Olen kuullut ja nähnyt muutaman kerran sen miten nuori ihminen pettyy tämän alan töihin. Todella moni saapuu alalle sinisilmäisenä ja valmiina tarmoa- lähtee kuitenkin kohtuullisen pian pettyessään moneenkin tämän alan työn mukanaan tuomaan seikkaan.
Aika moni varmasti pettyy siihen että tämä ns. "vartiointityö" on lopulta aika tylsää. Aina ei tosiaan nuori ja innokas vartija tai järjestyksenvalvoja päädy kohteeseen, jossa sattuisi ja tapahtuisi niin paljon että action-nälkä lievenisi, vaan saattaapa vaan aivan kylmästi päätyä johonkin todella puuduttavaan aulakohteeseen yleiseksi nakkikoneeksi, iltavuoroihin iltavahtimestariksi lähes jumalanhylkäämiin kolkkiin taikka sitten sellaiseen kohteeseen jossa sattuu ja tapahtuu aivan liikaa.
Elämä on toisinaan todella pirullinen ihmiselle, jolla on jonkinlaisia tavoitteita tai unelmia.
Vaihtuvuus tällä alalla kenttätason henkilöstössä on valitettavasti suurta. Omassa firmassani olen nähnyt muutaman nopean ja menestyksekkään ammatinvaihdoksen, jonka seurauksena itseasiassa suurin osa miespuolisista iltatöitä tekevistä taitaakin olla enää vähän vanhempia miehiä. Heillehän moiset työajat sopivat, sillä vaimot tai muut naiset siellä kotona tuskin enää samaan tapaan odottelevat kotiin miestä tai ylipäätään "menoja" ei ole enää siinä määrin että työajat sotkisivat aikatauluja.
Mietin tuossa juuri tätä älytöntä iltatyöaikaani. Joskus saatan tehdä kuuden päivän työviikon noin yhdeksän tunnin kestolla, joista lauantain ja sunnuntainkin olen töissä. Sunnuntaista saa kyllä tuplapalkan ja lauantaityötunneista kahden euron lisän tuntipalkkaan, mutta siltikään ansiot eivät todellakaan ole huimat.
Joku tässä palkkauksessa mättää ja pahasti. Vika on ehdottomasti työehtosopimuksessa ja siinä, että alalle saapuu niin paljon lähes täysin kouluttautumatonta sakkia, että he kyllä tyytyvät jo tällaiseenkin työhön kunhan vaan jotain hommia saavat. Toki toinen puoli tämän alan työntekijöistä on sitten näitä "vain alalla oleskelevia", kuten vaikkapa nyt minä. Heille ammattiliiton jäsenyyksistä ei ole niin väliä, sillä he kovasti pyrkivät irti tästä työstä ja tekevät sitä kukin mistäkin syystä. Aika moni nuorempi vartija tuntuu olevan täällä joko ensimmäisenä työpaikkanaan tai ns. "läpimenotyöpaikalla", josta sitten mahdollisuuksien mukaan jatketaan johonkin suuntaan.
Itsellenikin tämä vartiointiala on kai vain väliaikainen työ. Olen nyt tehnyt tätä väliaikaisesti vuoden päivät- alunperin piti tehdä vain noin puoli vuotta. Jäin ja olen jäänyt alalle kuitenkin lähinnä taloudellisista syistä, sillä ilman tätä työtä en kykenisi maksamaan aikoinaan täysin turhaan hassattua, vaikkakin pientä opintolainaa. On kuitenkin varsin ikävää herätä joka aamu ja tajuta, että on itseasiassa melkolailla "pallo jalassa" tämän työn kanssa. Aika usein tämä tuntuu vankilatuomiolta ja vieläpä rangaistukselta siihen päälle. Siksi hakeuduinkin noin kuukausi takaperin työpsykiatrille ja olen ruvennut mussuttamaan unilääkkeitäkin välillä, jottei ahdistus työtä kohtaan sekaannuttaisi yöunta liikaa.
Ymmärrän aivan hyvin ihmisiä jotka lähtevät tältä alalta jo pelkästään palkkauksenkin surkeuden takia. Eräs tuttuni joka ajoi piirivartiointia öisin noin 12-15h työtunneilla kehui että sai kovasti palkkaa noina aikoinaan, mutta kun miettii että työvuorot olivat tuota luokkaa ja sosiaalinen elämä varmaan kuoli siinä sivussa, niin tuskinpa oli lopulta sen arvoista. Helvetillistä hyväksikäyttöähän tuollainen on, vaikkakin tämä kaveri olikin jo aikoja sitten päässyt todella hyviin töihin muualle. Hän kuitenkin piti piirivartiointia jonkinlaisena kulmakivenä, josta sai "hyvin rahaa" tarpeen niin vaatiessa.
No joo, eipä minulla ole ajokorttiakaan jottako tuollaisia töitä voisi hirveästi tehdäkään. Kyseisen lirpakkeen hankkiminen on aina ollut rahakysymys, eikä mikään minun edellisistä työsuhteistani ole kestänyt tarpeeksi kauan jottako olisin ehtinyt mitään säästelläkään. Pätkätyöhelvetti ennen tätä työtä oli ihan todellinen juttu elämässäni.
Ehdin olla ennen kohtalokasta vartijan uraani puistotyöntekijänä, toimistotyöntekijänä tilitoimistossa, siivoojana sekä erinäisillä muilla enemmän tai vähemmän virallisilla tavoilla itseni elättävänä. Olisin halunnut lähteä tästä työstä jo varmaan puoli vuotta sitten, mutta talous ei vaan salli moista ratkaisua vieläkään tässä vaiheessa.
Osa ystäväpiiristä painaa tällä hetkellä itsekin paskaduuneja, mutta osa on muuttanut pois PK-seudulta opintojen perässä ja hoiteleekin niitä asioita ihan mallikkaasti. On toki totta että tässä minun työtehtävässäni ei useinkaan aivan kauhean paljon tarvitse tehdä sen pikkupalkan eteen mikä tästä kaksi kertaa kuussa irtoaa, mutta on tietysti ikävää tehdä työtä jonka tietää olevan sellaista minkä yläpuolella sinun yksilölliset taitosi helposti ovat. Onhan se kuitenkin todettava että tämä on ns. "helppoa rahaa" verrattuna moneen muuhun paskaduuniin, kuten nyt vaikkapa McDonaldsin tai ylipäätään tarjoilijan duuneihin verrattuna- mutta yhtälailla tämä tylsyys ja virikkeettömyys voi tappaa.
En oikein tiedä että millä tätä omaa työssäjaksamistaan enää edistäisi. Kaipa jonkinlaisella rotaatiolla eri kohteiden välillä tästä voisi saada mielenkiintoisen, mutta työ on kuitenkin pohjimmiltaan tasan sitä mitä se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti