Eräs aspekti jota tässä työssä myös usein miettii ovat työkaverit. Toisinaan paikallisvartijapoloisella voi olla samassa kohteessa työkavereitakin jos nyt puhutaan jostain isommasta paikasta kun vaikkapa kauppakeskuksesta tai toimistorakennuksista. Toisinaan taas rakennus tai vartioitavat kokonaisuus voi olla iso, mutta siitäkin huolimatta vartija vastaa yksin kohteestaan.
On aina suurta herkkua, kun saa jonkun työkaverin- samaa stigmaa kantavan haalari- tai teryleenipukumiehen kaverikseen oppivuoroille. Muutenhan sitä sitten seurakseen saa vain lähinnä jutella asiakasyritysten porukoiden kanssa.
Tiedän kyllä toisaalta kohteita, nimittäin etenkin aulakohteita jossa on töissä kaksikin vartijaa samassa vuorossa. Se on varmasti mukavaa, kun saa kuitenkin olla toisen samanlaisen kanssa töissä sekä juttuakin sitten piisaa. Useimmiten siviilityöntekijät tuntuvat karttavan meidän kanssa pörräämistä erinäisistäkin syistä.
Myönnän että työvuorojen aikana tulee vietettyä aika paljon sitä omaa elämää pään sisällä. Ajattelen ja havainnoin paljon aivan hiljaa. Kykenen myös valitettavasti tulkitsemaan sen miltä joltakulta tuntuu kun vartija saapuu paikalle. Jotkut osoittavat inhonsa ilmein- toiset eivät sano tai pidä juuri minään.
Mietin usein että jos eräät asiakasyrityksen edustajat tuntisivat minut siviilissä, niin he tuskin yhtä nyrpeästi suhtautusivat minuun niin kuin nyt. Tämä uniformu todellakin pilaa todella paljon ensivaikutelman osalta varsinkin jos kohteessa on ollut ennen sinua tai sinun aikanasi vartijana sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole tulleet toimeen asiakasyrityksen henkilökunnan kanssa.
Muut näkevät vain univormun, eikä heitä juuri kiinnosta ihminen sen alla.
Kai tämä on se mistä tässä vartijan yksinäisyydessä on lopulta kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti