Sain olla viikonlopun pois töistä, mutta mikäli en olisi sitä tehnyt, niin perjantaina pääasiallisessa kohteessani olisi ollut joku melko suolainen 11:00-18:00 vuoro loppiaisena. Kysynpä vaan että mikä helvetin paikka se on avoinasena mukamas loppiaisena. No, tiedänpä nyt ainakin erään.
Olisihan tuosta vuorosta voinut kerätä kai jonkinlaista pyhälisää, mutta suoraan sanottuna olen ruvennut olemaan melko väsynyt tekemään pitkiä iltavuoroja (varsinkin viikonloppuisin!), sillä vapaa-aika taitaa sittenkin olla tällä hetkellä tärkeämpää kuin ne hikiset päälle 1700€ mitä tästäkin sekoilusta kuussa saa. Toivon mukaan seurustelukumppaninikin tajuaa edes vähän aikaa olla onnellinen tästä edusta- vaikkakin varsin köyhdyttävästä sellaisesta.
Iltavuorojen ja päivävuorojen tekeminen sekaisin on joskus todella rankkaa puuhaa. Ihmisen kroppa tottuu usein sen iltavuoronkin rytmiin (nuku myöhempään, mene myöhempään nukkumaan) kun niihin joidenkin työvuorojen 08:00-16:00 rytmiin, jossa pitää herätä aikaisin poispääsyn ollessa kuitenkin ns. "ihmisten ajoissa".
Helvettiä on tehdä tällaisia vuoroja sekaisin.
Tuli mieleeni myös kertoa siitä että onko tässä työssä ollut mitään erityisen palkitsevaa? No, sanotaan näin että se mitä tästä työstä yleisesti sanotaan sen suhteen kuinka paljon saa olla erinäisten tahojen sylkykuppina pitää yleisesti ottaen paikkansa. Välillä kuitenkin positiivista palautettakin jopa tulee- lähinnä kuitenkin asiakkailta.
Muistan muutaman kerran kun asiakas on antanut "sille mukavalle vartijalle" iltalehden tai iltasanomat ihan vaan sen takia että hän nyt sattui olevan useimpia ihmisiä poikkeavampi ja siten mukavampi. Se on lämmittänyt mieltä.
Kerran myös eräässä kohteessa soitettuani poliisin liittyen erääseen hämäräperäiseen löytöön eräästä tallelokerosta, saimme 112-puhelinsoittoni avulla pidäteltyä kaksikkoa, joista toisella oli haku päällä ja hän päätyikin sitten poliisin haaviin sitä kautta. Se oli yllätyksellistä, sillä olin tuolloin niin kuin yhä edelleenkin täysin aseeton eli vailla mitään voimankäyttövälineitä. Nuo jehut olisivat voinee kävellä helposti ylitseni jos olisivat niin halunneet- onneksi kuitenkin molemmat olivat kohtuullisen tietämättömiä tilanteen etenemisestä.
Nuo olivatkin niitä eräitä harvoja kertoja kun mitään "actioniä" on tupsahtanut kohdalleni. Älkää siis kuvitelko että tässä työssä tuollaiset jutut olisivat jokapäiväisiä- vaikka joissain suurissa kauppakeskuksissa sun muissa moiset hyvinkin voisivat ollakin.
Monia saattaa yllättää että en kanna maamme pääkaupungin maineen huomioonottaen minkäänlaisia voimankäyttövälineitä. Osittain se on oma valintani ja osittain kai myös uskalluskysymys. Olen useasti pohtinut kaasusumuttimen hankintaa, sillä muutamalla työtoverillani sellainen on omasta takaa ja he ovat kertoneet sen tulleen tarpeeseen työkohteissa, jotka ovat kyllä kieltämättä olleet hieman erilaisia kuin ne mitä itse teen. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää minkälaista sakkia kävelee sisään ihan rauhalliseenkin toimistovartiointikohteeseen.
Kävin aikoinaan sekä teleskooppipatukan ja kaasusumuttimen kantoon oikeuttavan koulutuksen vielä siinä vaiheessa, kun en oikein tiennyt että mihin päätyisin vartijaksi töihin. En ole kantanut kumpaakaan mukanani, mutta sen sanon että molemmat olivat kyllä kursseina hyvin erikoisia. Noin 8h kestävällä sumutinkurssilla opiskeltiin sumuttimen teoreettista puolta, jonka jälkeen sitten siirryttiin kokeilemaan kyseisiä sumuttimia vesiversioina toisiinsa. Kukaan ei saanut oikeaa OC-sumutetta päälleen sillä kertaa.
Teleskooppipatukkakurssi oli hiukan samantyyppinen, jossa ensiksi opiskeltiin sitä mikä kyseinen vehje oikein on ja tämän jälkeen loppupäivä sitten lyötiin harjoitustyynyjä kyseisellä vehkeellä. Päivä huipentui siihen että eräs kouluttajista iski päälleen vahvasti topatun suojapuvun, joka päällään sitten hyökkäili meitä kohden aina välillä meidän taholtamme kukin vuorollaan patukan iskuja vastaanottaen.
Olivathan nuo kurssit ihan hauskoja, vaikkakin varsin hintavia maksaa omasta pussista. Useasti kai näitä välineitä kantavat sellaiset vartijat, joille moisten käyttö voisi ruveta olemaan todennäköistä. Itselleni on kyllä osunut muutama kuumottava tilanne eteen, mutta kertaakaan en ole esim. sumutinta kantanut mukanani pelokkuutta hillitäkseni.
Strategiani on, että niin kauan aion selvitä ilman sumutinta ja rautoja kunnes jotain todella mullistavaa osuu tielle. Olen selvinnyt kaikista tilanteista toistaiseksi puhumalla, mutta ymmärrän että mitä pitempään tätä työtä tekeekään, niin todennäköisyydet sille että tilanteet joissa pelkkä puhe ei riitä tulevat lisääntymään.
Kun miettii, niin suurin osa työtovereistani tällä osastolla ei kanna minkäänlaisia voimankäyttövälineitä. Ainoat työkalut tuntuvat olevan korvien välissä taskulampun ja kohdepuhelimen (kännykän) ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti