomiin, mutta ainakaan vielä tuota kauan odotettua mielipidekirjoitusta ei ole ilmestynyt.
Nainen onneksi sitten häipyi jonnekin ja minä kalpin tieheni vuoron päätyttyä. Oli kuitenkin ikävää saada nyt sitten tällainen ihmeen piinaaja-nainen tuohon kohteeseen, jonka pelkään todennäköisimmin nyt saapuvan aina paikalle sekoilemaan sopivan tilaisuuden tullen. Todella vittumaista tuuria.. mutta taas jälleen niin minun tuuriani.
Todettakoon vielä se, että totta puhuen jos olisin sinkku niin nuo tuollaiset paskoilla työajoilla varustetut iltavuorotkin varmaan kävisivät rytmiini oikein hyvin. Nyt kun seurustelen, niin myönnettäköön että nuo iltatyöajat kyllä murskaavat haaveita monestakin asiasta ja usein saa kuulla näistä työajoista vaikka minkälaista valitusta. Sitähän sanotaan että tämä yksityinen turvallisuusala on kanssa eräs todella hyvä tapa päätyä poikamieheksi halusi sitä sitten tai ei, mutta olen kyllä sen verran jo tämänkin vuoden aikana nähnyt ja saanut itsekin kokea, että en voi olla kuin samaa mieltä asiasta.
Olen kuitenkin päättänyt että jos tämä vittumainen työ nyt sitten tulee suhteemme väliin (jo kaiken muunkin muodostuneen kuonan ohella), niin sitten se saa tullakin. Tällä hetkellä vittumaiseksi tilanteen tekee myös se, että tämä naisystäväni ei itse käy töissä, mutta kehtaa valittaa omista työajoistani. Huvittavaahan tämä kyllä kieltämättä on, mutta en onneksi ole ensimmäistä kertaa dominoivan naisihmisen kanssa parisuhteessa. Ikävää vaan olisi jos tämäkin suhde nyt sitten tämän työn vuoksi hajoaisi, mutta olen kyllä oppinut että tällaiset koetinkivet suhteessa eivät aina pelkästään tuhoa asioita itsessään, vaan kyllä siellä pitää olla jotain muutakin paskaa välissä.
Onneksi kuitenkin nyt on välillä edes vähän päivävuoroa. Siitä olen ihan tyytyväinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)