En muista tarkalleen että milloin olin viimeksi sunnuntaina töissä. Siitä nyt on jo kai vähän aikaa.
Eilen tuli taas oltua hyvin rankalla kädellä juomareissuilla. Muutama päivä sitten olin eräissä illanistujaisissa, jotka huipentuivat liian kovan karaoke-laulannan ja juopuneiden nuorten ihmisten kohtaamiseen poliisin kanssa. Poliisipartiolla oli sen verran kiirus, että kehottivat vaan pistämään musiikit ja örinät hiljaisemmalle. Niin teimmekin.
On todella masentavaa todeta että syy miksi nämä alkoholi yms. ongelmat ovat lisääntyneet saattaa olla tämän työn ansiota. Työ on niin tylsää, aliarvostettua ja virikkeetöntä, että huomaan väkisinkin viettäväni vapaa-aikani aivan toisenlaisten haasteiden muodossa. Toisekseen uniongelmat ovat kyllä taas vaihteeksi laantuneet, mutta kaikenlaista muuta pientä ja kivaa on sitten ollut horisontissa. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä faktaa että yhä edelleen koen työni eräänlaiseksi vankeusrangaistukseksi.
Ennen kuin työllistyin vartiointiliikkeelle hiukan yli vuosi sitten, mietin kustannettuani itselleni 40h+60h vartijakurssit voimankäyttöineen, että pitäisikö ryhtyä kenties käymään vielä tuota JV-korttia oikeuttavaa kurssia. Se oli ja on kuitenkin melko kallis- nimittäin 250€ ainakin tuolloin.
Mietin lyhyesti vaikkakin hartaasti niitä hyötyjä joita tuon kurssin suorittaminen olisi voinut taata. Hinta oli kuitenkin liian suolainen ja nyt tarkemmin ajatellen olisi saattanut olla fiksumpaa jopa yrittää saada joku alan firma maksamaan nuo alkuperäiset kurssitkin. Toki ongelmana olisi sitten ollut se sitoutuminen, joka olisi ollut helvetillistä mikäli olisin saanut jonkun firman maksamaan vartijakurssit minulle. Toisekseen aloituspalkkakin olisi ollut huonompi kuin nyt.
Vartijana työskentelemisen näemmä kykenen nielemään ihan kohtuullisestikin. Sen sijaan JLJV-tehtävät tai joku räkälän portsari ei välttämättä istuisi minun sielunmaailmaani kovinkaan hyvin. Eräällä lähisukulaisella on JV-kortti, mutta hänet koulutettiin sen omaavaksi työnsä luonteen vuoksi ihan työnantajan toimesta. Ehkäpä oli parempi etten koskaan lähtenyt sille tielle.
Täällä töissä on ollut koko viikon ja seuraavatkin viikot melko hiljaista. Täällä on asiakasyrityksen porukkaa vain kourallinen paikalla, mutta heidänkin kanssakäymistään on toisinaan ilkeää katsoa sen pikkumaisen konfliktiperäisen ilmentymisen muodossa.
Eilen tajusin illalla tarkastuskierroksen aikaan puoli seitsemältä että olin talossa ainoa ihminen paikalla. Oli pelottavaa kävellä yksin avainketju heiluen pitkin käytäviä ja pimennettyjä huoneita. Joskus mietin että mitä tekisin mikäli vastaan hiippailisi joku tunkeilija tai vastaava hämäräheimolainen. Tänne niitä nyt kumminkaan ei varmaan kovin usein eksy.
Useimmiten tämä vartijan työ on kyllä kovin yksinäistä etenkin ilta- tai yötöiden tullessa mukaan kuvioihin. Toisekseen vaikka olisit kohteessa missä ihmisiä vilisee koko ajan ympärilläsi, sinut kuitenkin erottaa muusta lähes täysin homogeenisestä massasta se ikävä tosiasia, että perseesi kuuluu vartiointiliikkeelle ja olet ikuisesti ulkoistettu vuokratyöläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti